in love...

Olen myyty.

Se on Upea. Mahtava. Täydellinen. Uskomaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä. :D

Totilas (niin tai siis ratsastajansa oikeastaan, mutta ketä se kiinnostaa...) voitti eilen myös kür-mestaruuden prosentein 85,65%. Kyseessähän oli parin ensimmäinen kür, musiikin oli varta vasten Totilakselle tehnyt teknomies Paul van Dyk. Tykkäsin musiikista, se oli sellaista miellyttävää (ei teknoa! :D), ei vienyt huomiota itse ohjelmasta mutta tuki sitä sopivasti. Tykkäsin kai itse ohjelmastakin, en tosin oikein siihen keskittynyt kun olin niin hevosen lumoissa. Se on uskomaton, sanoinkohan sen jo...? Tv:ssä ero muihin ei ole niin selvä, oikeasti näytti kuin se olisi syntynyt suorittamaan kouluratsastuksen GP-liikkeitä. Kaikki sujui niin letkeästi, ilman mitään jännittymisiä, jäykistelyjä, kuolaimeen puremista, veltostumista. Voisi kuvitella että tällaisia ei GP-radoilla näkyisi muutenkaan, mutta nyt kun vertasi muita Totilakseen, huomasi selvästi miten jonkun toinen kylki jumitti kulmassa, toinen veti kuolainta vastaan, kolmas hyytyi kesken liikeen. Eihän nämä ole sellaisia selvästi näkyviä asioita kuten normihevosilla eivätkä vaikuta niinkään kokonaisuuteen, mutta ne kuitenkin huomaa kun tarkkaan katsoo. Totilas suoritti jokaisen liikeen yhtä rennon luontevasti kuin normaalit hevoset syövät laitumella ruohoa.

Ja siis tekihän se virheitäkin. GP Specialissa muistaakseni oli aika näyttävä virhe laukanvaihdoissa, ja kaikissa ohjelmissa oli jotain pientä. Eikä sen liikkeet ole mitenkään henkeäsalpaavat muihin tämän tason hevosiin verrattuna. Mutta se rentous, liikkumisen helppous ja itsevarmuus. Se ei taida pelätä mitään, mutta ei silti ole mikään röyhistelijä.

Nykyään näkee niin valitettavan harvoin edes huipulla ratsastusta joka on oikeasti ihan mielettömän kaunista katseltavaa, mutta tämä oli sitä kyllä, aivan käsittämättömän upeaa. Ja siis pisteet toki myös ratsastajalle, taitava nuori mies joka ratsastaa kauniisti ja siististi. Totilaksen kanssa hän ei varmasti kunniaa tule saamaan, koska kaikkien muistissa on vielä hevosen täydellisyyttä hipovat suoritukset Edward Galin kanssa, mutta mahtava mahdollisuus kehittyä, ja mielestäni sitä kehitystä on tapahtunut jo näiden parin kuukauden aikana, ratsastus oli paljon pehmeämpää ja eleettömämpää kuin aikaisemmin.

Sää ei oikein suosinut, vaan koko viikonlopun satoi, satoi, satoi ja tuuli, ja eilen oli aivan jäätävän kylmä. Olin jäätyä hengiltä ja mietin jo muutamaan kertaan että annan periksi ja katson kürit tv:stä kotisohvalla takkatulen äärellä... Mutta onneksi pidin pintani, ja ei voi kuin sanoa että kyllä kannatti.

