sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nyt onkin ollut vähän ikävämpiä juttuja. Viikko sitten kuoli Graf von Landsberg-Velen, Woclumin linnan omistaja ja Balve Optimum -ratsastuskilpailujen perustaja ja järjestäjä. Lisäksi Graf oli perustamassa mm. Saksan ratsastajainliittoa ja oli vuosikaudet sen puheenjohtaja sekä FEI:n varapuheenjohtaja. Balve Optimum järjestetään meidän aiemman kotipaikan naapurikylässä ja itsekin olin joskus aikoinaan auttamassa järjestelyissä, silloin tutustuin Grafiin ihan henkilökohtaisestikin. Toki hän oli jo vanha ja oli jo vuosikaudet aika huonossa kunnossa joten kuolema ei nyt sillä tavalla ole mitenkään surullinen asia, mutta siinä taisi kuitenkin mennä yksi täkäläisen kilparatsastuksen uranuurtajista joka todella rakasti lajia ja hevosia. Saa nähdä mitä Optimumille käy, se on upea tapahtuma mutta käsittääkseni aika tappiollinen siellä keskellä korpea, tekivät juuri sopimuksen Saksan mestaruuksien jatkosta muutaman vuoden päähän mutta luulisin, että sen jälkeen ei perillisiä ehkä enää kiinnosta syytää rahaa tapahtumaan, johon heillä ei ehkä kuitenkaan samanlaista tunnesidettä ole.

Toinen vähän järkyttävämpi uutinen tuli sitten perjantaina, Saksan kouluratsastusmaajoukkueen päävalmentaja Holger Schmezer kuoli yllättäen torstai-iltana maailmancupin finaalissa s´Hertogenboschissa, luultavasti sairauskohtaukseen.

 © welt.de

Holger oli appivanhempieni tuttu ja kälyni asuikin hänen luonaan aikoinaan alivuokralaisena. Todella surullinen ja yllättävä tapaus, etenkin kun hän oli aikonut lopettaa päävalmentajana olympialaisten jälkeen ja keskittyä perheeseensä, johon kuuluu myös vasta 6-vuotias lapsi.

Asiasta toiseen mutta aihetta valitettavasti sivuten kuitenkin: meillä on edellisen postauksen jälkeen syntynyt kaksi varsaa. Kumpikin synnytys meni ihan hyvin, mutta toissapäivänä syntynyt varsa (emä on amerikanravuri ja isä westfalenilainen esteori, vähän erikoinen yhdistelmä mutta kukin tyylillään. :D Omistaja on nainen joka asuu Sveitsissä eikä siis ole juuri hevosta käynyt katsomassa) oli koko ajan vähän voimaton, nukkui oikeastaan koko ajan ja hengitti vähän oudosti. Nousi kyllä ylös kun sen hosui nousemaan (mikä oli vähän riskialtista puuhaa, emä kun ei ole ihan kaikkein ystävällisimmästä päästä) ja imi ja teki tarpeensa ihan kunnolla, mutta muuten sitten vain nukkui. Tänään sitten omistaja tuli varta vasten sieltä Sveitsistä varsaa katsomaan kun appiukko sanoi että se ei välttämättä ole ihan kunnossa, ja päätettiin sitten viedä se Hannoveriin eläinlääketieteelliseen korkeakouluun. Siellä se sitten pari tuntia sitten lopetettiin. :( Sillä oli äärettömän huonot veriarvot, tutkimuksissa ei selvinnyt miksi mutta ehkä sitten ruumiinavaus kertoo jotain. Omistajalle toki hurjan ikävä paikka, hänen ensimmäinen hevosensa ja tietenkin myös ensimmäinen varsansa ja heti pitää käydä huonosti. Oli kuitenkin ihan järki-ihminen, sanoi kyllä tietävänsä että ensimmäisinä päivinäkin vielä voi jotain mennä pieleen eikä alkanut varsaa siellä pakkohoidattamaan kun paranemisennuste olisi ollut melko olematon. Joku synnynnäinen sisäelinten vika todennäköisesti.

