sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Viime aikoina on pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin, lapset toivat päiväkodista mahataudin joka on nyt käynyt meidät kaikki läpi, naapurit mukaanlukien. Toissapäivänä putosin hevosen selästä, tai olin jo tulossa alas kun hevonen vaihtoikin maisemia ja laskeuduin päälleni. Nyt on sitten niska ja selkä jumissa, päätä särkee lisäksi jo sen mahataudinkin takia. Laskeutuminen oli ilmeisesti melko näyttävä, maneesissa oli samaan aikaan eräs valtionsiittolan ratsuttajista joka totesi rohkaisevasti "ihme ettei sun niska katkennut". :D

Consens taas on mennyt viime aikoina jälleen ihan mukavasti. Näin kylmällä ilmalla se on yleensä vähän hankala, kun takaosan lihaksissa on muutenkin vikaa ja pakkasella ne ovat vielä jumissa, mutta kun malttaa lämmitellä kaaaaauan ja hitaasti niin se auttaa. Miehen piti hypätä tällä viikolla mutta se jäi kun oli ensin myös mahataudissa ja sitten oli yhden päivän kouluvalmentajan kanssa hevosenostoreissulla.

Ensi viikosta alkaen onkin sitten tiedossa vähän enemmän puuhaa, mies menee Verdeniin hannoverliitolle ratsastamaan kolmeksi viikoksi jonkun koulutusprojektin estehevosia. On siellä puoli päivää (plus ajomatkat kaksi tuntia) ja sitten sen toisen puolikkaan aikana pitää hoitaa nämä omat. Teoriassa se kyllä onnistuu, kunhan ei nyt enää tulisi kauheasti sairastumisia tai muuta vastaavaa väliin.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Viime päivinä ei ole oikein ihmeempiä tapahtunut, eikä ole tullut otettua edes kuvia. :D Eilen muutama hevosenomistaja oli katsomassa heppojensa edistymistä ja olivat kai varsin tyytyväisiä.

Itse olen ennen kaikkea tyytyväinen pikkutrakiin, siihen hermoheikkoon jota ei aluksi saanut edes karsinasta kiinni. Ei se nyt varsinaisesti uhku itseluottamusta yhäkään, mutta sillä on aivan loistava työmoraali, yrittää aina tehdä oikein vaikka sitten pelottaisikin. Minähän hoidin sen juoksuttamiset yms. kokonaan yksin koska miehen kärsivällisyys ei riitä tällaisten ujostelijoiden kanssa alkuunkaan, joten sikäli olen oikein ylpeä siitä, että tällä hetkellä mies voi ratsastaa sillä maneesissa vapaana kaikissa askellajeissa. :) Se lähtee kuun lopussa pois, ensin kotiinsa lepäilemään ja sitten kesäksi laitumelle, sen kun pitäisi saada varmaan pari sataa kiloa massaa ennen varsinaista treeniä... Mutta muistan vain että näitä villihevosia pyydystettäessä appiukko sanoi miehelle että yhden kanssa pitää sitten varoa, se on traki ja ne ovat kaikki ihan sekoja ja tämä on erityisen pimeä tapaus. Kai se on ihmistyypistä kiinni, appiukko samoin kuin mieskin on äärettömän lyhytpinnainen ja heille kaikki vähän arat tai vauhdikkaat yksilöt ovat hulluja, minä taas en pidä sellaisista liian itsevarmoista karjuista jotka hermostuessaan sitten kalauttavat ihmiseltä tajun kankaalle, tulevat päälle tai lyövät päänsä kattoon vielä kolmannen hajonneen loisteputken jälkeenkin... Kun taas miehen mielestä näillä hevosilla on "asennetta" :D Itse olen ennemminkin erittäin rauhallinen ja jaksan lähes loputtomiin jotain säheltäjiä, kuumakalleja ja arkajalkoja, mutta en luota auktoriteettiini niiden yrmynaamojen kanssa. Toisaalta kai se on ihan hyvä että löytyy jokaiselle jotakin.

No joka tapauksessa tämä traki ei nyt ole ehkä maailman kaunein hevonen ja alkuun se juoksi melkoinen alakaula kenossa ja pää pystyssä, siihen nähden muutos kauniisti ja tyytyväisenä kuolaimella liikkuvaksi hevoseksi on etenkin tässä ajassa ollut melkoinen. Ottaen huomioon, että yritimme mm. viikon saada sille suojia jalkaan... Aluksi sitä ei päässyt suojat kädessä viittä metriä lähemmäs, jossain vaiheessa yhden suojan saattoi tuurilla saada jalkaan minkä jälkeen hevonen joko meni polvilleen tai poistui horisonttiin. Mutta tämä on tähän mennessä ainoa näistä koulittavista hepoista johon olen tykästynyt siinä määrin, että sitä saattaa kyllä tulla vähän ikävä. Suurin ikävä tullee sen tarhakaverille, sellaista hevosystävyyttä en ole nähnyt aikoihin, pojat todellakin ovat kuin paita ja peppu. Tarhakaveri on "joutuhevonen", myös yksi näistä villihevosista mutta sen kanssa ei olla tehty mitään koska omistaja halusi jättää sen vielä rauhaan ja aloittaa vasta syksyllä, se lähtee myös pois muutaman viikon päästä.

