Uusia tuulia

Nyt on kuulkaas kerrankin jotain kerrottavaa, siis täällä meidän arjessa on jopa tapahtunut jotain! Mistäs sitä aloittaisi, varmaan siitä ykkösjutusta.

Nimittäin pikkuruuna lähti tänään uutta kotia kohti, perillä se tosin on vasta tiistaina. Se meni Suomeen, ja vaihdossa minulle tuli sitäkin pienempi ja ennen kaikkea pörröisempi Antero!

Aito, oikea ja alkuperäinen suomenhevonen! Olen täysin rakastunut siihen jo nyt. Antero on siis vasta pikkuinen hevosenpoikanen ja saa ensin kasvaa täällä rauhassa, missä tarkalleen on vielä vähän pohdinnan alla. Oripihattoon ei oikeastaan voi laittaa uusia kesken kaiken, toinen mahdollisuus olisi ruunata se tässä piakkoin jolloin voisi mennä nuorten tammojen kanssa laitumelle. Tai sitten se voi toki olla tässä tallissa ja tarhata jonkun ruunan kanssa, mutta se on aika tylsä vaihtoehto. Pitää nyt miettiä. Mieluiten laittaisin sen tammojen kanssa mutta näin aikainen ruunaaminen vähän pelottaa, ei ole oikein kokemusta kuinka se vaikttaa kun olen tottunut siihen että ruunataan 2-4 -vuotiaana.

Antero on siis ihan minun omani ja sen on tarkoitus jäädä tänne loppuiäkseen ellei nyt mitään suurempia elämänmullistuksia tapahdu. Suunnitelmissa on ratsastaa ihan vain mielenvirkistykseksi mutta kuitenkin kunnolla ja vaikka joskus osallistua kisoihinkin, ja hienoisena haaveena pyytää eräs lapsuudenystävä kylään ja opettamaan se ajolle.

Pikkuruuna lähti Anteron entiseen kotiin, sen on tarkoitus opetella siellä ratsuksi pienikokoisen ihmisen alla ja sitten luultavasti jossain vaiheessa löytää ihan oma, mahdollisimman pysyvä koti. Vaikka jonkun junnun luota, se kun luonteensa puolesta varmasti sopii vähän nuoremman ja kokemattomammankin ratsuksi, kun nyt ensin itse oppii perusasiat.

Toinen isompi muutos viime päivinä oli se, että pikkuruunan bestis Amon lopetettiin.

Pojat laitumella kesähelteellä

Amonin hampaiden todettiin olevan niin huonossa kunnossa, että suurin osa niistä olisi pitänyt poistaa. Iso ja kivulias leikkaus ei sitten lopulta tuntunut omistajastakaan mielekkäältä vaikka päätös taisi ottaa aika koville, heillä oli kuitenkin yhteistä taivalta takanaan 17 vuotta. :( Amon siirtyi sitten ikuisesti vihreille laitumille viime torstaina. Ja täytyy sanoa, että kun jouduin avustamaan tilanteessa päätin kyllä samantien että jos joskus joudun hevoseni elämän loppumisesta päättämään, niin se ei tapahdu nukuttamalla :( Olen toki ollut mukana useammassa lopetustilanteessa, mutta ne jotka eläinlääkäri on lopettanut ovat olleet erittäin sairaita ja tuskaisia ja homma on hoitunut noopeasti, Amon taas ei ollut sillä tavalla akuutisti sairas eikä loppu ollut kovin kaunis. Omistaja itse ei onneksi ollut paikalla.

Pikkuruunakin ehti pari päivää huudella kaveria :( No Suomessa se saa uusia kavereita.

Viimeisen postauksen jälkeen ehdin ratsastaakin pari kertaa, kerran valmentajan silmän alla ja vaikka pystyinkin silloin menemään vain kevyttä ravia ja käyntiä selän takia, oli opeista kyllä hurjasti apua. Toisella kerralla ratsastin yksin ja pystyin laukkaamaankin ja Consens meni hämmästyttävän hyvin ottaen huomioon, että silläkin on ollut aika tavalla taukoa. Sen jälkeen sairastuinkin niin maailman kamalimpaan flunssaan että ratsastus on taas ollut tauolla, ensi viikolla ehkä henki kulkee sen verran että voisi taas kokeilla.