Kuvia tuli siitäkin kuitenkin otettua:




Minun pikkupoikani ehkä nyt sitten ruunataan ensi viikolla tai ainakin lähemmässä tulevaisuudessa. Jännittää... Vaikka olen ollut seuraamassa varmaan satoja ruunauksia ja vain kaksi on mennyt pieleen, niin onhan se eri asia kun uhrina on oma vauva (ja omat rahat :D). Olin jo ihan täysin asennoitunut myymään sen viimeistään syksyllä, mutta nyt luinkin kertomuksia samantyyppisten yhdistelmien kasvusta netissä ja taidan nyt kuitenkin vielä odotella rauhassa. Eipä tässä nyt oikeastaan mitään kiirettä olekaan, kun kuitenkin ratsastan kunnolla varmaan vasta noin vuoden päästä, ja silloinkin tuskin kovin usein, niin ehkä se ei niin haittaa vaikka ei heti kahta ratsastettavaa olisikaan. Ehtiihän sen sitten myöhemminkin myydä jos tosiaan jää noin pikkuiseksi.

Consens on mennyt viime päivät ihan hyvin, omaa jalkaa tosin särkee vieläkin putoamisen seurauksena mutta sekin on kuitenkin mennyt parempaan suuntaan koko ajan. Nyt tosin Consens on lomaillut ihan kokonaan kaksi päivää joten huominen saattaa olla taas vähän tuskaa. Lähitulevaisuudessa varmaan sitten lopettelen ratsastustakin, ensi viikolla on ultra ja jos kaikki on kunnossa voi sitten kertoa raskaudesta muillekin ja kysyä sitä erästä kaverin miestä josko hän uskaltautuisi ratsastamaan vaikka kerran viikossa, sitten jos oma mies ehtisi vaikka myös yhden kerran niin kai ne loput päivät sitten jollain juoksuttamisella ja laitumella selvittäisiin. Voi olla, että yksi kaveri olisi tulossa kesällä meille vähän pidemmäksi aikaa, tämä on vasta ihan suunnitteluasteella mutta se olisi kyllä mahtavaa, ja hän voisi ratsastaa Consensilla sitten ihan kunnollakin. Ja hätätilassa varmaan meidän kouluvalmentajakin joskus ratsastaisi, hänellä on selkävaivoja joten ei oikeastaan enää ratsasta mutta on täällä ratsastanut Consensilla kerran ja melkein innostui aloittamaan ratsastuksen kokonaan uudestaan sen takia.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Auts

Huoh, putosin toissapäivänä hevosen selästä ja olo on yhä kuin jyrän alle jääneellä... Kumma miten sitä nuorena tipahteli jatkuvasti eikä se hidastanut vauhtia? Meinaakohan tämä siis että olen tulossa vanhaksi?

Ratsuna ei ollut sen villimpi tyyppi kuin Consens jonka selästä en olekaan aiemmin onnistunut putoamaan. On sieltä kyllä pari muuta pudonnut joten ei tämä onneksi ihan mahdotonta ole. Taisinkin juuri hetki sitten mainita että Consens kyylää maneesissa kaikkea jo vähän varmuuden vuoksikin. Nyt sitten laukkasin aika reipasta vauhtia uraa pitkin ja kun olimme maneesin avonaisen seinän kohdalla, istahti siihen laidalle joku lintu. Siis APUA, petoeläin, kyllähän sellaista on pienen puolustuskyvyttomän saaliseläimen syytä paeta... Consens teki hämmästyttävän nopeasti täyden suunnanvaihdoksen paikaltaan (hämmästyttävää siksikin, että jos yritän ratsastaa sillä volttia laukassa, tulee siitä helposti noin puolen maneesin kokoinen ympyrä ja silti hevosparka ähkii kuin vaatisin siltä jotain korkeamman asteen urheilusuoritusta) ja jatkoi tulosuuntaan sellaista vauhtia, josta normaalisti olisin varsin tyytyväinen. Nyt en niinkään, koska roikuin toisella kyljellä. :D Maneesissa ei onneksi ollut muita joten tilanteessa ei ollut sen suurempaa draamaa, jotenkin herra onnistui kolhaisemaan jalkaani siinä tohinassa niin, että se on nyt sinimustankirjava. Joka paikkaan muualle sattuu sitten muuten vain. Toinen käsivarsi on niin jumissa että kottareiden kippaaminen on yhtä tuskaa, mutta toisella puolella on olkapäässä ja kyynerpäässä mustelma... Olisi varmaan pitänyt saada videoitua se tyylinäyte.

