lauantai 28. toukokuuta 2011

Viikonloppu!

On ollut jotenkin niin raskas viikko, että viikonloppu tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen... Ihanaa!

Mies on Itävallassa kisoissa, apupoikana tosin vain kun pomonsa kisaa. Minä olen yrittänyt ehtiä töiden jälkeen pikaratsastaa Consensia ennen lasten hoidosta hakemista, mikä ei ole oikein onnistunut. Inhoan kellon kanssa ratsastamista, ja etenkin inhoan sitä jos on pakko lopettaa silloin kun tuntuu ettei ole vielä valmista. En jyystä joka kerta puoltatoista tuntia vaan voin lopettaa myös vartin ratsastuksen jälkeen jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, mutta ärsyttää jos aika loppuu kesken. Eilen oli todella kuuma joten ratsu oli aika veltto, mutta meni kyllä muuten ihan kivasti. Tänään tuli kesken kaiken ihan hirmuinen ukkoskuuro ja vaikka pelastauduin maneesiin, ei siellä voinut oikein keskittyä hommiin koska heppaherran keskittyminen hiukan häiriintyi peltikatolle sataneista rakeista... :D Tämän päiväinen ratsastus jäi siis lähinnä verryttelyksi. Huomenna tallityöntekijä käy sän salliessa vähän maastossa kävelemässä ja sunnuntaina koitan juoksuttaa, jos muksut ovat sellaisella tuulella että se onnistuu.

Töissä taas on sujunut omalta osaltani oikeastaan varsin hyvin, siellä vain on sitten niin paljon muita rasittavia asioita. Mutta minun ratsastettavani ovat menneet mukavasti, ja mikä hienointa, jäykkistamma on melkein myyty! Toivottavasti eivät muuta enää mieltään, olisi hienoa jos se saisi uuden kodin. Sen vääntäminen ei ole kovin palkitsevaa koska siitä ei vain tule yhtään mitään, pomo inhoaa sitä ja minua ärsyttää ratsastaa sillä siksi, että mielestäni sen terveydentila ei oikein salli väkisin vääntämistä, harmittaa tapella sen kanssa kun se on kuitenkin luonteeltaan yritteliäs ja kiltti hevonen eikä mikään pissapää. Ostajaehdokkaat ovat ihan harrastajia, ja luulisin että vähän toisenlainen paikka olisikin jäykkistammalle omiaan. Omistajallenkaan siitä ei oikein ole kuin harmia, omistaja itse ei voi sillä ratsastaa joten siitä on hänelle pelkkiä kuluja.

Töissä yleinen ilmapiiri joskus aiheuttaa lievää henkistä väsymystä. Siellä on ehkä vain liikaa ihmisiä liian pienellä alueella :D En ymmärrä ihmeellisiä riitoja naurettavista asioista, toisessa blogissa taisinkin kertoa, että jäykkistamman omistaja sekä eräs toinen kilpaileva hevosenomistaja eivät voi edes tervehtiä toisiaan, ja käyttytyvät ylipäätään kuin sitä toista ei olisi olemassa. Molemmilla on neöjä hevosta joten he tietenkin ovat paljon paikalla, kiertävät myös samoissa kisoissa ja toivovat niissä toisilleen epäonnea. Minulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan, itse asiassa pidän molemmista kovastikin, en vain oikein ymmärrä tuollaista aikuisilta ihmisiltä. Jäykkistamman omistaja on tosin yleisesti tallilla ja muutenkin seudun hevospiireissä varsin ei-pidetty, syynsä ehkä kullakin mutta itse en voi hänestä sanoa mitään pahaa, on ehkä sitten sellainen ihminen jonka kanssa monen on vaikea tulla toimeen, mutta itse tulen yleisestikin varsin hyvin toimeen hänen kaltaistensa ihmisten kanssa.

No näiden riitapukarien lisäksi jäykkistamman omistajan perhekuviot ovat sitten oma lukunsa. Hänellä on siis myös tytär, joka on vieläpä ihan erityisen lahjakas ratsastaja, ja pärjännyt kilpailuissa hienosti. Tällä tytöllä vain on virallisesti mielenterveysongelmia, todellisuudessa ehkä lievä laiskuus ja mielenkiinnon puute. Joka tapauksessa hän ei oikeastaan voi ratsastaa kuin kilpailuissa, eikä välttämättä niissäkään aina, ja jos esim. pomoni sattuu kysymään ehtisikö tyttö ratsastaa joskus viikollakin, tämä saa paniikkikohtauksen ja joutuu olemaan seuraavat kaksi päivää sairaslomalla koulusta. Liikaa paineita näet... Asiaa ei hirveästi helpota se, että tytön isä (eli tämä jäykkistamman omistaja) ja äiti käyvät parhaillaan oikeudessa läpi äärimmäisen riitaisaa avioeroa ja kommunikoivat keskenään vain asianajajan välityksellä, ja tämä äiti ei halua että tyttö ratsastaa ollenkaan. Joka tapauksessa silloin harvoin kun tämä tyttö sattuu olemaan tallilla (mitä ei kovin usein tapahdu, koska hän siis sairastuu siitä ajatuksesta, että olisi pakotettu ratsastamaan, minkä lisäksi hänen äitinsä ei suostu tuomaan tyttöä tallille eikä anna myöskään isän hakea tätä, joten jonkun muun pitää käydä tyttö hakemassa ja viemässä. Tyttö on kyllä jo täysi-ikäinen ja käynyt autokouluakin, mutta ei vielä henkisesti valmis ajokokeeseen, oma auto hänellä on tosin ollut jo vuoden) pitää jokaisen suunnillen varoa ettei katso väärään aikaan väärään suuntaan, ettei tyttö saa jonkinlaista sairaskohtausta.

