Kevät!

Kyllä kai nyt jo uskaltaa sanoa että on kevät... Hurjan myöhässä on tänä vuonna mutta nyt ei VOI enää mikään takatalvi iskeä. Ihanaa kun on niin paljon valoisampaa. Ruohokin kasvaa nyt vihdoin täydellä kohinalla kun tuli vettä pari päivää.

Consens ainakin nauttii lämmöstä, huomautettakoon että se ei IKINÄ makaa niin että joku näkee, en ole koskaan nähnyt sen makaavan karsinassa mutta:

Auringon lämmittämä hiekkatarha on kuin biitsillä makoilisi

Huutokauppa oli ja meni, meidän varsasta maksettiin 7 tonnia. Ihan ok, maksoi itsensä takaisin, huonomminkin olisi voinut käydä. Silberschmied-ruunan (Scirocco) kohdalla kävi vähän niin kuin arvelinkin, jäi niiden näyttävämpien jalkoihin, tosin aika vaisusti se esiintyikin, taisi olla vähän mehut pois.

No seuraava eli toukokuun huutokauppa onkin heti samantien jo, vapun jälkeen. Siellä meiltä on mukana ruuna Quincy (tälle on omistajansa antanut itse nimen jo varsana ja se on sama kuin minun koirallani, hassu sattuma :D). Tämä tulee siitä samasta "villihevoslaumasta" kuin tuo Sciroccokin oli, tämä vain ei ollut koskaan ihan henkilökohtainen suosikkini. Mutta nytpä se on pois ja saa nähdä tuleeko se ehkä sittenkin olemaan kalliimpi kuin Scirocco oli. Tällä on mielenkiintoinen suku (kyllä ruunankin suvulla on merkitystä ainakin tässä iässä, kun omasta suorituskyvystä ei ole tietoa) ja se on myös alkanut liikkua ihan mukavasti ja käyttäytyykin ihan hyvin pääasiassa, mutta meillä vain ei kemiat kohdanneet. Toivotaan että uusi omistajansa tulee olemaan tyytyväinen.

Muuten meillä ei ole ihmeempiä tapahtunut. Consenshan tosiaan teloi itsensä silloin lomani aikana ja vaikka se ei ole ontunut koko aikana ollenkaan, niin ei se oikein oma itsensä ole. Muutenkin koko tuo sen takaosa on jotenkin niin onnettomassa kunnossa että päätettiin nyt vihdoin tilata eläinlääkäri-fysioterapeutti sitä katsomaan, tämä vain oli sopivasti lähtenyt lomalle kun vihdoin saimme päätöksen tehtyä... Mutta ennen kuin sitä on nyt kunnolla vilkaistu en aio yrittääkään kovin kummoista ratsastusta koska siitä tulee vain huonolle tuulelle, molemmat osapuolet. Kaviot on sentään saatu kuntoon nyt kun hankittiin uusi kengittäjä, joka tulee säännöllisesti. Tänään vain oli vähän kiusallinen tilanne kun sekä appiukon kengittäjä että meidän "uusi" kengittäjä sattuivat samaan aikaan paikalle.

Nyt kun ratsastaminen ei oikein innosta olen keskittynyt enemmän juoksuttamaan, kahdella liinalla koska se on mielestäni kuitenkin monipuolisempaa ja ratsastuksen kannalta hyödyllisempää.

Pahoittelen kuvien laatua, ne on näpsitty kännykällä.

Varsat kasvavat vaudikkaammin kuin tuo ruoho ja odottelevat jo laidunkautta (tai no ehkä ne eivät, jotka eivät ole vielä syntyneet). Tässä Damsey-De Niro orivarsuli.

Kotona taas

Käytiin pääsiäislomailemassa Suomessa, mutta nyt ollaan taas oltu viikon verran kotona. Suomessa ei nyt pahemmin tullut hevosteltua, mitä nyt kävin toki katsomassa Ypäjän winter festival-kisoja, oripäiviä, kenttäratsastusta sekä issikkammaastossa kaverin kanssa... Oli mukavaa joskin aikamoisen kylmä!

Tädit ja ponit

Kotiinpaluu ei sitten ollutkaan niin miellyttävä. Kukaan ei ensinnäkään ollut tietenkään "ehtinyt" putsata karsinoita kertaakaan koko kahden viikon aikana (niihin oli siis toki viskottu varsin avokätisesti pahnoja, eli ei hevoset nyt  pelkän sonnan keskellä joutuneet seisoskelemaan) ja karsinoiden tyhjentämisessä olikin sitten muuten aikamoinen homma... auts. No saatiin se kuitenkin hoidettua (onneksi miehellä oli pääsiäisloma, kukapa nyt ei haluaisi viettää lomaansa karsinoita tyhjentäen...? :D).