Tässäpä taitaa olla ainoa kuva mikä pikkutrakista on tullut otettua (eikä se varsinaisesti erikoisen pieni ole, se on vain kaikilta muilta ulottuvuuksiltaan vielä aika vaatimaton), sillä on tuollainen vauvamainen ilmekin vielä:


Oma pikkuheppani on toki myös kooltaan vähäinen mutta siitä on nyt vähän ikävämpää kerrottavaa, se nimittäin ontuu. :/ Ei paljon, mutta kuitenkin karsinasta liikkeelle lähdettäessä, ontuminen häviää kyllä kokonaan liikkuessa. En ole vielä sen tarkemmin ehtinyt tutkimaan mutta äkkiseltään jaloissa ei ole näkynyt mitään, mikä toisaalta ei välttämättä ole niinkään hyvä juttu. Mutta toivotaan että se on vain vähän venäyttänyt jalkaa jostain ylempää tai sitten selkää tms. mikä ei jalkoja tutkittaessa näy päällepäin, ei myöskään arista mitään ja ontuminen on siis varsin lievää.

Suututtaa vain se tapahtuma, mistä tämä ontuminen luultavasti johtuu, vaikka varma nyt en tietenkään voikaan olla, onhan se laitumellakin voinut vaikka liukastua. Pari päivää sitten nimittäin eräs näitä valtionsiittolan ratsuttajista toi iltamyöhään uuden hevosen, kukaan ei ollut silloin enää tallissa eikä kukaan meistä (minä, mies, anoppi) myöskään tiennyt hänen olevan hevosta tuomassa, oletettavasti oli appiukon kanssa asiasta sopinut mutta siinä yhteydessä on usein pieniä kommunikaatiokatkoksia. En sitten tiedä onko VALTIONSIITTOLAN ratsuttajalta liikaa vaadittu olettaa, että tämä tietäisi ettei vierasta tammaa yleensä laiteta orin viereen? Joka tapauksessa tamma oli koko yön siinä minun pikkumachoni viereisessä karsinassa, ja poju oli oletettavasti suunnilleen koko yön siinä meuhkannut, ainakin aamulla oli varsin villinä (ko. talli on erillinen rakennus joten sieltä ei mitään ääniä kuule taloon tai päätalliin sisälle). Argh. Ok, hän ei ehkä huomannut hevosen olevan ori, ei se nyt kauhean orimaisen näköinen ole, mutta kai silti voisi kysyä joltakulta onko se karsina ok, ja jos huomaa että se naapurihevonen kovin villiintyy niin vaikka siinä vaiheessa vilkaista sitä sukupuolta tai vaikka ihan jo vain sen takia laittaa hevonen eri karsinaan, niitä kun tuossa tallissa kuitenkin on tyhjänä useampi. Välillä kyllä muutenkin tuntuu että se siittola on laitos, jossa kaikenlainen itsenäinen aivokapasiteetin käyttö on ankarasti kielletty.

Samaan syssyyn ärsyttää sekin, että ruunaamisasia ei ole edennyt tippaakaan ja ilmeisesti ei kovin korkealla ole toimintajärjestyksessä. Olen kysellyt asiasta suunnilleen joka toinen päivä mutta en kehtaisi koko ajan hokea, ja itse en voi oikein sen enempää asialle tehdä, koska appiukko halusi sopia ruunaamisesta tutun ell:n kanssa joka tekisi sen hänelle aika paljon edullisemmin. Viime viikolla sitten mieskin jo ehdotti että jos annetaankin sen olla vielä orina. Niin, no ei tässä oikein muita vaihtoehtoja oikein näytä olevankaan, mutta itse olisin mieluiten hoitanut asian pois päiväjärjestyksestä jo viime vuonna. Mies kai toivoo että poni vähän kasvaisi orina, mutta itse kyllä uskon että se koko määräytyy geenien eikä hormonien perusteella, lisäksi olen aina vastustanut kaikenlaisia hupioreja ja orina pitäminen aiheuttaa kaikenlaisia ylimääräisiä järjestelyjä joita on täällä näemmä mahdoton toteuttaa, esim. karsinapaikan suhteen.

No toivotaan että jalassa ei ole isompaa vikaa...

