Vuoden viimeinen

Josko sitä saisi yhden postauksen vielä tälle vuodelle aikaiseksi...

Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut. Vuoden ensimmäistä varsaa (tai viimeistä, miten sen nyt ottaa :D) on odotettu jo kaksi viikkoa mutta eipä ole näkynyt. No kai se joskus on tulossa.

En ole vielä ratsastanut mutta se on kyllä läheisessä tulevaisuudessa suunnitelmissa. Consens ei ole tehnyt reiluun pariin kuukauteen mitään muuta kuin ollut tarhassa joten senkin puolesta saa onneksi aloittaa vähän rauhallisemmin. Olen juoksuttanut pari kertaa ja vauhtia oli kyllä vähän enemmän kuin toivoisin ensimmäiseltä ratsastuskerralta... Mies myös ratsasti kerran joten kaipa tuo nyt muistaa millaista on kuljettaa jotakuta selässään. Toivottavasti. Nyt olisi tarkoitus myös hiukan aktivoitua ratsastuksen suhteen niin, että alan ratsastaa hiukan säännöllisemmin opetuksessa. Kunhan nyt ensin vähän totuttelen koko touhuun taas uudelleen. Tosin meidän valmentajalle tuli pikku erimielisyyttä erään tallilaisen kanssa ja siitä hieman kiukustuneena päätti lopettaa opettamisen täällä kokonaan, mutta lupasi kuitenkin minua ja miestä vielä katsoa, muille käy nykyään eri valmentaja...

Consensin vanhat röntgenkuvat lähetettiin Ruotsiin eräälle tutulle eläinlääkärille joka on tehnyt tutkimusta siitä vaivasta, mikä Consensin etujalassa on. Jos hän olisikin sitä mieltä että pystyisi sen leikkaamaan, niin sitten varmaan leikkautetaan ja koitetaan sitten kuitenkin saada se myytyä. Mies ei ehdi sillä kilpailemaan (ja käytännössä se olisi muutenkin hieman hankalaa, kun Consens ei matkusta trailerissa) ja pelkäksi minun harrastehevoseksi se on vähän turhan kallis, siihen riittää halvempikin yksilö ja siitä kohta enemmän...

Tallin ulkopuolella on tapahtunut sen verran, että meidän auto kolaroitiin lunastuskuntoon (mies siis ajoi mutta ei ollut syyllinen) ja meillä on nyt uusi (tai no, oikeastaan se on aikaisempaa vuoden vanhempi) auto joka onkin kyllä vielä sitä edellistä parempi, eli taisi olla onni onnettomuudessa. Tähän mahtuu koko perhe suht vaivattomasti (testattiin tekemällä reissu Hannoverin eläintarhaan, siellä oli kolmen päivän ikäinen norsuvauva joka oli muuten suloinen!) ja on nyt sitten oikeaa merkkiäkin eli VW jonka tehdas on tuossa lähellä ja pari kaveria on siellä töissä, ja eräs meidän asiakas on siellä aikoinaan ollut hiukan korkeammassakin asemassa.

Pikkuhepalle on ehkä löytynyt uusi koti, se kun kuitenkin jää minulle liian pieneksi. Ihan täyttä varmuutta ei toki ole ennen kuin heppa pihasta häipyy, mutta ihan lupaavalta vaikuttaisi. Vaihdossa minulle olisi tulossa varsa, alunperin en ollut asiaa ihan näin suunnitellut mutta nyt se tuntuisi aika fiksulta idealta. En kuitenkaan lähitulevaisuudessa ehdi kovin tehokkaasti omaan hevoseen paneutua, sen mitä ehdin ratsastaa on Consens etusijalla että se mahdollisesti saataisiin sitten joskus myytyä, ja tarvittaessa olisi pari muutakin sen verran rauhallista hevosta että uskaltaisin niiden selkään kampeutua. Kovin paljon kun ei aikaa jää ratsastaa, teen aamuisin tallihommat kun vauva nukkuu ja sitten sen seuraavien pidempien unien aikana pitää hoitaa kaikki muu. Kolmivuotiaana vauva menee päiväkotiin aamupäiviksi ja sitten pystyn taas tekemään vähän tehokkaammin töitä ja sitten keskittymään hiukan omaankin hevoseen.