No joo, itse tytön kannalta toki myös aika surullista, mutta täytyy sanoa että silti koko teatteri välillä vähän ärsyttää. Tyttö itse on ihan mukava ja fiksu, ja tosiaan todella taitava ratsastaja, mutta en oikein ymmärrä mitä järkeä koko touhussa on tällaisena.

Lähestulkoon päinvastainen ongelma on sitten eräällä toisella perheellä, jossa tytärkin on saman ikäinen... Heillä on kaksi tytärtä joista vanhempi on kilpaillut ihan hyvällä menestyksellä, mutta (jostain käsittämättömästä syystä...) lopettanut ratsastuksen sittemmin kokonaan. Molemmilla tytöillä oli omat hevoset, ja etenkin tämä nuorempi oli äärimmäisen kiintynyt omaansa. Kävi kuitenkin sen verran ikävästi, että (nuori) hevonen kompastui jalkoihinsa ja kaatui tytön päälle niin, että tämä sai kallonmurtuman ja pahan aivoverenvuodon, josta toipumiseen meni yli vuosi. Tyttö aloitti kuitenkin ratsastuksen aikanaan uudestaan, mutta isä kielsi häntä missään nimessä ikinä koskemasta tähän kyseiseen hevoseen, ja koska isosisko joka oli paikalla onnettomuuden sattuessa, oli traumatisoitunut ja lopettanut ratsastuksen, sai tämä nuorempi sisko sitten isosiskon hevosen. Ja no, ei pärjää sen hevosen kanssa alkuunkaan. Hevonen on noin muutenkin täysin hermoheikko, kova stressaamaan, ei syö oikeastaan mitään (ja näyttää laukkahevoselta, rasvaprosentti on ehkä 0,1) eikä toimi ratsastaessa alkuunkaan, etenkin kun tämä kyseinen tyttö on aina pitänyt enemmän sellaisista täysin toisenlaisista hevosista. Vanhemmat vaativat tytöltä kilpailumenestystä koska ovat panostaneet harrastukseen niin paljon, ja sitä menestystä ei tule. Pari viikkoa sitten tytön valmentaja (mieheni valmentaa kyseisellä tallilla muita kilpailevia ratsastajia, mutta ei tätä, koska tytön isä oli aikanaan sitä mieltä että mieheni on osasyyllinen tytön onnettomuuten, koska oli kaksi vuotta aikaisemmin sisäänratsastanut kyseisen hevosen :D) haukkui tämän aivan maan rakoon, minkä jälkeen tyttö ei halunnut enää mennä valmennukseen, mistä taas hänen vanhempansa raivostuivat ja nyt hevonen on ilmeisesti lähdössä myyntiin.

Mainittakoon että näille vanhemmille menestys tarkoittaa voittoja (mitä se isosisko aikanaan saavutti), ei tämä tyttö nyt mikään totaalisen surkea ratsastaja ole, vaan esim. viimeisissä kilpailuissa sai 140-luokasta yhden pudotuksen, eikä se nyt mielestäni ole aivan luokattoman huono suoritus 18-vuotiaalta, joka on pari vuotta sitten opetellut kävelemään ja puhumaan uudelleen. Tässä ratsastelun lomassa tyttö kuitenkin valmistautuu myös lääkiksen pääsykokeisiin.

Näiden lisäksi on sitten toki vielä kymmenen muuta ihmistä joilla on vähän jotain hampaankolossa jotakuta toista kohtaan, ja jotenkin koko tämä kaikki turhanpäiväinen kyräily ja vihanpito milloin ketäkin kohtaan on kovin tunnelmaa heikentävää. En ole ehkä vain tottunut, kun olen aiemmin ollut lähinnä kilpa- tai myyntitalleilla joilla ei ole ollut muuta vakioporukkaa kuin työntekijät, jotka taas eivät ole jaksaneet kehittää mitään työhön kuulumatonta draamaa. :D

maanantai 23. toukokuuta 2011

jatkoa

Äskeinen paatos ei johdu niinkään kilparatsastuksen pahuudesta, vaan nämä ovat asioita joita nykyään joudun miettimään joka päivä.Olen ollut tähän asti pääasiassa tekemisissä hyvin tai ainakin hyvää tarkoittaen koulutettujen hevosten kanssa, nykyinen työpaikkani taas ei ole mikään varsinainen klassisen ratsastuksen kehto. Ja muistuttaisin taas, että pomoni on kyllä erittäin taitava ratsastaja, jolla on hevoskokemusta kauemmin kuin mitä minulla on ikää, hän on erittäin arvostettu kouluratsastustuomari ja ymmärtää kyllä, paljon minua paremmin, kuinka hevosen tulee liikkua. Keinot sen lopputuloksen saavuttamiseen vain ovat kovin erilaiset kuin mitä minä käytän, minkä lisäksi edes hevosenomistajat eivät ole kovin kiinnostuneita siitä, kuinka heidän hevosensa voi noin yleisesti ottaen. Minulle hevonen on kuitenkin kokonaisuus, vaikka ne eivät minulle lemmikkejä olekaan, mutta en osaa ajatella hevosta pelkkänä ratsastusvälineenä.

Ongelmana kyseisellä tallilla on se, että hevosmiestaidot eivät ole kovin hyvin edustettuna. Hevostenomistajilla ei ole sitä kokemusta ja teoriatietoa mitä pomolla on, eikä heitä ilmeisesti juurikaan edes kiinnosta muu kuin opetella ratsastamaan. Ja se ratsastamisen opettelu on kovin hankalaa, kun ei ymmärretä (klassisen) ratsastuksen periaatteita, opetellaan vain ne mekaaniset toiminnot. Jotkut hevoset toimivat kun kiskoo silloin kun opettaja käskee, enemmistö ei. Ikävä kyllä suurimmalla osalla (ei ehkä kenelläkään) ei tavoitteena ole opetella ratsastamaan niin, että hevonen olisi rento, tyytyväinen ja yhteistyöhaluinen, vaan päästä mahdollisimman nopeasti kilpailemaan. Mielestäni on jotenkin väärin sekä melkoisen turhauttavaa yrittää opettaa 20-vuotiaalle kilpahevoselle näitä koulutusasteikon asioita, joihin jo sen 3-4 -vuotiaan ratsuhevosen koulutuksen pitäisi perustua, etenkin kun sen työn saa aloittaa alusta joka ikinen kerta, kun hevosen omistaja on itse ratsastanut.

