"Näin ammattilaisetkin tekevät"

Jospa nyt olisi vähän tällainen teoreettisemman pohdiskelun vuoro, kun tässä oikeassa elämässä ei yhäkään tapahdu mitään mainitsemisen arvoista.

Hevosväen nettifoorumilla hevosharrastajat ja -ammattilaisetkin ilmaisevat mielipiteitään varsin avoimesti ja kummemmin kaunistelematta. Se on usein aika ärsyttävää, mutta toisaalta antaa myös jonkinlaisen käsityksen alalla vallitsevista ajatuksista. Usein kaikenlaisia asioita perustellaan sillä, että "kyllä ne kilparatsastajatkin", "oletteko koskaan nähnyt ammattilaisen ratsastavan, kyllä nekin..." ja "no maailman huipuilla tämä on ihan arkipäivää" jne. Tällaisia huipuilla/ammattilaisilla/kilparatsastajilla perusteltavia asioita ovat ainakin gramaanien käyttö, hevosen rankaiseminen, rollkur ja mielikuvitukselliset kuolainviritelmät. Jossain vaiheessa keskustelua joku näihin kilparatsastajiin/ammattilaisiin samastuva tulee kertomaan, että se nyt onkin IHAN eri asia mitä ne ammattilaiset puuhaavat, ne kyllä tietävät mitä tekevät. Ja sitten voidaankin alkaa kiistelemään siitä, millä tasolla ratsastaja on oikeutettu käyttämään näitä ammattilaisten keinoja ja juttu alkaa taas alusta.

Minä olen hevosalan (puoli-) ammattilainen, mutta en missään nimessä ratsastuksen ammattilainen enkä edes kilparatsastaja, joten minulla ei ole hevostallinetin myöntämää pätevyyttä kirjoittaa em. asioista. Siksi kirjoitan niistä täällä. Väittäisin kuitenkin, että minulla on kohtalainen käsitys siitä, miten nämä ammattilaiset toimivat, koska olen heidän työskentelyään seurannut varsin läheltä jo aika kauan. Ja täytyy sanoa, että MINULLE ei jonkun toiminnan oikeutukseksi riitä pelkästään se, että ammattilaisetkin tekevät niin, sillä väittäisin että läheskään kaikki eivät ainakaan ensisijaisesti välitä hevosen hyvinvoinnista. Ja samaan hengenvetoon täytyy myös todeta, että toisaalta ymmärrän, että joillekin se mahdollisimman hyvä tulos on tärkeintä. Huipulla liikkuvat isot rahat, ei vain (eikä edes ensisijaisesti) urheilijoiden ympärillä, vaan menestys vaikuttaa myös muiden ihmisten omaisuuteen. Muissa lajeissa menestyksen tavoittelu lähes hinnalla millä hyvänsä on ihan ok, hevosurheilussa vain pitäisi muistaa ajatella myös sitä osapuolta, joka ei itse voi taistella oikeuksistaan.

Itse pyrin aina tekemään hevosen kanssa yhteistyötä, niin että se tekisi pyydettävät asiat mielellään ja vapaaehtoisesti. Tämä taas näyttää ulkopuolisen silmiin aika tylsältä ja pitkästyttävältä, lienee sitä "tätiratsastusta". Se kun aika usein tarkoittaa ihan pelkkää tylsää, "helppoa" perusratsastusta, ilman hienoja koulukiemuroita tai korkeita esteitä. Luonnollisesti hevonen voi suorittaa myös niitä rentona mielellään ja vapaaehtoisesti, mutta se vaatii yleensä (ainakin minulta) pitkää yhteistyötä hevosen kanssa, kun taas minä ratsastan yleensä vain tarvittaessa milloin milläkin hevosella. Silloin on yleensä tarpeeksi haastavaa saada hevonen liikkumaan kaikissa askellajeissa suoraan eteenpäin, itsensä kantaen, helposti ja vaivattomasti. Tähän taas voin käyttää aikaa ihan kuinka paljon tahansa, siksi en vapaaehtoisesti käytä erikoiskuolaimia tai apuohjia, ne kun on mielestäni tarkoitettu lähinnä oikotieksi onneen. Toki kovakin kuolain on vain niin kova kuin ratsastajan käsi, ja käytän kyllä kyseisiä välineitä jos joku ylempi taho niin määrää, kyllähän hevosta pystyy niistä huolimatta ratsastamaan kunnolla.