En nyt uskalla varsasta vielä mitään paljastaa kun se ei vielä ole minun, mutta olen kyllä aika innoissani siitä. Ja siitä pitäisi aika suurella tdennäköisyydellä myös kasvaa sopivan kokoinen, ei liian pieni mutta ei liian isokaan.

Pikkuheppaa olen silti toki hiukan "treenannut", ei nyt mitään sen kummempaa olla tehty kuin taas muistuteltu mieleen tulevaisuutta ratsuhevosena. Sillö on kyllä ihan mahtava luonne, on fiksu, oppivainen ja yrittää aina tehdä mitä pyydetään. Ratsastettu ei olla vielä ja jos tämä kauppa toteutuu niin ei ratsastetakaan, koska tuleva omistaja voi hoitaa sen sitten itsekin, mutta selässä on tarkoitus käydä. Olen roikkunut satulassa ja miehen puhuin varsinaiseen selkäännousuun koska on siinä ammattilainen, eilen oltiin puoliksi ja huomenna olisi tarkoitus mennä sitten kokonaan. Hepo ei selässä roikkumisista ole sanonut mitään mutta miestä se vähän jännitti kun on oikeastaan tottunut vain minuun.

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!!

Pikaista päivitystä

Kiitos edellisen viestin kommenteista, onpa kiva että joku tykkää tätä löpinää lukea. Yritän jatkossa olla hiukan aktiivisempi.

Nyt ei ole oikein kerrottavaa koska olen ollut reilun viikon lomalla tallihommista, syynä tämä:

Mieskin on ollut nyt lomalla joten minun ei ole tarvinnut tehdä tallissa mitään. Maanantaista alkaen pitäisi kuitenkin alkaa opetella uudenlaiseen arkeen, tavoitteena on nyt ensin saada aamupäivällä putsattua karsinat kun vauva nukkuu ja illalla annettua heinät. Muita hommia pitää sitten katsoa myöhemmin.

Kun ei nyt ole oikein hevosjuttuja kerrottavana niin laitanpa pari kuvaa tältä päivältä.

1,5-vuotiaita oreja

Staatsprämie-tamma kasvattelee jatkossa mahaa

Minun pikkuRUUNAni

Hupsista...

Venähti sitten tämä tauko pikkuisen yli sen kahden viikon...Noh sattuuhan sitä. Mutta oltiin tosiaan silloin ajat sitten Suomessakin ja vähän laajensin näkökulmaa käymällä katsomassa niin lännenratsastuksen kuin valjakkoajonkin SM-kilpailuja ja lisäksi vielä arabinäyttelyä. Oli ihan mielenkiintoista, vaikka vähän hävettikin olla täysin pihalla.

Täällä kotopuolessa ei ole yllättäen mitään hirveitä mullistuksia tapahtunut. Yksi harmijuttu, nimittäin se jalat solmussa ja luppakorvaisena syntynyt ihastuttavan ihmisystävällinen varsa lopetettiin nyt kuitenkin reilu viikko sitten. Jalat kyllä vahvistuivat ja se pystyi juoksemaankin laitumella, mutta niissä oli kuitenkin niin paha asentovirhe että minkäänlaiseen käyttöön siitä ei olisi ikinä ollut, ja nuorten prien kysyntä seurahevosiksikaan ei ole kovin suurta.

Appiukon ylpeys, rautias Quaterback-De Niro -tamma josta tuolla aiemmin on ollut kuvia sai kuin saikin staatsprämiensä. Onneksi, koska se tarkoittanee ettei sillä tarvitse enää ikinä kenenkään ratsastaa. :D Tamma kun ei ole kovin yhteistyöhaluinen ratsu. Se on nyt kantavana ja tarkoitus myydä sitten vuoden päästä kun varsa on vieroitettu.