Viikonloppuna oli Verdenissä talvihuutokauppa, meinasin jopa mennä katsomaan kun kouluvalmentaja suunnitteli sieltä hevosen ostamista. En sitten mennyt koska flunssani uusiutui vaihteeksi ja lisäksi molemmilla lapsilla oli mahatauti. Eikä hän sitä hevostakaan sitten ostanut, hinta oli noussut liikaa. Suomalaisethan olivatkin varsin aktiivisesti liikkeellä ja taisivat ihan kivoja hevosia ostaakin. Meidän tallista oli myös yksi hevonen kaupan, se ei ollut mitenkään ihmeellinen mutta pakko saada myytyä koska omistaja ei ollut maksanut karsinavuokraa koko ajalta (pari vuotta) eikä myöskään itse hevosta kasvattajalle... Hevosesta ei kyllä sellaista hintaa maksettu että se olisi kattanut edes yksistään kummankaan osapuolen saatavia, mutta onpa ainakin pois tallista.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Arkea

Kirjoittaminen on vähän jäänyt, kun ei ole tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Mikä on toisaalta varmasti ihan hyvä asia... Hevoset voivat hyvin eikä ole ollut edes mitään onnettomuuksia. En ole juuri ratsastanut koska olen yhä flunssassa enkä vain suoraan sanoen jaksa ratsastaa kunnolla, niin mieluummin ei sitten ollenkaan. Olen juoksuttanut yhdellä ja kahdella liinalla, yhtenä päivänä sain jopa miehen suostuteltua itse oman hevosensa selkään ja pari kertaa olen vähän kevennellyt. Mies on luvannut jatkossa ratsastaa keskiviikkoisin (puomeja/hyppäämistä) koska kisakauden alku nyt kuitenkin lähestyy ja kyllähän tuolla hevosella nyt kannattaisi kilpailla niin kauan kun se vielä on mahdollista, yksikään eläinlääkäri kun ei ole antanut mitään arviota siitä kauanko sen jalka tulee käyttöä kestämään. Toki on myös mahdollista ettei sen kanssa tule koskaan mitään ongelmaa.

Pikkuhevonen on nyt myös vähän lomaillut, olen vähentänyt "treeni" kertoja ettei se ihan kyllästyisi. Se tekee kuitenkin kaiken juuri niin kuin pyydetään, ja kovin kummoista ei nyt voi juuri tällä hetkellä tehdä, käytännössä siis joko juoksutusta tai ohjasajoa maneesissa. Turha kyllästyttää sitä vielä, kun selkään en kuitenkaan aio ennen kuin aikaisintaan muutaman kuukauden päästä. On ollut nyt päivät laitumella ja oikein huonolla säällä on sitten vähän puuhailtu jotain sekä tarhailtu. Tänään mentiin kahdella liinalla puomeja maneesissa ja se meni oikein hienosti.

Olen myös vähän miettinyt että se saattaa kuitenkin jäädä minulle liian pieneksi. Varmaan se kasvaa vielä pari senttiä, mutta ei se nyt oikeastaan ole niinkään korkeudesta kiinni. Se on vain niin kovin kevytrakenteinen ja lyhytrunkoinen. En nyt sen tarkemmin ole asiaa vielä pohtinut mutta jos se ei rotevoidu tuosta vielä aika reippaasti, olisi varmaan järkevintä myydä se jollekulle pienemmälle ratsastajalle sitten, kun se nyt ensin on ruunattu ja hallitsee perusasiat. Tai no onhan minulla pieni ratsastaja täällä omastakin takaa, mutta tuo muksu taitaa innostua enemmän esteistä, kun taas hevoseni ei ehkä ole ihan synnynnäinen estetykki... Ja lapsi on kuitenkin vielä niin nuori että saa ratsastaa poneilla vielä ikuisuuden, ja yleensä on kuitenkin järkevintä ratsastaa poneilla niin kauan kuin mahdollista. No katsotaan. Vähän salaa haaveilisin suomenhevosesta...

Meillä oli tänään pakkasta! Taisi olla ensimmäinen kerta tänä vuonna. Normaalisti talvisää nyt ei täälläkään ole ihan uutisarvoinen asia, mutta tämä talvi on kyllä ollut kovin leuto. Mikä ei minua haittaa, vihaan talvea koska olen aivan hirmuisen kova palelemaan, hrr.

Koska en nyt keksi mitään älyllistä kirjoitettavaa niin teenpä pienen talliesittelyn. :)

Tallissa on nelisenkymmentä karsinapaikkaa (jotka ovat tällä hetkellä kaikki täynnä), lisäksi yhteiskarsina siitostammoille talven ajaksi. 1-2 -vuotiaat orivarsat asuvat erillisessä oripihatossa parin kilometrin päässä, samanikäiset tammavarsat asuvat erään toisen tallinpitäjän pihatossa ja ne hoidetaan siellä kokonaan niin kauan että tulevat ratsutukseen tai lähtevät muuten pois. Lisäksi kymmenen hevosta on talven yli laitumella, kaksi eläkeläistä ja loput eri-ikäisiä tammoja (nuoria, tyhjäksi jääneitä yms.). Yhteensä hevosia on aiemmasta arviostani poiketen noin 80 meidän vastuulla ja sitten muutama siellä muualla. Näistä miehen isä hoitaa oripihaton ja siitostammat kokonaan itse, me vain ruokimme siellä jos hän on pois.

