lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kisailua

Consens oli siis perjantaina kisoissa mieheni kanssa, oli mennyt ihan kivasti. En jaksanut sitten kuitenkaan lähteä katsomaan, pitäisi kyllä vähän skarpata tässä asiassa... Nuorten hevosten L:ssä (joka on reilun metrin) se oli muistaakseni viides, ja M:ssä (noin 120) meni myös puhtaasti mutta ei sijoittunut. Nuorten hevosten luokissahan on täällä aina tyyliarvostelu (jossa arvostellan siis hevosen hyppytyyliä, ei ratsastajan tyyliä) ja Consens ei sitten ilmeisesti tällä kertaa miellyttänytkään. Yleensä se nimenomaan on saanut aika hyviä numeroita, siitä huolimatta että ratsastaja on tavis (kukaan ei nyt kuitenkaan oikein voi kieltää, etteivätkö samat hevoset saisi nimiratsastajan alla aika paljon parempia numeroita...Kai ne tuomarit luottavat siihen, että hevosen on pakko olla hieno jos ko. tyyppi sen selkään kömpii). Kuski tosin oli tätä ennen pudonnut kuulemma aika näyttävästi yhdeltä toiselta hevoselta (harmi että kukaan ei tällä kertaa ollut videoimassa :D) joten saattoihan sekin ratsastukseen vaikuttaa.

Consens menee tällä kaudella myös ehkä pari Bundeschampionaattikarsintaa, jos sattuvat sopiviin kisoihin. Viime kaudella se ei ehtinyt 5-vuotiaiden karsintoihin ollenkaan, kun ei ollut alkukaudesta vielä läheskään ikätovereiden tasolla sairastelunsa takia. Nyt se on yhteen karsinaan osallistunutkin, mutta tehtävät olivat siinä todella vaikeita ja mukana oli myös erikoisesteitä, joten kuski keskeytti kun alkuradasta tuli yksi pudotus, harjoittelevat niitä vaikeampia tehtäviä ensin kotona. Itse Bundeschampionaattiin ei ole suunnitelmissa osallistua vaikka pääsisikin, Consens kun on tosiaan aika stressiherkkä ja se on todella raskas kilpailu, missä ei olisi minkäänlaisia menestysmahdollisuuksia.

Itse aion ratsastaa huomenna, saattaa olla vähän villiä kyytiä edessä kisojen ja vapaapäivän jälkeen. Töissä olen ratsastanut yhtä hiukan hankalaa tammaa (se ei siis ole luonteensa puolesta hankala vaan ihan äärimmäisen nöyrä ja kiltti hevonen, ongelma on ratsastettavuudessa) ja kipeyttänyt selkäni. Olen todennut, että Stakkaton sukulinja ei sovi yhteen minun ruumiinrakenteeni kanssa :D Olen ratsastanut vähän enemmän kolmea eri stakkatolaista hevosta, ja jokaisen laukasta olen saanut selkävaivoja, vaikka minulla ei normaalisti ole mitään selkäongelmia. Toisaalta reväytin myös reiteni agilityssä, joten särkylääkkeiden voimalla tässä muutenkin mennään.