Kakkossijalle tuli ilahduttavasti Christoph Koschel suomalaiskasvatti Donnperignonin kanssa. :) Heidän suorituksensa oli myös tyylikäs, pomoni joka on GP-tason koulutuomari oli sitä mieltä, että Donnperignon on jopa teknisesti taitavampi kuin Totilas, ja etenkin lisätty laukka on selvästi parempaa. Totilaksen hänkin tosin olisi silti laittanut ykköseksi, suorituksen harmonisuuden ja letkeyden vuoksi. Mutta kyllä se Donnperignon on tavallisista kuolevaisista hevosista ihan hieno, siltä vain puuttuu "se jokin" jota en osaa selittää, se mikä tekee Totilaksen liikkumisesta niin upeaa. Voima ja rentous yhdessä läpi koko suorituksen, sellaista en ole koskaan ennen nähnyt. Kolmas oli Isabell Werth uudehkolla hevosellaan, ihan tyylikäs suoritus mutta Isabell Werthin ratsastusta en ole koskaan pitänyt kauniina eikä hevonenkaan oikein säväyttänyt. Teknisesti toki tarkkaa ja taitavaa. Enemmän pidin nuoresta Helen Langenhanenbergistä Damon Hill-orinsa kanssa, he olivat hyvin sopusuhtanen pari ja hevonen on ryhdikäs ja iloisesti liikkuva.

Koko Totilaksen kür on ainakin vielä nähtävissä täällä, lopun haastattelussa minäkin vilahdan taka-alalla. :D

Niin ja joo, kisattiinhan siellä tosiaan esteratsastuksessakin... Se meni itseltä tällä kertaa ihan täysin ohi, lähinnä huonon sään vuoksi. Mutta miehissä voiton vei Ludger Beerbaum. Marcus Ehningin jäädessä harmillisesti kakkoseksi. Marcus Ehning on yksi niistä harvoista ratsastajista, joiden ratsastusta on aina todellinen ilo katsoa, todella tyylikästä ja harmonista menoa, ja liian usein siitä palkitaan juuri kakkossijalla. Kolmas oli Janne-Friederike Meyer, jota toki fanitan siksi, että hän valmentautui entisellä työpaikallani, on todella mukava ja ihana ihminen ja tekee kovasti töitä menestyksensä eteen. Janne myös voitti naisten mestaruuden (miehissä ja naisissa kilpaillaan erikseen, mutta miesten taso on kovempi ja miesten mestaruusluokka on yleensä ollut pakollinen karsintakilpailu kulloisenkin vuoden arvokilpailuihin, siksi ne naiset jotka tähtäävät arvokilpailuihin, joutuvat osallistumaan miesten kilpailuun. Miehet taas eivät saa osallistua naisten mestaruusluokkaan).

Loput eilisen kouluratsastuksen kuvani ovat täällä, taso ei ole kovin ihmeellinen koska sormeni olivat aivan umpijäässä ja tarkentaminen oli täysin onnenkauppaa.

Vauhdikasta menoa

...oli tarjolla tänään, niin kuin eilen vähän arvelinkin. Hepalla oli vapaapäivä takana ja tänään oli ihan hirveä tuuli (kentänlaidan pusikko meinasi ihan oikeasti käydä meidän päälle) ja kentän vieressä nuoret heppakaverit meni pierupukkiloikkaa tarhoissa. Keskityin siis lähinnä siihen että pysyin kyydissä ja heppa sai liikuntaa, mies hoitakoon huomenna sitten taas sen varsinaisen Ratsastuksen :D Perjantaina taitaa olla taas kisat mutta tällä kertaa en edes yritä ehtiä katsomaan, enkä taida kyllä ehtiä ratsastamaankaan koko viikolla, kun pitää välillä keskittyä noihin muihin harrastuksiin (ja jossain välissä täytynee käydä hiukan töissä ja lapsiakin viihdyttää).

