keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Päiväni kuvina

Ratsumäen blogin innoittamana teen minäkin nyt tällaisen kuvitetun postauksen meidän päivästä.


Päivä alkaa klo 5.20 kun mies lähtee töihin ja vauva herää.


Syötän vauvan, leikitään ja puetaan. Herätän pojat, etsin vaatteet, laitan heille aamupalaa, teen eväät valmiiksi. Käyn koirien kanssa ulkona ja pojat viihdyttävät vauvaa. Lähetän pojat anopin puolelle katsomaan telkkua ja puen meille ulkovaatteet, vauva nukahtaa vaunuihin (anoppi vie pojat päiväkotiin ja kouluun).

7.30-9.45 Aamutalli. Putsaan karsinat, vaihdan tarhoja, kannan vettä pariin vedettömään karsinaan. Anoppi on ruokkinut ja mies on lähtiessään laittanut ensimmäisen tarhausvuorollisen ulos. Anoppi kuivittaa ja lakaisee kun olen valmis.






10.00 Lähdemme vauvan kanssa lääkäriin, ohjelmassa on perustarkastus ja rokotukset joista rotarokote piti ostaa itse koska ei vielä kuulu täällä rokotusohjelmaan.


Koska olemme menossa ihan ihmisten ilmoille, laitan melko puhtaat vaatteet ja harjaan hiuksetkin!



Olkia ja heinää löytyy silti aina jostain, vauvan turvakaukalosta, omista kengistä, taskuista, hihoista... En tiedä ihmettelevätkö normaalit ihmiset sitä koskaan. Mutta tänään vilkaisen sen verran peiliin ennen lähtöä, että tukassa ei roiku kovin paljon heinää, mennään kuitenkin ihan Kaupunkiin.

Vauvalle on aika sama mitä tehdään.





Kotona olemme klo 12.00. Nyt olisi vihdoin oman aamupalan aika (syömme aamupalaa yhdessä 10-11 aikoihin normaalisti) mutta joku ahmatti on syönyt sämpyläni joten jätän aamupalan väliin. Kahvia sentään on vielä.

Postikin on tullut...



12.15-12.55  Juoksutan Consensin, vien sen takaisin ulos ja haen koirat pissalle.





Antero pääsee ulos vasta nyt koska keskiviikkoisin on enemmän tarhattavia enkä ehtinyt vaihtaa kaikkia ajoissa lääkärireissun takia. Sitä ei onneksi näytä haittaavan. Ja jalkojen nostaminen sujuu tänään jo melkein kuin aikuiselta!






Ruokin marsut.



Klo 13.00 haen pojat koulusta ja päiväkodista.







Klo 13.20-14.30 syön aamupala/lounaaksi leipää ja banaania ja autan kotitehtävissä.



14.30 Anoppi vie esikoisen puheterapiaan ja mies tulee kotiin, koska hänellä on puolikas päivä (normaalisti hänellä on sunnuntait vapaata ja kaksi puolikasta päivää viikossa, paitsi huutokauppojen ynnä muiden tilaisuuksien aikaan ei sitten välttämättä ollenkaan). Syötän vauvan.

15.00-17.00 Käymme miehen ja keskimmäisen pojan sekä vauvan kanssa kaupungilla (Celle). Vauvasta tarvitaan passikuva, keskimmäinen tarvitsee lahjan kavereiden synttäreille ja pitää palauttaa lainassa ollut filmi.









Kotimatkalla haetaan mäkkäristä pehmikset, kotona syötän vauvan ja ehdin vihdoin vilkaisemaan uutispalvelusta mitä maailmalla on tapahtunut.



klo 17.20 Vauva menee nukkumaan



Ja menen antamaan heinät ja hakemaan hevosia sisälle.






Anoppi antaa myöhemmin iltaruuat mutta jaan jo porkkanat, kun annan ne itse saan valittua mehevimmät Consensille



Sekä tietenkin Anterolle



Pikkuvarsalle muutama hampaattomaan suuhun sopiva...



Nyt alkaa se Oma Aika. Keskiviikkoisin käyn raskaudenjälkeisessä palautumisjumpassa joka alkaa klo 18.00



Kymmenen tuoreen äidin seuraa ei kestä loputtomiin, pakenen jumpasta hiukan ennen sen loppua klo 19.40...

Ja käyn kaupassa.


Kotona olen klo 20.15. Keskimmäinen on nukkumassa, vauva on nukkunut koko ajan ja mies on siivonnut. Puran ostokset, vien esikoisen sänkyyn, ruokin koirat ja kissan ja vauvan, syön jäätelöä ja leipää ja alan kirjoittaa tätä postausta. Nyt kello on  22.25 ja loppuillan suunnitelmana on saada vauva nukkumaan ja mennä itse perässä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En olekaan vähään aikaan käynyt blogiasi lukemassa. Tossa pisti silmään toi Antero, piti kiireesti lukea vanhempia postauksia ja suokkihan se oli :D. Mites päädyit suokin hankkimaan, oliko pidempäänkin suunniteltu juttu? Aikas suloinen otus kyllä :)

Pauliina kirjoitti...

Ei suokin hankkiminen varsinaisesti ollut sillä tavalla pidempään suunniteltu, mutta toisaalta kyllä. Mietin jo edellistä hevosta hankkiessani suokkia, mutta se tuntui silloin liian kalliilta ja hankalalta hommalta. Ja sanottakoon siis nyt että ei ollut hankalaa eikä järin kallistakaan, itse ajamalla tuskin olisi tullut merkittävästi halvemmaksi.