Tv:ssäkin on tullut hevosaiheista ohjelmaa, kuten eiliset brittihäät... Hienoja hevosia ja hyvin olivat hanskassa, jopa se yksi joka kippasi kuskin kyydistä mutta ei silti aiheuttanut mitään yleistä kaaosta. Olivat kyllä ihailtavan kylmähermoisia otuksia, kyllähän sellaisia hevosia nyt silloin tällöin tapaa mutta tuollainen määrä kerralla. Suomessa olin joskus tekemisissä poliisihevosten kanssa eivätkä ne kaikki nyt mielestäni olleet kuitenkaan mitään pomminvarmoja tapauksia, toki meillä oli lähinnä tulevia tai tehtäväänsä soveltumattomia poliisihevosia, kyllähän ne niissä hommissa vuosikausia toimineet varmasti ovat kylmähermoisia. Mutta hienoja hevosia joka tapauksessa, niin ja olihan se hääparikin kai ihan söpö. Lisäksi olen katsonut kerrassaan häpeällisen vähän Leipzigin maailmancupin finaalia, tuossa viikolla täyty tunnustaa että unohdin koko jutun ja huomenna on niin paljon ohjelmaa etten ehdi katsomaan sitä lopullista finaalia, mikä kyllä harmittaa. Tänään sentään katsoin GP-luokan, saksalaiset olivat kertakaikkiaan huonoja, ainoa hyvä rata oli Ludger Beerbaumilla jolle kuitenkin tuli harmillinen turha pudotus viimeisellä esteellä. No luokan voittaja Denis Lynch nyt on melkein saksalaiseksi laskettava myös, joten tulihan se voitto ehkä puoliksi kotiin kuitenkin. Tunnen Denisin itse asiassa ihan hyvinkin ajalta, jolloin hän ei ollut vielä kovin menestynyt ja kiersi näitä meidän seudun pikkukisoja, hän myös kilpaili parilla hevosella jotka asuivat silloisen työnantajani luona. Joten ihan hyvään osoitteeseen se voitto meni. Oikeastaan en edes ole ratsastuksessa kovin kansallismielinen, tykkään kauniista ratsastuksesta (sekä aina välillä ihastun joihinkin poikkeuksellisen upeisiin hevosiin) ja tuolla huipputasolla suon voiton oikeastaan melkein jokaiselle. Toki suomalaisena myös Nina Fagerströmin menestys ilahduttaa aina erityisesti, mutta kaikkia suomalaisia en sen kummemmin "fanita" vain siksi että ovat suomalaisia.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Hikoilua

Tänään siis pääsin ihan selkäänkin asti. Täällä on ollut aika lämmintä viime päivät, ja jouduin ratsastamaan maneesissa kun mies oli lanannut ja kastellut jo kentän, ja hiki tuli jo selkään kömpiessä.

Mutta meni ihan kivasti, ottaen huomioon että itse en ole ehtinyt ratsastaa yli viikkoon, ja Ratsu oli juoksutettu kaksi päivää ja eilinen oli kokonaan vapaa. Consens on rakenteeltaan pitkänpuoleinen ja matala (vaikka itse hevonen onkin ihan tarpeeksi korkea...) eikä sillä ole vielä hirveästi voimaa takaosassa, joten itsensä kantaminen kaikenlaisesta kooamisesta puhumattakaan on sille aika vaivalloista. Se on tosin äärettömän hyvin asennoitunut hevonen ja yrittää kyllä tehdä niin kuin pyydetään, vaikka se olisikin hankalaa.Ratsastin vajaan tunnin ja lopuksi laukka (sen paras ja helpoin askellaji) meni jo oikein kivasti, takaosa oli alla ja selkä työskenteli. Pieni hiljainen haaveeni on mennä sen kanssa joskus koulukisoihin, ja vaikka se nyt toki osaa perusasiat niin että voitaisiin mennä posottaa jotain helpoimpia luokkia vaikka samantien, haluaisin kuitenkin että ollaan ensin siinä pisteessä, että hevonen myös liikkuu oikein ja kantaa itsensä. Minkä lisäksi sen pitäisi myös pysyä hanskassa, hepalla kun on vielä vähän nuoruuden intoa ja se näkyy etenkin kisoissa. Estekisoissa se sentään saa mennä posottaa eteenpäin eikä pukkiloikistakaan tule miinuspisteitä, mutta siellä koulukisoissa pitäisi löytyä muitakin askellajeja kuin erittäin reipas laukka.

Itselläni ongelmana on lähinnä se, että ei ole minkäänlaista opetusta eikä tuolla tallilla ole maneesissa edes peiliä, joten nämä ratsastusanalyysini pohjautuvat ainoastaan siihen miltä selästä tuntuu. Pomoni kyllä opettaisi, mutta... no pakko myöntää että hänen tapansa ratsastaa ei ehkä ihan sovi minulle. Hän osaa kyllä myös opettaa hyvin, ja hevoset liikkuvat hänen opetuksessaan minullakin paljon paremmin, mutta tyyli ei ole oikein sellainen mitä haluaisin Consensin kanssa ainakaan jatkuvasti käyttää, juuri siksi että se on niin positiivinen ja yritteliäs hevonen. Ei pomonikaan siis mikään hevosenpieksijä ole :D hän vain ratsastaa paljon enemmän voimaa käyttäen kuin mihin minä olen tottunut. Ja toki hän on erittäin kokenut ja taitava ja saa hevoset myös kokoamaan sillä tavalla sekä käyttämään kaikkia lihaksiaan, mutta itse tykkään ratsastaa vähän kevyemmillä avuilla (ehkä olen vain laiska? Suomessa kun aina sanotaan ettei ratsastus ole urheilua) ja verrytellä enemmän, vaikka se hyvään lopputulokseen pääseminen kestääkin sitten aina vähän kauemmin. Muita opettajia ei kuitenkaan oikein ole saatavilla, joten enköhän kuitenkin pyydä pomoa jossain vaiheessa taas vähän katsomaan meidän perään. Tässä on tosin pieni logistinen ongelma, pomo ei tule hirveän hyvin toimeen mieheni työnantajan kanssa eikä siis ole ehkä kovin toivottu vieras sillä tallilla, Consens ei matkusta trailerissa, ja reilun viiden kilometrin matka isossa hevosautossa ei ehkä sekään ole kovin järkevä (saati taloudellinen) vaihtoehto...

