sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pöh

Meidän nettiyhteys ei toimi, joten pääsen nettiin vain kun mies on kotona hänen puhelimensa kautta. Oman puhelimen nettiä kun en voi käyttää tietokoneella ja puhelimella surffaamiseen ei riitä hermot. Tämäkin on jo kovin hidasta ja ärsyttävää.

Meidän varsa (Escudo-Cassini-Cor de la Bryere) voitti viime viikonloppuna Lumühlenissä vuoden suurimmassa näyttelyssä oman luokkansa. Parin viikon päästä se menee varsahuutokauppaan myytäväksi, toivottavasti tuo hiukan rahaa... Eilen oli kesähuutokauppa ja siellä oli yksi miehen vanhempien hevonenkin, siitä ei sitten huudettu ihan niin paljon kuin oli toiveissa mutta ihan ok summa kuitenkin, ja meni kivaan paikkaan. Tällainen.

Laitumelta haetut orit olivat lievä floppi, kaksi on aika tavista, yhdellä on "Ton" (apua, mikä sen vaivan nimi olikaan suomeksi kun hevonen korisee rasituksessa??) ja yksi olisi ihan lupaava, mutta ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Se ei ole edes ilkeä tai röyhkeä, se ei vain liiku askeltakaan kuin ehkä ylöspäin sitten kun sitä ei enää huvita, teki sitten mitä tahansa, ja kaikkea on kokeiltu... Ainoa keino jolla se juoksi eteenpäin oli se, että joku juoksi muovipussin kanssa perässä, mutta sekin toimi vain kerran.

Meillä on täällä vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, miehen sisko tuli kahden varsin vilkaan lapsensa kanssa viime viikolla ja lapset jäävät vielä ensi viikoksi... Miehen sisko osallistui nyt viikonloppuna johonkin trakehnerkilpailuun ja menestyikin ihan hyvin, voitti eilen oman luokkansa ja tämän päivän tulosta en vielä tiedä.

Seuraava suurempi tapaus on sitten ensin nuorten kouluhevosten MM-kilpailut Verdenissä (tosin me lähdemme silloin Suomeen) ja sen jälkeen eliittivarsojen huutokauppa joka kestää kolme päivää. Vähän harmittaa että se jää nyt näkemättä mutta seuraavalla kerralla sitten.




sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Oijoi...

Vähän on venähtänyt tämä kirjoitusväli... Hups. Kävin tuossa välillä Suomessakin, tosin sillä reissulla ei tätä hiljaiseloa ehkä voi selittää kun kesti vain viikon. No mitään erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut, itsellä on maha kasvanut siihen malliin että pariin viikkoon en ole enää ratsastanut, muuten olen toki tehnyt kaikki hommat ihan normaalisti. Mies suunnilleen asuu nykyään töissä, ensi viikolla alkaa taas huutokauppatreenit ja hän pääsee myös osallistumaan kouluratsastuksen nuorten hevosten MM-kisojen yhteydessä oleviin esteluokkiin, sekä ilmeisesti on menossa edustamaan hannoverliittoa Dublin Horse Showhun joidenkin nuorten hevosten kanssa. No meillä on toisaalta täällä kotona kyllä paljon helpompaa nyt, toki tällä hetkellä on kaikenlaisia peltohommia mutta ne nyt eivät minua kosketa kun en sellaisista asioista ymmärrä mitään.

Tammat ja varsat ovat kaikki laitumilla kauempana, tässä pihapiirissä on enää pari nuorempaa, toinen on hyväksytty varsahuutokauppaan ja toinen on vähän toisaikainen, se joka syntyi korva lytyssä ja jalat solmussa. Korva kyllä suoristui ja takajalatkin ovat jo ihan hyvällä mallilla mutta meno on silti vähän huteraa, lisäksi tietenkin juuri tätä varsaa emä vahingossa potkaisi kun sille tuli riitaa toisen matamin kanssa, niin että varsa oli 6 viikkoa karsinalevossa. Viikon päästä on näyttely johon ovat menossa nuo aiemmat Quaterback-tammat, se huutokauppavarsa sekä sitten tämän koipeliinivarsan emä (toki varsakin tulee mukaan mutta vain emää näyttelytetään, varsa kun ei vielä ole ihan edustustasoa. :D).

