keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Johan tässä onkin taas ehtinyt hujahtaa monta päivää. Sunnuntain irtohyppäys sujui ihan kivasti, minun pikkumiehenikin näki ensimmäisen kerran puomeja ja loikki kiltisti yli. Ihan pienenpieniä sillä vain hypytettiin kun ei tosiaan koskaan ole estettä nähnyt eikä tuon hyppytaidoilla ja -tekniikalla nyt ole minulle niin hirveästi merkitystä.

Muutkin hevoset hyppäsivät enimmäkseen ihan kiltisti, tyylissä nyt oli muutamalla kouluhevosella hiukan toivomisen varaa, mutta yli päästiin ja se kai on pääasia.

Olen ratsastanut Consensilla nyt joka päivä ja se on mennyt ihan mukavasti, tuossa välillä kun se oli aika mahdoton. Tosin Consensin elämä järkkyi pahasti pari päivää sitten, sen karsinanaapurina ollut vanha siitostamma lähti omistajansa luo. Consens oli suunnattoman rakastunut tähän rouvahevoseen ja tunne todellakin oli molemminpuolinen. Toisaalta tänään siihen karsinaan muutti uusi siitostamma joten ehkä se hiukan paikkaa särkynyttä sydäntä?

Huomisesta sunnuntaihin olen töissä Pferd und Jagd -messuilla Hannoverissa, saa nähdä mitä siitä tulee... En oikein pidä itseäni välttämättä kaikkein sopivampana ihmisenä tuollaiseen hommaan, mutta katsotaan. On se ainakin erilaista. Perjantaina siellä on gaalailta ja apassionata-tyylinen näytös jonne menemme miehen kanssa, siitä onkin muutama vuosi kun ollaan viimeksi käyty jossain ilman lapsia.

Jospa vielä pari kuvaa, kun ei tuota kirjoitettavaa tule nyt enempää mieleen.



Pikkuheppani



Bennin 30v mielipide valokuvamallina olemisesta

lauantai 26. marraskuuta 2011

Tännehän on tullut oikea lukijaryntäys, hui ja tervetuloa uusille! Ilmiö johtuu arvatenkin siitä, että linkitin blogin tuonne hevosväen tietotoimistoon, tarkoituksena ei nyt niinkään ollut haalia uusia lukijoita että tuntisi olonsa suosituksi, vaan laitoin sen sinne koska ajattelin että samanhenkisiä voisi kiinnostaa. Itse tykkään lukea jollain tavalla samassa elämäntilanteessa olevien blogeja, eikä niitä aina niin helposti löydy ihan sattumalta tai edes blogilistalta.

En ole oikein jaksanut kirjoittaa enkä nyt kyllä muistakaan että olisi tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Villihevosista suurin osa tulee jo ulos karsinasta ja menee sinne sisälle sekä juoksee liinassa ympyrää, kaikki muu on vielä vähän hakusessa. Yksi niistä on kyllä ihan ylitse muiden, se hyppää pystyyn heti kun joku asia ei ihan justiinsa mene niin kuin se haluaisi, kyseessä on juuri tämä joka ensimmäisen puolen vuorokauden aikana rikkoi kolme lamppua. Se tosin oppi kyllä sen verran, että ei ole sen koommin hypännyt pystyyn tallikäytävällä, mutta muuten se ei sitten paljon muuta teekään. Lisäksi se potkii ihan kunnolla ja se asuu nykyään karsinassaan riimunnaru kiinni riimussa, koska muuten sitä ei saa sieltä vammoitta kiinni. Erehdyimme kerran laittamaan sen tarhaan ja... noh, sen sieltä kiinni ottaminen onkin sitten ihan oma tarinansa, johon kuuluu kaksi loukkaantunutta, henkiä ei kuitenkaan mennyt.

Nämähän ovat juuri tällaisen tätiratsastajan unelmahepoja, not. Kieltäydyn koskemasta koko otukseen muuten kuin äärimmäisen pakon edessä. Tosin onnistun telomaan itseni niiden kiltimpienkin kanssa, pari päivää sitten hain Consensin paniikkiveljeä laitumelta, kun se säikähti maassa olevaa riimunnarua (se oli vielä vihreä, aivan ilmiselvä myrkkykäärme!), juoksi ylitseni ja pakeni paikalta. Sain onneksi vain mustelmia (nuorena olen murtanut kylkiluita laitumella kun normaalisti varsin harmonisesti elävälle tammalaumalle tuli riitaa ruokailusta) mutta hevosen pyydystäminen olikin sitten oma operaationsa. Onneksi yksi tallilainen oli juuri tulossa pihaan ja pysäköi autonsa portille niin että heppa ei lähtenyt tielle, mutta jo pihasta pyydystäminenkin vaati melkoista pitkäjänteisyyttä, herra kun tosiaan on hieman ujo. No lopulta se sitten tulla tepsutteli ihan itse minun luokseni aikansa ympäri pihamaata puhistuaan.

Mies on päässyt kunnialla ensimmäisen sisäänratsastettavan, kolmevuotiaan kouluhevosen selkään. Ensimmäisellä kerralla kun mies roikkui jalustimessa, hevonen suoritti lähes tyylipuhtaan levaden ja sen jälkeen ulkoistin selkäännousuavustamisen tallin kouluvalmentajalle, koska en halua olla se syyllinen kun hevonen linkoaa miehen tantereeseen. Nyt on siis tosiaan päästy jo ihan kunnolla selkään ja liikuttu eteenpäin kaikissa askellajeissa, hevonen tosin on yhä melko räjähdysaltis ja teki saman levaden ratsastaja selässään, mutta pihakivetyksellä. Siihen laskeuduttuaan se onkin sitten pysynyt maan pinnalla. :D

Tämän hevosen piti oikeastaan olla jo ratsastettu, näin sanoi se henkilö joka on tässä aiemmin nuoria hevosia satunnaisesti muiden hommiensa ohella laitellut. Siksi vähän kummastutti hevosen reaktio ensimmäiseen selkäännousuyritykseen, mutta myöhemmin selvisi että kyllähän sillä tosiaan oli ratsastettu, rauhoittavan SEKÄ huulipuristimen avulla... Tätä ei tosin muistettu sitten mainita, no ei se ehkä ole niin oleellista.

Siellä ht-netin topicissa kysyttiin päiväohjelmaa joten taidanpa ihan huvikseni sellaisen tähän rustata, meillähän ei siis todellakaan ole mitään päiväohjelmaa. Tasan ainoa rutiini on se, että hevoset ruokitaan kolme kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan suunnilleen samoihin aikoihin. Kaikki muu selviää sitten päivän kuluessa.

No tämän päivän aikataulu oli suunnilleen tällainen (nyt oli siis lauantai, joka on vähän erilainen kuin arki siksi, että lapset eivät mene päiväkotiin ja yksityisten omistajia pyörii tallilla pitkin päivää):