Consens-parka järkyttyi syvästi tästä äkkinäisestä teiden erkaantumisesta, enkä saanut sitä niin mitenkään kiinni maneesista. Onneksi siellä ei tosiaan ollut ketään muuta. Lopulta häivyin paikalta ja jätin sen sinne yksin pörisemään, palatessani se oli sitten jo hiukan rauhoittunut. Ja tosiaan, koko tämän spektaakkelin aiheuttaja oli yksi ainoa mustarastas. :D

Päivä jatkuikin sitten vähän samanlaisissa merkeissä: appiukko tyhjensi karsinoita traktorilla ja olin lasten kanssa auttamassa väliseinien siirtämisessä, niin enkös vain onnistunut pudottamaan RAUTAKANGEN sille jalalle, joka ei ollut kärsinyt putoamisessa. Käsittämätöntä.

Tässäpä nämä suurimmat tapaukset sitten taisivat nyt ollakin, muuten ei ole tapahtunut mitään normiarjesta poikkeavaa. Viikonloppuna on hannoverliiton eliittihuutokauppa ja mies on ollut siksi töissä 24/7 kirjaimellisesti, siis myös nukkunut Verdenissä. Tai siis en tiedä onko ehtinyt nukkua. Meiltäkin ovat muut lähdössä katsomaan huutokauppaa mutta minä en yksinkertaisesti jaksa, en ylipäätään kauheasti nauti mistään väentungoksesta ja toisaalta on kuitenkin ihan hyvä että joku on täälläkin. Miehen siskokin tulee lastensa kanssa viikonlopuksi meille ja lauantaina huutokauppaa katsomaan (hän oli aikanaan myös 7 vuotta hannoverliiton ratsuttajana). Minulla taas on eräs tuttu Suomesta hevostenostoreissulla tässä lähistöllä ja minäkin olen katsellut muutamia ehdokkaita hänelle, joten käväistään varmaan viikonloppuna niitä katsomassa. Ja mukana tuli äidiltä laatikollinen tavaraa, vaatteita, suomalaisia karkkeja ja lehtiä, jee! Täytyy koittaa ehtiä ensi tilassa ne hakemaan.

Ei ole tullut nyt otettua kuviakaan, mutta tässä yksi pikaräpsy (alkoi juuri sataa), varsat olivat ensimmäistä kertaa laitumella. Jahka varsoja on enemmän ja sää parempi otan niistä sitten ihan kunnollisiakin kuvia. Tässä ovat nyt ne kolme ensimmäistä, viimeisin on vielä niin nuori että ei ollut ulkona, kun siellä ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen lämmin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Iloista pääsiäistä!


Niin se aika rientää, juuri oli joulu ja nyt onkin jo pääsiäinen... Hui. ahdistaa kun miettii mitä kaikkea en vieläkään ole saanut aikaiseksi.

Pääsiäistä ollaan vietetty varsin koleassa säässä, onneksi ensi viikolle on luvattu taas lämpimämpää. Meinasi jo usko loppua aamuisin kun raahauduin puoli  kuuden jälkeen talliin pakkaslukemissa.

Kiitos hurjasti edellisen postauksen onnitteluista! Vauva-asia on vielä aika tuore eikä siitä ehkä vielä parane onnitella, mutta jos kaikki nyt menee hyvin niin syntyisi marraskuussa. Se sitten vaikuttaa jonkin verran pikkuhepan ratsastussuunnitelmiin, oikeastaan olin ajatellut että ratsastaisin sen itse alusta lähtien. Jos nyt kaikki menee hyvin niin olisin ratsastuskunnossa ehkä alkuvuodesta, ja tuskin punnertaisin suoraan täysin ratsastamattoman hevosen selkään. Pitää nyt katsoa, tuntuu että se ei ole kasvanut ollenkaan ja jos se tosiaan jää noin pieneksi niin  sitten se on kyllä pakko myydä. Siinä tapauksessa mies voisi sen sisäänratsastaa syksyllä ja sitten voisi laittaa myyntiin, jos se taas kesän aikana vähän kasvaa ja rotevoituu niin ehtiihän sinne selkään sitten vasta keväälläkin.