Tilaamani "väärä" kengittäjäkin kävi laittamassa Consensin, pikkuruunan ja lasten Pina-ponin, ja pakko sanoa että lopputulos on kyllä ihan erinäköinen kuin meidän kengittäjällä, positiivisessa mielessä. Eikä hintakaan ollut paha.

Viime viikolla oli pari varsin talvista pakkaspäivää, hepat tykkäsivät.

Consens ja sen veli

Huomenna päästään vihdoin takaisin jonkinlaiseen normaaliin arkeen, viimeiset pari viikkoa ollaan oltu kaikki vuorotellen ja yhtä aikaa kipeänä ja ravattu lääkärissä vuorotellen ja yhtä aikaa... Josko nyt riittäisi sitä lajia hetkeksi.

Kylmä!

Hui kun onkin kylmä, aamulla pakkasta taisi olla lähemmäs -10 astetta, ja sääennusteen mukaan kylmyyttä on luvassa jatkossakin. En tykkää! Tosin Suomessa on kuulemma vielä pikkuisen vilakampaa... Huh, eipä käy kateeksi.

Meillä ei ole vesikupit tai putket VIELÄ jäätynet mutta ehtiihän tässä. Viime talvena jäätyi vain yksi talli ja se vielä menetteli, saattaa olla että ei tule vapaa-ajanongelmia jos kaikille noin 40:lle sisällä olevalle hevoselle pitää kantaa vedet talosta...

Tänään oli Verdenissä talvihuutokauppa. Kovin hurjiin hintoihin ei päästy, mutta onhan se reilu 50 tuhattakin myyjälle ihan mukava summa... Kolme hevosta oli näköjään mennyt taas Suomeen, suomalaiset ovatkin viimeisten vuosien aikana käyneet varsin ahkerasti Verdenissä ostoksilla. :) Mies ei ole vielä tullut kotiin joten en tiedä millä hinnoilla hänen esittämiään hevosia myytiin, itse en jaksanut tässä kylmyydessä ajatellakaan lähteväni lapsikatraan kanssa paikan päälle. Jos sitten eliittihuutokauppaan.

Itsellä olisi nyt kova halu ratsastamaan kunnolla, ärsyttävää että tuo selkä nyt jarruttaa menoa. Mutta eipä tässä oikein muu auta kuin ottaa rauhallisesti, toivottavasti nyt paranisi pikaisesti! Ja haluan nimenomaan ihan kunnon "rääkkiin" eli valmentajan silmän alle ja säännöllisesti, eipä tuossa yksin keventelyssä pidemmän päälle ole oikein mitään ideaa.

Kuvia ei ole tullut kummemmin otettua, mutta laitanpa nyt yhden kun käväisin oripihatossa varsoja katsomassa, ehkä pari viikkoa sitten. Tällaista siellä on:

Reunimmaisena oikealla Totilas-varsa

Kilpailukausikin alkoi, en ole oikein täältä vauvahattarasta ehtinyt kilpailutuloksia saati -suorituksia seuraamaan joten eipä siitä ainakaan tällä kertaa sitten enempää. Toivotaan että parhaat ovat voittaneet. :D Vapaa-aika kun menee nyt siihen Ypäjä-sarjaan, mietin kyllä juuri tässä jonain aamuna että kyllä meidänkin arjesta saisi varsinaisen komediasarjan kuvattua... Vaikka itseä ei aina nauratakaan.

... ja vuoden ensimmäinen

Hui, meillä on TALVI. No joo, pakkasta ei ole ollut yli -5 asteen, mutta sekin riittää, hrr...

