tiistai 21. toukokuuta 2013

Josko vähän päivitystä sitten

Hups vaan kun on taas aika kulunut. Nyt pitäisi olla jo melkein kesä, mutta siitä ei juuri tällä hetkellä näy paljoakaan merkkejä.

Mitähän kaikkea tässä on sitten jo ehtinyt tapahtua... Varsoja ainakin on syntynyt tasaiseen tahtiin, mutta muutama puuttuu vielä. En ole ihan varma edes kuinka monta niitä nyt on, noin 10 joka tapauksessa. Kaikki synnytykset on menneet hyvin, yksi varsa oli vähän heikompi ja oli pari päivää Hannoverissa eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa hoidettavana, mutta voi nyt jo ihan hyvin. Täytyy parit kuvatkin niistä räpsiä jahka JOSKUS paistaisi aurinko... Tällä hetkellä pienemmät varsat ovatkin tallissa kun on vain niin kylmää ja vettä sataa koko ajan, tammikuussa syntyneet ovat ulkona.

Anterolle ei kuulu ihan niin hyvää. Löysin sille pitkällisten tutkimusten jälkeen laidunpaikan, täällä meillä kun ei sille sopivaa laidunryhmää ole ja ajattelin että sen olisi paras päästä painimaan muiden kanssa, jo siksikin että se on välillä ollut aika mahdoton käsitellä. Joten kuskattiin sitten Antero sinne, erään varsin tunnetun hevosihmisen luo. Hänellä oli 13 vuotiasta oria jotka olivat olleet vasta päivän yhdessä, eivät siis vielä mikään yhtenäinen lauma, sellaiseen en olisi Anteroa uskaltanut laittaa. Kaikki näytti hyvältä, laidun oli jättimäinen ja vain yksi jätkä oli sen perässä, muut eivät edes menneet lähelle. Vaikutti aivan täydelliseltä ratkaisulta.

No sitten kahden päivän kuluttua laitumen pitäjä soitti että otti Anteron talliin, se juoksee vain aidanviertä edestakaisin 24 tuntia vuorokaudessa, ei syö eikä juo ja on ihan loppu. Tallissa oli vain maannut eikä halunnut syödä, arveli myös että se on vilustunut koska hengittää huonosti. Sanoi että voi tilata eläinlääkärin ja sen jälkeen jättää sen talliin, olisi yksin mutta se oli sellainen pihaton tapainen, paljon tilaa, mutta päätin että sama sen sitten on yksin tallissa seistä meillä kotona kuin sielläkin, joten haettiin se sitten takaisin. Kotona Antero kyllä söi koko ajan ja ilme oli ihan pirteä mutta hengittäminen oli hankalaa. Kuumetta oli melkein 40 astetta ja eläinlääkäri arveli keuhkokuumetta, sanoi kuitenkin että voidaan hoitaa kotona kun oli muuten niin pirteä ja hyvinvoivan oloinen. Siitä asti sitä sitten kävi joka päivä viikon ajan eläinlääkäri piikittämässä, nyt olen antanut lääkkeet suun kautta vajaan viikon verran ja poika on onneksi kovasti paranemaan päin joskaan ei vielä ihan täysin terve. Henki kulkee yhä pikkuisen normaalia raskaammin ja yskii välillä. Lisäksi toiset varsat (tai luultavasti lähinnä vain se yksi) olivat purreet sitä aika kovasti, vieläpä sillä tavalla että aluksi niitä puremahaavoja ei huomannut ollenkaan kun olivat ihon alla, nyt iho siitä päältä on kuivunut ja irronnut ja näyttää kun siinä olisi jotain jättikokoisia palovammoja. Ihovauriot ovat onneksi kuitenkin vain pinnallisia vaikkakin hyvin silmiinpistäviä.

Nyt Antero sitten vain on täällä kotona, sen ponikaverikin lähti pois. Ponikaveri oli ratsastuskelvoton ja omistajaperhe lähetti sen kesäksi laitumelle minkä jälkeen se menee luultavasti teuraaksi. Muita Anterolle sopivia seuralaisia meillä ei ole, paitsi Benni 32v... Mutta ei nyt vain tällä hetkellä voi mitään, tuo oli tosiaan ainoa laidunpaikka ylipäätään koko osavaltiossa, normaalisti kun nämä nuoret menevät yhteen syksyllä vieroituksen jälkeen (kuten meilläkin) eikä niihin laumoihin voi enää myöhemmin laittaa uusia.