Jokainen vähän tarkemmin kansainvälistä kilparatsastusta seurannut tietää, että eivät ne ammattilaiset ole mitään jumalia. Tietoa ja taitoa on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta lisäksi vaikuttaa myös aika, raha ja ihmisen luonteenlaatu. Tosiasiassa se nyt vain ON ihan normaalia, että monet kv-tasonkin esteratsastajat "työstävät" hevosiaan vetämällä niiltä gramaaneilla turvan ryntäisiin ja keventelemällä tyytyväisenä etupainoista mummoravia kun hevosen kaula on nätisti kaarella. Kouluratsastuksessa olenkin avautunut rollkurista jo aiemmin riittävästi, mutta yhtä lailla myös kouluhevosilta vedetään gramaaneilla pää ryntäisiin, ja eräskin arvostettu kouluvalmentaja on selittänyt minulle, missä vaiheessa harjoitusta kuuluu sahata hevosta suusta, että se tekisi ko. tehtävän oikein. Hevosten rikkinäiset suupielet johtuvat herkästä ihosta ja kannuksenjäljet kyljissä karvanlähtöajasta. Ja nämä ovat siis vain normaalityöskentelyä, en viitsi paneutua nyt siihen, miten ammattilaiset opettavat hevosia hyppäämään "paremmin" tai liikkumaan "näyttävämmin".

En väitä että kaikki kilparatsastus on hevosten rääkkäämistä, ja kaikki on aina suhteellista. Hevosta ei ylipäätään ole luotu ratsastettavaksi, ja jokainen ratsuhevonen kokee myös niitä epämukavia hetkiä, perinteinen ratsukoulutus kun perustuu pehmeimmilläkin arvoilla siihen, että hevosta palkitaan pääasiassa vain poistamalla pakote. Ja vaikka hevosta ei edes ratsastettaisi, pitää siltä silti yleensä vaatia jotain, ja laitumellakin se kokee epämiellyttäviä asioita. Normaali hevonen ei siis varmasti suoranaisesti kärsi gramaanien käytöstä tai edes siitä kannuksenreiästä kyljessä, etenkin kun sitä kuitenkin ratsastetaan vain aika pieni aika sen elämästä. Mutta koska itselläni toimeentulo ei onneksi ole pelkistä hevosten kilpailutuloksista kiinni, on mielestäni huomattavasti mukavampaa tehdä hevosen kanssa yhteistyötä kuin taistella sen kanssa. Ja toivoisin, että harrastajat kokeilisivat ensisijaisesti muita kuin voimakeinoja, vaikka ammattilaiset niitä käyttäisivätkin. Se, että ammattilainen tekee jotain, ei aina tarkoita että se olisi oikein. Moni ratsastaja pitää jonkinlaisena ylennyksenä sitä, että "saa" käyttää vaikkapa gramaaneja. Itse taas pidän harrastajia etuoikeutettuna, koska heillä (meillä) on mahdollisuus ratsastaa myös ilman voimakeinoja, vaikka toivottuun lopputulokseen pääseminen kestäisikin (paljon) kauemmin, ammattilaisella ei sitä mahdollisuutta välttämättä ole.