Consens on viettänyt piiiitkää kesälomaa... Ja nyt sillä on melkoinen talviturkki ja se näyttää ihan nallekarhulta. ei varsinaisesti uljaalta kilpahevoselta. Itsehän lopetin ratsastuksen kesäkuun lopussa ja sen jälkeen kaverin mies ratsasti muutaman kerran ja oli aluksi oikein innostunut, mutta sitten säikähti kun vauhtia oli kerran vähän liikaa eikä ole sen jälkeen enää ratsastanut. Mies on käynyt Consensin selässä ehkä kerran kuussa ja minä olen juoksuttanut silloin tällöin, muuten se on ollut laitumella... Pian pitäisi päästä tästä mahasta eroon ja sitten oman voinnin mukaan koitan sinne selkäänkin könytä, saa nähdä onnistuuko enää tämän vuoden puolella mutta se olisi kuitenkin tavoitteena. Tosin ajankäytön suunnittelu saattaa aiheuttaa pieniä lisähaasteita mutta katselllaan sitä sitten.

Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten karsinta Verdenin "oripäiville". Niihin toi pientä lisäjännitystä se, että kun menimme kyseisen päivän aamuna puoli viideltä ruokkimaan hevosia, oli KOKO TILA ilman sähköä. Sen pitäisi olla teoriassa jopa melko mahdotonta koska täällä on kuitenkin useita virranlähteitä, mutta näköjään kaikki on kuin onkin mahdollista, sähköä ei siis ollut yhdessäkään tallissa eikä koko talossa. Sähkömiehet saapuivat paikalle samaan aikaan kun ensimmäiset orikandidaatit astuivat areenalle ja parin tunnin työn jälkeen saatiin sitten sähkötkin toimimaan, tämän hämmästyttävän yhteensattuman syy oli siinä, että appiukko oli edellisenä iltana pessyt yhden suurimmista sähkökaapeista painepesurilla ja sepä ei sitten ollutkaan vesitiivis.......

Itse tapahtuma sujui ihan hyvin ilman sähköäkin, onneksi silloin ei vielä ollut aamuisin pimeää. Seula oli tiukka ja meillä olleesta 38:sta orista yksi ainoa pääsi lopulta Verdeniin.

Tässä vähän tunnelmia:

Minun pikkuhepastani taas tuli kuin tulikin vihdoin ruuna! Se on yhä laitumella ja saa nyt nähdä mistä keksitään sille karsina, niitä kun ei oikeastaan varsinaisesti ole talvea varten tarpeeksi monta. No se ei onneksi ole niinkään minun ongelmani. Pikkuheppa on siis ollut koko kesän laitumella eikä tehnyt yhtään mitään, jossain vaiheessa sitten talvella aletaan palauttamaan mieleen sitä mitä viime talvena opittiin ja kyllä sinne selkäänkin olisi aikomus kiivetä. Mitä sen jälkeen jää sitten nähtäväksi, se ei ole oikeastaan kasvanut enää ollenkaan joten taitaa olla minulle liian pieni, mutta eipä sitä nyt varmaksi voi sanoa ennen kuin sinne selkäänkin asti on joskus päästy.

Tässä vielä viimeinen päivä orina, pikkuheppa siis oikealla, vieressä bestiksensä, laitumen Aikuishevonen (16v.), kaikki muuthan olivat myös 3v.

Lähdetään lauantaina Suomeen lomailemaan reiluksi kahdeksi viikoksi (jee!!) joten kerronpa vähän kuulumisia koska sen ajan pysyn tiukasti erossa hevosista. :D

Helteitä on nyt riittänyt, onneksi. Rakastan lämmintä. :) Alkukesä olikin ikävän kylmä ja sateinen, nyt oli pari viikkoa superhelteitä (harmi että en raskauden takia päässyt heinätöihin kun varjossa oli +35 astetta mutta varjosta ei tietoakaan... :D) ja nyt on ollut sellainen peruskesäinen ilma, ihan lämmin mutta ei kuuma.