Pikkuheppa ja ulkoilukaverinsa Amon

Mammat kasvattavat masuja

Muokkasin vähän  ulkoasua mutta meni hermo kun kone on niin hidas, jatkan jossain vaiheessa (jos muistan...) toisella koneella.

Nyt olen ratsastanutkin taas, tosin alku oli vähän onneton kun muutaman päivän ratsastuksesta seurasi sellaiset selkäkivut että jäin suosiolla uudelleen tauolle. Nyt olen taas aloittanut pikkuhiljaa ja yritän myös pysyä siinä rauhallisessa tahdissa tämän aloittamisen kanssa, jos selkäkin kestäisi sitten. Consensilla ei ollut mitään hurjaa paloa takaisin töihin, eikä sitä näyttänyt kovin harmittavan uusi taukokaan. Mutta apua, ratsastuksen myötä iski taas varustekuume, hankin nyt ensi alkuun Consensille uudet kuolaimet ja itselleni housut. Kävin vieraissa ja rakastuin, eli noin 20:n Pikeur-vuoden jälkeen ostin Cavallon housut pääasiassa ihan siksi, että olivat halvemmat. Ja ne ovat i-h-a-n-a-t! Ei malttaisi riisua ollenkaan. Mukavat yllä, kivan näköiset, edulliset ja tarpeeksi pitkät, sillä vaikka en todellakaan ole mikään kilometrikoipi niin pikeurin pitkissäkin housuissa lahkeet ovat ihan liian lyhyet. Täytyy sanoa että nyt on pakko vaihtaa suosikkia, ainakin housujen osalta.

Pikkuhepasta tuli ratsu, mies käväisi sen selässä ja kun se ei juuri korvaansa heilauttanut mentiin samantien vielä hiukan käyntiä ja raviakin. Enempää ei nyt näillä näkymin "ratsasteta" sillä, koska mikäli kaupat onnistuvat niin uusi omistaja hoitaa sisäänratsastuksen. Jos ei, niin tarjoan sitä sitten jonnekin muualle, jolloin kannattaa ehkä ensin vähän opetella perusasioita. No katsotaan,se asia selviää lähitulevaisuudessa.

Minä repäisin ja uhmasin appiukkoa, en muista olenko täällä valittanut meidän kengittäjästä joka ei tule ikinä silloin kuin pitäisi ja kun tulee, ei hänellä koskaan ole aikaa/voimia tehdä meidän hevosia (mikä on ihan ymmärrettävääkin, koska yleensä tullessaan vuolee ensin appiukolta laumallisen villihevosia). Tilasin nyt sitten pikkuheppaa sekä Consensia ja lasten Pina-ponia varten oman kengittäjän, tulee maanantaina (ja kavereiden kokemusten perusteella myös tosiaan tulee silloin...). Appiukolle en tosin ole vielä kertonut. :D

"Jouduin" uusimaan tv-kaistan tilauksen (jonka lopetin kun en ikinä ehtinyt mitään katsoa) Ypäjä-sarjan takia, aivan loistava ohjelma. Tietenkään tuo teinielämä ei ehkä itsellä liippaa niin läheltä, mutta kyllähän siinä aikuisiakin näkyy sekä tuttuja maisemia, tuli ihan ikävä. Nyt surettaa jo etukäteen että sarja on niin lyhyt... No onneksi koukuttauduin samalla pariin muuhunkin tv-ohjelmaan.

Kuvat on tällä kertaa valitettavasti kaikki otettu puhelimella joten laatu ei ihan päätä huimaa, mutta kaipa niistä vähän selvää saa. Täytyy laittaa ensimmäisestä varsastakin kuva, tallissa oli kovin pimeää ja kuva sen mukainen. Varsa taitaa siis olla nyt pariviikkoinen, i. Stolzenberg. Seuraavan pitäisi syntyä helmikuun alkupuolella, yhteensä 18 tammaa on kantavana.

Vuoden viimeinen

Josko sitä saisi yhden postauksen vielä tälle vuodelle aikaiseksi...

Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut. Vuoden ensimmäistä varsaa (tai viimeistä, miten sen nyt ottaa :D) on odotettu jo kaksi viikkoa mutta eipä ole näkynyt. No kai se joskus on tulossa.

En ole vielä ratsastanut mutta se on kyllä läheisessä tulevaisuudessa suunnitelmissa. Consens ei ole tehnyt reiluun pariin kuukauteen mitään muuta kuin ollut tarhassa joten senkin puolesta saa onneksi aloittaa vähän rauhallisemmin. Olen juoksuttanut pari kertaa ja vauhtia oli kyllä vähän enemmän kuin toivoisin ensimmäiseltä ratsastuskerralta... Mies myös ratsasti kerran joten kaipa tuo nyt muistaa millaista on kuljettaa jotakuta selässään. Toivottavasti. Nyt olisi tarkoitus myös hiukan aktivoitua ratsastuksen suhteen niin, että alan ratsastaa hiukan säännöllisemmin opetuksessa. Kunhan nyt ensin vähän totuttelen koko touhuun taas uudelleen. Tosin meidän valmentajalle tuli pikku erimielisyyttä erään tallilaisen kanssa ja siitä hieman kiukustuneena päätti lopettaa opettamisen täällä kokonaan, mutta lupasi kuitenkin minua ja miestä vielä katsoa, muille käy nykyään eri valmentaja...

Consensin vanhat röntgenkuvat lähetettiin Ruotsiin eräälle tutulle eläinlääkärille joka on tehnyt tutkimusta siitä vaivasta, mikä Consensin etujalassa on. Jos hän olisikin sitä mieltä että pystyisi sen leikkaamaan, niin sitten varmaan leikkautetaan ja koitetaan sitten kuitenkin saada se myytyä. Mies ei ehdi sillä kilpailemaan (ja käytännössä se olisi muutenkin hieman hankalaa, kun Consens ei matkusta trailerissa) ja pelkäksi minun harrastehevoseksi se on vähän turhan kallis, siihen riittää halvempikin yksilö ja siitä kohta enemmän...

Tallin ulkopuolella on tapahtunut sen verran, että meidän auto kolaroitiin lunastuskuntoon (mies siis ajoi mutta ei ollut syyllinen) ja meillä on nyt uusi (tai no, oikeastaan se on aikaisempaa vuoden vanhempi) auto joka onkin kyllä vielä sitä edellistä parempi, eli taisi olla onni onnettomuudessa. Tähän mahtuu koko perhe suht vaivattomasti (testattiin tekemällä reissu Hannoverin eläintarhaan, siellä oli kolmen päivän ikäinen norsuvauva joka oli muuten suloinen!) ja on nyt sitten oikeaa merkkiäkin eli VW jonka tehdas on tuossa lähellä ja pari kaveria on siellä töissä, ja eräs meidän asiakas on siellä aikoinaan ollut hiukan korkeammassakin asemassa.

Pikkuhepalle on ehkä löytynyt uusi koti, se kun kuitenkin jää minulle liian pieneksi. Ihan täyttä varmuutta ei toki ole ennen kuin heppa pihasta häipyy, mutta ihan lupaavalta vaikuttaisi. Vaihdossa minulle olisi tulossa varsa, alunperin en ollut asiaa ihan näin suunnitellut mutta nyt se tuntuisi aika fiksulta idealta. En kuitenkaan lähitulevaisuudessa ehdi kovin tehokkaasti omaan hevoseen paneutua, sen mitä ehdin ratsastaa on Consens etusijalla että se mahdollisesti saataisiin sitten joskus myytyä, ja tarvittaessa olisi pari muutakin sen verran rauhallista hevosta että uskaltaisin niiden selkään kampeutua. Kovin paljon kun ei aikaa jää ratsastaa, teen aamuisin tallihommat kun vauva nukkuu ja sitten sen seuraavien pidempien unien aikana pitää hoitaa kaikki muu. Kolmivuotiaana vauva menee päiväkotiin aamupäiviksi ja sitten pystyn taas tekemään vähän tehokkaammin töitä ja sitten keskittymään hiukan omaankin hevoseen.