Tallissa asuvat sitten täysihoitohevoset sekä meidän koulutettavat/ "omat" (omia meillä nyt ei ole kuin minun pikkupoika, Consens ja poni, mutta näihin lasketaan myös miehen vanhempien hevoset jotka on tarkoitus myydä). Me hoidamme siis nuo koulutettavat ja omat hevoset kokonaan itse, täysihoitohevosten kanssa autamme tarvittaessa, olemme tarhanneet ja ratsastaneet niitä maksua vastaan, lisäksi tietenkin kuivitamme ja ruokimme ne. Karsinoita ei tarvitse puhdistaa kuin meidän tallikäytävältä 14 kappaletta, muut tyhjennetään traktorilla parin viikon välein.

Meidän tallikäytävä

Marsujen valtakunta


Consensin yksiö näyttää ulkoa aika kulahtaneelta, mutta on tallin suurin yksittäiskarsina, tarkoitettu varsallisille tammoille. Lisäksi toisen seinän saa kokonaan auki, Consensin ehdotonta lempipuuhaa on katseleminen. Sen olisi oikeasti varmaan tarkoitus syntyä vahtikoiraksi.


Täysihoitohevosten käytävää 

Varsan elämää


Kolmen varsan soluasunto. Viimekesäiset varsathan ovat pääasiassa pihatoissa, nämä kolme ovat "ylimääräisiä", myöhään syntyneitä ja vierotusvaiheessa paljon muita nuorempia joten ne ovat talven täällä, keväällä menevät sitten laitumelle muiden kanssa 

Siitostammojen talviasumus

Tammat ovat tosin oikeastaan aina ulkona, säällä kuin säällä

Pikku yksityiskohta

juoksutusrinkula

Maneesi

talo
Ulkokarsinoista, oripihatosta ja kentästä onkin ollut kuvia jo aikaisemmissa postauksissa.

Loppuun vielä tietenkin pakollinen kuva pikkumiehestä.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Välineurheilua

Minä en todellakaan ole mikään ratsastusmuodin lähettiläs (:D) mutta nyt täytyy vähän hehkuttaa kun on tullut tuhlattua niin paljon rahaa... Oikeastaan ei ollut tarkoitus ostaa MITÄÄN  enää ikinä, koska ensinnäkin käytin keväällä Equitanassa rahaa suunnilleen kahden vuoden tulojeni edestä (enkä siksi todellakaan tarvitse mitään), ja toisekseen koska pikkuhepan ruunaaminenkin ehkä mahdollisesti SAATTAISI joskus olla edessä, JOS joku nyt saisi varattua siihen ajan. Mutta kun nyt on alennusmyynnitkin...

No oli miten oli, sain sen tilaamani kuolaimen, Stübbenin golden wingsin jonka linkitinkin jo aiemmin. Consens pitää siitä yhä, koska on mennyt sen kanssa paljon tyytyväisemmin kuin muuten viime aikoina. Sitä ei tosin saa käyttää kisoissa (mies oli joskus käyttänyt ja saanut huomautuksen, kuulemma siksi että sen voi vetää suun läpi ja koska siinä on nuo reunat niin se sitten tekisi enemmän kipeää kuin tavallisen kuolaimen kanssa... No joo, meillä on tapana käyttää turparemmiä eikä yleensäkään olla kiskottu kuolainrenkaita suuhun) mutta eipä tuo nyt niiiin hurjasti ole viime aikoina kisannut...

Samalla kerralla tilaamani satulahuopa olikin loppuunmyyty, eli säästyi se raha. Mikä on ihan hyvä juttu, koska toissailtana tein pikku heräteostoksia Horzen verkkokaupassa... Täytyykin varmaan laittaa sinne palautetta aivan supernopeasta toimituksesta, tein siis tilauksen toissailtana myöhään eli se oli perillä eilen, eilen iltapäivällä sain viestin että paketti on lähtenyt matkaan, ja sanottiin että DHL:n paketti on perillä keskimäärin viikon päästä lähettämisestä, mutta sepä tulikin meille TÄNÄÄN, vau.

Horzelta tilasin ruudulliset grand prix-kokopaikkahousut jotka olivat alennuksessa, lisäksi neuleen (myös alennuksessa) jota kokeilin Hihsissä mutta en silloin raaskinut ostaa, ja pikkuhevoselleni ihan ikiomat suojat, meidän suojat kun on sille liian isoja ja ponisuojat taas ovat liian pienet. Ratsastushousut ovat nätit, mutta rehellisesti sanottuna eivät kovin hyvät. Minulla on joskus aiemmin ollut saman mallin kangaspaikkahousut ja tykkäsin niistä mutta ne muistaakseni hajosivat, ja tämä kokopaikka ei kyllä oikein ole omaan makuuni. Housut ovat kovin tönköt ja kankeat, ja otin yhtä numeroa liian isot. Se nyt ei normaalisti ratsastushousuissa haittaisi, mutta koska näissä on niin matala vyötärö niin liian isot housut eivät yksinkertaisesti pysy ylhäällä. :D Saati sitten ratsastaessa. Olen jo vuosia sitten todennut, että Pikeurin Luganat ovat ainoat minulle täydellisesti sopivat housut, mutta olisihan se ihan liian helppoa ostaa aina uudet sellaiset, kun voi myös hankkia kymmenet muut housut joita ei sitten ikinä käytä kun niissä on jotain vikaa... No mutta nämä ovat kivan väriset ja muutenkin ihan hyvännäköiset päällä, joten sikäli ei harmita kun eivät olleet kovin kalliit. Neule on ihana ja pikkumiehen suojat ovat hyvät.