Verdenissä alkoivat tänään kilpailut, joiden yhteydessä siis järjestetään myös nuorten kouluhevosten MM-kilpailut. Miestä ei olekaan paljoa kotona näkynyt, järjesteltävää riittää ja hän ratsastaa myös nuorten hevosten esteluokissa. Sijoittui tänään ihan hyvin ja pääsi sunnuntain finaaliin. En ole menossa katsomaan koska ollaan tosiaan lähdössä Suomeen, enkä muutenkaan niin rakasta tuollaisia ihmismassatapahtumia, vaikka ihan hienoahan siellä varmasti on.

Olympialaisetkin pääsivät vihdoin vauhtiin ja Saksan kultamitalitili aukesi hienosti kenttäratsastuksen joukkue- ja henkilökohtaisella kullalla! Michi Jung taisi samalla tehdä jonkinlaisen ennätyksen ollessaan samanaikaisesti hallitseva Euroopan- ja maailmanmestari, kaksinkertainen olympiakultamitalisti ja vieläpä syntymäpäivänään.

©  Stefan Lafrentz

Olympialaisista on toki myös toisenlaisia kuvia...

© Julia Rau

© Julia Rau

Chacco-Bluen kuolinsyyksi varmistui borrelioosi. Eipä tarvitse miettiä oliko syy jotenkin perinnöllinen tai liiallisesta rasituksesta, dopingista tai muusta vastaavasta johtuvaa. Huono tuuria pääasiassa, eipä tuota pysty oikein mitenkään ehkäisemään ja toteaminenkin on vaikeaa. En tiedä oliko se tässä tapauksessa todettu jo ennen kuolemaa vai oliko jäänyt huomaamatta. Aiemmassa työpaikassani yksi hevonen sairastui myös vakavasti borrelioosiin, se kuitenkin huomattiin ajoissa ja saatiin hoidettua, vaikka toipuminen kestikin yli vuoden. Kyseinen hevonen on ihan menestyvä kilparatsu nykyään.

Meille kotopuoleen ei kuulu mitään erikoista. Consens ei ole ihan kisakunnossa enää, mikä vähän harmittaa. En ole ratsastanut pariin kuukauteen enää, aluksi mies ratsasti kaksi kertaa viikossa, eräs kaveri noin kerran viikossa ja lisäksi juoksutin ja se oli päivät laitumella. Tällä hetkellä tilanne on aika onneton, mies ei ole ehtinyt ratsastaa Consensia useampaan viikkoon, kyseinen kaveri hiukan säikähti kun ratsu oli ottanut yhden hiukan reippaammaan spurtin eikä ole ollut kovin innokas ratsastamaan enää... Laitumelle en voi viedä enää kuin korkeintaan tunniksi heti puoli kuudelta koska on pahin paarmakausi ja Consens vihaa paarmoja, on juossut laitumella viime päivien aikana jo kolme kenkää irti... Mitkään myrkyt tai huput eivät auta, yöksi en voi jättää koska olisi siellä yksin (ulkoilee yhdessä pikkuveljensä kanssa, veli ei siedä paarmoja sitäkään vähää vaan poistuu sähkölankojen yli kun saa ensimmäisen osuman...) ja nuo päivälaitumet ovat niin kaukana meiltä kotoa. Eli käytännössä se tällä hetkellä seisoo karsinassa, seisoo tarhassa muutaman tunnin, on laitumella sen tunnin ainakin viileämpinä päivinä ja juoksutan silloin tällöin, mutta en kovin usein haluaisi juoksuttaakaan. Toivottavasti mies ehtii jatkossa ratsastamaan hiukan useammin kun töissä on vähän rauhallisempaa.

Parin viikon päästä on hannoverivarsojen eliittihuutokauppa, jossa meidänkin varsa on mukana. Harmi että en pääse paikalle, pitää sitten Suomessa jännittää. Eiköhän tuo kaupaksi kuitenkin mene, ihan hieno varsa se on.

Pöh

Meidän nettiyhteys ei toimi, joten pääsen nettiin vain kun mies on kotona hänen puhelimensa kautta. Oman puhelimen nettiä kun en voi käyttää tietokoneella ja puhelimella surffaamiseen ei riitä hermot. Tämäkin on jo kovin hidasta ja ärsyttävää.

Meidän varsa (Escudo-Cassini-Cor de la Bryere) voitti viime viikonloppuna Lumühlenissä vuoden suurimmassa näyttelyssä oman luokkansa. Parin viikon päästä se menee varsahuutokauppaan myytäväksi, toivottavasti tuo hiukan rahaa... Eilen oli kesähuutokauppa ja siellä oli yksi miehen vanhempien hevonenkin, siitä ei sitten huudettu ihan niin paljon kuin oli toiveissa mutta ihan ok summa kuitenkin, ja meni kivaan paikkaan. Tällainen.

Laitumelta haetut orit olivat lievä floppi, kaksi on aika tavista, yhdellä on "Ton" (apua, mikä sen vaivan nimi olikaan suomeksi kun hevonen korisee rasituksessa??) ja yksi olisi ihan lupaava, mutta ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Se ei ole edes ilkeä tai röyhkeä, se ei vain liiku askeltakaan kuin ehkä ylöspäin sitten kun sitä ei enää huvita, teki sitten mitä tahansa, ja kaikkea on kokeiltu... Ainoa keino jolla se juoksi eteenpäin oli se, että joku juoksi muovipussin kanssa perässä, mutta sekin toimi vain kerran.

Meillä on täällä vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, miehen sisko tuli kahden varsin vilkaan lapsensa kanssa viime viikolla ja lapset jäävät vielä ensi viikoksi... Miehen sisko osallistui nyt viikonloppuna johonkin trakehnerkilpailuun ja menestyikin ihan hyvin, voitti eilen oman luokkansa ja tämän päivän tulosta en vielä tiedä.

Seuraava suurempi tapaus on sitten ensin nuorten kouluhevosten MM-kilpailut Verdenissä (tosin me lähdemme silloin Suomeen) ja sen jälkeen eliittivarsojen huutokauppa joka kestää kolme päivää. Vähän harmittaa että se jää nyt näkemättä mutta seuraavalla kerralla sitten.

Oijoi...

Vähän on venähtänyt tämä kirjoitusväli... Hups. Kävin tuossa välillä Suomessakin, tosin sillä reissulla ei tätä hiljaiseloa ehkä voi selittää kun kesti vain viikon. No mitään erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut, itsellä on maha kasvanut siihen malliin että pariin viikkoon en ole enää ratsastanut, muuten olen toki tehnyt kaikki hommat ihan normaalisti. Mies suunnilleen asuu nykyään töissä, ensi viikolla alkaa taas huutokauppatreenit ja hän pääsee myös osallistumaan kouluratsastuksen nuorten hevosten MM-kisojen yhteydessä oleviin esteluokkiin, sekä ilmeisesti on menossa edustamaan hannoverliittoa Dublin Horse Showhun joidenkin nuorten hevosten kanssa. No meillä on toisaalta täällä kotona kyllä paljon helpompaa nyt, toki tällä hetkellä on kaikenlaisia peltohommia mutta ne nyt eivät minua kosketa kun en sellaisista asioista ymmärrä mitään.

Tammat ja varsat ovat kaikki laitumilla kauempana, tässä pihapiirissä on enää pari nuorempaa, toinen on hyväksytty varsahuutokauppaan ja toinen on vähän toisaikainen, se joka syntyi korva lytyssä ja jalat solmussa. Korva kyllä suoristui ja takajalatkin ovat jo ihan hyvällä mallilla mutta meno on silti vähän huteraa, lisäksi tietenkin juuri tätä varsaa emä vahingossa potkaisi kun sille tuli riitaa toisen matamin kanssa, niin että varsa oli 6 viikkoa karsinalevossa. Viikon päästä on näyttely johon ovat menossa nuo aiemmat Quaterback-tammat, se huutokauppavarsa sekä sitten tämän koipeliinivarsan emä (toki varsakin tulee mukaan mutta vain emää näyttelytetään, varsa kun ei vielä ole ihan edustustasoa. :D).

