sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

En nyt jaksakaan kirjoittaa sitä suunnittelemaani vuodatusta hevosalasta yleisesti, katsotaan sitten joskus myöhemmin kun seuraavan kerran hermostun asiasta... :D

Jokavuotinen ratsastusurheilun Ykköstapaus CHIO Aachen lähentelee jo loppuaan, kovin tiiviisti en ole seurannut mutta jos silti pari sanaa siitäkin nyt. Paikan päällä Aachenin kisoissa olen käynyt vain kerran, siellä on kerta kaikkiaan kaikki liian suurta maalaistytölle. Mutta taso on tietenkin aina ihan uskomaton, joten kyllähän sitä mielellään katselee näin kotisohvalta. Estepuolella hienoin hetki tähän mennessä on ehkä ollut Meredith Michaels-Beerbaumin voitto eräässä kilpailun tärkeimmistä esteluokista, 18!-vuotiaan Shutterflyn kanssa. Itse en oikeastaan kuulu MMB:n kannattajiin noin yleisesti koska en kauheasti pidä hänen tyylistään, vaikka muuten onkin sympaattisen oloinen sekä tietenkin erittäin taitava ratsastaja. Mutta mielestäni on kyllä hienoa, että tuon tason hevonen on 18-vuotiaana sellaisessa kunnossa, että se suorittaa vaikeimmatkin radat yhtä vaivattomasti kuin 10 vuotta aikaisemminkin. Minusta on tullut nykyisessä työpaikassani vähän sellainen ikähevosten ystävä enkä tietenkään ihaile sitäkään, että vanhasta hevosesta kiskotaan väkisin irti kaikki mitä irti saadaan, niin että se pitää suunnilleen kärrätä suoraan radalta monttuun, mutta Shutterfly on kyllä upeassa kunnossa ja sitähän on viime vuodet kilpailutettukin säästeliäästi.

Kouluratsastus ja etenkin Totilas on Aachenissakin herättänyt niin suuria tunteita, että kaatosateesta ja alkutalven lämpötiloista huolimatta jossain vaiheessa oli pitänyt jopa lisätä turvatoimia, että ratsastajat pystyivät verryttelemään kunnolla. Totilashan on täällä ainakin vielä tällä hetkellä melkoisen poptähden asemassa mutta se lienee ihan kaivattu piristys kouluratsastuksen suosioon, ja itse hevonen ei onneksi näytä kannustusjoukoista stressaantuvan. Itse pidin tämänpäiväisestä GP Specialista, siinä tuli jälleen yksi virhe laukanvaihdoissa mutta muuten suoritus oli mielestäni oikein sulava ja miellyttävä katsella. Totilas ei huiskinut enää hännäällään niin äkäisesti kuin se aiemmin on joissain liikkeissä tehnyt, ja vaikutti varsin letkeältä ja hyväntuuliselta. Piaffista, passagesta ja siirtymisistä niiden välillä tuli eri tuomareilta yhteensä useita kymppejä.

Äsken katsoin CDI**** Kür-luokkaa, jonka voitti Hollannin Hans-Peter Minderhoud. Siitä taas tuli ihan paha mieli, voittajahevonen liikkui lähes ohjelman alusta loppuun selkeästi luotiviivan takana ja todella jännittyneenä. Tärkeimmissä liikkeissä ei tullut rikkeitä, joten siihen se voitto kai sitten perustui. Harmittaa, kun luokassa kuitenkin oli myös hevosia, jotka suorittivat liikkeet iloisesti ratsastajaansa luottaen ja seuraavaa tehtävää odottaen. Toki näillä sitten tuli enemmän virheitä yksittäisissä liikkeissä, mutta voittajahevonen vaikutti koko radan ajan olevan melko kauhuissaan ja viestitti kyllä kaikilla mahdollisilla hevosen elekielen keinoilla, että sen olo oli äärettömän epämukava. En onneksi ole kouluratsastustuomari, mutta käsittääkseni luotiviivan takana kulkeminenkin on virhe, jatkuvasti voimakkaasti luotiviivan takana kulkeminen jopa aika vakava virhe, ja sen perusteella kaikki niin suoritetut liikkeetkin voisi katsoa virheellisiksi. No näin ei siis selvästikään ainakaan enää ole. Palkintojenjaossa hevonen esitti korkean koulun liikkeitä silmänvalkuaiset vilkkuen, mutta siihenhän on totuttu viime vuosina hollantilaisten uuden treenimetodin alettua lyömään itseään läpi, esim. Anky van Grunsvenin hevosethan ovat useampaankin otteeseen poistuneet palkintojenjaoista ihan omatoimisesti. Tämä hevonen ei nyt sellaista yrittänyt, se oli varsin pieni ja siro joten pitkäkoipinen ratsastajansa sai sen kuitenkin kulkemaan enimmäkseen suunnilleen toivottuun suuntaan. Ikävää katseltavaa se silti on, enkä vain pysty ymmärtämään näitä treenimetodeja. Ero muutamiin klassisesti koulutettuihin hevosiin oli aivan käsittämättömän suuri, esim. edellisessä luokassa sijoittuneen Hubertus Schimdtin nuori (siis sillä tasolla kouluratsastuksessa nuori, ei nyt sinänsä toki varsinaisesti nuori hevonen) Imperio oli nukahtamaisillaan seremonian aikana ja silminnähden ilahtui kun palkintokomitea vihdoin saapui sen luo, se olisi selvästi mielellään seurustellut kauemminkin kivojen setien ja tätien kanssa.