Pikkumiehestä puheenollen juoksutin sen tänään, kun satoi taas niin älyttömästi vettä että ei voinut viedä laitumelle. Sen tuli ihan hiki ensimmäisen kerran, vaikka ei nyt mielestäni niin hurjasti tehtykään. Kouluvalmentaja oli katsomassa ja ihmetteli miksi en ole vielä ratsastanut sillä, arveli että en varmaan ratsasta sillä ennen kuin se täyttää 10. Hänen mielestään on turhaa juoksuttaa jos ei aio ratsastaa samantien, kun taas minun mielestäni on kuitenkin ihan hyvä tehdä jotain, että heppa näkee vähän ympärilleen ja tottuu kaikenlaiseen. kouluvalmentaja oli kovin ihmeissään kun kerroin, että Suomessa jopa ajetaan ihan ratsuhevosillakin kauan ennen kuin niillä ratsastetaan. No maassa maan tavalla. En nyt kuitenkaan äkkiseltään keksi miksi pikkumiehen olisi parempi seistä karsinassa se aika minkä juoksutan, teen sitä joka tapauksessa vain silloin kun ei voi viedä laitumelle ja nuo meidän tarhat nyt ovat aika yhtä tyhjän kanssa, vaikka toki se tänäänkin sitten oli siellä tarhassa myös. Mutta en aio sillä vielä ratsastaa, se on kuitenkin vielä niin hento ja heiveröinen. Toivoisin että sille löytyy kesäksi joku laidun, siinä tapauksessa ajattelin käydä selässä ennen laidunta ja sitten aloittaa ratsukoulutuksen ensi syksynä. Kunhan se nyt ensin saataisiin edes ruunattua, mutta klinikka-ajasta pitäisi appiukon huolehtia, hän kun saa sen tutulta eläinlääkäriltään varsin edullisesti, mutta ei tietenkään muista koskaan asiasta kysyä.

Eilen olikin kaunis ilma joten tuli taas otettua pari kuvaa.

Aloitan nykyään karsinoiden putsaamisen aamulla vähän yli kuusi, jolloin on vielä ihan säkkipimeää eikä lantalan nurkalla ole valoa. Se on ihan hyvä juttu, koska olisin varmaan saanut sydärin jos silloin puoliunessa olisin huomannut tämän vastaanoton... :D


Appiukon ylpeydet, vasemmalla Contefino-tamma joka hyppää aivan uskomattoman upeasti, onneksi sillä se ei ole niinkään kasvatuksellinen ylpeydenaihe: varsa oli pantu alulle ennen kuin Contefino (joka oli silloin The Ihmeori) oli hyväksytty hannoverille ja sen hyväksymisen piti olla aivan ilmiselvää. No ei sitten ollutkaan ja lopulta se myytiin Amerikkaan ilman hyväksyntää, ja koska appiukon ylpeys ei antanut periksi merkitä varsaa johonkin muuhun kantakirjaan (joka olisi orin hyväksynyt, esim. oldenburg), niin sillä ei ole polttomerkkiä eikä siis käytännössä oikeastaan jalostusarvoa ainakaan appiukolle. Mutta en usko että sillä on mitään merkitystä koska se todellakin osaa hypätä. Oikealla Quaterback-tamma jonka oikeastaan piti mennä miehen siskolle kilpailutettavaksi heti sisäänratsastuksen jälkeen, mutta se jääkin nyt ilmeisesti vielä tänne, koska se pitäisi kai varsottaa ennen kuin se täyttää 5, muuten se ei saa staatsprämie- tai sitten jotain muuta titteliä. En ole niin kärryillä noista kasvatuksen hienouksista, suomeksi sen pitäisi saada varsa ennen kuin se on 5, koska silloin myös sen mahdolliset myöhemmät varsat voi myydä kalliimmalla. Harmi oikeastaan, tämä on varsinainen Tamma enkä olisi juuri kaivannut sitä jos se olisikin lähtenyt miehen sisaren luo reilun 400 km:n päähän...


Tässä miehen suosikkiratsastettava noista juuri 3-vuotiaiksi tulleista. Ei nyt mutatarhakuvassa näytä kovin upealta, mutta tämä kyllä liikkuu todella hienosti ja on äärimmäisen hyvätapainen, selväpäinen ja järkevä kaveri. Tämähän on myös yksi niistä reilu kuukausi sitten laitumelta puolivilleinä pyydystetyistä. Sen emä oli meillä aiemmin muutaman päivän kun sen tämänvuotinen varsa vieroitettiin, ja ihmettelin silloin miksi ihmeessä joku haluaa teettää varsoja sellaisella otuksella, se oli iso, leveä, jyräävä ja ruma ja sillä oli niin iso pääkin että meidän riimut ei mahtuneet sille... No perinnöllisyys ei tunnetusti ole ihan niin yksiselitteistä ja jos tamman muut varsat ovat vähänkin sellaisia kuin tämä, niin ymmärrän sittenkin miksi sillä halutaan niitä tehdä. Jos kaikki sisäänratsastettavat olisivat sellaisia kuin tämä, niin meidän pitäisi varmaan maksaa siitä, että saamme niitä kouluttaa.