6.15 herätys
6.20 tallissa, ruokinta (heinät,kaurat) ja kuivitus
7.45 aamutalli valmis, lapset ovat heränneet joten käyn etsimässä heille vaatteet ja otan mukaan ulos. Mies alkaa juoksuttamaan villihevosia ja minä putsaan karsinoita (putsaamme karsinat meidän tallikäytävältä koska niitä ei saa tyhjennettyä traktorilla, joten jos niihin vain lisäisi kuivaa kuten muihin karsinoisin, pitäisi ne tyhjentää käsin muutaman viikon välein ja siihen menisi suunnilleen koko päivä). Välillä käyn auttamassa miestä jonkun hevosen kanssa juoksutushalliin tai pesupaikalle, välillä etsimässä lapsia ja kieltämässä heitä milloin mistäkin.
9.00 aamupala kaikille (tarkoitti tänään vain meitä sekä miehen vanhempia, muuten etenkin viikonloppuisin aamupalapöytään voi ilmestyä ties ketä ystävää ja kylänmiestä), sen jälkeen ruokin lemmikkieläimet (marsut, koirat, kissat), vien pari hevosta laitumella ja yhden tarhaan, tyhjennän pesukoneen, etsin uudelleen lasten ulkovaatteet, menen talliin ja putsaan puoli karsinaa
vähän ennen klo 10.00 joku tulee pihaan ja ilmoittaa että kaupan takana olevalla laitumella yksi hevonen on aidan väärällä puolella. Appiukko menee katsomaan ja husiessaan hevosta oikealle puolelle saa hajotettua aidan, joten joudumme vaihtamaan koko lauman toiselle laitumelle, joka on onneksi lähellä, vain pyörätien toisella puolella. Virittelemme liinat ja raipat tanaan ja päästämme hevoset tien yli, ne karauttavat uudelle laitumelleen kuin eivät olisi olleet vuoteen ulkona... Appiukko huomaa, että alkuperäisellä laitumella ei ole ollut viikkon sähköä, koska HÄN (onneksi) oli unohtanut laittaa sen päälle aitalankaa kiristeltyään...
11-14 siivoan loput karsinat, juoksutan yhden hevosen, lakaisen yms., komennan lapsia, etsin kadonnutta koiraa
14-15.00  ratsastan, vaihdan heppoja laitumelle. Tähän asti mies on juoksuttanut sekä käynyt kahden nuoren selässä.
15.00-15.45 käyn koiran kanssa pienellä hölkkälenkillä, muut syövät lounasta
16.00-17.30 käyn suihkussa ja puen melkein puhtaat vaatteet, käymme koko perhe kaupungilla ostamassa lapsille sisälenkkarit jumppatuntia varten sekä burger kingissä
17.30 kotona ja iltapäiväkahvi, imuroin ja haen loput hevoset sisälle
18.00-19.00 iltaruuat hevosille (heinät, kaurat), marsuille, koirille ja kissoille, lakaisu, juoruilua yksityisten kanssa, ovet kiinni
19.00-19.30 käyn kaupassa
19.30-20.15 lapset telkun eteen ja menemme rakentamaan maneesiin irtohypytyskujaa
20.30 lapsi nro 1 menee nukkumaan ja minä syöksyn rakkaan tietokoneen äärelle, loppuperhe katsoo telkkua.

Normaaliin päiväohjelmaan ei siis todellakaan kuulu mitään kaupungilla käymistä (eikä aitojen rikkomista), mutta ei se tarkoita että olisi sen pari tuntia enemmän luppoaikaa, tänään oli muuten vähemmän tekemistä. Miehellä on kaksi ratsastettavaa joiden omistajat ratsastavat viikonloppuisin itse, ja Stalypso-tamma on yhä levossa, lisäksi lasten poniratsastuksen korvasi tänään burger king. :D

Huomenna on sitten luvassa irtohypytystä! Suomessa aikoinaan "kotitallillani" harrastettiin sitä paljonkin, viime vuosina olen ollut vähän vähemmän mukana tässä lajissa kun työpaikoillani ei yleensä ole ollut kovin nuoria hevosia kuin ehkä satunnaisesti. Saa näyhdä mitä tästä sitten tulee, etenkin saa nähdä saammeko sitä yhtä päälle tulevaa kahdella jalalla elävää kullannuppua enää ikinä ulos maneesista... No se on tarkoitus ottaa viimeisenä mutta silti. Minun pikkumiehenikin pääsee hyppäämään, ensimmäinen kerta kun sen pitää tehdä jotain. Sillä ei kyllä ole kovin sykähdyttävä laukka joten vähän epäilen hyppykykyäkin, tosin ei sen sukukaan mitään hyppylahjoja lupaa, toivottavasti tämä kuitenkin olisi kivaa vaihtelua laitumella möllöttämiseen.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kuvia kuvia

Nyt ei ole kauheasti mitään kerrottavaa joten laitan taas kuvia, nyt on tullut kuvattua kun on ollut kiva ilma ja kun meillä nyt VIHDOIN on myös kunnon nettiyhteys (oli kyllä työn ja tuskan takana saada operaattorin mies se tänne asentamaan) niin ne saa myös ladattua tänne hiukan nopeammin kuin tuolla puhelimen netillä...

Mies juoksutti kaikki villihevoset ihan yksin tänään ja ne jolkottelivat menemään kuin vanhat tekijät. Kaikilla oli tänään juoksutusvyö eikä kukaan sanonut siihen mitään, mikä oli aika ilahduttavaa kun muistelee Stalypso-tamman hurjaa rodeoesitystä... Tamma onkin ollut siitä asti karsinalevossa mutta kävelee nyt jo ihan normaalisti, joten piakkoin on varmaan jo edessä uudet rodeot.

Niin niitä kuvia. Kävimme tänään lasten kanssa pyöräretkellä oripihatolla, se on parin kilometrin päässä ja normaalisti miehen isä tekee siellä kaikki hommat itse mutta hän oli tänään jossain kokouksessa, joten kävimme päästämässä pojat ulos.




Kaksivuotiaaksi tulevat orit ovat omana laumanaan ja tämänkesäiset varsat omanaan. Varsat ovat olleet pihatossa vasta muutaman päivän, joten ne ovat vielä sisällä eikä niillä ole pantoja. Näissä on siis myös ne varsat, joiden kanssa me taistelimme vielä reilu viikko sitten täällä tilalla kun ne eivät halunneet kulkea emän mukana.


Varsoissa on yksi joka on aivan hirmuisen pikkuriikkinen, jäänee reippaasti ponikokoiseksi. Niillä on yksi avonainen seinä mutta tämä pikkumies ei ylettänyt katsomaan siitä ulos, yritys oli kyllä kova. Vieressä normaalikokoinen ikätoveri. :D


Ja laitetaan nyt vaihteeksi yksi ratsastuskuva ihan minustakin, tämä on onneksi otettu riittävän välimatkan päästä... Kyseessä loppuravi ja piilokamera, joten en voinut poseerata. Taustalla mustan orin selässä Jan, joka päätyökseen on Hannoverin valtionsiittolassa ratsuttajana.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Arki on alkanut

Lauma saatiin kuin saatiinkin talliin ja jokainen omaan karsinaansa. Se oli tosin kohtalaisen hikinen homma, mutta onnistui kuitenkin ilman suurempia vammoja. Mies on juoksuttanut koko lauman eilen ja tänään, ja hepat alkavat jo olla vähän rauhallisemmin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, että nämä eivät siis osaa kulkea talutettuina. Se ei välttämättä tarkoita että ne sinkoilisivat villisti mihin sattuu, vaan useimmiten sitä, että ne eivät yksinkertaisesti tule mukaan, etenkin kun eivät muutenkaan ole kauheasti olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Toissailtana oli ihan hitonmoinen työ saada ne menemään karsinoihin sisälle, mutta vielä paljon tuskallisempaa oli eilen saada ne tulemaan karsinasta ulos... :D Siinä vaiheessa kun on edetty juoksutushallille asti (matkaa tallista on ehkä 20 metriä...) ja saatu ovi kiinni, ei ole ollut enää mitään isompia ongelmia.

Nämä pakenevat kaikkea epämiellyttävää hyppäämällä pystyyn ja kääntymällä, sillä seurauksella että yksi ja sama hevonen onnistui alle vuorokauden sisällä rikkomaan tallikäytävältä KOLME loisteputkilamppua. Melkoinen osumatarkkuus.

Tässäpä vielä viimeinen kuva poikalauman huolettomasta elämästä, toissapäivältä jolloin ne olivat vielä väliaikaismajoituksessa "ladossa".


Tässä ei siis tosin ole kaikki, niitä on yhteensä 8 tai 9.

Consensin veli on edistynyt kovasti, ensimmäisenä päivänä se oli aivan hysteerinen ja sitä sai pyydystää karsinasta vaikka kuinka kauan, nyt se ei pelkää yhtään karsinaan tulijoita ja tänään juoksutin jo satulankin kanssa eikä se sanonut siitä mitään. Juoksuttaessakin painelee jo yhtä komeasti kuolaimen takana kuin isoveli, muutenkin on hyvin samannäköinen.