Olen silti suuri kilparatsastuksen ystävä ja ihailen taitavia ratsastajia ja hienoja, osaavia hevosia, jotka antavat kaikkensa ja enemmänkin. Kilparatsastuksessa on varjopuolensa, joita ei tarvitse erityisesti korostaa niin kauan, kun hevosia kuitenkin käsitellään sääntöjen mukaisesti. Mielestäni kaikkia ammattilaisten tapoja ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, saati käyttää vain siksi, että ammattilainenkin tekee niin. Enkä tarkoita että kenenkään pitäisi lähteä ristiretkelle ketään tiettyjä henkilöitä vastaan, vaan jokainen voisi omissa ratkaisuissaan miettiä, onko niistä apua hevoselle vai ainoastaan ihmiselle.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, horze.fi.

Piristystä

Päivitin vähän ulkoasua, saa vinkata jos se on ihan kauhea, tai jos olen epähuomiossa tehnyt jotkin kohdat teksteistä sen värisiksi, että niitä ei pysty lukemaan...

Niksauttaja tosiaan kävi sunnuntaina ja käsitteli heppaa kaksi tuntia, tuli kuulemma tarpeeseen. En nyt oikein osaa sanoa minkä alan ihminen hän oli, mutta ainakin erittäin suosittu ja arvostettu. Tuskin tuosta ainakaan haittaa oli, saa nyt sitten nähdä oliko hyötyä. Tänään mies juoksutti ja huomenna voi alkaa pikkuhiljaa ratsastamaan, tosin Consens on nyt ollut pari viikkoa ratsastamatta joten tuskin se heti ihan häikäisevästi liikkuu. Tältä viikonlopulta siltä jää sitten minun suosikkikisani väliin, mutta eipä tuo nyt niin haittaa, mennään sitten muuten vain katsomaan. Nyt viikonloppunahan olisi tosin myös Bundeschampionaatti, mutta sinne väenpaljouteen en jaksa lähteä tunkemaan, ja tosiaan nämä viihtyisät oman kylän kilpailut sattuvat olemaan samaan aikaan. Tämä taitaa olla ainakin 8. kerta (niin ja ehkä myös viimeinen) kun olen näihin kisoihin menossa.

Niksauttaja sanoi, että minun pitäisi ratsastaa Consensia mahdollisimman usein, koska hänen mielestään hevoselle ei ole hyväksi, jos vain miehet ratsastavat. Hah.  :D

Kaverille, jonka hevosia olen töissä hoitanut ja ratsastanut, on tulossa uusi hevonen ainakin kokeeksi, vanhin kun on jäämässä eläkkeelle ja yksi hänen hevosistaan on ehkä vähän liian hankala. Toivottavasti tämä olisi vähän paremmin hänelle sopiva hevonen, odotan jo jännityksellä.

Niksauttajaguru on tulossa (ehkä...) vihdoin HUOMENNA. Consens on oleillut laitumella siitä viimeisestä estehyppely-yrityksestä lähtien, ja on ilmeisen tyytyväinen elämäänsä. Huomenna pitäisi ehkä varata noin kaksi tuntia sen harjaamiseen ennen gurun saapumista...

Täällähän on siis ollut kerrassaan mahtava kesä. Tai no sitä kesää ei ole varsinaisesti vielä ollut, olen odotellut toiveikkaana syyskuuta, koska joskus silloinkin on ollut vielä varsin helteistä, mutta tänään kaupassa käydessäni huomasin että siellä oli jo JOULUtuotteita... Se siitä kesästä sitten ehkä? Täällä on satanut viimeisten parin kuukauden aikana niin käsittämättömän paljon, että se vesi olisi kyllä riittänyt kaikille maailman aavikoille. Näin ollen laitumet ovat hieman mutaisia, ja myös siellä oleilevat hevoset. Consens rakastaa suunnattomasti mudassa pyörimistä... Sää on myös ollut kevyesti vaihteleva, eilen lämmintä oli +32 varjossa ja tänään +15 astetta! :D