Luultavasti ruunaan sen nyt tulevana syksynä niin voisi mennä viimeistään ensi keväänä sitten meidän nuorten tammojen kanssa laitumelle, niiden kanssa varmaan tulisi paremmin toimeenkin. Meillä on kyllä aina myös nuoria ruunia muutama, appiukko olisi laittanut Anteron jo nyt niiden kanssa mutta en uskaltanut koska olivat ihan älyttömän isoja ja pari vasta ruunattua erittäin orimaista. Ajattelin että ensi keväänä kun Antero on isompi niin voisi sitten mennä tuollaisten 2-3 -vuotiaiden ruunien kanssa mutta enpä nyt enää tiedä, mahtaisiko tuo onnistua sen paremmin koska kyllähän nekin sitä vähän hätyyttäisivät.

Raukka, se on varmasti ollut melkoisen kipeä, kuumeen ja noiden puremajälkien lisäksi mahtoi olla myös melkoiset lihaskivut 48 tunnin taukoamattoman juoksemisen jälkeen. No nyt se on kuitenkin omassa tutussa karsinassaan ja siis kuitenkin on ollut koko ajan ihan pirteä ja hyvinvoivan oloinen.

Lääkkeetkin maistuu
Anteron sisarukset taas ovat loistaneet Suomessa, nuorten suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa Anteron velipuoli voitti yhden karsintakilpailun ja Anteron sisar, emän ensimmäinen varsa, oli kolmas Ypäjän karsinnoissa. Paljon onnea!

Esikoispoikani on innostunut vikellyksestä kuten olen saattanut mainitakin, ja viime viikonloppuna hänellä oli ensimmäiset kilpailut.


Vikellyshevosena toimii haflinger Astor, 20v. joka omaa terveen ruokahalun
Itse en ymmärrä vikellyksestä yhtään mitään mutta ei onneksi ole tarvinnutkaan. Sen verran pääsin kilpailuissa kärryille että pojan ryhmä sijoittui kolmanneksi aika monesta joukkueesta, eli olivat kai aika hyviä. Vikellyshevosia tuolla oli joka lähtöön, pienille lapsille suositaan vähän pienempiä ja haflingereja oli useampikin, lisäksi vuonohevonen, joku TODELLA muhku matalahko kylmäverinen ja kirjava iso poni. Pienistä lapsista seuraava kokoluokka vikeltääkin sitten jo niiden 180+ senttisten hevosten selässä.

Consens voi onneksi ihan hyvin ja olen hiukan motivoitunut treenaamaankin. Tuossa talvella se oli niin lihakseton ja etenkin porttiin juututtuaan sen lisäksi niin jumissa että meinasi itku tulla kun ajattelikin selkään menemistä, mutta nyt kun on kuitenkin ollut lämpimämpää, vaikkakin kalenteriin nähden pirun kylmää, on kaikki taas ollut paljon helpompaa. Harmi että en ole ottanut mitään vertailukuvia mutta mielestäni se on selvästi kuitenkin saanut jo lihasta talvesta, vaikka jotenkin olen ajatellut että silminnähtäviin muutoksiin (siis ainakin positiiviseen suuntaan) menisi vuosikausia. Olen nyt yrittänyt tehdä joka päivä jotain jos vain ei ole sattunut mitään katastrofeja muissa asioissa, eli viikossa yleensä n. 4 kertaa ratsastusta, kaksi kunnon juoksutusta ja yksi vapaa laitumella. Kunhan tässä kokonaistilanne vielä hiukan kehittyisi niin voisin kysäistä taas kouluvalmentajaakin apuun, hänen kanssaan vain on tällä hetkellä vähän hankala hoitaa mitään asioita kun kaikki nyt vain jotenkin on niin vaikeaa, harmi. Ja jos miehellä joskus olisi aikaa sellaisen päivänä kun estekenttä ei ole veden varassa, niin hän saisi luvan hypätä parit pikku esteet.

Consensin kuvat ovat juoksutuskuvia kuten näköjään viimeksikin vaikka ei me nyt niin usein juoksuteta. Nämä näpsin kännykällä tänä iltana, juoksutusvälineenä oli tälläkertaa tuollainen, ööh?? En tiedä onko sillä nimeä. Apunarujuttu. :D