Mutta tässä siis lyhyt pohjustus tämän päivän ratsastuskokemuksiin. :D Jäykkistammalla kävi eilen ostajakokelas, joka tulee -käsittämätöntä kyllä- loppuviikosta uudelleen. Jäykkistamma on yksi elävä esimerkki tästä asiasta, mitä olen tässä nyt kahden postauksen verran kirjoittanut, ja täytyy sanoa että toivon että nämä henkilöt sen ostavat, koska sen kanssa toimiminen pomon ohjeilla ei ole kovin palkitsevaa. Se ei johdu missään nimessä itse hevosesta, joka on luonteeltaan äärimmäisen nöyrä ja yhteistyöhaluinen, mutta sen kanssa on tehty suunnilleen kaikki mahdollinen väärin, ja sen äärimmäisen epäonnistunut rakenne ei ainakaan helpota ratsastus- ja käsittelyvirheistä johtuvia ongelmia.

Klassinen ratsastus

En normaalisti kannata mitään muodikkaita tyylisuuntauksia tai ideologioita etenkään eläinten kohdalla, vaikka se nykyään taitaakin olla tapana. Pari vuotta sitten kuitenkin tajusin, että olen tietämättäni ollut aina, tai ainakin niin kauan kun olen ratsastuksen perusasiat ymmärtänyt, klassisen ratsastuksen kannattaja. Klassinen ratsastus taitaa Suomessa olla yhä joissain piireissä vähän muotitermi jota käytetään ymmärtämättä välttämättä mitä sillä tarkoitetaan (tai jotkut termin käyttäjät ehkä tarkoittavat sillä eri asiaa kuin mitä perinteisesti on tarkoitettu), mutta täällä Keski-Euroopassa kaikki ratsastus on ainakin teoriassa aina pohjautunut klassisseen ratsastukseen, vaikka moni (enemmistö) jossain vaiheessa ajautuukin siitä aika kauas. Ainakin täällä Saksassa kaikki ratsastuksenopetus, joitain harvoja toisinajattelijoita ehkä lukuunottamatta, perustuu samoihin selkeisiin periaatteisiin, jotka voi lukea Saksan Ratsastajainliiton Richtlinien-oppaista.

Ratsuhevonen koulutetaan Ausbildungsskalan (jonka itse olen mm. kandidaatintutkielmassani suomentanut koulutusasteikoksi, vakiintunutta suomennosta ei ole, koska Suomessa käsite ei ole käytössä sellaisena kuin täällä) mukaan. Ausbildungsskalan osat ovat tahti, rentous, kuolaintuntuma, lennokkuus, suoristaminen ja kokoaminen. Ausbildungsskala on saanut etenkin viime vuosina myös kritiikkiä, mutta se on kuitenkin yhä saksalaisen ratsuhevoskoulutuksen virallinen perusta, ainakin teoriassa. Klassisen ratsastuksen periaatteilla kaikki nämä Ausbildungsskalan osat vaikuttavat toisiinsa, ja jos yksi osa puuttuu, eivät muutkaan voi onnistua. Vaikka kyse on aivan perusasioista, tietää jokainen vähän pidemmälle ehtinyt ratsastaja, että nämä asiat eivät kuitenkaan ole koulutetullakaan hevosella mitään itsestäänselvyyksiä (jolloin voisi ajatella, että hevosta ei ole koulutettu oikein, tai sitten se on mahdollisesti kipeä).

Itse olen sillä tavalla "kunnianhimoton" ratsastaja, että minulla riittää vuodesta toiseen tarpeeksi haastetta jo siinä, että saan kaikki ratsastamani hevoset liikkumaan tyytyväisinä Ausbildungsskalan mukaan. Siihen taas menee joissain tapauksissa niin paljon aikaa, että minkäänlaisia "temppuja" ei missään vaiheessa ehdikään alkaa harjoittelemaan. Minulla on tavoitteena se, että hevonen tekee yhteistyötä ratsastajan kanssa luottavaisena ja tyytyväisenä, että siihen ei satu, ja että kaikki Ausbildungsskalan osat onnistuvat.

Vaikka en ole itse juuri kilpaillut (koska en ole kovin usein kokenut olevani jonkun hevosen kanssa siinä pisteessä), olen toki työn kautta seurannut kansainvälisen kilparatsastuksen maailmaa täällä varsin läheltä yli kymmenen vuotta. Pääasiassa esteratsastusta mutta jonkin verran myös kouluratsastusta. Aikaisemmat työpaikkani ovat olleet ammattimaisia kilpatalleja, joilla hevoset ovat urheiluvälineitä. Se ei vielä tarkoita että hevosia kohdeltaisiin huonosti: en itsekään kiinny yksittäisiin hevosiin kovin vahvasti, ja vaikka pidän toisista enemmän kuin toisista, ansaitsevat ne mielestäni kaikki samanlaisen, reilun kohtelun. Pelkästään se, että hevosen rahallinen arvo on satoja tuhansia ja että se kilpailee maailman huipulla, ei välttämättä tarkoita että sitä kohdeltaisiin vain voitto- tai myyntirahat mielessä. En siis vastusta kilparatsastusta enkä myöskään ole sitä mieltä, että harrastehevosilla (edes niillä kokopäivätarhatuilla) olisi välttämättä paremmat olot. Mielestäni hevosta saa kyllä käyttää urheiluvälineenä, kunhan sen kohtelu on reilua ja johdonmukaista ja hevosen fyysinen ja henkinen terveys on rahaa tärkeämpää. Kilpaurheilussa näin ei aina ole, toisaalta harrastehevosten kohdalla tietotaito on joskus niin vähäistä, että hevoset kärsivät siitä hyväätarkoittavastakin hoidosta.