Chacco-blue aiheutti meillä tässä eräänä iltana jälleen pientä lisäohjelmaa... Sillähän on siis tapana poistua taluttajan hallinnasta aina, kun katsoo sen aiheelliseksi. Yleensä se on häipynyt laitumelle viedessä tai portista otettaessa (pelkää porttia, hui) eikä silloin mene mihinkään, tai korkeintaan sinne laitumelle tai viereiselle laitumelle. Nyt oltiin kuitenkin jo melkein tallissa, jonne päästäkseen täytyy kulkea anopin puutarhan läpi menevää tietä pitkin. No tyyppi säikähti puutarhaletkua ja hävisi paikalta (onneksi mieheltä, ei minulta), ei toki talliin, sehän olisi ollut liian yksinkertaista, vaan anopin puutarhaan... siinä on kukkapenkkien takana sellaista pöheikköä, mikä lie pensas sekä aita. Heppa juoksi sinne pöheikköön (aika tiheään sellaiseen), säikähti ritinää ja peruutti päin puuta. Säikähti sitä puuhun osumista ja juoksi seuraavan pöheikön läpi ja hyppäsi sen aidan yli. Ehkä siinä on siis aihetta kenttäratsuksi?

Tästähän koittikin sitten Suuri Vapaus, koska aidan toisella puolella alkaa kylätie. Se mennä lompsotteli ihan rauhallisena tietä eteenpäin, poikkesi ensin lähimmässä naapurissa (siinä asuu perhe joilla on myös hevonen meillä, rouva oli juuri tullut suihkusta ja lähti pyyheturbaani päässä sandaaleissa ja aamutakissa hevosen perään...) ja jatkoi tien päässä olevaan maatilamyyntiin. Siellä sitten paikan puolalaiset parsanpoimijat pyydystivät sen ja naapurin täti turbaani päässään ja kylpytakissa palautti hepan... Siinä oli taas tien asukeille viihdettä kerrakseen. Tässä voi toki nähdä myös sen positiivisen puolen, että minun pikkuhevoseni on täydellisen tottunut kaikkiin vastaaviin välikohtauksiin, eikä sitä stressaa vähemmissäkään määrin se, että sen kaveri harva se päivä poistuu kiitolaukkaa takavasemmalle kesken matkanteon.

Muuten meillä ei ole kummempia tapahtunut.Consensilla olen ratsastanut nyt oikeastaan joka päivä, tosin on ollut pakko mennä maneesissa ja se ei kyllä koskaan ole ollut Consensille oikein mieluinen ympäristö. Ensinnäkin se "pelkää" maneeseissa kaikkea, vaikka on oikeastaan äärettömän rauhallinen hevonen, ja muutenkin liikkuu siellä aika vastahankaisesti. Nyt se meni muutaman päivän oikein hyvin, mutta eilen sitten taas kuin roskatynnyri. En käsitä, että jos ratsastan joka päivä samalla hevosella, ratsastan kuitenkin aina suunnilleen samalla tavalla ja hevosella ei ratsasta kukaan muu, niin miten se voi mennä yhtenä päivänä hyvin ja seuraavana ei sitten mitenkään? Ja tietenkin nimenomaan eilen satuin ratsastamaan samaan aikaan kuin kaikki muutkin, niin että esitykselle riitti todistajia. Yksi valtionsiittolan tyypeistä suihki omalla hevosellaan piffejä ja paffeja ympäri maneesia ja alkoi sitten analysoimaan minulle sitä, kuinka hankala hänen hevoselleen on siirtyä voltin jälkeen passageen ja miten siitä huomaa että sen toinen kylki taipuu 0,002 mm vähemmän kuin toinen, joten siinä on vielä työsarkaa. Minä naama punaisena mutisin jotain tyyliin "on sulla ongelmat", kun olin noin tunnin koittanut saada hevosta kulkemaan edes pienen pätkän suoraan eteenpäin minun määräämässäni askellajissa... Eh.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Apua, on vähän jäänyt tämä päivittäminen... En ole yksinkertaisesti jaksanut, iltaisin jaksan juuri ja juuri vähän surffailla mutta kirjoittaminen on jo liian vaativaa, se edellyttäisi jonkinlaista ajatustyötä.

No mitään ihmeellistä ei ole oikeastaan tapahtunut. Edellisen postauksen jälkeen on syntynyt yksi varsa, ihan ongelmitta tämäkin. Seuraavaa odotellaan vasta joskus nyt alkaneen kuun lopussa.