En nyt uskalla varsasta vielä mitään paljastaa kun se ei vielä ole minun, mutta olen kyllä aika innoissani siitä. Ja siitä pitäisi aika suurella tdennäköisyydellä myös kasvaa sopivan kokoinen, ei liian pieni mutta ei liian isokaan.

Pikkuheppaa olen silti toki hiukan "treenannut", ei nyt mitään sen kummempaa olla tehty kuin taas muistuteltu mieleen tulevaisuutta ratsuhevosena. Sillö on kyllä ihan mahtava luonne, on fiksu, oppivainen ja yrittää aina tehdä mitä pyydetään. Ratsastettu ei olla vielä ja jos tämä kauppa toteutuu niin ei ratsastetakaan, koska tuleva omistaja voi hoitaa sen sitten itsekin, mutta selässä on tarkoitus käydä. Olen roikkunut satulassa ja miehen puhuin varsinaiseen selkäännousuun koska on siinä ammattilainen, eilen oltiin puoliksi ja huomenna olisi tarkoitus mennä sitten kokonaan. Hepo ei selässä roikkumisista ole sanonut mitään mutta miestä se vähän jännitti kun on oikeastaan tottunut vain minuun.

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!!

Pikaista päivitystä

Kiitos edellisen viestin kommenteista, onpa kiva että joku tykkää tätä löpinää lukea. Yritän jatkossa olla hiukan aktiivisempi.

Nyt ei ole oikein kerrottavaa koska olen ollut reilun viikon lomalla tallihommista, syynä tämä:

Mieskin on ollut nyt lomalla joten minun ei ole tarvinnut tehdä tallissa mitään. Maanantaista alkaen pitäisi kuitenkin alkaa opetella uudenlaiseen arkeen, tavoitteena on nyt ensin saada aamupäivällä putsattua karsinat kun vauva nukkuu ja illalla annettua heinät. Muita hommia pitää sitten katsoa myöhemmin.

Kun ei nyt ole oikein hevosjuttuja kerrottavana niin laitanpa pari kuvaa tältä päivältä.

1,5-vuotiaita oreja

Staatsprämie-tamma kasvattelee jatkossa mahaa

Minun pikkuRUUNAni

Hupsista...

Venähti sitten tämä tauko pikkuisen yli sen kahden viikon...Noh sattuuhan sitä. Mutta oltiin tosiaan silloin ajat sitten Suomessakin ja vähän laajensin näkökulmaa käymällä katsomassa niin lännenratsastuksen kuin valjakkoajonkin SM-kilpailuja ja lisäksi vielä arabinäyttelyä. Oli ihan mielenkiintoista, vaikka vähän hävettikin olla täysin pihalla.

Täällä kotopuolessa ei ole yllättäen mitään hirveitä mullistuksia tapahtunut. Yksi harmijuttu, nimittäin se jalat solmussa ja luppakorvaisena syntynyt ihastuttavan ihmisystävällinen varsa lopetettiin nyt kuitenkin reilu viikko sitten. Jalat kyllä vahvistuivat ja se pystyi juoksemaankin laitumella, mutta niissä oli kuitenkin niin paha asentovirhe että minkäänlaiseen käyttöön siitä ei olisi ikinä ollut, ja nuorten prien kysyntä seurahevosiksikaan ei ole kovin suurta.

Appiukon ylpeys, rautias Quaterback-De Niro -tamma josta tuolla aiemmin on ollut kuvia sai kuin saikin staatsprämiensä. Onneksi, koska se tarkoittanee ettei sillä tarvitse enää ikinä kenenkään ratsastaa. :D Tamma kun ei ole kovin yhteistyöhaluinen ratsu. Se on nyt kantavana ja tarkoitus myydä sitten vuoden päästä kun varsa on vieroitettu.