Kuitenkin klassisen ratsastuksen perusteet ja Ausbildungsskala eivät aina kilparatsastuksessa toteudu. Kun kyse on ammattilaisista, on harmillista että kyse ei ole tiedon tai taitojen puutteesta, vaan välinpitämättömyydestä. Kilparatsastajat ovat myös esikuvia, ja esim. apuohjien käyttöä perustellaan usein sillä "kun ne GP-ratsastajatkin". Voimakeinojen käyttö ja hevosen sortaminen ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää GP-ratsastajan kuin kenenkään muunkaan tekemänä.

Tähän loppuun vähän kuvamateriaalia selventämään, mitä tällä vuodatuksella ajan takaa. Kyse ei tosin ole vain tästä yhdestä ilmiöstä, joka tällä videolla esiintyy, ja ennen kaikkea sitä ei nähdä pääasiassa kilpakentillä missä näitä kuvia otetaan, vaan paljon paljon enemmän niilla kotitalleilla, niin GP-ratsastajien kuin kovin monenlaisten muidenkin ratsastajien luona.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Hevosvapaa

Olen viettänyt hevosvapaata viikonloppua! Tarkoittaa, että eilen en ollut tekemisissä yhdenkään hevosen kanssa, tänään vien sentään pojat ratsastamaan. Muuten voisi tulla vaikka vieroitusoireita... Tarvitsin vähän lepoa, töissä on pitänyt viime viikkoina ratsastaa niin paljon, että (raihnainen?) kroppa ei meinaa enää kestää... Tietenkään en ehdi nykyisen lyhyen työpäivän aikana ratsastaa ajallisesti läheskään niin paljon kuin "entisessä elämässä" (=kun minulla ei ollut lapsia. Sen mukaan jaan elämäni osioihin "silloin" ja "nyt" :D ), mutta silloin se ratsastus oli lähinnä kevyttä hyvänmielen keventelyä, nyt taas tuskaista melkoista puurtamista. Tämä EI johdu ainoastaan siitä, että nykyinen pomoni on kouluratsastaja ja muut ovat olleet esteratsastajia :D vaan ensisijaisesti siitä, että hevoset ovat tavallisten ihmisten harrastehevosia joita meidän pitää läpiratsastaa, kun taas ennen hevoset olivat ammattilaisten kisatykkejä, joita minä vain pidin hyvällä tuulella.

Consens oli taas perjantaina kisoissa, ensimmäisessä luokassa se yllättäen otti kaksi pudotusta. Miehen teoria oli, että se oli niin rento ja tasapainoinen, että huomasi vasta kolmannella esteellä olevansa hyppäämässä. Normaalisti se kun on ollut kisoissa aika villi, tällä kertaa se oli ollut hyvin rauhallinen. Kieltämättä se on ollut viime aikoina erittäin hyvä ja rento ratsastaa, mutta toki olisi toivottavaa että se muistaisi silti myös hypätä... Toisessa luokassa se oli kuitenkin herännyt ja mennyt puhtaasti. Yleensä kisojen kulku on ollut sellainen, että ensimmäinen luokka on mennyt puhtaasti ja toisessa Consens on karannut avuilta sen verran, että pudotuksia on tullut 1-2. En tiedä onko tämä nyt sitten kehitystä vai taantumaa, lopputulos kuitenkin käytännössä sama.

Ensi viikolla mies lähtee pomonsa avuksi kv-kisoihin Itävaltaan, joten Consensilla taitaa olla vapaata. Minä en uskalla ratsastaa kun olen yksin lasten kanssa, juoksuttaa voin pari kertaa jos muksuilla on hyvä päivä. Enhän minä heitä siinä juuri enempää pysty vahtimaan, mutta juoksuttaminen käy kuitenkin nopeammin, ja ainakaan en voi pudota ja katkaista niskaani juuri silloin, kun olen yksin lasten kanssa :D Muina päivinä Consens voi ehkä maastoilla miehen pomon uuden tallityöntekijän kanssa, olivat olleet tänään maastossa ja se oli mennyt ihan hyvin. Pieni loma ei varmaan tee sillekään pahaa, vaikka se kyllä suhtautuu työntekoon pääasiassa niin positiivisesti, että en usko sen siitä kummemmin stressaantuvan.

"Työtarjouksen" suhteen ei olla edetty vielä mihinkään suuntaan, mies menee joko huomenna tai sitten kahden viikon päästä käymään kotonaan vähän selvittämässä olisiko suunnitelma realistinen.

torstai 19. toukokuuta 2011

Mietintöjä

Ratsastin töissä erästä osaavaa, mutta iäkästä, jäykkää ja vastahankaista hevosta pomon silmän alla, ja se meni hyvin! Siis oikeastaan todella hienosti. Tästä nyt päästään siihen edelliseen postaukseen, asiat onnistuvat vain kun pomo opettaa, mutta siitä huolimatta olin todella tyytyväinen ja kai pomokin oli. Olen ratsastanut sillä hevosella jonkin verran ennen sairastelukierrettäni ja se oli, no suoraan sanottuna ihan kamalaa.