Töissä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, päivät kuluvat niin nopeaan että kohtahan se joulu taitaa jo oikeastikin olla. Ja minun opintoni etenevät entistä hitaammin, pitäisi ehkä pikkuhiljaa tehdä jotain senkin asian suhteen... Viime viikot (tai no kuukaudetkin) kaikki ylimääräinen aika on oikeastaan kulunut hevosten myynti-ilmoituksia lukiessa. Kyllä, aion ostaa hevosen, oikeastaan se aikomus on ollut jo pidemmän aikaa, mutta se on aina tuntunut melko älyttömältä. Ei se nyt ehkä ole yhtään sen fiksumpi teko nyt kuin aiemminkaan, mutta olen kuitenkin melko lopullisesti päättänyt toimia, ja sopinut anopin kanssa tallipaikastakin. Voi olla että loppumetreillä iskee vielä jänistys, viimeksi pohdin koiran hankkimista yli kolme vuotta.

Reilun viikon päästä maanantaina olen nyt kuitenkin menossa katsomaan yhtä ehdokasta. Asiaa ei varmaan auta se, että olen jo kohtalaisen ihastunut siihen, vaikka en ole nähnyt ainoatakaan edes puoliksi onnistunutta valokuvaa. :D Siis kuvia olen nähnyt kyllä, mutta noh, ne eivät ehkä aina kuitenkaan kerro enempää kuin tuhat sanaa. Olen kyllä soitellut ja sähköpostitellut vaikka kuinka monesta muustakin hevosesta, mutta kaikkien muiden kohdalla on kuitenkin jossain vaiheessa tuntunut että ei tämä nyt ehkä kuitenkaan ole ihan sitä  mitä haen. Saa nähdä sitten onko tämä, ainakin kuulostaa hyvältä ja omistaja vaikuttaa täysijärkiseltä ja mukavalta, joskaan ei ehkä kovin lahjakkaalta valokuvaajalta. Välimatkakin on siedettävä, kaikki aikaisemmat mielenkiintoisemmat tapaukset ovat tietenkin olleet vähintään 800 km:n päässä ja vaikka teoriassa toki voisin lähteä vaikka maailman ääriin hevosia ihailemaan, niin käytännössä se nyt vain ei onnistu.

Hohhoijaa

Olen nyt pari iltaa yrittänyt saada videopätkää sellaiseen malliin, että olisin voinut laittaa sen tänne, mutta ei onnistunut. Joten olkoon. Kylläpä voikin olla vaikeaa tämä tekniikka...

Viikonloppuna ratsastin sillä miehen pomon hevosella ja noh, muistinkin varsin elävästi millaiset hevoset eivät sovi minulle alkuunkaan. :D Eli sanoisinko, että kemiat eivät täysin kohdanneet. Lähtökohdat olivat jo heikohkot koska hevonen on tamma, ja niiden kanssa en aina löydä yhteistä säveltä. No mutta annoin sille vähän liikuntaa ja se nyt kai oli pääasia, toivottavasti tämä tilaisuus ei kuitenkaan toistu. :D

Consens on oikeastaan mennyt paremmin viime aikoina, vaikka sillä vieläkin on jonkinlainen jumitus pehvassa, mutta se on kuitenkin astunut paremmin alleen, ollut taas yhteistyöhaluinen ja laukanvaihdotkin ovat onnistuneet, niistä kun ei jumiaikana tullut mitään. Tänään mies kuitenkin hyppäsi sillä, ja parin hypyn jälkeen se alkoi ontua, jaloissa ei ole mitään joten tuosta samasta vaivasta lienee lähtöisin. Harmi koska olisi ollut kisat viikonloppuna, mutta alkuviikosta on tulossa joku nivelenniksauttajaguru Sveitsistä, josko siitä olisi apua. Jos ei, niin pitänee sitten kysäistä jotakuta muuta katsomaan. Onneksi tuon kanssa nyt ei ole enää mitään menestyspaineita ja kiirettä koska myyminen on aika poissuljettu vaihtoehto, joten lepäilköön vaikka sitten niin kauan että ongelma korjaantuu.