Tässäpä kuva pojasta laitumella, sillä kuten muillakaan ei siis ole vielä nimeä.


Consensin veli ja minun pikkupoikani

Ja pelkkä pikkupoika

Consens taas on ollut viime aikoina taas hiukan hankala joten pyysin perheen Ammattilaista eli miestä ratsastamaan, hän oli kuitenkin onneksi tyytyväinen ja sanoi että heppa tuntui mukavalta ja kulkee suorempana. Olin hyvin huojentunut siitä että en ole sitä kai sitten kokonaan pilannut, kun kuitenkin aina yksin ratsastan niin en aina oikein luota pelkästään itseeni siinä, meneekö hevonen niin kuin pitäisi. Toki luulen tuntevani koska se menee hyvin ja koska ei, mutta aina en sitten kuitenkaan uskalla ihan pelkkään omaan sananmukaisesti perstuntumaan luottaa. Perstuntumasta puheenollen, ostimme miehen pomolta satulan joka oli tällä kokeiltavana, upouuden Stübben Siegfridin jossa on sellainen geeli istuinosassa. Satula on mielestäni ollut erinomaisen hyvä istua, aikoinaan lähes 20 vuotta sitten vuokrahevosellani oli myös Stübben siegfried ja sain siitä satulasta elinikäiset traumat koska se oli NIIIIN kivikova ja muutenkin kamala. Siitä asti olin vakuuttunut siitä, että Stübbenin satulat eivät sovi minun ahterilleni, ja suhtauduin aika varauksella tähän satulaan, vaikka se toki näyttääkin jo aika erilaiselta kuin ne vanhat stübbenit, ja satula on siis tosiaan ollut erinomaisen hyvä istua. Tähän asti, olisi kuitenkin vain pitänyt luottaa siihen minkä on nuorena oppinut, nyt nimittäin olen saanut tässäkin takalistoni rakoille kaikista high-tec-geelityynyistä huolimatta, auts.

Consens


Nyt on pakko mennä nukkumaan, aloitin nimittäin tänään tehokkaana työt jo varttia vaille VIISI, koska miehen piti mennä jollekin luennolle isänsä ja veljensä kanssa, ja halusi juoksuttaa villihevoset sitä ennen. Kaikessa on toki puolensa, kun aloittaa varttia vaille viisi, on puoli yhdeksään mennessä saanut aikaan jo hämmästyttävänä paljon.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Vieläkö on villihevosia?

Kyllä, ainakin meillä tällä hetkellä yksi ladollinen. Eli ollaan edistytty niin pitkälle, että sisäänratsastettavat hevoset on saatu siirrettyä tähän pihapiiriin. Huomenna yritetään lassota ne tuolta (eivät ne nyt ihan ladossa ole, vaan sellaisessa pihatontapaisessa mutta tällä hetkellä ilman uloskäyntiä) ja saada karsinoihin, tallin pesu ja maalausurakka on nimittäin nyt valmis. Nämä hepathan eivät siis ole olleet karsinassa sen jälkeen, kun ovat varsomiskarsinasta lähteneet. Näitä on yhdeksän kolmivuotiasta ruunaa, jotka on ruunattu lokakuussa oritestien karsintojen jälkeen, ne ovat viettäneet koko elämänsä laitumella ja olleet ihmisten kanssa tekemisissä sen verran että niitä on ruokittu ja madotettu, kaviot on vuoltu ja ne on ruunattu.

Selitettäköön näin taustatiedoksi, että ne hevoset joilla tehdään tai on aikomus tehdä lähitulevaisuudessa jotain, asuvat siis tässä tilalla. Sen lisäksi on iso oripihatto ihan erillisenä parin kilometrin päässä, siellä nämäkin ovat olleet niin kauan, että päätettiin että niiden kohtalo on elää ruunana. Loppukesän ja syksyn ne ovat olleet isoilla laitumilla tässä lähellä, ei kuitenkaan tallin yhteydessä. Ja tämä koko systeemi sijaitsee siis keskellä asutusaluetta.

Eilen ajoimme ensin ko. "ladossa" olleet 2-vuotiaat tammat talvilaitumelle. Niitä ei voi varsinaisesti taluttaa koska ne eivät osaa kulkea talutettuna, toki niille voi laittaa riimun ja pitää narusta kiinni, mutta hevonen ei luultavasti tule sinne minne halutaan. Joten ne päästettiin laumana ensin pihasta pois (tämä oli vielä helppo homma koska pihan voi aidata), siitä pihakadun yli ja pätkä pääkatua pitkin (tällä kertaa katkaistiin kyllä liikenne, ja kumma kyllä kukaan ei tunkenut väkisin meidän narujen alta, autoilijoilla kun ei täällä tunnu kauheasti järki päätä pakottavan) laitumelle. Tämä sujui oikein hyvin. Seuraavaksi piti päästää lauma vuotiaita toiselle laitumelle että saatiin tämä ratsutettava lauma lähemmäs tallia, nämä laitumet ovat onneksi vähän syrjemmässä ja piti vain ajaa varsat yhden pihatien yli. Nämä ratsutettavat tuotiin sitten sen tien yli pellonreunaa pitkin meidän tallin laitumelle, tässä ei ollut kovin vilkasliikenteisiä teitä mutta matka oli aika pitkä mikä aiheutti hiukan jännitysmomentteja, etenkin kun siinä pitää mennä sillan yli ja johtajahevonen oli hiukan sitä mieltä, että se ei välttämättä ole hyvä juttu... No loppujen lopuksi eilen illalla lauma oli tallin takana laitumella ja tänään houkuteltiin ne ruualla tuonne latoon, mistä ne pitäisi sitten jollain keinolla pyydystää ja viedä yksitellen talliin. Se saattaa ollakin haastavin osuus, vaikka matkaa ei montaa askelta olekaan.

Meillä on nyt pari päivää ollut jo melkein "rutiinit", kun on jo muutama vakihevonen: miehellä on ratsastettavana 4-vuotias kouluhevonen joka ahdistuu pääasiassa satuloinnista, sen lisäksi on nyt kolme sisäänratsastettavaa: Stalypso-tamma joka alkoi nostella jalkaansa (se oli tänään jo paljon parempi), Consensin paniikkiveli (i. Chacco-Blue) ja sen kaverina laitumella ollut musta kouluhevonen, joka on menossa myyntitallille parin viikon päästä kunhan on käyty selässä pari kertaa.

Minä juoksutin tänään Consensin veljen, se on edistynyt jo siinä määrin että ei enää tärise harjattaessa... Ei se muutenkaan enää pelkää ihan suoraan meitä ainakaan paljoa, mutta jokaista vähänkin äkkinäisempää liikettä kyllä. Juoksuttaessa se meni kuitenkin oikein hienosti kuin vanha tekijä, suurempi haaste oli saada kamat päälle ja hevonen juoksutusmaneesiin. Pelokkuus johtuu ilmeisesti pääasiassa siitä, että se on orilaumassa ollut kaikkein alimmaisena muiden tallottavana, joten laitettiin se eilen sitten ulos yhdessä minun pikkupoikani kanssa, joka ei ole mikään päällepäsmäsmäri eikä ilkeä, ja se sujuikin oikein mainiosti. :) Pikkupoika kyllä vähän pureskeli Chacco-Blueta ja etujalkoja heiluteltiin mutta kaikki näytti olevan pelkkää leikkiä ja sisälle haettaessa molemmat (Chacco-Blueta ei sitä ennen saanut kiinni edes karsinassa, saati sitten laitumella) tulivat aidalle vieretysten ja korvat hörössä.