Tästä vielä leijuessani mies pudotti pikkuisen pommin ja ehdotti, että muuttaisimme hänen vanhempiensa luo... Tuli vähän yllättäen, enkä ole asiaa ehtinyt vielä sen kummemmin miettiä. Miehen vanhemmat siis kasvattavat hevosia, ja alun perin olikin tarkoitus että joooooskus hamassa tulevaisuudessa mies menee jatkamaan heidän hommiaan, joten noin ajatuksen tasolla olin asiaan osannut asennoitua. Pari vuotta sitten kuitenkin päätettiin, että miehen maanviljelijäveli (joka aiemmin ei ole ollut hevosista kiinnostunut) ottaakin kontolleen aikanaan koko tilan, myös hevospuolen, ja mieskin oli tähän päätökseen ihan tyytyväinen, ja minä, myönnettäköön, ehkä vähän helpottunut. Pidän kyllä miehen vanhemmista, ja miehen veljeen en ole sen läheisemmin edes tutustunut, mutta ajatus näiden "nurkissa" asumisesta ei kuitenkaan tuntunut kovin houkuttelevalta. Tallityöaikoina sain asua ihan tarpeekseni muiden ihmisten vahdittavana. Miehen lapsuudenkoti on toki jättimäinen, mutta siitä huolimatta se nyt kuitenkin on vain yksi ainoa talo, jossa kaikesta neliömääräisestä tilasta huolimatta voisi tulla ahdasta.

Suunnitelmat tilanhoidon tulevaisuuden suhteen eivät ole muutuneet, vaan anoppi oli ehdottanut miehelle omaa toimintaa siellä kotitallilla: heillä on siis varsovia tammoja, omia ja muiden, ja parivuotiaana varsat on tähän asti lähetetty Cellen valtionsiittolaan valmisteltavaksi tamma- ja oritesteihin. Ilmeisesti kuitenkaan kaikille nuorille ei enää ole siellä oikein tilaa, eikä siittola ole edes hirveän innokas ottamaan kovin paljoa ulkopuolisia hevosia koulutukseen. Ehdotus olisi siis, että me valmistelisimme ne hevoset testeihin. Mikä noin teoriassa on kyllä mahdollista (mies ei juuri muuta ole tehnytkään kuin sisäänratsastanut nuoria, ja minäkin olin muutaman vuoden auttamassa oritesteihin valmistelussa, itse en tosin enää minkään kolmivuotiaan selkään kiipeä, mutta siihen hommaan nyt kuuluukin aika paljon muutakin kuin ratsastusta), mutta käytännössä sitten...

No ensinnäkin en tiedä pystyisinkö tekemään miehen kanssa yhdessä töitä viikkoa kauempaa :D Toki niitä hommia voisi tehdä vähän limittäin ettei tarvitse koko aikaa yhdessä nyhvätä, mutta silti. Ja suurin mutta tässä olisi tietenkin paikan vaihto: viihdyn tällä seudulla todella hyvin (paljon paremmin kuin jäykässä Pohjois-Saksassa), tykkään työpaikastanikin suurimman osan aikaa, ja vaikka nyt mitään sydänystäviä ei ole niin täällä on kuitenkin kavereita. Miehen työnantaja taas ei tulisi toimeen ilman miestä, ellei sitten jostain löydä vastaavaa työntekijää tilalle, mitä vähän epäilen. Minun pomoni nyt toki pärjää ilman minuakin, kun muutenkin olen vain puolipäiväisesti, mutta uskoisin että minusta on kuitenkin hänelle ja miehelleen aika paljon apuakin, he kun ovat jo varsin iäkkäitä.

Plussapuolella olisi sitten tietenkin se, että lapset saisivat tutustua isovanhempiinsa, voisivat elää vähän "vapaammin" siellä maalaisympäristössä, ja noh, meillä olisi joskus myös lastenvahtimahdollisuus. :D Sekä tietenkin se, että jos kaikki sujuu hyvin (eli jos niitä hevosia riittää tulevinakin vuosina) niin tienaisimme aika paljon paremmin kuin nyt.

Vaikea päätös, etenkin kun saisimme toki miellellään aloittaa vaikka heti. Jos pitäisi miettiä kiinnostaisiko tällainen vaikka kahden vuoden päästä, olisi tilanne vähän helpompi. Ja mitä jos se homma ei toimikaan, sitten ollaan tyhjän päällä... Täällä meillä on kuitenkin varmat, vaikkakin sitten pienipalkkaiset työpaikat.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Huoh

Jotenkin taas tuntuu että en osaa ratsastaa yhtään. Tai siis osaan silloin, kun joku (pomo) katsoo ja sanoo joka hetki mitä pitää tehdä. Mutta sitten kun olen yksin, ei mikään onnistu...Olen kuitenkin sen 25 vuotta harjoitellut, luulisi että osaisin ratsastaa kierroksen suoraan eteenpäin ilman ohjeita? Toisaalta viimeiset 10 vuotta (ainakin) olen ratsastanut pääasiassa ilman opetusta, toki yleensä lähistöllä on ollut joku joka on voinut vilkaista ettei mene ihan päin honkia, mutta tällaista intensiivistä opetusta kuin nyt en ole saanut kuin joskus teininä viimeksi, ja silloin en ehkä osannut niin soveltaa oppeja käytäntöön, tai en ymmärtänyt etten osannut. Tieto lisää tuskaa. :D

Consensin kanssa on onneksi sujunut ihan hyvin, ratsastin sillä sunnuntain ja maanantain, ja eilen miehen piti ihan varta vasten soittaa ja sanoa kuinka hyvin se kulkee. Eli ehkä jotain on mennyt oikeinkin, tänään ratsastin myös, mutta kun sää lämpeni tässä päivän aikana kovin nopeasti, oli se aika veltto. Lopuksi meni kuitenkin ainakin omasta mielestäni ihan kivaa, tasapainoista laukkaa itsensä kantaen, mutta haluaisin kyllä päästä sen kanssa joskus pomon silmien alle, että tiedän meneekö se oikeastikin hyvin. Viimeksi kuvasin myös vähän videolle, ja vaikka itsestä ei sillä kertaa tuntunut kovin hyvältä, ei se sitten kuitenkaan kovin huonolta näyttänyt.