Loppuun pitkästä aikaa pari ratsastuskuvaa minusta, ne eivät kyllä ole kovin hyviä. Minua ahdistaa kun tiedän jonkun ottavan kuvia ja mies taas ei osaa ottaa kuvia, hyvä yhdistelmä.



torstai 5. tammikuuta 2012

Uusi vuosi on alkanut työntäyteisesti. Olen saanut tuupattua miehen parin uuden hevosen selkään ilman suurempia ongelmia, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että ratsastettavia on tulee joka päivä lisää... :D No ei se nyt toki tullut ihan yllätyksenä, eikä noiden nyt joka päivä tarvitse töitä tehdä. Alkuaikoina vielä laskin kuinka monta hevosta on pelkästään meidän vastuulla, mutta nyt en ole enää laskenut, ehkä parempi niin. Tosin meidän hevosmäärä ei ole niinkään ongelma, lähinnä juuri siksi että niiden kanssa riittää kun tekee hommia joka toinen tai joka kolmas päivä, mutta muuten hevosmäärä alkaa olla pikkuhiljaa täynnä. Täällähän on siis täysihoitohevosia joita vähennettiin meidän tullessamme, että on nuorille tarpeeksi ulkoilumahdollisuuksia ja että saadaan olla rauhassa, mutta jotenkin tuo porukka on nyt taas lisääntynyt jatkuvasti, kun miehen vanhemmat eivät oikein osaa sanoa kenellekään että ei käy. Ja siis tokihan yksityiset tuovat myös rahaa, mutta tiedän ettei tilan toiminta nyt ihan parista täysihoitohevosesta ole kiinni, ja hinnatkin ovat sellaisia, ettei niistä nyt hirveästi tuottoa tule. Tykkään kyllä että on ihmisiä, mutta ongelmana meinaa olla nuo ratsastustilat. Maneesissa kun nyt ei vain oikein pysty menemään ensimmäistä kertaa kolmivuotiaalla jos siellä on samaan aikaan pikkulapsi liinatunnilla, valtionsiittolan ratsuttaja astetta vauhdikkaammalla orilla ja pelokas tätiratsastaja hevosellaan, joka ulkoilee kerran viikossa. Etenkin jos vielä myrskyää. :D Kenttä on veden alla kevääseen asti joten missään muualla ei voi ratsastaa. Tähän asti sumpliminen on vielä jotenkin onnistunut, mutta ilmeisesti on tulossa vielä 4 yksityishevosta lisää ja sitten voi alkaa käymään hiukan ahtaaksi.

No joka tapauksessa hevosten kanssa on edistytty ihan kivasti, Consensin Chacco-Blue -veljellä mies ratsasti tänään ensimmäistä kertaa maneesissa vapaana, ja se meni oikein hyvin. Pikkutrakehnerinkin selkään päästiin vaikka sitä hiukan hirvittikin, mutta ei sillä nyt ehkä ihan varsinaisesti ratsastaa voi vielä lähiaikoina. Aika hyvin kuitenkin siihen nähden, että muutama viikko sitten sille ei saanut edes riimua päähän. Se ei tosin ole vähimmässäkään määrin ilkeä tai inhottava enkä usko että se edes yrittäisi pukittaa tai muuten hankkiutua tietoisesti eroon ratsastajasta, mutta sitä vain pelottaa niin suunnattomasti. Juoksutusympyrässä se ei vielä haittaa koska se ei oikein voi tehdä muuta kuin kiihdyttää vauhtia eikä se nyt loputtomiin jaksa juosta, mutta isommassa tilassa meno saattaa sitten olla hieman holtitonta. No siihen on vielä aikaa. Ja sitten on vielä kolme tammaa joilla pystyy myös jo ratsastamaan maneesissa irti, yksi oli mahdollisesti sisäänratsastettu jo ennen sen varsomista, mutta näihin tietoihin pitää aina suhtautua hiukan varauksella.

Consens ei ole mennyt kovin hyvin, tosin olen yhä kipeä ja yleensä melko poikki siinä vaiheessa kun ehdin sen selkään. Ensi viikolla kouluvalmentaja lupasi tulla opettamaan, jos siitä olisi apua. Oman pikkuorini kanssa en ole ehtinyt oikein mitään tehdä, paitsi tänään hiukan juoksutin kahdella liinalla koska oli niin kaamea myrsky että sitä ei voinut viedä laitumelle, ja noissa meidän tarhoissa ei kauheasti virikkeitä ole. Se on kyllä niin hyvähermoinen kaveri, minä taisin pelätä enemmän että maneesista lähtee joko katto tai seinät tai molemmat, kuin mitä se pelkäsi ryskettä ja pauketta. Yhden kerran se hypähti ja pysähtyi suurimman rysäyksen kohdalla. :D