Muutenkin olen tässä kovasti kiintynyt pikkuheppaani, vaikka en sen kanssa mitään erityistä olekaan tehnyt. Tässä on ollut nyt näitä nuoria joista ei koskaan tiedä mihin ilmansuuntaan ne räjähtävät jos niihin koskee väärällä hetkellä ja joiden kanssa pitää aina olla silmät selässäkin, tai sitten omata suurempaa hevoskuiskailun taitoa että saisi niille edes riimun päähän. Oma pikkupoika tuntuu niihin verrattuna jotenkin niin turvalliselta ja tasapainoiselta, vaikka en sitäkään kovin hyvin tunne niin jotenkin luotan siihen paljon enemmän. Kyllä sekin voi vähän riekkua talutettaessa mutta se vain leikkii ja asettuu kun sille ärähtää, jos se taas säikähtää niin se säpsähtää ja sanoo prööt mutta ei joudu silmittömän pakokauhun valtaan vaan tulee siitä huolimatta minun perässäni. Ylipäätään se suhtautuu mielestäni ihmisiin hienosti, kunnioittaa tarpeeksi mutta ei pelkää ketään, seuraa perässä mutta väistää eikä kävele syliin tai näyki. Ja koska nyt vain olen tällainen vähän pelokas täti-ihminen enkä rautainen SuperAmmattilainen niin nämä asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin upea ulkomuoto, mykistävät liikkeet ja suku tai hillitön hinta. Sitä nyt on täällä aika monen vähän hankala ymmärtää ja saan lähinnä sellaisia myötätuntoisia kommentteja tyyliin "kyllä se voi vielä kasvaa ihan normaalin kokoiseksi" tai "kyllä tuntemattomistakin suvuista on tullut pari ihan hienoa hevosta", mutta täytyy sanoa että itse en ole kyllä katunut kauppaa kertaakaan. :)

maanantai 14. marraskuuta 2011

En nyt jostain syystä pysty kirjoittamaan noihin kommentteihin (oman blogini tai muidenkaan, tämän huomasin kun olin vuodattanut romaanin yhden blogin kommenttiosioon, harmitti kyllä. Voi olla että blogin pitäjän kannalta ei niinkään huono juttu :D) ollenkaan, joten vastaan tässä samassa Jennin kommenttiin edellisestä tekstistä. Ihan mukava paikka tämä on ja siisteys on kiinni siitä kuinka paljon jaksetaan lakaista... :D Tässä on useampi pieni tallikäytävä erikseen, kyseessä kun on 1800-luvulta peräisin oleva tila jota ei ole alunperin varsinaisesti hevostilaksi suunniteltu. Se vaikuttaa hommiin sen verran, että pitää kulkea paljon edestakaisin ruokkiessa ja hevosia kuntoon laitettaessa, ja ylipäätään koko ajan pitää kävellä sieltä tänne ja tuota kautta takaisin, pitäisi varmaan hankkia askelmittari ja katsoa montako kilometriä tulee käveltyä päivässä ihan vain normihommien takia...

Meillä on siis vuokrattuna yksi ihan yhtenäinen tallikäytävä joten jahka nyt saadaan kaikki valmiiksi, on meidän hevoset ainakin suunnilleen kaikki samassa paikassa.

Minäkin tykkään että saatiin lapsille poni, tähän asti ollaan lainaponeilla käyty vähän köpöttelemässä ja esikoinen on kyllä oppinut ihan hurjasti kahdessa viikossa nyt, kun on ratsastanut melkein joka päivä. Nuorempi ei enää niinkään välitä ratsastaa, aiemmin halusi aina mutta toisaalta silloin käytiin vain kerran viikossa ratsastamassa ja nytkin haluaa noin yhtenä päivänä viikossa selkään joten siltä kantilta innostus ei ehkä ole varsinaisesti laantunut. Mutta ei ole alunperinkään ollut hevosjutuista niin innostunut kuin esikoinen. Voihan se olla että parin vuoden päästä kumpaakaan ei enää hevoset kiinnosta mutta ei sille sitten mitään voi, pakko niitä tässä katsella on mutta sen enempää ei hevosharrastukseen pakoteta. Miehelläkin on ollut ratsastusmahdollisuus pikkulapsesta lähtien mutta innostui silti ratsastamaan vasta teini-ikäisenä joten eipä tässä kiirettä ole. Miehen veli ei ole koskaan ollut hevosista kiinnostunut ja on kyllä ratsastanut joskus lapsena jonkin verran mutta innostus loppui kun putosi pari kertaa, sen jälkeen ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä juuri ollenkaan, vaikka siis tässä asuu myös, joten sekin on ihan mahdollista. :D Ja miehen sisar taas on ihan menestynyt kouluratsastaja jolla on oma talli.

Täällä on ollut hirmu kylmä vuodenaikaan nähden, pakkasta yöllä ja pitkälle aamupäiväänkin. Minä olen hyvin palelevaista laatua ja nyt vielä flunssassa, niin nuo aamut ovat aika tuskallisia, toivottavasti sää hiukan lämpenisi... Tänään olin kuumeessa ja pää on niin tukossa etten kuule enkä maista yhtään mitään, toivottavasti huomenna olisi jo vähän terveempi olo. Tänään ei muutenkaan aamupäivä mennyt ihan putkeen, meillä oli klipattavana yhden tytön hevonen joka on kuulemma oikein kiltti, klippaamisesta ei ollut kokemusta mutta yleensä suht selväpäiset hevoset nyt eivät siitä sen kummemmin hätkähdä. No tämän kanssa ei oikein meinannut onnistua, kyljet ja selän sai juuri ja juuri ilman apukeinoja hyyyvin hitaasti ja makupalojen avustuksella, mutta loppuosaan tarvittiin huulipuristinta ja rohkeutta. Siinä vaiheessa kun kiltti lastenratsu oli hypännyt kolme kertaa pystyyn meidän suht ahtaassa puhdistustilassa ja kiivennyt kerran välipuomin päälle, totesi jopa mies (joka ei todellakaan pelästy oikeastaan yhtään mistään) että ehkäpä annetaan olla. No ainakin tiedetään että seuraavalla kerralla heppa saa kunnon unilääkkeet.

Eläinlääkäri vilkaisi tänään sitä miehen sisäänratsastettavaa, joka nosteli eilen takajalkaansa kummallisesti. Tänään se nosteli sitä entistä korkeammalle ja välillä myös seisoi jalka ylhäällä. Ei kuitenkaan vaikuttanut varsinaisesti kipeältä, ei onnu (liikkuu siis kyllä erikoisesti, mutta ei sitä voi oikein ontumiseksi sanoa) eikä arista jalkaa. Eläinlääkärikin oli vähän ihmeissään, sanoi että se on todennäköisesti joku hermovaiva mutta se voi sitten taas johtua melkein mistä tahansa. Ei oikein osannut mitään hoito-ohjeitakaan antaa mutta piikitti kortisonia ja käski pitää levossa muutaman päivän ja katsoa muuttuuko miksikään. Vähän jo tuntuu että meidän ei vain ole tarkoitus tehdä yhteistyötä näiden miehen vanhempien kasvattien kanssa, ensimmäisen joka miehellä oli ratsutettavana veimme teuraaksi 4-vuotiaana koska sillä oli erittäin paha sädeluuontuma, Consens oli tarkoitus myydä kallilla ja siitä tehtiin jopa ajateltua kalliimpi tarjous, mutta sitten löytyi se ikävä pikkujuttu röntgenkuvista, ja nyt tämä jalkansa nostelija on siis myös miehen isän kasvatti... Ja muuten niistä on kyllä tullut ihan hyviä, kestäviä ja toimivia ratsuja.