Töissä ei ole tapahtunut mitään erikoista, paitsi että ilahduttaa se, että "minun" ponini kulkee todella hyvin. :) Kyseessä on siis iäkäs poni, jolla oli paha kaviokuume (se pahin mahdollinen, jossa kavioluu tulee kavionpohjan läpi, ja oikeastaan se piti lopettaa mutta ell oli sitä mieltä että kokeillaan nyt, vaikka ei se tästä parane. No se parani ihan täydellisesti) ja se seisoi koko syksyn ja talven karsinassa, ja sen jälkeen olen oikeastaan ratsastanut sillä yksin, koska pomo ei ratsasta sitä eikä meillä ole ketään ponikokoista vakiratsastajaa. Minähän en toki myöskään ole missään mittakaavassa ponikokoinen ja alkuun kyllä hirvitti ratsastaa ponilla joka on vieläpä vanha ja toipilas, mutta täytyy kyllä sanoa että ei se ole siitä kärsinyt, vaan on liikkunut koko ajan todella hyvin. Sillä on käynyt pari kertaa eräs tyttö maastoilemassa ja meni kerran kentälläkin, ja hän oli oikein vaikuttunut siitä kuinka hienosti poni kulkee. Toivottavasti vain joku nyt liikuttaisi sitä jatkossakin säännöllisesti... Sillä on epäilyt metabolista oireyhtymää, tulokset tulevat varmaan ensi viikolla, ja jos sillä on se, niin säännöllinen liikkuminen olisi tietenkin tärkeää, se vain ei ole työpaikallani ihan niin itsestään selvää.

Tai no on työpaikallani sattunut sellainen iloinen perhetapahtuma, että koko vuoden ainoa hengissä selvinnyt kissanpentu on nyt niin iso, että se päästettiin tänään "kellarieristyksestä" ulos. Toivottavasti se selviää hengissä, se on todella kauniin värinen ja muutenkin tietenkin äärettömän suloinen. Työpaikallani on puolivilli kissapopulaatio, jossa naaraat ovat kyllä säännöllisesti kantavina, mutta poikasten syntyessä muut kissat tappavat ne :( Sitä on kovin vaikea estää, koska kissoja ei saa kiinni niin, että naaraita voisi laittaa mihinkään turvaan, ja toisaalta ne tuskin siellä pysyisivätkään. Tämä poikanen oli ainoa jonka pomo ehti emoineen siirtää kellariin, kaksi muuta poikasta oli jo tapettu. Niin, minunkin mielestäni niitä kissoja voisi leikkauttaa tai ainakin hankkiutua eroon niitä ylimääräisistä uroksista jotka poikasia tappavat, mutta tämä nyt vain on täkäläinen kissanpitokulttuuri... Näillä kissoilla on vielä asiat hyvin koska niillä on aina ruokaa ja vettä tarjolla, ja ne pääsevät halutessaan sisätiloihin. Oma maatiaiskissani on esim. peräisin maatilalta, jossa annettiin kissojen lisääntyä aivan jatkuvasti koska "lasten mielestä pennut on niin söpöjä", mutta kissoja ei ruokittu tai hoidettu koska ei haluttu että niitä on paljoa, joten niiden ainoa funktio oli oikeastaan lisääntyä siksi, että lapset saivat ihailla pentuja. Pennut sitten kuolivat matoihin, koirien hampaisiin, autojen alle tai siihen että emo hylkäsi ne. Tai johonkin muuhun. Ja täällä kissoja pidetään ainakin maalla ihan yleisesti näin, eläinsuojeluyhdistykset saati jotkut viranomaiset eivät tee asialle mitään jos kissoja ei suoranaisesti kiduteta, ja tuskin silloinkaan. Täällä on muutenkin ihan yleisesti hyväksyttyä antaa leikkaamattoman kissan kulkea vapaana ja lisääntyä, jossain vaiheessa asuinkaupungissani mietittiin että irtokissoja otettaisiin kiinni ja kastroitaisiin/lopetettaisiin (vaikka niillä kissoilla kyllä on periaatteessa omistajat, ei vain katsota että nämä olisivat vastuussa kissojen hoidosta tai niiden lisääntymisen kontrolloimisesta), mutta ajatuksesta sitten luovuttiin kun tultiin siihen tulokseen, että eihän niistä kissoista nyt kenellekään mitään haittaa ole.