Kohta saa sitten jännätä olympialaisia, saa nähdä kuinka käy. Saksan estejoukkue nimettiin eilen (vararatsastajaa lukuunottamatta) ja vaikuttaisi kyllä aika vahvalta, mutta saa nähdä. Esteratsastus on kuitenkin aika paljon tuuripeliäkin. En nyt osaa oikein arvioida kuinka kova vastus sitten on, mutta toki ainakin USA, Sveitsi ja Ranska ovat varmasti vähintään yhtä hyvin iskussa. Mahdollisimman hyvää menestystä toivon tietystä Janne-Frederike Meyerille jonka olen tuntenut jo kauan, ja häneltä varmaan saa menestystä odottaakin, samoin toki ainakin Marcus Ehningiltä ja Christian Ahlmannilta.

Koulupuolella Saksalta tuleekin naisjoukkue, kun Koschelilla ei ole enää huippuhevosta ja no Totilaksen lähtö sitten peruuntui. Siitähän Ludger Beerbaum sanoi aika suorat sanat ja oli kyllä varmasti ihan oikeassakin (kuten yleensä). Taidettiin mennä sen markkinoinnin kanssa vähän yli. No tuleehan noita vielä arvokilpailuja, olympialaisiin en oikein usko Totilaksen terveyden enää neljän vuoden päästä kestävän, on kuitenkin tainnut se nuoruuden treenitapa tehdä tehtävänsä, ja sillä linjallahan Rathin tiimi aikoo sekin tulevaisuudessa jatkaa. Mikä toki on ymmärrettävääkin, sehän taitaa olla se tapa jolla nykyään ne pisteet (=mitalit =rahat) kerätään.

Oma suosikkini koulupuolella on Carl Hester joka ratsastaa itseäni miellyttävällä tyylillä, saksalaisista pidän ehkä eniten Kristina Sprehestä joka toki on tuolla tasolla vielä kokematon eikä tuloksissa voi kovin ihmeitä odottaa, mutta toivottavasti onnistuu kuitenkin omalla tasollaan. Hänen hevosestaan Desperadoksesta pidän myös kovasti. Helen Langehanenberg tulee varmasti menestymään saksalaisista parhaiten.

No se olympialaisista. Toivottavasti ehdin niitäkin sitten vähän seurata.

Meille tuli laitumelta eilen neljä nuorta oria esitarkastuksiin laiteltaviksi, ensin oli tarkoituksena pyytää valtionsiittolasta joku niitä laittamaan koska miehellä ei ole aikaa ja minä en mahani kanssa mihinkään villihevosiin koske. Mutta ajateltiin nyt kuitenkin laittaa ne itse, me miehen kanssa aloitellaan ja miehen veli saa hoitaa loput. Hän aikoo syksyllä suorittaa hevostalouden mestaritutkinnon (ammattitutkinnon jatkon) eikä ole kauheasti hevosten kanssa touhunnut (ammattitutkinnon on suorittanut maatalouspuolella) ja tarvitsee sitä varten joka tapauksessa harjoitusta. En oikein noissa osaa tulevia siitosoreja vielä nähdä, yksi on luurangonlaiha ja kaikki joka tapauksessa melkoisia pureskeltuja takkukasoja, mutta kaipa me niistä saadaan hevosia kuorittua.

Jos vähän kuvia vielä lopuksi:

Consens ja sen yhä nimeton Chacco-Blue -veli




Varsan elämää

jos nyt saisi sitten rauhassa nukkua...

Uljas pikkuorini viettää huoletonta poikamieselämää laitumella, koko lauma tulee oikein hyvin juttuun keskenään