Ikävämpi juttu taas oli se, että Consens oli onnistunut jotenkin telomaan itsensä tarhassa. Mies oli tarhannut sen ja vaikka sanoin ehkä sata kertaa että Consensin aikamiespoikaryhmä EI voi olla yhdessä tarhassa (heitä on siis kolme ruunaa jotka viihtyvät ihan hyvin yhdessä laitumella, mutta tarhassa on liian ahdasta) eikä niitä saa kaikkia yhteen laittaa niin yllätys, ei ollut mennyt perille. Kukaan ei nähnyt mitä pojat siellä oikein puuhasivat mutta joka tapauksessa Consens oli ilmeisesti onnistunut jotenkin solmiutumaan tarhan metalliseen porttiin koska se oli täysin mutkalla ja Consens liikuntakyvytön. Kouluvalmentaja D. sanoi että se ei meinannut päästä tarhasta talliin asti. Mitään näkyviä vammoja ei ollut ja kun tulin viikkoa tapauksen jälkeen kotiin ei se edes ontunut enää varsinaisesti, mutta jo valmiiksi heikon selkänsä on ilmeisesti jotenkin taas niksauttanut. Muutama vuosi sittenhän se kaatui trailerissa riekkuessaan ja jäi jumiin toisen hevosen jalkoihin ja on sen jälkeen ollut hiukan selkäongelmainen, mitään normaalissa ell-tutkimuksessa tai röntgenissä näkyviä vammoja ei tullut mutta eiköhän siellä jotain ole kuitenkin yhä siitäkin tapauksesta vielä vinksallaan. Jahka taloustilanne antaa periksi pitäisi jonkinlainen nikamanniksauttaja tilata sitä käsittelemään.

No nyt se voi kuitenkin taas ihan hyvin, tänään juoksi mielestäni liinassa ihan normaalisti. Kun vain joskus olisi aikaa yritän ensi viikolla kampeutua selkään. Ärsyttää kun ennen lomaa se alkoi jo pikkuhiljaa mennä paremmin ensimmäistä kertaa raskaustaukoni jälkeen, ja nyt se on sitten taas seissyt kolme viikkoa ja mahdolliset selkäkivut vielä päälle.

Tästä syystä ratsastusharrastukseeni hieman turhautuneena innostuin juoksuttamaan meidän Pina-ponia kahdella liinalla ja se meni välillä oikein hienosti. Jälleen, kun vain olisi sitä aikaa... voisi tehdä kunnolla töitä tuonkin kanssa. Kaveri tulee syksyllä opettamaan Anteroa ajolle ja mietin pitäisikö Pinaakin kokeilla. Sillä ei ole koskaan ajettu ja se on toki jo 12, mutta aika fiksu ja hyvätapainen, ja toisaalta eipä se Anteroa isompi juuri ole (no mahan seudulta kyllä) joten onhan se nyt jonkin verran helpompi pitää käsissä vaikka vähän hermostuisikin. Ei nyt kokeilemalla ainakaan paljoa häviä, olisi sitten sillekin jotain puuhaa. En mene takuuseen että meidän lapsista muut innostuvat ratsastuksesta ja jos esikoinen kasvaa samaa vauhtia kuin tähän asti, on hän parin vuoden päästä ponille liian iso. Pina on joka tapauksessa loppuelämänsä meillä (ellei sitten joku naapurissa asuva kaveri tarvitse joskus lastenponia) koska se on puoliksi sokea niin ei lähdetä vieraille myymään ja sillä nyt kuitenkin on normaalioloissa aika monta elinvuotta jäljellä vielä sittenkin, kun poika siirtyy isompiin ratsuihin.

Viikon päästä onkin sitten hannoverilaisten eliittihuutokauppa. Olisi kiva mennä katsomaan mutta en jaksa lähteä lapsikatraan kanssa sinne, etenkin kun tungos lienee aikamoinen. Meiltähän on mukana kaksi hevosta, nelivuotias Silberschmied-ruuna joka sai huutokauppaan nimekseen Scirocco sekä tammikuinen tammavarsa Stolzenbergistä. Ja on nyt pakko mainostaa sen verran että tuo ruuna on aivan upea hevonen ja oikeissa käsissä sille ei varmasti kouluhevosena kovin äkkiä tule rajat vastaan. Se ei näytä videolla kovin ihmeelliseltä koska sillä on tylsästi vain puhtaat, erinomaiset liikkeet eikä se sinkauttele jalkojaan näyttävästi joka ilmansuuntaan, mutta sillä on hienosti toimiva takaosa ja ennen kaikkea mahtava luonne. En usko että se tulee olemaan kovin kallis koska ostajissa on kuitenkin harvoin niitä, jotka tunnistavat varsinaista laatua "näyttävyyden" rinnalla ja toki kyseessä on iso ja hitaasti kehittynyt hevonen jolla ei ole vielä juurikaan lihasvoimaa esittää edes tämänhetkistä tasoaan kovin hyvin. Onneksi sen omistajalle ei rahalla niinkään ole merkitystä, toivottavasti se päätyisi jollekin lahjakkaalle ratsastajalle joka ymmärtää kouluttaa sen kunnolla, vaikka se vähän kauemmin kestääkin.

Loppuun vielä Anteron terkut, kevättä odotellessa...