No se kissoista, lyhyesti sanottuna siis pentu oli erittäin suloinen. :D

Kouluratsastuksen EM-kisatkin lähtivät käyntiin, en ole sen kummemmin seurannut kuin nyt tuloksia, on niin paljon kaikkea muutakin hommaa juuri nyt, ja täytyy sanoa ettei kouluratsastus tuolla tasolla ehkä aina ole niinkään mieltä lämmittävää katsottavaa, ainakaan sisäiselle kukkahattutädilleni. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin, näihin kuuluu mm. FWB-ruuna Donnperignon ja ratsastajansa Christoph Koschel, joka myös kirjoittaa kisoista blogia. Voin suositella jokaiselle jota etäisestikin kiinnostaa kulissien takainen kisaelämä, vaikka ei saksaa osaisikaan niin pääpaino on kuvissa (ainakin yhdessä vilahti muuten myös Kyra Kyrklund). Toki niissä on lähinnä saksalaisratsastajia, mutta myös muuten yleistä ilmapiiriä. Christoph Koschel kirjoitti blogia myös MM-kisoista ja seurasinkin MM-kisatapahtumia lähes pelkästään sieltä. :D Christoph Koschel myös kuuluu niihin harmittavan harvoihin ratsastajiin tuolla tasolla, jotka eivät treenaa rollkurin ldr-menetelmän avulla tai muilla voimakeinoilla, ja vaikka hänen suorituksensa onnistuvat vähän vaihtelevalla menestyksellä, hän kuitenkin tekee yhteistyötä hevosen kanssa eikä taistele sen kanssa. Samoin kuin esim. Anabel Balkenhol, joka valitettavasti ei kisoihin päässyt, kun hevonen loukkasi itsensä lievästi pakollisessa karsintakilpailussa Aachenissa, eikä siis voinut sinne osallistua.

Kylläpäs aika kuluu, kohta meillä onkin muutto jo edessä. Sitä ennen pitäisi vielä selvittää ennen kaikkea noita paperihommia yrittäjyyteen liittyen... Mies ottaa tällaiset jutut vähän turhankin rauhallisesti.

Ratsastelut ovat sujuneet mielestäni oikeastaan ihan kivasti, joskaan meidän ratsastukselliset näkemykset ei pomon kanssa yhäkään oikein osu yhteen, etenkin kun pomolla ne metodit vaihtuvat joka toinen päivä. Pomon mielestä (yleensä) hevosen takaosa ratsastetaan alle niin, että vedetään suusta niin kauan että hevonen myötää, ja  rusennetaan kannuksilla ja/tai raipalla takaosa alle. No se toimiikin kyllä muutamilla pomon hevosilla jotka ovat siihen tottuneet. Minä menin kuitenkin ratsastamaan yhden hevosen omalla tyylilläni (koska se hevonen on 20-vuotias ja sen selkä on totaalijumissa) eli vähän reippaammin ja kevyemmin, ja se ei sitten ollut hyvä juttu ollenkaan. Töissä on tosin muutenkin oikea lastentarha taas pystyssä, ei ihan äkkiä uskoisi että asianosaiset ovat 35-70 -vuotiaita...

Consensilla olen ratsastanut pari kertaa, se menee taas vähän paremmin kuin tuossa välillä, mutta ei vieläkään hyvin. Nyt se on kuitenkin suustaan taas ihan normaali, ongelmana on vain se takaosa joka ei oikein ehdi mukaan, jotain jumeja siellä täytyy olla. Miehen pomon hevosille on tulossa ensi viikolla joku niksauttajaguru ja mies aikoo antaa Consensin myös sen käsiteltäväksi, toivottavasti siitä on apua. Nyt se on kuitenkin taas ihan tyytyväinen, niinä huonompina aikoina se kiukustui hyvin herkästi ja kävi vähän hankalaksi, mikä ei noin muuten ole ollenkaan sen tapaista.

Itselläkin oli vähän niksauttajan tarvetta, kun toinen lonkka tuli taas niin kipeäksi etten pystynyt ratsastamaan ollenkaan. Olen loukannut sen joskus lapsena ja se on ollut aina jäykkä (mikä ei ehkä niinkään enää johdu siitä loukkaantumisesta), Suomessa kävin joskus fysioterapiassakin ja nyt se ei ole vaivannut pariin vuoteen ollenkaan. Nyt olin pitänyt taukoa hölkkälenkeistä pari kuukautta (ihan vain laiskuuden takia) ja kun aloitin uudelleen samasta matkasta mihin olin jäänyt, ei lonkka sitten ilmeisesti oikein tykännyt siitä. Lopetin nyt ensi hätään taas hölkkäilyn ja hankin sellaista megakallista niveltenluistolääkettä, ja näistä oli onneksi apua niin, että vaiva katosi kokonaan. En olisi mitenkään jaksanut mitään lääkäri-ft -rumbaa enää tähän väliin, viime syksyn ja talvenhan vietin oikeastaan kokonaan lääkärissä ja sairaalassa sekä ennen kaikkea näiden odotushuoneissa, ja siinä oli lääkärihoitoa muutaman vuoden tarpeisiin. Täytyy aloitella sitä lenkkeilyä uudestaan vähän rauhallisemmin sitten, kun on taas aikaa ja viitseliäisyyttä.

Mies on pomonsa kanssa kisoissa jossain tuolla pohjoisessa, lähtivät viime yönä ja tulevat sunnuntaina. Lupasin ratsastaa huomenna yhden miehen pomon nuoren hevosen, saa nähdä kuinka tulen sen kanssa juttuun. Olen kyllä tuntenut ko. hevosen varsasta asti (se on oikea tammojen tamma...) mutta en tietenkään ole sillä koskaan ratsastanut, niin kuin en miehen työpaikalla muutenkaan.

Viikonloppu

Töissä on ollut pari viimeistä päivää hiukan... huono ilmapiiri, ihanaa että on viikonloppu! :D

Aika rientää hurjaa vauhtia, nyt on jo elokuu ja lokakuun puolessa välissä meillä on sitten muutto edessä. Huih. Jo itse muuttamisen ajatteleminen hengästyttää, mutta sitten lisäksi lapsille uudet päiväkotikuviot ja omiin töihin liittyen hirmuinen paperityö... Itse työnteon kanssa tuskin tulee olemaan kovin ongelmia, vaikka tietysti nyt jo vähän huolestuttaa että tuleeko sitä sitten yrittäjänä kuitenkaan pärjäämään. Ollaan kyllä saatu kovasti kannustusta, kaikki tutut ja lähes tuntemattomat ovat olleet sitä mieltä että tämä on ehdottomasti oikea ratkaisu. Uskotaan heitä sitten.

Viikko sitten oli hevosväen juhlimista kun ensin oli ne kaverin synttärit ja sen jälkeen kengittäjän juhlat. Oikein mukavaa oli etenkin jälkimmäisissä pippaloissa, joihin oli kokoontunut oikeastaan kaikki lähiseudun hevosihmiset.  Nyt viikonloppuna onkin sitten "oman kylän" kilpailut, tänään oltiin lasten kanssa katsomassakin kun vastoin odotuksia oli ihan mukava ilma.

Pitkästä aikaa on tullut otettua kuviakin joten laitanpa tänne ennen kuin unohtuu. Viime viikolla ratsastin Consensin pariin kertaan enkä tietenkään ottanut kameraa mukaan, mutta napsin sitten parit kuvat kännykällä, laatu on sen (ja sään) mukainen...