No toivottavasti jatkossa yhteistyö toimii vähän paremmin, tänään tuli laitumelta Consensin veli, se on tosin jo 4 mutta on ollut vain laitumella koska sillä oli vuosi sitten melkoinen kasvuvaihe eikä työskentely tuntunut silloin oikein hyvältä ajatukselta. Täytyy sanoa ettei sekään oikein vakuuttanut... Se on nyt kyllä jo ihan sopusuhtaisen näköinen ja ihan nättikin hevonen, mutta se on niin käsittämättömän arka että en tiedä miten sen selkään voisi ikinä päästä (jo siksikin, että se siis myös on nyt sitten yli 170 cm korkea ja todellakin ERITTÄIN pelokas). Ei tehty tänään muuta kuin vähän leikattiin harjaa ja häntää, mutta siihenkin meni yli puoli tuntia: ensin hevoskuiskailin vartin verran että sain sille riimun päähän, ja sitten se singahti pitkin meidän putsauspaikan seiniä joka kerta, kun napsautin saksilla harjaa. Lopulta se jäi sitten paikalleen seisomaan, mutta vapisi niin että suht suoran linjan leikkaaminen oli aika haastavaa. Lupaavalta vaikuttaa. :D

Minun pikkumieheni kävi tänään kengittäjän luona mutta ei tarvinnut tehdä mitään, kaviot ovat kuulemma oikein hyvät. :) Ikävä kyllä miehen isän käyttämä kengittäjä on erittäin vastenmielinen tyyppi. Itse tulen toimeen aika monenlaisten ihmisten kanssa enkä kovin helposti ärsyynny suht vieraiden ihmisten luonteenpiirteistä, mutta tämä oli kyllä harvinaisen inhottava. Ja kaiken lisäksi vielä kalliskin. Harmittaa kun edellisessä paikassa sekä miehen että minun töissä kävi sama kengittäjä joka oli sekä erittäin ammattitaitoinen, mukava, hyvä hevosten kanssa että kaiken lisäksi vielä edullinen. Hänellä oli kaiken tämän lisäksi vielä mukana aina yksi tai kaksi oppisopimuspoikaa jotka olivat myös fiksuja ja mukavia, ja tekivät kaikki oheishommat hevosten hakemisesta jälkien siivoamiseen asti, tälle täkäläiselle mestarille kun piti pitää jopa Consensia (joka melkein nukahtaa kengitettäessä) kiinni koko kengityksen ajan ja luonnollisesti siivota kaikki jäljet.

Mutta nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan, herätyskello pakottaa taas ihan liian aikaisin ulos kylmyyteen.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kuvia

Sainpas vihdoin otettua pari kuvaakin, kun oli pari kaunista päivää. Muuten on ollut niin sumuista aamusta iltaan ettei eteensä näe. Sumuista on myös pään sisällä, minulla on aivan hillitön flunssa, korvat ovat lukossa ja keuhkot tukossa, mutta ehkä se tästä taas. Pitänee käydä huomenna apteekissa.

Tässä alkuun pari "yleiskuvaa":



Aloitettiin toissapäivänä ensimmäisen sisäänratsastettavan kanssa, se oli suunnilleen lassottu laitumelta eikä siis osannut tai tuntenut yhtään mitään. Riimu oli kai ollut päässä pari kertaa kun on kavioita vuoltu mutta siinä se. Eipä noita nuoria täällä yleensä sen kummemmin käsitellä, laumoissa elelvät omissa oloissaan niin kauan, että niillä voi ratsastaa. Tämä käyttäytyi ihan yhteistyöhaluisesti siihen asti, että laitettiin juoksutusvyö... En muista että olisin ihan viime vuosina ollut todistamassa sellaista rodeota. :D Ainakin hevonen on notkea. Eilenkin tuli vielä pari pukkisarjaa mutta tuossa pihakivetyksellä, huomasi että siihen on ikävä laskeutua joten otti vähän iisimmin. Tänään ei pukitellut juurikaan mutta nosteli jalkojaan vähän erikoisesti, pitää nyt katsoa onko telonut itseään vai oliko tämän verran rasitusta sitten ehkä jo liikaa.

Olen ollut avustamassa aika monen sisäänratsastettavan kanssa ja kyllähän osa  pukittelee ja toiset vähän enemmänkin, mutta tämä oli jo ihan omaa luokkaansa. Pitää toivoa että muut ovat vähän säyseämpiä. Ne ovat vielä laitumella, kun karsinat maalattiin ja niiden piti kuivua, huomenna pitäisi olla valmista ja sitten onkin talli täynnä. Varsat on nyt vihdoin myös vieroitettu ja jokailtainen varsashow on ohi. Tammavarsat tulevat pihatontapaiseen yhdessä 2-vuotiaaksi kääntyvien kanssa (nyt ne ovat vielä isossa yhteiskarsinassa toipumassa järkytyksestä) ja orivarsat vietiin yhdessä muutamien muualta tulleiden kanssa oripihattoon, joka on kokonaan erillään muusta tallista. Siellä on nyt kai reilu parikymmentä pikkumiestä.

Consens päivää paistattelemassa

Toissapäivänä oli myös kaupungin ratsastustarvikeliikkeessä alennusmyynti, ja kun meidän ponin entinen omistajaperhe kysyi haluaisinko lähteä mukaan, niin vähän pakkohan se oli... :D Onneksi ei ollut kauheasti rahaa mukana, sen sain kyllä kulutettua kaiken. Ostin ainakin harjalaatikon, satulahuovan, harjoja, sivuohjat, hanskoja ja sukkia minulle ja miehelle sekä riimun omalle pikkuhevoselleni. Se kun hukkasin edellisen laitumelle, olin kyllä ostanut sille uudenkin riimun mutta en ole raaskinut käyttää hienoa nahkariimua kertaakaan, hyödyllinen ostos... Ja mainostettakoon että uusi riimu on hevoskokoinen, ensimmäinen oli ponikokoa mutta se oli ennen katoamistaan muutenkin jäämässä PIENEKSI, joten kyllä tuo varmaan on hiukan kasvanutkin.

Tänään kävi kylässä vanha ystäväni jota en ole nähnyt melkein 15 vuoteen...! Hän ei tosin ollut juurikaan muuttunut. Hän on täällä lähistöllä työharjoittelussa, toimii muuten Suomessa eräässä hevoskoulussa opettajana. Oli kyllä hurjan mukava nähdä, vaikka 15 vuoden tapahtumia onkin vähän hankala kerrata parin tunnin kahvikyläilyllä. Täällä on kuin onkin ollut niin kylmä, että kaverin piti lähteä hyvissä ajoin ennen iltaa takaisin, kun oli kesärenkailla liikkeellä. Täytyy koittaa järjestää seuraava tapaaminen vähän pikaisemmin eikä vasta 15 vuoden päästä. :D

Lapsista vanhempi on innostunut kovasti ratsastamaan ja poni onkin ollut ahkerassa treenissä... Mikä on ihan hyvä, poni on kyllä perusluonteeltaan hurjan kiltti mutta alkaa hyvin äkkiä vähän temppuilemaan jos elää ihan pellossa. Ei sellaista ponimaista juntteilua, vaan ennemminkin on pelkäävinään kaikkea ja kaikkia ihmisiäkin, minkä takia on pakko vähän riehua. Mutta kun poika ratsastaa joka päivä ja juoksutan sitä ennen ja lisäksi käydään laitumella, pysyy poni aisoissa. Niin ja ponin nimikin on vihdoin selvinnyt, se on Pina:



Pienempi ratsastaja tarvitsee vielä taluttajaa

Minun uljas orhini on ulkoillut kaverinaan 30-vuotias Benni, tässä kuvassa se on yhä erittäin likainen mutta tämän jälkeen olin ahkera ja totta tosiaan jopa harjasin pojan ensimmäistä kertaa! Kunhan miehen ratsastettavat tulevat sisälle tulee tällekin vähän vaihtelua elämään, ainakin irtohypytystä ja jonkinlaista maastakäsin työskentelyä olisi suunnitelmissa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Nyt on ollut niin sumuista ja sateista että en ole viitsinyt ottaa kuvia, lupasivat vähän aurinkoisempia säitä joten voisi kaivaa sitten kamerankin esiin.