Consensin jalassa on yhä jotain ongelmaa, pitäisi näyttää sitä eläinlääkärille. Se ei ole ontunut askeltakaan ja jos jalan paketoi yöksi niin se on ihan normaali, mutta jos ei niin se on aamulla hiukan turvoksissa ja joskus lämminkin. Tosin se ei luultavasti kuitenkaan mitenkään liity samassa jalassa olevaan  "oikeaan" vikaan, koska on ihan eri paikassa. Hyvä niin, koska sitten kun/jos se joskus alkaa oireilla, ei ole kovin paljon vaihtoehtoja, kyseiselle vialle ei voi tehdä mitään. Nyt olen kuitenkin ratsastanut oman jaksamisen mukaan ihan normaalisti (eli aika vähän, olen nimittäin raskaana ja lisäksi jälleen kerran kipeänä), muuten Consens on ollut laitumella ja vaikuttaa ihan elämäänsä tyytyväiseltä. Viime viikonloppuna se meni jopa erittäin hyvin, oli sellainen ilma että päästiin ratsastamaan isolle nurmilaitumelle ja lämpö ja auringonpaiste tekee muutenkin hyvää Consensin selkäjumeille. Sen jälkeen en sitten olekaan ehtinyt kunnolla ratsastaa mutta olen kuitenkin juoksuttanut ja tänään irtohypytettiinkin vähän, ihan pieniä tosin vain verryttelyn nimissä.

Meidän syksyn villihevosista on kuoriutunut kauniita ja pääasiassa toimivia ratsuja, jotka liikkuvat niin maneesissa kuin ulkokentällä ja tuolla kyseisellä pellollakin, ja osa hyppää pieniä esteitä. Nyt alkaa parista olla jo hiukan mehut poissa ja koko jätkälauma onkin tämän kuun tarhailulomalla, kuun lopussa ne menevät laitumelle elämään vielä yhdeksi kesäksi villihevosen elämää. Olen vähän kahden vaiheilla laittaisinko pikkupoikani samaan porukkaan, en sen kanssa kuitenkaan ehdi kesällä mitään tekemään joten sille olisi varmasti mukavampi olla koko kesä siellä laumassa, kuin että kuskaan sitä päivittäin noille meidän pienille ja tylsille "päivälaitumille" tylsistymään. Toisaalta ne muut hevoset ovat kaikki paljon sitä suurempia ja osa melkoisia örmyjä, joten on toki olemassa vaara että joku potkaisee siltä jalan poikki. Olen nyt kuitenkin ajatellut ottaa sen riskin ja jos appiukko antaa siunauksensa niin katsellaan ensin vähän viereisissä tarhoissa tulisiko se alkuunkaan toimeen noiden pahimpien köriläiden kanssa. Ruunaaminen saattaa siinä tapauksessa jäädä syksylle (taas...), nyt saattaisi vielä ehtiä mutta jos paranemisessa olisi minkäänlaisia komplikaatioita niin se ei ehtisi muiden mukaan, ja jälkeenpäin ei sitten enää uskaltaisi siihen porukkaan laittaa.