Tosiaan, olen vähän kukkahattutäti siinä suhteessa, että vastustan hevosen alistamista ja pakottamista toimimaan, oli se keino sitten mikä hyvänsä. Mielestäni hevosta saa kyllä tietyissä tilanteissa rangaista väärästä käytöksestä, koska se on hevosen kokoisen eläimen ollessa kyseessä yleensä vaarallista. Mutta en näe mitään järkeä rangaista hevosta siitä että se pelkää (tätä näkee usein esteradalla) tai siitä että se protestoi esim. kipua vastaan (mikä voi toki tapahtua myös vahingossa, toiset reagoivat pieneenkin kipuun voimakkaasti eikä sitä aiheuttajaa aina niin helposti löydy), tai pakottaa sitä suorittamaan tehtävät niin kuin ratsastaja haluaa, vain koska se on nopeampaa kuin kouluttaa hevonen oikeaoppisesti toimimaan yhteistyössä ratsastajan kanssa... Ne rollkurin ldr-metodin keinoin tai apuohjilla ihmisen tahtoon alistetut hevoset eivät juuri voi muuta kuin yrittää paeta silloin, kun ne joutuvat tilanteeseen jossa ne eivät ole täydellisesti ratsastajan kontrollissa, vaan kokevat että niiden täytyy itse tehdä jotain päätöksiä. Ja olen niin ikävä kukkahattutäti, että en ihaile näitä keinoja edes maailman huippujen käytössä, niin kuin kai kuuluisi, koska he "tietävät mitä tekevät" ja hevosen tuolla tasolla "on pakko toimia vapaaehtoisesti". Mielestäni esim. nämä ldr-hevoset eivät toimi vapaaehtoisesti, ne ovat vain aiemmin huomanneet kapinoinnin turhaksi eivätkä siksi näe muuta vaihtoehtoa kuin totella ratsastajaa. Niiden elekielestä vain huomaa, että ne tottelevat ihan eri lähtökohdista kuin hevonen, joka toimii yhteistyössä ratsastajan kanssa ja tekee mielellään pyydetyt asiat, koska se luottaa ratsastajaan ja siihen, että se suoriutuu kaikista ratsastajan pyytämistä asioista.

Tähän kohtaan on toki pakko myöntää, että toki myös upeaa Totilasta on tällä keinolla aiemmin treenattu. Sillä lienee kuitenkin niin vahva itsetunto, että sitä ei ole niillä keinoilla onnistuttu murtamaan, vaan ldr on ehkä sen kohdalla jopa toiminut niin, kuin menetelmän kannattajat selittävätkin sen teoriassa toimivan, eli venyttävän hevosta ja tuovan liikkeisiin lisää lennokkuutta ja näyttävyyttä. Minusta Totilas antaa aina sellaisen vaikutelman että se tietää erinomaisesti olevansa itse pomo joka tilanteessa, mutta hyväntahtoisuuttaan se nyt kuitenkin tekee niin kuin ratsastaja pyytää, koska ei näe mitään syytä kapinoidakaan. :D

Ei kommentteja: