keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pikaista päivitystä

Kiitos edellisen viestin kommenteista, onpa kiva että joku tykkää tätä löpinää lukea. Yritän jatkossa olla hiukan aktiivisempi.

Nyt ei ole oikein kerrottavaa koska olen ollut reilun viikon lomalla tallihommista, syynä tämä:






Mieskin on ollut nyt lomalla joten minun ei ole tarvinnut tehdä tallissa mitään. Maanantaista alkaen pitäisi kuitenkin alkaa opetella uudenlaiseen arkeen, tavoitteena on nyt ensin saada aamupäivällä putsattua karsinat kun vauva nukkuu ja illalla annettua heinät. Muita hommia pitää sitten katsoa myöhemmin.

Kun ei nyt ole oikein hevosjuttuja kerrottavana niin laitanpa pari kuvaa tältä päivältä.

1,5-vuotiaita oreja

Staatsprämie-tamma kasvattelee jatkossa mahaa

Minun pikkuRUUNAni

perjantai 2. marraskuuta 2012

Hupsista...

Venähti sitten tämä tauko pikkuisen yli sen kahden viikon...Noh sattuuhan sitä. Mutta oltiin tosiaan silloin ajat sitten Suomessakin ja vähän laajensin näkökulmaa käymällä katsomassa niin lännenratsastuksen kuin valjakkoajonkin SM-kilpailuja ja lisäksi vielä arabinäyttelyä. Oli ihan mielenkiintoista, vaikka vähän hävettikin olla täysin pihalla.

Täällä kotopuolessa ei ole yllättäen mitään hirveitä mullistuksia tapahtunut. Yksi harmijuttu, nimittäin se jalat solmussa ja luppakorvaisena syntynyt ihastuttavan ihmisystävällinen varsa lopetettiin nyt kuitenkin reilu viikko sitten. Jalat kyllä vahvistuivat ja se pystyi juoksemaankin laitumella, mutta niissä oli kuitenkin niin paha asentovirhe että minkäänlaiseen käyttöön siitä ei olisi ikinä ollut, ja nuorten prien kysyntä seurahevosiksikaan ei ole kovin suurta.

Appiukon ylpeys, rautias Quaterback-De Niro -tamma josta tuolla aiemmin on ollut kuvia sai kuin saikin staatsprämiensä. Onneksi, koska se tarkoittanee ettei sillä tarvitse enää ikinä kenenkään ratsastaa. :D Tamma kun ei ole kovin yhteistyöhaluinen ratsu. Se on nyt kantavana ja tarkoitus myydä sitten vuoden päästä kun varsa on vieroitettu.

Consens on viettänyt piiiitkää kesälomaa... Ja nyt sillä on melkoinen talviturkki ja se näyttää ihan nallekarhulta. ei varsinaisesti uljaalta kilpahevoselta. Itsehän lopetin ratsastuksen kesäkuun lopussa ja sen jälkeen kaverin mies ratsasti muutaman kerran ja oli aluksi oikein innostunut, mutta sitten säikähti kun vauhtia oli kerran vähän liikaa eikä ole sen jälkeen enää ratsastanut. Mies on käynyt Consensin selässä ehkä kerran kuussa ja minä olen juoksuttanut silloin tällöin, muuten se on ollut laitumella... Pian pitäisi päästä tästä mahasta eroon ja sitten oman voinnin mukaan koitan sinne selkäänkin könytä, saa nähdä onnistuuko enää tämän vuoden puolella mutta se olisi kuitenkin tavoitteena. Tosin ajankäytön suunnittelu saattaa aiheuttaa pieniä lisähaasteita mutta katselllaan sitä sitten.

Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten karsinta Verdenin "oripäiville". Niihin toi pientä lisäjännitystä se, että kun menimme kyseisen päivän aamuna puoli viideltä ruokkimaan hevosia, oli KOKO TILA ilman sähköä. Sen pitäisi olla teoriassa jopa melko mahdotonta koska täällä on kuitenkin useita virranlähteitä, mutta näköjään kaikki on kuin onkin mahdollista, sähköä ei siis ollut yhdessäkään tallissa eikä koko talossa. Sähkömiehet saapuivat paikalle samaan aikaan kun ensimmäiset orikandidaatit astuivat areenalle ja parin tunnin työn jälkeen saatiin sitten sähkötkin toimimaan, tämän hämmästyttävän yhteensattuman syy oli siinä, että appiukko oli edellisenä iltana pessyt yhden suurimmista sähkökaapeista painepesurilla ja sepä ei sitten ollutkaan vesitiivis.......

Itse tapahtuma sujui ihan hyvin ilman sähköäkin, onneksi silloin ei vielä ollut aamuisin pimeää. Seula oli tiukka ja meillä olleesta 38:sta orista yksi ainoa pääsi lopulta Verdeniin.

Tässä vähän tunnelmia:



Minun pikkuhepastani taas tuli kuin tulikin vihdoin ruuna! Se on yhä laitumella ja saa nyt nähdä mistä keksitään sille karsina, niitä kun ei oikeastaan varsinaisesti ole talvea varten tarpeeksi monta. No se ei onneksi ole niinkään minun ongelmani. Pikkuheppa on siis ollut koko kesän laitumella eikä tehnyt yhtään mitään, jossain vaiheessa sitten talvella aletaan palauttamaan mieleen sitä mitä viime talvena opittiin ja kyllä sinne selkäänkin olisi aikomus kiivetä. Mitä sen jälkeen jää sitten nähtäväksi, se ei ole oikeastaan kasvanut enää ollenkaan joten taitaa olla minulle liian pieni, mutta eipä sitä nyt varmaksi voi sanoa ennen kuin sinne selkäänkin asti on joskus päästy.

Tässä vielä viimeinen päivä orina, pikkuheppa siis oikealla, vieressä bestiksensä, laitumen Aikuishevonen (16v.), kaikki muuthan olivat myös 3v.