Kohta saa sitten jännätä olympialaisia, saa nähdä kuinka käy. Saksan estejoukkue nimettiin eilen (vararatsastajaa lukuunottamatta) ja vaikuttaisi kyllä aika vahvalta, mutta saa nähdä. Esteratsastus on kuitenkin aika paljon tuuripeliäkin. En nyt osaa oikein arvioida kuinka kova vastus sitten on, mutta toki ainakin USA, Sveitsi ja Ranska ovat varmasti vähintään yhtä hyvin iskussa. Mahdollisimman hyvää menestystä toivon tietystä Janne-Frederike Meyerille jonka olen tuntenut jo kauan, ja häneltä varmaan saa menestystä odottaakin, samoin toki ainakin Marcus Ehningiltä ja Christian Ahlmannilta.

Koulupuolella Saksalta tuleekin naisjoukkue, kun Koschelilla ei ole enää huippuhevosta ja no Totilaksen lähtö sitten peruuntui. Siitähän Ludger Beerbaum sanoi aika suorat sanat ja oli kyllä varmasti ihan oikeassakin (kuten yleensä). Taidettiin mennä sen markkinoinnin kanssa vähän yli. No tuleehan noita vielä arvokilpailuja, olympialaisiin en oikein usko Totilaksen terveyden enää neljän vuoden päästä kestävän, on kuitenkin tainnut se nuoruuden treenitapa tehdä tehtävänsä, ja sillä linjallahan Rathin tiimi aikoo sekin tulevaisuudessa jatkaa. Mikä toki on ymmärrettävääkin, sehän taitaa olla se tapa jolla nykyään ne pisteet (=mitalit =rahat) kerätään.

Oma suosikkini koulupuolella on Carl Hester joka ratsastaa itseäni miellyttävällä tyylillä, saksalaisista pidän ehkä eniten Kristina Sprehestä joka toki on tuolla tasolla vielä kokematon eikä tuloksissa voi kovin ihmeitä odottaa, mutta toivottavasti onnistuu kuitenkin omalla tasollaan. Hänen hevosestaan Desperadoksesta pidän myös kovasti. Helen Langehanenberg tulee varmasti menestymään saksalaisista parhaiten.

No se olympialaisista. Toivottavasti ehdin niitäkin sitten vähän seurata.

Meille tuli laitumelta eilen neljä nuorta oria esitarkastuksiin laiteltaviksi, ensin oli tarkoituksena pyytää valtionsiittolasta joku niitä laittamaan koska miehellä ei ole aikaa ja minä en mahani kanssa mihinkään villihevosiin koske. Mutta ajateltiin nyt kuitenkin laittaa ne itse, me miehen kanssa aloitellaan ja miehen veli saa hoitaa loput. Hän aikoo syksyllä suorittaa hevostalouden mestaritutkinnon (ammattitutkinnon jatkon) eikä ole kauheasti hevosten kanssa touhunnut (ammattitutkinnon on suorittanut maatalouspuolella) ja tarvitsee sitä varten joka tapauksessa harjoitusta. En oikein noissa osaa tulevia siitosoreja vielä nähdä, yksi on luurangonlaiha ja kaikki joka tapauksessa melkoisia pureskeltuja takkukasoja, mutta kaipa me niistä saadaan hevosia kuorittua.

Jos vähän kuvia vielä lopuksi:

Consens ja sen yhä nimeton Chacco-Blue -veli

Varsan elämää

jos nyt saisi sitten rauhassa nukkua...

Uljas pikkuorini viettää huoletonta poikamieselämää laitumella, koko lauma tulee oikein hyvin juttuun keskenään

Lepää rauhassa

Chacco-Blue 1998 - 2012