No laitumella elämisessä on muitakin vaaroja kuin ikävät kaverit. Nimittäin huonosti kasvatetut kakarat! Voi argh, tekisi mieli asentaa joku valvontakamera noille meidän "päivälaitumille", siellä käy jatkuvasti jotain porukkaa hevosia kiusaamassa. Ja ollaan nähty erinäisiä tapauksia vaikka ei kovin usein voida edes laitumia vahtia, en viitsi edes miettiä mitä kaikkea muuta siellä tapahtuu joka päivä 12 tunnin aikana... Laitumet ovat niin kaukana että vaikka näkisikin jotain, niin kakarat ovat jo aikoja sitten karanneet ennen kuin niitä saisi kiinni. Eniten verenpainetta ovat kohottaneet pikkukovikset, jotka heittelevät hevosia isoilla kivilla, melkein tekisi mieli heittää takaisin... Minun pikkumieheni tuskin on suurempia traumoja saanut, mutta sen chacco-blue -kaveri on muutenkin jo aika hermoheikko, tämä tuskin auttaa asiaa. Suurin osa on sitten vain yleistä hölmöyttä, tietämättömyyttä ja ajattelemattomuutta joka ei niin hirveästi suututa mutta ärsyttää silti. Tänään jotkut pikkutytöt olivat laitumella ja taluttivat hevosia siellä edestakaisin (niillä on riimut päässä koska chacco-bluelle on äärettömän hankala saada riimua päähän, ja koska on aina vaara että joku näistä valopääkakaroista päästää ne karkuun). Jonkun 15-vuotiaan puskaponin kanssa se nyt olisi ehkä suht yhdentekevää, saisipa liikuntaa, mutta chacco-blueta on joskus hiukan hankala taluttaa edes liinassa ja se karkaa senkin kanssa säännöllisin väliajoin, koska tosiaan on hieman paniikkiin taipuvainen. Se on yli 170 senttiä korkea ja kaikin puolin aika arvaamaton, se kun kerran rykäisee sellaista 10-vuotiasta pikkutyttöä niin on joko koko käsivarsi irti tai sitten lapsi jaloissa. Minun pikkuorini taas ei turhia panikoi mutta puree mielellään kaikkea mikä on kosketusetäisyydellä (minkä vuoksi en haluaisi että siihen ylipäätään koskee kukaan, joka ei komenna kunnolla siitä puremisesta) ja siinä voi hyvin lähteä pala nenästä tai korvasta kun aikansa lääppii. Sitten mahtaa olla parku ja valitus kova, vaikka nyt ei vanhempia kiinnostakaan tenaviensa touhut. Odotan vain koska keksivät kiivetä noiden selkään, silloin varmaan tulee ruumiita.

Pari viikkoa sitten yksi äiti oli ihan pienen, ehkä kolmivuotiaan lapsen kanssa laitumella syöttämässä hevosille leipää. Nämä olivat eri hevosia ja tällä kertaa ihan aikuisia ja rauhallisempia, mutta niitä oli neljä eivätkä ne nyt kuitenkaan olleet mitään ihqubestiksiä vaikka toimeen tulevatkin, eivät siis ehkä täysin auliisti valmiita jakamaan ruokaansa kaverin kanssa. Silloin tosin yhden hevosen omistaja sattui paikalle ja selitti tälle äidille että homma on melko vaarallista, eikä edes me ikinä ruokita yhdessä tällaisia hevosia jotka eivät normaalisti elä laumassa, kun niitä vahinkoja voi käydä ihan oikeissa laumoissakin ruoka-aikaan. Ei naiselle ollut tullut edes mieleen että siinä olisi mitään ongelmaa... Meillä on kyllä joka laitumella "ei saa ruokkia"-kyltti, mutta juuri siinä kohdassa aitaa ei sattunut olemaan, ja ilmeisesti pitäisi laittaa myös ainakin "ei saa heitellä hevosia kivillä", "ei saa ajattaa hevosia koirilla", "ei saa mennä laitumelle" -kyltit, koska joidenkin mielestä kaikki on sallittua mikä ei ole erikseen selkeästi kiellettyä... Ihme touhua, ei olisi itselle tullut mieleenkään pienenä ylipäätään missään koskea vieraaseen hevoseen ilman lupaa, saati mennä jonnekin laitumille. Tosin täällä ohikulkijat saattavat käppäillä ihan kyselemättä pihaan ja käydä talleissa hevosia katsomassa, parhaassa tapauksessa vielä lastenrattaiden ja rollaattorimummojensa kanssa, eivätkä edes väistä kun sitten joku tulee nurkan takaa jonkun sellaisen hevosen kanssa, jota ei ole ehkä koskaan aiemmin talutettu riimussa. Kai se maalaisjärki tai käytöstavat ovat katoavaa kansanperinnettä joka paikassa.

Harmi, tästä tuli nyt vähän tällainen kiukuttelupostaus. :D Kyllä täällä pääasiassa ollaan oltu kuitenkin ihan hyvillä mielin, välillä oli jo todella kesäistä ja lämmintäkin ja se aina nostaa mielialaa. Nyt on vähän viileämpää mutta ei tämä varmaan ikuisuuksia kestä. ja hiukan sadetta tarvitaan että ruohokin alkaisi kunnolla kasvaa.

Yksi entisistä villihevosista nautiskelee auringosta

Consens

Pina-poni ja ylpeä omistaja

Vuoden ensimmäinen varsa


Quaterback-varsa, eli sama josta edellisessä postauksessa oli vähän tuoreempana otettu kuva