Viime viikolla Consensille sattui myös "tapaturma"... Karsinoiden välissä on putket vaakasuoraan, ja putkien väli on sellainen, ettei siitä teoriassa saa työnnettyä päätä läpi. Paitsi jos viereisessä karsinassa on heinäkärry... Consens työnsi pään sivuttain putkien välistä (ja nimenomaan työnsi, koska ihan sujuvasti se ei niin ahtaasta välistä luiskahda), mutta kun se käänsi pään normaaliasentoon, ei se tietenkään enää mahtunut ulos. Onneksi Consens ei ole suurempaan panikoimiseen taipuvainen luonne, vaan söi ihan rauhassa niitä heiniä siihen asti, kunnes tallityöntekijä huomasi ylimääräisen pään tyhjässä karsinassa. Eihän sitä päätä sitten saatu pois muuten kuin irrottamalla koko putki, ja Consens muutti karvattoman kaulan kanssa karsinaan, jossa väliseinä on pleksiä.

Jos nyt niitä kuvia viime perjantailta:




Yksikään hyppykuva ei onnistunut siinä määrin, että viitsisin laittaa näkyviin. Hypyissä ei ole vikaa vaan kuvaajassa. :D


Kuvasin myös miehen työpaikalla tammoja laitumella:

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Argh

Kirjoitin pitkän sepustuksen ennen bloggerin huoltokatkoa mutta se sitten katosi samoin kuin muutama kommentti. Nyt en enää edes muista mistä kirjoitin, mutta ehkä se ei sitten niin kovin tärkeää ollut.

Consens oli kisoissa perjantaina ja pääsin kuin pääsinkin katsomaan :D Ensimmäisessä luokassa se sijoittui ja toisessa vauhtia oli vähän liikaa kuten aina, ja yksi puomi taisi pudota. Otin jopa kuviakin, mutta en ole saanut niitä vielä koneelle asti. Tänään olisi minun ratsastuspäivä, pitää muistaa taas vähän keskittyä siirtymisiin jotka kyllä auttavat saamaan takaosaa vähän paremmin töihin, vaikka eivät ihan herran lempiharjoitus olekaan. Toivottavasti sade loppuu siihen mennessä niin että pääsisi vihdoin kentälle, viime aikoina olen ratsastanut vain maneesissa kun kenttä oli niin kuiva että siellä ei pystynyt ratsastamaan (sen lisäksi että se pölyää, tulee pohjasta myös hirmuisen liukas kun se on oikein kuiva), nyt sitten on vihdoin satanutkin edes hiukan, mutta sateellakaan en voi mennä ulos, koska käytössä on miehen pomon satula (mies on saanut omansa jotenkin rikki, on ehkä maailman lahjakkain ihminen hajottamaan ihan mitä tahansa, ja meidän satulaseppä on tunnettu työnopeudestaan siltä osin, että sellaiset noin vuoden odotteluajat eivät ole mikään harvinaisuus). Huomasin muuten itsessäni kerrassaan ihastuttavaa kouluratsastajamaistumista, kun miehen pomo joka on suunnilleen minun pituiseni, oli käyttänyt satulaa ennen minua ja pidensin jalustinhihnoja NELJÄ reikää. :D

Toisen testatun hevosen infektioanemia-tulos oli negatiivinen, joten ainakin vielä voidaan ottaa suht rauhallisesti. Karanteenialue on 2km kyseisestä tallista niin kauan kun tapaukset eivät lisäänny.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Tänään koin pieniä onnistumisen hetkiä, rautakankitamma laukkasi oikeaan kierrokseen ensimmäistä kertaa meidän lomailun jälkeen niin, että kaikki jalat menivät laukkaa :D Pienestä on ilot otettava. Mutta oikeasti olin ihan tyytyväinen, oikea laukka on sille kovin hankalaa, yleensä se joko menee sellaista ravin ja laukan sekoitusta tai sitten kaahaa mutkat suoriksi. Sillä on vain kovin huono kunto, ja laukan parantaminen vaatisi, noh laukkaamista, mutta pelkään että se saa sydänkohtauksen jos laukkaan enemmän kuin kaksi kierrosta molempiin suuntiin...

Pomo piti minulle "tuntia" Ponin kanssa ja se meni muutaman pätkän kuin paraskin GP-kouluratsu. Se on kyllä ihan mahtiponi, en vain oikein raaski vaatia siltä tarpeeksi kun se on niin vanhakin, myös se oli sairaslomalla yli puoli vuotta, ja kun pidän itseäni niin suurena sille. Oikeasti lienee ihan normaalia että aikuisetkin ratsastavat tuollaisilla rotevilla poneilla, mutta kun itse olen ratsastanut aina (lapsesta asti) vain hevosilla ja vieläpä pääasiassa keskimääräistä kookkaammilla niin se rassu tuntuu niiiiin pikkuiselta. Toisaalta ei ole oikein parempiakaan vaihtoehtoja, meillä ei ole täällä ketään lapsia jotka osaisivat vielä oikeasti ratsastaa, joten Ponille ei oikein ole muita potentiaalisia ratsastajia kuin pomo joka on aika tarkalleen saman kokoinen kuin minä, tai sitten Ponin omistaja joka on ehkä minua hieman lyhyempi, mutta noin 40 kiloa painavampi, ja Poni on kuitenkin niin hyvässä terässä ettei se nyt ihan oloneuvokseksikaan vielä voi ruveta.

Huomenna tulee tulokset infektioanemiasta (josta googlen mukaan käytettäisiin suomeksi nimeä näivetystauti), jota siis epäillään tässä lähiseudulla toisellakin hevosella. Yksi tapaus on varmistunut, ja jos tämä toinen osoittautuu kyseiseksi taudiksi, on meiltä koko kilpailukausi ohi. Tässä naapurikylässähän järjestetään myös vuosittain este- ja kouluratsastuksen Saksan mestaruuskilpailut, joten luulisin että silläkin suunnalla tilannetta seurataan jännityksellä. Kyseessähän on vakava taruntatauti, jonka torjumiseksi virkaeläinlääkärit ovat velvollisia kieltämään hevoskuljetukset ja hevostapahtumat, tartunnan saaneet hevoset lopetetaan.