Sen lisäksi ratsastin tänään meidän ponilla, koska se on vähän riehunut juoksuttaessa viime päivinä. Juoksutan sitä siis aina muutaman kierroksen ennen kuin laitan lapsia selkään, eikä se onneksi lasten kanssa ole mitään tehnyt mutta silti. Ei se onneksi luhistunut vaikka vähän pelkäsinkin... Ja siis se on kyllä 145 senttiä korkea eli ei nyt mikään pikkuriikkinen poni, mutta minun mittapuullani kuitenkin melkoisen pieni. Sillä ei ole ratsastettu ainakaan kahteen vuoteen kertaakaan kunnolla (tai no joidenkin mielestä ei ikinä, mutta se nyt vähän riippuu siitä kenen kanssa puhuu... :D Ponihan on mieheni kummisedältä ja hänen tyttärensä on sen kouluttanut, isän mielestä tyttö on suunnilleen maailmanhistorian lahjakkain ratsastaja, muiden mielestä ei ehkä niinkään) ja alkuun se olikin kyllä, noh...melkoisen ruosteessa, mutta heräsi sitten ja meni ihan mukavastikin. Sillä on ihan hevosmaiset liikkeet joten sikäli selässä ei tuntunut kovin kummalliselta. En nyt aikonut sillä kuitenkaan kovin usein ratsastaa mutta ehkä silloin tällöin. Se ei onneksi ole luonteeltaan yhtään ponimainen eli ei tarvitse mitään kurinpalautusta juntturoinnin vuoksi, mutta kyllähän se varmaan on melko jumissa kun liikkuu oikeastaan pelkästään ympyrällä ja väärinpäin.

Ilahduttavin asia tässä poniratsastuksessa oli kuitenkin se, että takapuoleni sopii sittenkin ihan hyvin poniwinteciin. :D Uskoisin siis, että sitä voi käyttää pikkupojan sisäänratsastukseen tai ainakin ensimmäiset kerrat, ja hankkia sitten myöhemmin kunnollisen satulan, kun vähän tietää minkä kokoinen ja mallinen siitä kasvaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää uutta vuotta lukijoille! :)

Niin se on sitten taas saatu yksi vuosi pakettiin. Tämä nykyinen ei ole alkanut kovin lupaavasti, mutta eiköhän se tästä vielä paremmaksi muutu.

Toissayönä naapurissa muuten kävi murtovarkaita. Hurjaa, en olekaan koskaan osannut sellaisia pelätä, ja vielä vähemmän täällä maalla. Nyt olen pitänyt öisin oven lukossa, itse asiassa meillä on ulko-ovi ollut usein niin, että siinä on ollut avain ulkopuolella valmiiksi kun en ole jaksanut illalla enää laittaa lukkoon... Ei sillä että meillä olisi mitään varastettavaa, mutta ajatus jostain rosmoista makuuhuoneessa ei oikein ilahduta. Meidän koirista tosin ainakin toinen tekisi varmaan melkoista vastarintaa ennen kuin päästäisi ventovieraita sisälle keskellä yötä, mutta silti. Itse asiassa naapurissakin on koira, mutta olivat antaneet sille jotain syötävää (se on labradorinnoutaja...) ja asia oli sillä hoidettu. Oma koirani ei edes ota vierailta syötävää joten sen kanssa pitäisi olla kekseliäämpi.

Varkaiden kohteeksi joutuneilla naapureilla on sellainen maatilamyyntiliike, olivat sitten lopulta kai vieneet vain liikkeen kassan jossa nyt ei hirveästi rahaa ollut. Heidän asuntonsa alakerrasta olivat yrittäneet viedä kassakaappia mutta eivät onnistuneet. Aika rohkeaa porukkaa, tällä tiellä talot ovat kuitenkin varsin lähekkäin, ja etenkin meillä liikkuu tuossa pihalla usein pitkin yötä jotain porukkaa, miehen veljellä on aina ja etenkin näin pyhien aikaan kavereita kylässä ja he juhlivat tuossa tallin kellarissa.