Consens on viettänyt piiiitkää kesälomaa... Ja nyt sillä on melkoinen talviturkki ja se näyttää ihan nallekarhulta. ei varsinaisesti uljaalta kilpahevoselta. Itsehän lopetin ratsastuksen kesäkuun lopussa ja sen jälkeen kaverin mies ratsasti muutaman kerran ja oli aluksi oikein innostunut, mutta sitten säikähti kun vauhtia oli kerran vähän liikaa eikä ole sen jälkeen enää ratsastanut. Mies on käynyt Consensin selässä ehkä kerran kuussa ja minä olen juoksuttanut silloin tällöin, muuten se on ollut laitumella... Pian pitäisi päästä tästä mahasta eroon ja sitten oman voinnin mukaan koitan sinne selkäänkin könytä, saa nähdä onnistuuko enää tämän vuoden puolella mutta se olisi kuitenkin tavoitteena. Tosin ajankäytön suunnittelu saattaa aiheuttaa pieniä lisähaasteita mutta katselllaan sitä sitten.

Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten karsinta Verdenin "oripäiville". Niihin toi pientä lisäjännitystä se, että kun menimme kyseisen päivän aamuna puoli viideltä ruokkimaan hevosia, oli KOKO TILA ilman sähköä. Sen pitäisi olla teoriassa jopa melko mahdotonta koska täällä on kuitenkin useita virranlähteitä, mutta näköjään kaikki on kuin onkin mahdollista, sähköä ei siis ollut yhdessäkään tallissa eikä koko talossa. Sähkömiehet saapuivat paikalle samaan aikaan kun ensimmäiset orikandidaatit astuivat areenalle ja parin tunnin työn jälkeen saatiin sitten sähkötkin toimimaan, tämän hämmästyttävän yhteensattuman syy oli siinä, että appiukko oli edellisenä iltana pessyt yhden suurimmista sähkökaapeista painepesurilla ja sepä ei sitten ollutkaan vesitiivis.......

Itse tapahtuma sujui ihan hyvin ilman sähköäkin, onneksi silloin ei vielä ollut aamuisin pimeää. Seula oli tiukka ja meillä olleesta 38:sta orista yksi ainoa pääsi lopulta Verdeniin.

Tässä vähän tunnelmia:

Minun pikkuhepastani taas tuli kuin tulikin vihdoin ruuna! Se on yhä laitumella ja saa nyt nähdä mistä keksitään sille karsina, niitä kun ei oikeastaan varsinaisesti ole talvea varten tarpeeksi monta. No se ei onneksi ole niinkään minun ongelmani. Pikkuheppa on siis ollut koko kesän laitumella eikä tehnyt yhtään mitään, jossain vaiheessa sitten talvella aletaan palauttamaan mieleen sitä mitä viime talvena opittiin ja kyllä sinne selkäänkin olisi aikomus kiivetä. Mitä sen jälkeen jää sitten nähtäväksi, se ei ole oikeastaan kasvanut enää ollenkaan joten taitaa olla minulle liian pieni, mutta eipä sitä nyt varmaksi voi sanoa ennen kuin sinne selkäänkin asti on joskus päästy.

Tässä vielä viimeinen päivä orina, pikkuheppa siis oikealla, vieressä bestiksensä, laitumen Aikuishevonen (16v.), kaikki muuthan olivat myös 3v.

Lähdetään lauantaina Suomeen lomailemaan reiluksi kahdeksi viikoksi (jee!!) joten kerronpa vähän kuulumisia koska sen ajan pysyn tiukasti erossa hevosista. :D

Helteitä on nyt riittänyt, onneksi. Rakastan lämmintä. :) Alkukesä olikin ikävän kylmä ja sateinen, nyt oli pari viikkoa superhelteitä (harmi että en raskauden takia päässyt heinätöihin kun varjossa oli +35 astetta mutta varjosta ei tietoakaan... :D) ja nyt on ollut sellainen peruskesäinen ilma, ihan lämmin mutta ei kuuma.

Verdenissä alkoivat tänään kilpailut, joiden yhteydessä siis järjestetään myös nuorten kouluhevosten MM-kilpailut. Miestä ei olekaan paljoa kotona näkynyt, järjesteltävää riittää ja hän ratsastaa myös nuorten hevosten esteluokissa. Sijoittui tänään ihan hyvin ja pääsi sunnuntain finaaliin. En ole menossa katsomaan koska ollaan tosiaan lähdössä Suomeen, enkä muutenkaan niin rakasta tuollaisia ihmismassatapahtumia, vaikka ihan hienoahan siellä varmasti on.

Olympialaisetkin pääsivät vihdoin vauhtiin ja Saksan kultamitalitili aukesi hienosti kenttäratsastuksen joukkue- ja henkilökohtaisella kullalla! Michi Jung taisi samalla tehdä jonkinlaisen ennätyksen ollessaan samanaikaisesti hallitseva Euroopan- ja maailmanmestari, kaksinkertainen olympiakultamitalisti ja vieläpä syntymäpäivänään.

©  Stefan Lafrentz

Olympialaisista on toki myös toisenlaisia kuvia...

© Julia Rau

© Julia Rau

Chacco-Bluen kuolinsyyksi varmistui borrelioosi. Eipä tarvitse miettiä oliko syy jotenkin perinnöllinen tai liiallisesta rasituksesta, dopingista tai muusta vastaavasta johtuvaa. Huono tuuria pääasiassa, eipä tuota pysty oikein mitenkään ehkäisemään ja toteaminenkin on vaikeaa. En tiedä oliko se tässä tapauksessa todettu jo ennen kuolemaa vai oliko jäänyt huomaamatta. Aiemmassa työpaikassani yksi hevonen sairastui myös vakavasti borrelioosiin, se kuitenkin huomattiin ajoissa ja saatiin hoidettua, vaikka toipuminen kestikin yli vuoden. Kyseinen hevonen on ihan menestyvä kilparatsu nykyään.

Meille kotopuoleen ei kuulu mitään erikoista. Consens ei ole ihan kisakunnossa enää, mikä vähän harmittaa. En ole ratsastanut pariin kuukauteen enää, aluksi mies ratsasti kaksi kertaa viikossa, eräs kaveri noin kerran viikossa ja lisäksi juoksutin ja se oli päivät laitumella. Tällä hetkellä tilanne on aika onneton, mies ei ole ehtinyt ratsastaa Consensia useampaan viikkoon, kyseinen kaveri hiukan säikähti kun ratsu oli ottanut yhden hiukan reippaammaan spurtin eikä ole ollut kovin innokas ratsastamaan enää... Laitumelle en voi viedä enää kuin korkeintaan tunniksi heti puoli kuudelta koska on pahin paarmakausi ja Consens vihaa paarmoja, on juossut laitumella viime päivien aikana jo kolme kenkää irti... Mitkään myrkyt tai huput eivät auta, yöksi en voi jättää koska olisi siellä yksin (ulkoilee yhdessä pikkuveljensä kanssa, veli ei siedä paarmoja sitäkään vähää vaan poistuu sähkölankojen yli kun saa ensimmäisen osuman...) ja nuo päivälaitumet ovat niin kaukana meiltä kotoa. Eli käytännössä se tällä hetkellä seisoo karsinassa, seisoo tarhassa muutaman tunnin, on laitumella sen tunnin ainakin viileämpinä päivinä ja juoksutan silloin tällöin, mutta en kovin usein haluaisi juoksuttaakaan. Toivottavasti mies ehtii jatkossa ratsastamaan hiukan useammin kun töissä on vähän rauhallisempaa.

Parin viikon päästä on hannoverivarsojen eliittihuutokauppa, jossa meidänkin varsa on mukana. Harmi että en pääse paikalle, pitää sitten Suomessa jännittää. Eiköhän tuo kaupaksi kuitenkin mene, ihan hieno varsa se on.