Seuraavasta ratsastuskerrasta ei olekaan vielä tietoa, huomenna mies hyppää, torstaina minä en ehdi ja perjantaina heppa on kisoissa. Olisi kyllä kiva mennä katsomaan kun on suht lähellä, mutta saa nähdä osuuko meidän aikataulut yhteen.

Juoksuttamista

Juoksuttaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhaani, mutta joskus sekin on ihan paikallaan. Työpaikkani harvoihin hyviin puoliin kuuluu se, että siellä on maneesi jossa hevosia voi irtojuoksuttaa. Tallilla jolla Consens majailee, ei tämä ole mahdollista (maneesi sielläkin toki on, mutta ovi on sellainen, että irtojuoksuttaminen ei ole kovin turvallista, etenkin kun kaikki hevoset ovat enemmän tai vähemmän lahjakkaita hyppääjiä... Muutama hevonen on nimittäin oven yli hypännyt ihan liinassa juoksutettavana oltuaan).

Joten ei auta kuin juoksuttaa ihan perinteisesti. Tai kyllä sekin on joillekin hevosille mielestäni joskus ihan tarpeellista, mutta irtojuoksutusmahdollisuus on kyllä myös hieno juttu. Consens nyt varsinaisesti ei tarvitse juoksuttamista koska sen kanssa samat jutut onnistuvat myös selästä, mutta tällä kertaa ongelma oli siinä, että minulla ei ollut lapsenvahtia, ja lasten kanssa yksin tallilla ollessani en uskalla ratsastaa. En nyt toki juoksuttaessakaan voi heitä koko aikaa vahtia, mutta kuitenkin hiukan paremmin, saan hevosen tarvittaessa nopeammin pois, enkä ainakaan putoa selästä...

Minulle on aikanaan opetettu, että sivuohjat ovat ainoa oikea juoksutusapuohja. Ensimmäisen opettajani neuvoista mikään ei tähän mennessä ole osoittautunut vääräksi, ja hyvin harvoissa tapauksissa on löytynyt edes toinen yhtä hyvä, vaihtoehtoinen toimintatapa. Sivuohjien kanssa on kuitenkin täytynyt joustaa, koska kaikilla työpaikoillani niitä ei ole käytetty, joten olen opetellut käyttämään myös Dreieckszügeliä, mikä kai suomennetaan useimmiten kolmio-ohjaksi tai kolmioapuohjaksi. Toimintaperiaate siis sama kuin graamaanilla, joskaan tässä tapauksessa ratsastaja nyt luonnollisesti ei pysty vaikutusta säätelemään. Hevosilla, jotka tarvitsevat enemmän sivuttaisia rajoja tai ovat kovin etupainoisia, toimii paremmin Laufferzügel, joka on sama apuohja kiinnitettynä sivuille, ei etujalkojen väliin. Tosin näillä hevosilla mielestäni toimii sitten myös ne sivuohjat.

Apuohjista noin yleisesti ottaen mainittakoon, että itse en niitä ratsastaessa käytä kuin äärimmäisen pakon edessä, mutta juoksuttaessa kyllä aina.