Varsat vierotettiin sitten tänään, se kävi varsin nopeasti. Varsat yhteen karsinaan, emät laitumelle. Emiä talutettiin taas tuota kylän pääkatua pitkin ja vaikka etenkin minun tammani ei ollut alkuunkaan hallinnassa vaan sinkoili mihin sattui, niin autot mennä posottivat ohi kylkeä hipoen. Jotenkin ihan käsittämätöntä.

Emät ovat laitumella nyt viikon-pari niin kauan kun säät sallivat, saavat vähän liikkua siellä niin että utareet tyhjenevät. Yksi laitumellinen nuoria tammoja otettiin eilen sisään ja siinä tohinassa yksi nuorista (vieläpä yksi meidän suomalaishevosista, vaikka miehen luulisi jo tietävän että suomalaiset naiset voivat olla vähän kipakoita. :D) potkaisi miestä ihan kunnolla, onneksi ei luita murtunut kuitenkaan. Otettiin yksi siitä porukasta talliin koska miehen on tarkoitus ratsastaa sillä, harjattiin, siistittiin tukka ja tänään jo vähän juoksutettiinkin. Siihen nähden, että se on elänyt 3 vuotta lähes villinä eikä osaa mitään muuta kuin nostaa jalat, sujui kaikki oikein mallikkaasti, jopa ympyrällä juokseminen. Huomenna etsitään jostain suitset ja viimeistään ensi viikolla mies kipuaa kyytiin.

Minä olen ratsastanut Consensilla ja se on mennyt oikein mukavasti, kengät vain kilisevät taas kerran aika komeasti ja maanantaina ainakin PITÄISI tulla kengittäjä. Ajateltiin ottaa takakengät pois kun nyt ei kuitenkaan ole kisojakaan aikoihin, ne ovat aina löysällä ja se liukastelee niillä tuossa betonilla.

Minun pikkuorini on alkanut vähän leikkimään orileikkejä, ja kun se on nyt viime päivinä joka talutuskerralla kulkenut osan matkaa kahdella jalalla, päätettiin että siitä saa kyllä tulla pikimmiten ruuna. Toinen kiveshän ei ole laskeutunut joten se pitää viedä klinikalle ja kaataa, mikä on tietenkin astetta vaativampi homma, mutta en viitsi odotella jos se kives kuitenkin laskeutuisi ja jätkä alkaa riehumaan, kun siitä kuitenkin on tarkoitus tehdä lähinnä hyvänmielen harrasteratsu. Mutta täytyy sanoa että se on kyllä kiltti ja järkevä nuori herra pikku äijäilystä huolimatta, tekee kiltisti mitä käsketään eikä pöllöile turhia. Kunhan se on ruuna niin löytyy enemmän ulkoiluseuraakin, nyt ei ole oikein tässä tallissa sopivia kavereita kuin yksi 30-vuotias ruuna joka osaa laittaa pikkupojat ruotuun, mutta olisihan sille kiva saada ehkä vähän eläväisempääkin seuraa.

Nyt ei ole ollut juhliakaan viime päivinä, mutta täällä on sellainen ilahduttava tapa, että uudelle hevoselle otetaan lasillinen tai ennemminkin pari. Eilen haettiin toiselta tallilta yksi appiukon hevonen eräille tallilaisille ylläpitoon, ja sitä sitten vähän juhlistettiin kuoharilla. Mikä on ihan kiva juttu, mutta en ollut ehtinyt syödä mitään koko päivänä ja kaksi aika reilua lasillista kuoharia päivän ensimmäisenä ateriana iltaseitsemältä on sellainen asia, mitä ei ehkä kannata ihan joka päivä toteuttaa. Toivottavasti kaikki hevoset saivat iltaruokansa. :D

Muksuista vanhempi on ratsastanut ponillaan ihan intona nyt joka päivä, piti ostaa lapselle uudet ratsastushousutkin. Poni on kyllä todella kiltti ratsastettaessa, ihanteellinen alkeisratsu vaikka muuten onkin vähän rasittava.

Parin viikon päästä on ne messut joille lupauduin nyt sitten sitovasti, neljäksi päiväksi. Apua. No ei se nyt niin kamalaa kai voi olla, ja siinä neljässä päivässä saan tienattua pikkumiehen ruunausrahat.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Tallin viimeistelyä

Viime päivät on kuluneet meidän tallia puunatessa, että saataisiin loppuviikosta sitten ne hevoset sisälle. Meidän käytössä on siis kokonaan yksi tallikäytävä jossa taitaa olla parikymmentä karsinaa, tosin tällä hetkellä kolmessa on erään valtionsiittolan ratsuttajan hevoset joista hän huolehtii itse, kun me ei nyt ainakaan vielä ihan kaikkia karsinoita tarvita. Niin ja meidän käytävällä on sitten tietenkin myös meidän omat hevoset eli Consens, Flash Dancer jolle pitäisi keksiä kutsumanimi sekä Poni, jonka nimeä en VIELÄKÄÄN muista...

Karsinat on tyhjennetty ja koko talli on kuurattu painepesurilla lattiasta kattoon, sitten kun se on kuiva pitää vielä maalata seinät ja sitten onkin jo valmista. Pikkuhiljaa alkaa sääkin olla sellainen, että hepat varmaan tulevat ihan mielellään sisälle. Tosin eihän täällä nyt mitään hirmutalvia tule ja yksi lauma 1-2 -vuotiaita jääkin koko talveksi ulos, mutta niillä onkin sitten kunnon suojat toisin kuin näillä muilla.

Olen ratsastanut Consensilla nyt oikeastaan joka päivä, kun mies on auttanut tallintyhjennyksessä ja sitten on ollut kaikkea muuta pikku puuhaa, kuten tukkeutuneita viemäreitä, kaapelin kaivamista maasta yms. Consens on mennyt ihan mukavasti alun pikku erimielisyyksien jälkeen ja tänään uskaltauduin vihdoin pyytämään opetusta ja sainkin ihan kunnon treenin. Täällä ei toki ole mitään varsinaista "opettajaa" mutta tässä pihapiirissä asuu eräs ratsuttaja, joka tosin on nykyään päätoimisesti muissa töissä mutta käy myös pitämässä valmennuksia ja touhuaa muuten hevosten kanssa, hän on aikoinaan opettanut miehelle ratsastuksen alkeet. Tunnen hänet oikein hyvin ja hän on myös esikoislapseni kummi, mutta hänen opetuksessaan en ole ollut koskaan, hän kun asuu täällä enkä minä ole aiemmin täällä ratsastanut. Jäi kuitenkin oikein hyvä mieli ja mikä tärkeintä, uskoakseni hevosellekin. Opetus oli minulle paljon mielekkäämpää kuin aiemman pomoni luona, toki aivan erilaista joten vähän piti ensin asennoitua taas tekemään jälleen kerran kaikki eri tavalla. Mutta hevonen meni osan aikaa oikein hienosti ja oli pääasiassa oikein tyytyväinen, ja itsellekin ja hyvä mieli. Ko. opettaja on nähnyt consensin syntyvän ja on opettanut sen nostamaan kaviot, kulkemaan talutuksessa ja juoksemaan ympyrällä, joten hevonenkin oli hänelle tuttu.

Minä olen saanut ihan henkilökohtaisen vastuualueen, nimittäin klippaamisen... Valitettavasti se on ehkä ainoa hevosenhoidon osa-alue jota inhoan, mutta kun siitä kuitenkin maksetaan niin teen sitten. Nyt olen klipannut kaksi yksityishevosta ja jono sen kuin kasvaa, ja Consenskin pitäisi kyllä klipata pikimmiten. Sisäinen kukkahattutätini vähän vastustaa pullahevosten klippaamista lähinnä ulkonäkösyistä, harva hevonen siitä kuitenkaan nauttii, saati sitten jatkuvasta loimishowsta, ja kaiken huipuksi tänään klipattu hevonen repii loimensa joten sillä täytyy nyt pitää sitten kuonokoppaa karsinassa, vain siksi että omistajan mielestä se näyttää klipattuna paremmalta (muuten tässä ilmastossa kun ei hevonen loimea tarvitse). Mutta kukin tekee toki hevosellaan mitä tykkää. Itse en välttämättä klippaisi edes Consensia jos se olisi ihan ikioma, nyt kun sillä ei ainakaan tällä hetkellä juuri kilpailla, mutta se nyt kuitenkin oikeasti hikoaa joka päivä reilusti, ja kuivaksi loimittamisessa on oma vaivansa, joten en ole vastustanutkaan. Mutta eilen esim. klippasin hevosen, jolla ratsastetaan korkeintaan kerran viikossa hiukan käyntiä ja ravia....