Mutta jännitetään nyt sitä huomiseen asti, jos tulos on puhdas niin perjantaista sunnuntaihin olisi sitten meidän oman seuran kilpailut.

tiistai 10. toukokuuta 2011

En olekaan ehtinyt Consensilla ratsastaa, treenasin koiran kanssa ja mies taas treenasi Consensin kanssa kisoihin. Se meni vain perjantaina kaksi luokkaa joista kuten yleensä ensimmäinen meni hyvin ja toisessa vauhtia oli liikaa ja tuli virheitä.

Itse olen ratsastanut töissä rautakankitammalla joka ei ole alun jälkeen enää juuri paremmaksi muuttunut. Lisäksi olen kokenut ahaa-elämyksiä Ponin kanssa. Poni on erinomaisen hyvin koulutettu ja herkkä, ja sitä pystyy ihan oikeasti ratsastamaan istunnalla. Vasta Ponin kanssa olen ymmärtänyt suurimman osan niistä asioista, joita pomo minulle yrittää opettaa... Itsehän en nyt ihan ponikokoinen ole, mutta Poni on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä, ja kun sille ei toisaalta pienempiäkään ratsastajia yksinkertaisesti ole tarjolla, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä. En nyt sillä toki joka päivä ratsasta, se on jo iäkäskin, mutta pari kertaa viikossa.

Consensilla ratsastin sitten tänään, sillä oli ollut vapaata perjantain kisoista lähtien joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Täällä on ollut todella lämmin joten kaikki hevoset toimivat hiukan puoliteholla ja kun Consens nyt on vielä aika etupainoinen, niin piti lähinnä keskittyä siihen ettei pää pikkuhiljaa painu aina alemmas ja alemmas. Kaiken lisäksi kentän kastelusysteemi on rikki ja kenttä pölyää niin paljon että siellä ei VOI ratsastaa, joten on pakko ratsastaa maneesissa. Varjossa on tosiaan ollut 26-30 astetta ja maneesi on puoliksi lasitettu, joten tunnelma oli kuin lasitetulla parvekkeella jonne on paistanut hellesäällä aurinko kolme päivää taukoamatta...

Mutta siis olosuhteisiin nähden meni ihan hyvin, huomenna olisi taas minun ratsastuspäiväni, saa nähdä meneekö yhtään paremmin. Consens on kova kolhimaan itseään ja etenkin päätään, ja nyt se oli raapaissut komean palkeenkielen luonnollisesti tarkalleen siihen, mihin turpahihna tulee. Ihan kokonaan en voi turpahihnaa poiskaan jättää joten vähän pelkäsin että se hankaa loven auki, mutta onneksi niin ei käynyt.

Perjantaina Consensilla olisi taas kisat ja tällä kertaa LUPAAN ainakin yrittää päästä katsomaan, ne kun ovat noin 500 metrin päässä meidän kotiovelta. Tosin vielä saattaa tulla mutkia matkaan: naapuripaikkakunnalta on löytynyt yhdestä hevosesta infektioosinen anemia, ja toista tapausta epäillään. Jos se varmistuu, tulee karanteenialueesta 20 km ja kesto on 90 päivää, joten kilpailukausi on sitten siinä... Sekä minun työpaikkani että Consensin asuintalli todennäköisesti jäävät tuon 20 km:n sisälle. Silloin kyseisellä alueella hevosia ei saa kuljettaa kuin poikkeusluvalla, kilpailuja tai muita tapahtumia ei saa järjestää ja eri talleilla ei saa käyttää samoja vaatteita. Huoh, toivottavasti me ei nyt kuitenkaan tähän jouduttaisi.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kouluratsastusta

Heppailut on jäänet Consensin osalta nyt väliin, koitan vähän keskittyä noihin koirajuttuihin kun sunnuntaina on BH-koe. Mies hyppäsi eilen ja meni kuulemma ihan hyvin, perjantaina sillä on kisat, menee nuorten hevosten L:n ja M:n.

Töissä olen sitten toki ratsastanut, se jäykkistamma alkaa olla jo vähän parempi. Pomo aikoo kivuta kyytiin vielä tällä viikolla, sitten kuullaan tuomio... Tänään sain myös istuntaopetusta pomon koulusatulassa, ja se oli yllättäen oikein miellyttävä! :) En ole elämässäni kovin monessa koulusatulassa istunut, ja koska ne ovat enimmäkseen olleet aika karmeita kokemuksia, olen asennoitunut koulusatuloihin hiukan...negatiivisesti. Asennemuutoksen aika kai sitten. Koulusatulan alla oli PONI, vähän vaati totuttelua sekin kun ei ole juuri tullut poneilla ratsastettua :D Aloitin aikoinaan ratsastuksen isoilla hevosilla ja poneilla olen ratsastanut oikeastaan vain lapsena ratsastusleireillä pari kertaa ja muuten vasta aikuisena koulutusmielessä. Oli ihan mukava kokemus kuitenkin, hiukan aluksi säälitti mutta eipä tuo onneksi vaikuttanut kärsivältä.

Olen nyt ihan vakavissani ajatellut joskus kokeilla kisaamista Consensin kanssa, sitä varten pitää vain suorittaa ensin ratsastusmerkki. Täällähän ei siis ole mitään seura- tai aluekilpailuja vaan kaikkiin kilpailuihin on samat vaatimukset. Suomessa olen joskus kilpaillut joten jos hankkisin uudelleen Suomesta kilpailuluvan saisin varmaan sen perusteella kilpailla täällä ilman noita merkkisuorituksiakin, mutta sitten pitäisi liittyä uudelleen seuraan Suomessakin, ja toisaalta eipä noista merkeistä nyt haittaakaan varmaan ole. Päin vastoin, pääsee harjoittelemaan ensin sitä kisamaista tapahtumaa ilman hirveitä ihmismääriä. Pitää vain jossain vaiheessa ottaa selvää koska sellaiseen voisi päästä, en tiedä järjestetäänkö merkkisuorituksia ollenkaan kesken kauden.