Minä olen yhä kipeänä, tosin nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua vähän paremmalta. Olen oikeastaan nukkunut koko uudenvuoden, pakolliset tallihommat olen käynyt tekemässä mutta kaiken muun ajan nukkunut. Tämä oli varmaan ensimmäinen uusivuosi aikuisiällä kun en maistanut pisaraakaan alkoholia, en nyt siis muutenkaan ole ryypännyt uutenavuotena (tai muulloinkaan), mutta pari lasillista kuoharia on kyllä tullut nautiskeltua. Eilen eli uudenvuodenaattona ne fiksuimmat pommittajat olivat liikkeellä jo puolenpäivän jälkeen: meidän laitumet ovat sen verran kaukana että tallista sinne ei näe, mutta onneksi naapurin utelias pikkutyttö (joka muuten käy usein vähän hermoille, täytyy muistaa tämä sitten seuraavan kerran kun alkaa ärsyttämään) oli käynyt katsomassa hevosia ja juoksi kertomaan meille, että jotkut valopäät heittelevät hevosia raketeilla... En ehkä voi aina ymmärtää mitä nykynuorison päässä liikkuu, kun omat lapset olivat kaksivuotiaita heistä oli hauskaa säikytellä eläimiä kun ne juoksivat karkuun (tosin se kyllä kiellettiin heti samantien) ja sen ikäisiltä se nyt on vielä normaalia, teini-ikäisten (tai vanhempien? Emme nähneet keitä nämä järjen valot olivat) kohdalla ei mielestäni enää ihan. Epäonnisesti vieläpä koko tallin supertähti ja appiukon kasvatuksellinen helmi sattui olemaan silloin laitumella, se olikin ainoa joka oli enemmän säikähtänyt ja juossut lankojen läpi naapurin puolelle, onneksi kuitenkin vain sinne. Muut hevoset selvisivät kai ilman suurempia henkisiä traumoja, etenkin Consens taisi olla vain iloinen että sai vähän ohjelmaa tylsään laitumella seisoskeluun. :D

Otinpa eilen aamupäivällä pari kuvaakin:

Pikkumies, tässä kuvassa vielä kaksi- tänään jo kolmevuotias


Consens

Miehen veljellä on siis tallin alakerrassa sellainen bilekellari, jossa hän on illat (yöt) kavereidensa kanssa, ja näin isompien juhlien aikaan siellä käy muutakin porukkaa. Uuttavuotta vietettiin sitten varsin kosteissa tunnelmissa ja viimeiset vieraat olivat vielä paikalla kun menimme talliin (poikkeuksellisesti vasta) seitsemän jälkeen. Jostain syystä yhdelle juhlijoista tuli vähän riitää miehen "pikku" veljen kanssa, kyseinen veli on siis kaksimetrinen ja yli satakiloinen poju, eikä tämä toinenkaan ollut ihan mikään keijukainen. Mätkivät toisiaan tuoleilla, pulloilla ja ihan perinteisesti nyrkeillä, ja me sitten miehen ja anopin kanssa heitä siinä erottelimme... :D Toisen saimme lopulta työnnettyä sinne kellariin ja oven lukkoon ja miehen veljen kärräsimme nukkumaan. Toisen tyypin veimme yhteisvoimin kotiinsa, kukaan ei tuntenut häntä eikä hän toki muistanut osoitettaan ihan tarkkaan, mutta oletettavasti päätyi kuitenkin oikeaan paikkaan... Nyt sitten koko kellari on kuin pommin jäljiltä mutta se on sitten poikien oma ongelma, onpa heilläkin jotain puuhaa. Mutta siis kyllähän täällä tapahtuu kaikennäköistä, onneksi tyypit mätkivät vain toisiaan emmekä me saaneet osumia, olivat molemmat kyllä niin totaalisen päissään että varmasti eivät muista koko välikohtauksesta yhtään mitään.

Huomenna sitten arki alkaa ja lapsetkin menevät taas päiväkotiin. Consens on ollut vähän lomalla, yritin ratsastaa muistaakseni toissapäivänä mutta olin silloinkin jo kipeä ja siellä korkeuksissa huimasi sen verran, että jäi aika kevyeksi se treeni. Eilen irtohypättiin ja loppupäivän se oli laitumella, tänään juoksutin vähän riimussa että saa hiukan liikutella koipiaan. Nyt miehenkin täytyy tosin alkaa ratsastamaan sillä koska kilpailukausikin kuitenkin alkaa jossain vaiheessa, eikä Consens ole hypännyt koko täälläolon aikana kertaakaan kunnolla.

Otin myös kuvan pikkupojasta satula selässä, näyttää heti paljon aikuisemmalta. :D

Tämä satula on nyt tosiaan vain juoksuttamista varten, päätin että hankin sitten ratsastusharjoitteluun kuitenkin jonkinlaisen yleissatulan, siinä on helpompi olla kevyessä istunnassa ja hevosen helpompi hakea tasapainoa. Enkä tosiaan tiedä olisiko tuosta satulasta edes ratsastukseen, mutta tässä vaiheessa se kuitenkin kelpaa ihan mainiosti, se myös istuu sen verran "tiiviisti" ettei heilu eikä luisu mihinkään pikku pukkihypyissäkään vaikka ei ihan supertiukalla olisikaan.

Eilinen irtohypytys sujui ihan hyvin, pikkupoika on parantanut suorituksiaan joka kerralla, nyt ei tainnut edes pudota kuin yksi puomi koko aikana ja sekin "lämmittelyesteestä". Viimeinen okseri nostettiin nyt n. 120 senttiin ja kyllä se siitä yli pääsi ilman hirmuista ponnistelua, joten eiköhän tuota kapasiteettia ole minun hyppytarpeisiini vähintäänkin riittävästi. Ihan fiksusti se osasi loikkia koko kujan, osa meidän kouluhevosista kun lakaisi kaikki pienemmät esteet mataliksi vaikka olisivat viimeisen esteen yli päässeetkin.

Loppuun vielä lapsi ja lapsen poni: