Iloista pääsiäistä!

Niin se aika rientää, juuri oli joulu ja nyt onkin jo pääsiäinen... Hui. ahdistaa kun miettii mitä kaikkea en vieläkään ole saanut aikaiseksi.

Pääsiäistä ollaan vietetty varsin koleassa säässä, onneksi ensi viikolle on luvattu taas lämpimämpää. Meinasi jo usko loppua aamuisin kun raahauduin puoli  kuuden jälkeen talliin pakkaslukemissa.

Kiitos hurjasti edellisen postauksen onnitteluista! Vauva-asia on vielä aika tuore eikä siitä ehkä vielä parane onnitella, mutta jos kaikki nyt menee hyvin niin syntyisi marraskuussa. Se sitten vaikuttaa jonkin verran pikkuhepan ratsastussuunnitelmiin, oikeastaan olin ajatellut että ratsastaisin sen itse alusta lähtien. Jos nyt kaikki menee hyvin niin olisin ratsastuskunnossa ehkä alkuvuodesta, ja tuskin punnertaisin suoraan täysin ratsastamattoman hevosen selkään. Pitää nyt katsoa, tuntuu että se ei ole kasvanut ollenkaan ja jos se tosiaan jää noin pieneksi niin  sitten se on kyllä pakko myydä. Siinä tapauksessa mies voisi sen sisäänratsastaa syksyllä ja sitten voisi laittaa myyntiin, jos se taas kesän aikana vähän kasvaa ja rotevoituu niin ehtiihän sinne selkään sitten vasta keväälläkin.

Chacco-blue aiheutti meillä tässä eräänä iltana jälleen pientä lisäohjelmaa... Sillähän on siis tapana poistua taluttajan hallinnasta aina, kun katsoo sen aiheelliseksi. Yleensä se on häipynyt laitumelle viedessä tai portista otettaessa (pelkää porttia, hui) eikä silloin mene mihinkään, tai korkeintaan sinne laitumelle tai viereiselle laitumelle. Nyt oltiin kuitenkin jo melkein tallissa, jonne päästäkseen täytyy kulkea anopin puutarhan läpi menevää tietä pitkin. No tyyppi säikähti puutarhaletkua ja hävisi paikalta (onneksi mieheltä, ei minulta), ei toki talliin, sehän olisi ollut liian yksinkertaista, vaan anopin puutarhaan... siinä on kukkapenkkien takana sellaista pöheikköä, mikä lie pensas sekä aita. Heppa juoksi sinne pöheikköön (aika tiheään sellaiseen), säikähti ritinää ja peruutti päin puuta. Säikähti sitä puuhun osumista ja juoksi seuraavan pöheikön läpi ja hyppäsi sen aidan yli. Ehkä siinä on siis aihetta kenttäratsuksi?

Tästähän koittikin sitten Suuri Vapaus, koska aidan toisella puolella alkaa kylätie. Se mennä lompsotteli ihan rauhallisena tietä eteenpäin, poikkesi ensin lähimmässä naapurissa (siinä asuu perhe joilla on myös hevonen meillä, rouva oli juuri tullut suihkusta ja lähti pyyheturbaani päässä sandaaleissa ja aamutakissa hevosen perään...) ja jatkoi tien päässä olevaan maatilamyyntiin. Siellä sitten paikan puolalaiset parsanpoimijat pyydystivät sen ja naapurin täti turbaani päässään ja kylpytakissa palautti hepan... Siinä oli taas tien asukeille viihdettä kerrakseen. Tässä voi toki nähdä myös sen positiivisen puolen, että minun pikkuhevoseni on täydellisen tottunut kaikkiin vastaaviin välikohtauksiin, eikä sitä stressaa vähemmissäkään määrin se, että sen kaveri harva se päivä poistuu kiitolaukkaa takavasemmalle kesken matkanteon.

Muuten meillä ei ole kummempia tapahtunut.Consensilla olen ratsastanut nyt oikeastaan joka päivä, tosin on ollut pakko mennä maneesissa ja se ei kyllä koskaan ole ollut Consensille oikein mieluinen ympäristö. Ensinnäkin se "pelkää" maneeseissa kaikkea, vaikka on oikeastaan äärettömän rauhallinen hevonen, ja muutenkin liikkuu siellä aika vastahankaisesti. Nyt se meni muutaman päivän oikein hyvin, mutta eilen sitten taas kuin roskatynnyri. En käsitä, että jos ratsastan joka päivä samalla hevosella, ratsastan kuitenkin aina suunnilleen samalla tavalla ja hevosella ei ratsasta kukaan muu, niin miten se voi mennä yhtenä päivänä hyvin ja seuraavana ei sitten mitenkään? Ja tietenkin nimenomaan eilen satuin ratsastamaan samaan aikaan kuin kaikki muutkin, niin että esitykselle riitti todistajia. Yksi valtionsiittolan tyypeistä suihki omalla hevosellaan piffejä ja paffeja ympäri maneesia ja alkoi sitten analysoimaan minulle sitä, kuinka hankala hänen hevoselleen on siirtyä voltin jälkeen passageen ja miten siitä huomaa että sen toinen kylki taipuu 0,002 mm vähemmän kuin toinen, joten siinä on vielä työsarkaa. Minä naama punaisena mutisin jotain tyyliin "on sulla ongelmat", kun olin noin tunnin koittanut saada hevosta kulkemaan edes pienen pätkän suoraan eteenpäin minun määräämässäni askellajissa... Eh.