Itsellä lienee huomenna töissä tiedossa taas vähemmän vauhdikasta mutta sitäkin hikisempää jumputusta edellisessä postauksessa mainitulla hieman työteliäällä tammalla. Kyseessä on itse asiassa sama hevonen, joka viime syksynä aloitti minun noin puoli vuotta kestäneen sairastelukierteeni... Ja kyseessähän ei ollut sen villimpi asia kuin että hevonen hyppäsi jalkani päälle (siis hyppäsi, ei vähän kuopaissut) mutta jalkavamman tulehtuminen aiheutti erään toisen tulehduksen, mikä vaati leikkauksen, leikkauksesta tuli kolmas vaiva mikä taas vaati toisen leikkauksen ja siinähän se syksy ja talvi kuluikin. Sairaalassa ollessani kaikki lääkärit olivat äärettömän kiinnostuneita siitä, että hevonen oli tosiaan hypännyt jalalleni ("ihan sellainen iso hevonen? Sellainen jolla on metalliset kengät?") ja kertoivat asiasta ihan haltioissaan eteenpäin niin, että jalkaani kävivät ihailemassa myös sellaiset lääkärit, joilla ei ollut asian kanssa muuten mitään tekemistä, he vain eivät olleet koskaan kuulleet että hevonen (kyllä, ihan sellainen iso ja metallikenkäinen) voi astua jalalle :D

Mutta tykkään kyllä siitä tammasta, vaikka täytyy sanoa että sillä ratsastaminen nyt ei ole mikään nautinto. Se on kuitenkin yritteliäs ja positiivinen hevonen, ja sellaisista pidän oikeastaan aina. En jaksa tapella sellaisten hapannaamojen kanssa, jotka ihan vain periaatteesta vastustelevat joka asiassa sen minkä pystyvät, ja tämä tamma nyt ei itse voi tietenkään mitään sille, että ensinnäkin sen rakenne on suorastaan katastrofaalinen ratsuhevoseksi, ja että se on ratsastettu ihan väärin varmaan alusta alkaen. Oikeastaan omistaja haluaisi myydä sen, mikä ei nyt kuitenkaan ehkä tule olemaan ihan helppo juttu.

Kyseinen hevonen onkin erinomainen aasinsilta seuraavaan aiheeseen, nimittäin Totilakseen :D No myönnetään, Totilas ei ehkä tule ensimmäisenä tästä hevosesta mieleen... Eikä tarvitsekaan, ne kun eivät mitenkään liity toisiinsa, vaan Totilas tulee kesällä meidän "kyläkilpailuihin" (no joo, ovat ne Saksan mestaruuskilpailut, eli kyseessä ei ole mitkään puskakisat, mutta ne siis järjestetään nykyään aina täällä keskellä korpea, vajaan 10 kilsan päässä meiltä). Vaikka en tuon tason kouluratsastuksesta kauheasti ymmärrä niin Totilas on silti minutkin hurmannut ja täytyyhän se nähdä kun melkein takapihalla kerran kilpailee. Kyseisessä kilpailussa (Saksan mestaruuskilpailu on pakollinen karsintakilpailu EM-kisoihin) nähdään myös Totilaksen ja Matthias Rathin ensimmäinen Kür. Heidän kisadebyyttinsähän oli suunniteltu ensi viikonlopulle, mutta se siirtyy Totilaksen kaviopaiseen hoitoon käytetyn lääkityksen vuoksi.

Leipzigin finaali on nyt sitten ohi, itse en tosiaan yksinkertaisesti ehtinyt katsoa tänään tv:stä ollenkaan. Eurosportilta tulee varmaan viikolla uusintana, mutta enpä ole tainnut koskaan muistaa katsoa noita Eurosportin lähetyksiä. En siis osaa itse finaalista sanoa muuta kuin että oikea mies voitti, Christian Ahlmann. Tämä on ihan täysin subjektiivinen näkemys, koska en ainoatakaan suoritusta nähnyt :D Mutta Christian on äärimmäisen taitava, ahkera ja kunnianhimoinen ratsastaja joka on kyllä kaiken menestyksen omalla kovalla työllään ansainnut, etenkin kun hänellä on melkeinpä ollut epäonnea enemmän kuin sitä menestystä. Ja kun ottaa huomioon että menestystäkin on tullut ihan mukavasti, niin epäonnea on kertynyt ehkä vähän keskivertoratsastajaa enemmän.