Kävin tuossa iltapäivällä vähän ostoksilla, Krämerin liike kun on tuossa 50 km:n päässä... En sitten loppujen lopuksi ihan villiintynyt, vaikka kyllähän tuollaisessa paikassa saisi rahaa kulumaan. Tarkoitus oli ostaa satulahuopia sekä loimivyö, unohdin satulahuovat. Meillä kun on tasan kaksi satulahuopaa jotka molemmat ovat jo kovasti pesua vailla... No ostin kuitenkin sen loimivyön, hikiloimen, varsalleni nahkariimun ja riimunnarun (sille ostamani ponikokoinen riimu alkaa kuin alkaakin jäädä pieneksi!), Consensille tasapuolisuuden nimissä myös riimun ja narun, kunnollista stübbenin satulasaippuaa ja hamanolia että saa varusteetkin puhtaaksi sekä itselleni hanskat ja kaulaliinan. Vähän kuolasin vaatteitakin ja annoin itselleni melkein luvan ostaa jonkun puseron mutta ihme kyllä ei löytynyt mitään kivaa, joten en sitten ostanut, oikeastaan siis ostin vain kaikkea tarpeellista, minkä lisäksi vielä unohdin yhtä sun toista.

Loppuun vielä muistokuva upeasta Hicksteadista, joka lähti kovin traagisesti ja yllättäen ja jonka paikkaa maailman huipulla ei varmaan ihan hetkessä täytetä.

© 2008 by Nancy Jaffer

lauantai 5. marraskuuta 2011

Juhlahumua

Huh, tämä maaseudun seuraelämä meinaa olla meikäläiselle liikaa... Ei olla asuttu täällä vielä edes kahta viikkoa, mutta takana on jo neljät tai viidet juhlat. Tänään oli häät, en tuntenut ainoatakaan vieraista enkä oikeastaan hääpariakaan, siihen nähden oli ihan mukavaa. :D Muu porukka on vielä juhlimassa, itse tulin kotiin että lapset pääsi nukkumaan. Nyt ei kai ole lähiviikkoina enää hirmuisesti juhlia tiedossa, parin viikon päästä sen sijaan on aika isot hevosmessut Hannoverissa ja eräs tallilainen pyysi minua sinne heidän firmaansa edustamaan. En todellakaan ole mikään pr-henkilö, mutta koska hommasta kerran maksetaan niin taisin nyt sitten lupautua, apua.

Olen ratsastellut Consensilla pari päivää ja nyt se on alkanut mennä jo ihan mukavasti. Alkuun oli pieni kuolainongelma, meillä kun ei ole kauheasti kuolainvalikoimaa ja se mitä kokeilin ensin ei oikein tainnut olla sopiva, hevonen kuskasi minua pitkin pihamaata. Seuraavalla se pysyi kyllä käsissä mutta se kuolain on niin vahva että en oikeastaan halua sitä käyttää, nyt löytyi onneksi sellainen joka sopii meille molemmille.

Ensi viikolla sisäänratsastettavat heposet tulevat sisälle, sitten riittää menoa ja meininkiä... Ne hevoset ovat olleet oikeastaan koko ikänsä laitumella, kyllä ne riimussa osaavat kulkea mutta siinä se sitten melkein olikin. Täällä ei nuoria hevosia hirveästi käsitellä vaan ne elävät laumoissa laitumilla. Meillä on myös vielä viisi vieroittamatonta varsaa, joilla ei ole ollut ikinä riimua, se vähän kummastutti kun Suomessa "kotitallillani" varsoja alettiin taluttaa heti ensimmäisinä päivinä mutta maassa maan tavalla. Varsat huitelevat nyt jo ihan mihin sattuu mikä tekee niiden päivittäisestä laitumelle viemisestä ja sisään hakemisesta melko jännittävää.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Uudet kuviot

Huh.

Loma oli ja meni, jotenkin sitä menoa oli niin paljon, etten muka ehtinyt blogiakaan päivittämään. Käytiin siellä issikkamaastossa kaverin kanssa ja se oli varsin hauskaa ja ennen kaikkea vauhdikasta menoa. Oli alkuun vähän huono omatunto siitä miten sellainen pikkuponi jaksaa kantaa näin isoa ihmistä, mutta hyvin tuntui jaksavan vauhdista päätellen. :D Otin hepoista pari kuvaakin mutta en saanut niitä silloin ladattua nettiin kun yhteys oli nettitikulla, ja nyt en olekaan sitten ehtinyt. Täytyy katsoa jos muistaisi jossain välissä.

Sitten olin kaksi päivää HIHSissä toisen kaverin kanssa, hauskaa oli sielläkin ja oikeastaan ihan samanlaista kuin ennenkin. Hihsissä olen käynyt sen alkuvuosista lähtien, välissä oli taukoa kymmenisen vuotta silloin kun lähdin ulkomaille mutta toissavuonna olin siellä myös kun olin silloin Suomessa. Suomalaisratsastajia en enää niin tunnekaan saati sitten hevosia, mutta varsin nimekkäitä ulkomaalaisia olikin saatu paikalle, harmi että omat suosikit eivät niinkään menestyneet. Mutta esteluokat olivat kyllä ihan hienoa ja hyvätasoista menoa, kouluratsastus ei ehkä ollut niinkään minun makuuni. Maailmancup-luokan voittajan Piuksen tunnen niiltä ajoilta kun olin töissä Sveitsissä, hän kun kulki ulkomaan-kisareissuilla minun työnantajani kanssa, tosin olisin silti toivonut saksalaisille vähän parempaa menestystä. Mutta erityisen hienoa oli toki se, että Nina Fagerström pärjäsi niin hienosti kotikisoissa.

Hihs-viikonlopun jälkeen alettiinkin sitten valmistautua kotiinpaluuseen ja nyt ollaan sitten asuttu viikko uudessa kodissa. Netti ei vielä toimi joten siksi olen ollut täydellisessä pimennossa siitä asti kun lähdin Suomesta, nyt surffailen miehen puhelimen nettiyhteyden kautta joten tämä on yhä vähän huteraa ja kuvien yms. kanssa pelaaminen on aika hankalaa. Oikea netti meidän PITÄISI saada reilun viikon päästä. Omassa puhelimessa on erikseen netti mutta en pysty käyttämään sitä tietokoneella ja puhelimessani ei ole ääkkösiä, joten sillä on melko mahdotonta kirjoittaa mitään järkeenkäypää, ja viime päivät se netti ei olekaan toiminut enää ollenkaan... Tosin täytyy sanoa että eipä tässä ole juuri nettiä ehtinyt kaipaamaankaan, puuhaa riittää aamukuudesta alkaen iltaan asti niin paljon kuin jaksaa tehdä ja enemmänkin, ja illalla olen sitten vain sammunut sänkyyn. En ole jaksanut katsoa tv:tä kertaakaan ja kun tallissa ei ole radiota, olen elänyt koko viikon aivan täydellisessä uutispimennossa. :D No ehkä tällainen pieni eristäytyminenkin on joskus ihan virkistävää.