Consens on vähän hankala juoksuttaa, se on kasvanut nopeasti paljon korkeutta ja pituutta eikä varmaan siksi oikein tykkää juosta ympyrällä, ratsastaessakin oikeaoppinen ympyrä onnistuu vasta kun ratsu on jo vähän väsähtänyt. Juoksuttaessa ravi vielä menettelee, mutta laukka on hiukan haastavampaa, joko se on pukkilaukkaa, lapa edellä kaahaamista tai sitten hevonen hyökkää päälle. Noin yleisesti sen kanssa juoksuttaessa pitää kiinnittää huomiota ihan samoihin asioihin kuin ratsastaessa: pää on kyllä alhaalla ja hevonen on näennäisesti ihan kuuliainen ja liikkuu nätisti, mutta vaatii aika paljon työtä ennen kuin myös takaosa saadaan työskentelemään ja selkä toimimaan kunnolla. Tämä on toki juoksuttaessa ainakin ravissa hieman helpompaa kuin ratsastaessa, koska selässä ei ole huonokuntoista tätiä hytkymässä...

Ratsastuskuvia en saa oikein itse otettua ja vapaaehtoisia kuvaajiakaan ei yleensä ole ihan jonoksi, joten dokumentoin nyt sitten juoksutusta. Se nyt ei sinänsä ole edes niin tärkeää, koska silloin näen muutenkin mitä hevonen tekee mutta silti.

Tässä lähtötilanne, ihan kivaa letkeää ravia mutta takaosa ei ole vielä ihan hereillä

Tämä taas on pienen työskentelyn jälkeen, oikein hyvä
Ratsastaessa jos nyt pääsee tähän pisteeseen (itse en kyllä hirveän usein pääse...) pitäisi etuosaan saada vähän ryhdikkyyttä, mutta näin liinassa tämä riittää minulle.

Laukka onkin sitten tosiaan hankalampaa... Aluksi parhaimmillaan tällaista

Tässä pukkiloikkaan valmistautumassa
Mutta lopulta meni oikein kivastikin


Huomenna pääsen ratsastamaan, taitaa vain olla ainoa kerta tällä viikolla, koska perjantaina mies on menossa Consensin kanssa hyppelykisoihin.

Syksyllä laidunkauden jälkeen miehelle on tulossa vanhempiensa luota Consensin nuorempi veli ratsastettavaksi, jolloin Consensin kisaaminen vähenee ja minä alan ratsastaa sillä enemmän. Nyt kesän ajan vielä ratsastan vain 1-2 kertaa viikossa, mutta onhan aikaa keskittyä enemmän tähän ajatustyöhön.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Hevosjuttuja

Päätin nyt kuitenkin perustaa ihan oman blogin pelkästään hevosasioille. Tuota toista blogia aloittaessani tarkoitus oli keskittyä lähinnä koiran kanssa treenaamiseen ja löpistä jotain muuta väliin (kun me nyt ei niiiiin ahkeria treenaajia olla...) mutta kas, siinä kävi niin kuin lähes jokaisessa keskustelussa, jonka käyn entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa: jotenkin se puhe kääntyy hevosiin ja sitten aiheesta ei olekaan enää ulospääsyä. Aluksi ajattelin, että voin kerätä kaikki asiat maan ja taivaan väliltä yhteen blogiin, kun en sitä kuitenkaan tule joka päivä päivittämään, mutta onhan tuo tuollaisenaan kieltämättä aika...no kirjava.

Joten tuo ensimmäinen blogini pysyköön lähinnä koirajutuissa, ja sinne väliin voin sitten postailla niitä yhteiskunnallisia kannanottoja ja tv-ohjelma-arvosteluja, tämä keskittyköön hevosiin.


Tarkoituksena olisi, että tämä blogi ei ole vain tallipäiväkirja tyyliin "olin tallilla, normisettiä, ihan kiva ilma" vaan silloin, kun tallilla ei tapahdu mitään mitä jälkeenpäin pitäisi muistaa, kirjoittelen vähän ajatuksiani ratsastuksesta ja hevosista yleisesti, vuosien varrella on kuitenkin tullut vastaan aika monta asiaa jotka ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet pientä suomalaistyttöä. Ja kuvia laitan kyllä jatkossakin niin tänne kuin toiseenkin blogiin. En ole mikään hyvä valokuvaaja eikä ole sitä isin ostamaa järkkäriäkään, mutta olen aina tykännyt kuvata, vaikka en ymmärräkään mitään sen enempää teknisistä hienouksista kuin taiteellisista sommitteluistakaan.