Miehellä on syntymäpäivä piakkoin ja olen miettinyt jotain hevosmaista lahjaa, lahjan hankkiminen kun on aina niin hankalaa. Vakinettikaupassani Krämerillä ei vain oikein ollut mitään sopivaa, joten pitäisi joko tilata muualta tai sitten raahautua ihan paikan päälle ostoksille.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vauhdikasta menoa

...oli tarjolla tänään, niin kuin eilen vähän arvelinkin. Hepalla oli vapaapäivä takana ja tänään oli ihan hirveä tuuli (kentänlaidan pusikko meinasi ihan oikeasti käydä meidän päälle) ja kentän vieressä nuoret heppakaverit meni pierupukkiloikkaa tarhoissa. Keskityin siis lähinnä siihen että pysyin kyydissä ja heppa sai liikuntaa, mies hoitakoon huomenna sitten taas sen varsinaisen Ratsastuksen :D Perjantaina taitaa olla taas kisat mutta tällä kertaa en edes yritä ehtiä katsomaan, enkä taida kyllä ehtiä ratsastamaankaan koko viikolla, kun pitää välillä keskittyä noihin muihin harrastuksiin (ja jossain välissä täytynee käydä hiukan töissä ja lapsiakin viihdyttää).

Itsellä lienee huomenna töissä tiedossa taas vähemmän vauhdikasta mutta sitäkin hikisempää jumputusta edellisessä postauksessa mainitulla hieman työteliäällä tammalla. Kyseessä on itse asiassa sama hevonen, joka viime syksynä aloitti minun noin puoli vuotta kestäneen sairastelukierteeni... Ja kyseessähän ei ollut sen villimpi asia kuin että hevonen hyppäsi jalkani päälle (siis hyppäsi, ei vähän kuopaissut) mutta jalkavamman tulehtuminen aiheutti erään toisen tulehduksen, mikä vaati leikkauksen, leikkauksesta tuli kolmas vaiva mikä taas vaati toisen leikkauksen ja siinähän se syksy ja talvi kuluikin. Sairaalassa ollessani kaikki lääkärit olivat äärettömän kiinnostuneita siitä, että hevonen oli tosiaan hypännyt jalalleni ("ihan sellainen iso hevonen? Sellainen jolla on metalliset kengät?") ja kertoivat asiasta ihan haltioissaan eteenpäin niin, että jalkaani kävivät ihailemassa myös sellaiset lääkärit, joilla ei ollut asian kanssa muuten mitään tekemistä, he vain eivät olleet koskaan kuulleet että hevonen (kyllä, ihan sellainen iso ja metallikenkäinen) voi astua jalalle :D

Mutta tykkään kyllä siitä tammasta, vaikka täytyy sanoa että sillä ratsastaminen nyt ei ole mikään nautinto. Se on kuitenkin yritteliäs ja positiivinen hevonen, ja sellaisista pidän oikeastaan aina. En jaksa tapella sellaisten hapannaamojen kanssa, jotka ihan vain periaatteesta vastustelevat joka asiassa sen minkä pystyvät, ja tämä tamma nyt ei itse voi tietenkään mitään sille, että ensinnäkin sen rakenne on suorastaan katastrofaalinen ratsuhevoseksi, ja että se on ratsastettu ihan väärin varmaan alusta alkaen. Oikeastaan omistaja haluaisi myydä sen, mikä ei nyt kuitenkaan ehkä tule olemaan ihan helppo juttu.

Kyseinen hevonen onkin erinomainen aasinsilta seuraavaan aiheeseen, nimittäin Totilakseen :D No myönnetään, Totilas ei ehkä tule ensimmäisenä tästä hevosesta mieleen... Eikä tarvitsekaan, ne kun eivät mitenkään liity toisiinsa, vaan Totilas tulee kesällä meidän "kyläkilpailuihin" (no joo, ovat ne Saksan mestaruuskilpailut, eli kyseessä ei ole mitkään puskakisat, mutta ne siis järjestetään nykyään aina täällä keskellä korpea, vajaan 10 kilsan päässä meiltä). Vaikka en tuon tason kouluratsastuksesta kauheasti ymmärrä niin Totilas on silti minutkin hurmannut ja täytyyhän se nähdä kun melkein takapihalla kerran kilpailee. Kyseisessä kilpailussa (Saksan mestaruuskilpailu on pakollinen karsintakilpailu EM-kisoihin) nähdään myös Totilaksen ja Matthias Rathin ensimmäinen Kür. Heidän kisadebyyttinsähän oli suunniteltu ensi viikonlopulle, mutta se siirtyy Totilaksen kaviopaiseen hoitoon käytetyn lääkityksen vuoksi.


Leipzigin finaali on nyt sitten ohi, itse en tosiaan yksinkertaisesti ehtinyt katsoa tänään tv:stä ollenkaan. Eurosportilta tulee varmaan viikolla uusintana, mutta enpä ole tainnut koskaan muistaa katsoa noita Eurosportin lähetyksiä. En siis osaa itse finaalista sanoa muuta kuin että oikea mies voitti, Christian Ahlmann. Tämä on ihan täysin subjektiivinen näkemys, koska en ainoatakaan suoritusta nähnyt :D Mutta Christian on äärimmäisen taitava, ahkera ja kunnianhimoinen ratsastaja joka on kyllä kaiken menestyksen omalla kovalla työllään ansainnut, etenkin kun hänellä on melkeinpä ollut epäonnea enemmän kuin sitä menestystä. Ja kun ottaa huomioon että menestystäkin on tullut ihan mukavasti, niin epäonnea on kertynyt ehkä vähän keskivertoratsastajaa enemmän.