Consens on kotiutunut varsin hyvin:


Olen ratsastanut sillä muutaman kerran ja mies sitten muuten, ensimmäisillä kerroilla tuli vähän erimielisyyksiä kun kentän vieressä hevoset laukkasivat laitumella ja kaikki muukin oli kovin pelottavaa, mutta eilen sujui jo oikein mukavasti. Consens on nyt vähän "lomalla" kun ei ole ihan selvillä mitä sen kanssa nyt tehdään, ts. ehtiikö mies kisata vai koitettaisiinko sitä myydä vai mitä. Ollaan nyt vain ratsastettu ihan normaalisti, tarkoitus olisi että kun se nyt tottuu kunnolla uutseen ympäristöön ja vähän tasoittuu, voisi yksi vähän vähemmän ratsastanut tuttu alkaa vähän harjoittelemaan sen kanssa. Consens nyt ei varsinaisesti ole mikään pomminvarma alkeisratsu, mutta se on kuitenkin varsin tasainen luonne eikä hermostu ratsastajan ylimääräisitä heilumisista tai epämääräisistä avuista, ympäröivistä asioista vain, joten tarpeeksi rauhallisessa ympäristössä pitäisi onnistua.

Minun oma pikkuheppani on vain ollut ja syönyt, ja se onkin pulskistunut sen verran että kylkiluut eivät enää loista kovin kauas. En ole ehtinyt enkä jaksanut vielä tehdä sen kanssa MITÄÄN, en siis edes harjata kuten kuvasta näkee... Mutta eipä tuon kanssa nyt ole niin kiirettä. Olen vienyt sen aamulla ulos ja hakenut illalla sisään. Se vaikuttaa yhä erittäin järkevältä, pelkää kyllä uusia asioita eikä ole mitenkään pystyynkuollut, mutta ei saa mitään hepuleita vaan hetken puhistuaan tulee kiltisti sinne minne pitääkin, ei loiki eikä riehu. Ja on todella kiltti, en ole nähnyt sen kertaakaan edes luimistavan. Se ei oikein osaa nostaa jalkoja joten olen kiskonut ne joka aamu kerran ylös, mutta vaikka se ei oikein ymmärtäisikään mitä haluan, niin potkaista se ei ole edes aikonut kertaakaan.



Kunhan nyt jossain vaiheessa saadaan tähän hommaan jonkinlainen systeemi ja selkeys, niin kyllähän tuonkin kanssa on aikomus sitten jotain touhuta. Noin koulutuksellisesti ensin lähinnä irtohypyttää ja totuttaa suitsiin ja muihin kapistuksiin, keväällä ehkä pikaisesti harjoitella juoksutusta ja sitten katsotaan mitä tehdään. Selkään kiivetään varmaan vasta ensi syksynä jos se pysyy noin rauhallisena, se on kuitenkin ikäisekseen kovin pieni ja siro. Niin ja ruunatakin se pitää tässä talven aikana, toinen kives ei ole laskeutunut joten pitää ruunata klinikalla, itse olen vähän sitä mieltä että se voisi vielä tullakin alas jos odottaisi mutta appiukon mukaan ei ja koska hän nyt on täällä se asiantuntija niin uskotaan sitten. Ei sillä nyt niin ole väliä kun ruunata täytyy kuitenkin, se vain olisi helpompaa jos ei tarvitsisi kovin ylhäältä alkaa kaivelemaan.

Meidän varsinaiset työt ei ole edes alkaneet vielä, sää on ollut niin hyvä että nuoret ovat vielä laitumella. Viime viikolla vaihdettiin niitä toiselle laitumelle, puolivillejä hevosia oli 15, meitä ihmisiä 4 ja välimatkaa laidunten välillä noin kilometri, joka piti kulkea kylän pääkatua pitkin. En tiedä osaatteko kuvitella kuinka homma hoidettiin, ei se kovin fiksulta saati missään määrin turvalliselta touhulta tuntunut mutta lopulta koko lössi oli sillä toisella laitumella. Me siis pyydystimme ne hevoset yksi kerrallaan ja talutimme sitä pääkatua pitkin (keskellä tietä, kiireisimmät autoilijat kyllä ohittivat nyrkkiä puiden ihan hevosen kyljestä... Jos 8 hirven lauma kulkisi tietä pitkin niin monikohan ohittaisi ne kaasu pohjassa, mutta kun kyseessä on 8 lähes villiä nuorta, joskin aikuisen kokoista hevosta joita on yhdellä ihmisellä aina kaksi kerrallaan naruviritelmässä kiinni, on niiden ohittaminen tietenkin sama kuin mopoa ohittaisi?) toiselle laitumelle, ja vain yksi pääsi karkuun (eikä edes minulta!).

Täällä kyllä riittää puuhasteltavaa jo näinkin, en oikein osaa kuvitella tähän meidän tämänhetkiseen arkeen vielä reilua kymmentä sisäänratsastettavaa... No mutta eiköhän hommat siitä lähde käyntiin, ja toisaalta ensi viikkoon (kun hevoset tulevat sisälle) mennessä tämä kaikki muu hässäkkä pitäisi olla jo valmista, eli muuttohommat, paperityöt ja lasten päiväkodin aloitus. Nyt olemme ruokkineet hevoset ja tehneet tallin (normaalisti anoppi on tehnyt tämän kaiken yksin, ja hän varmaan tekee sitten jatkossakin osan hommista), kuljetettu tammoja varsoineen laitumelle ja illalla talliin (tähän menee yhteensä 1-2 tuntia päivästä vaikka tammoja ei ole kuin 5... Matkat ovat pitkät ja varsoja ei voi taluttaa kun niitä ei ole opetettu siihen ollenkaan, joten ne huitelevat ihan mihin sattuu, ja meidän kahden pitää kävellä se talli-laidun -väli kolme kertaa viiden tamman kanssa. Ensi viikolla varsat vierotetaan ja tämä härdelli jää onneksi pois ohjelmasta), siivonneet, puunanneet, järjestelleet. Miehen sisko oli lapsineen viime viikon myös täällä, sitten oli yhdet 50-vuotisjuhlat, viikonloppuna on häät...


Ostimme tosiaan sen kimon ponin josta laitoin jo aiemmin kuvan (ja jonka nimeä en yhäkään muista...) ja lapset ovat ratsastaneet nyt joka päivä, siitä ei vain ole tullut otettua ollenkaan kuvia. Poni on hurjan kiltti, tosin pelkää miehiä joten kaikki tämä lapsi-ponitouhu on kokonaan minun hommaani. Oikeastaan oli ajatuksena että lapset ratsastaisivat vain kerran pari viikossa etteivät heti kyllästy, mutta esikoinen on ehdottomasti halunnut ratsastaa joka päivä ja onkin kyllä oppinut hurjasti muutamassa päivässä. Ponilla ei ole ratsastettu pariin vuoteen kunnolla mutta se on onneksi oikein kiltti ja superrauhallinen vaikka onkin vähän arka, säikkyy kyllä mutta ei karkaa mihinkään. Täytyy nyt katsoa sitten miten sen liikunnasta huolehditaan, jos joku vähän osaavampi lapsi suostuisi sillä silloin tällöin ratsastamaan, se on kuitenkin  niin pieni että itse en aio sen selkään kavuta ja meidän lasten ratsastelu on kuitenkin vielä aika vaatimatonta, eikä joka päivä juoksuttaminenkaan ole pidemmän päälle terveellistä. Täytyy sitten ehkä katsoa jos löytäisi edulliset kärryt ja saisi vaikka opetettua sen ajolle, ponilla ei toki ole koskaan ajettu mutta voisihan se silti onnistua, ja olisi kuitenkin varmaan ihan kivaa vaihtelua.

Meidän koirat ovat viihtyneet vallan erinomaisesti ja marsut ovat herättäneet suurta ihastusta tallilaisissa. Anopilla on myös kaksi koiraa joten koirat riehuvat keskenään aamusta iltaan...





Toisen anopin koiran pentu on saanut pentuja, ja omistaja käytti niitä näytillä, ja ne olivat aaaaaaivan mahdottoman suloisia ja hirvittäviä tuholaisia.


Tui tui, onneksi kaikilla on jo koti...


Tässäpä kevyt tilannepäivitys nyt ensi alkuun... Nyt on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta koko päivän.