Töissä minulla ei ole oikeastaan koskaan kameraa, kun olen siellä vain työaikana enkä silloin ehdi kuvia napsimaan, enkä nyt tiedä onkokaan siellä niin paljon ikuistettavaa. Paitsi Musta Ori:

Musta Ori on kukkulan kingi, koska hän nyt sattuu olemaan paikan ainoa ori. Kuva on jälleen otettu puhelimella, pahoittelen kuvakulmaa mutta se on ainoa mahdollinen, koska herra on erittäin tuttavallinen ja häntä on hyvin vaikea saada pysymään niin kaukana ihmisestä, että kuvaan mahtuisi muuta kuin turpakarvoja. Mustan Orin oikea nimi on erittäin mielikuvituksellisesti Shetty, ja ikää hänellä on 33 vuotta. Mitä on kohtalaisen vaikea uskoa, koska Musta Ori ei tunne juuri muita askellajeja kuin laukan ja pukkilaukan, ja hyppää erittäin kevyesti (ja hienolla tekniikalla) päivittäin laitumensa portin yli...

Ja poneista puheenollen mies oli viime viikolla treenaamassa eräällä lähitallilla, siellä tallinomistajan keski-iän kriisi oireili niin, että tämä oli alkanut kasvattamaan minishettiksiä. Mies oli totaalisen ihastunut niihin ja yritti houkutella minuakin niitä katsomaan... Mihin EN aio suostua, koska EN aio käyttää vaivalla säästämiäni rahoja... minishettiksiin. Voi hyvä ihme sentään. Ylipäätään mies suhtautuu yleensä varsin kielteisesti kaikkiin lemmikkeihin (taktikoinnilla olen silti saanut haalittua niitä meille tasan 10 kappaletta, ja lapsia ei ole laskettu vielä mukaan), mutta sitten hän itse menee ihastumaan lemmikkiponeihin. Saa nähdä vaihtuuko meidän hienosti suunniteltu yrittäjyys oritestivalmisteltavien kouluttamisesta miniponien kasvattamiseen?

Consens oli tänään myös kisoissa, sen radat sujuivat aika lailla totutun kaavan mukaisesti. Nuorten hevosten luokassa se meni puhtaasti mutta sai suht huonon tyyliarvosanan, sijoittui jonnekin häntäpäähän kuitenkin. Avoimessa luokassa se pudotti VIIMEISEN esteen... Tosin yleensä se on pudottanut päivän toisessa luokassa kaksi puomia kun vauhti on päässyt kiihtymään (Consens tosiaan on hieman hidas, joten se tarvitsee yhden luokan moottorin käynnistymiseen. :D), nyt miehellä oli tehokkaampi kuolain ja meno oli toisessakin luokassa ihan sopivaa, en oikein tiedä miksi edes pudotti. Radalta sain napsittua vain pari hyvin huonolaatuista kuvaa yhdellä kädellä, koska toisessa kädessä oli tallitutun täysin kuriton 40-kiloinen koira.

Este näyttää hirmu pieneltä, mutta kyseessä oli kuitenkin avoin vaativa luokka, n. 130cm, tämä tosin oli radan ensimmäinen este ja varmaan ennemminkin 120 sentin luokkaa.

Seuraavalla kerralla voisi varmaan ottaa alkuverryttelyksi yhden kouluradan? 

Koko perheen hevonen...

Kisoissa tuli juttua erään paikallisen harrastekilparatsastajan kanssa, hänellä on Consensin 3-vuotias puoliveli joka on 184 senttiä korkea! Se on jo melkoinen saavutus, enkä enää seuraavalla kerralla kyytiin punnertaessani ehkä kiroakaan herran reilun 175 sentin säkäkorkeutta, kaikkihan on suhteellista. :D Consens oli sentään 4-vuotiaaksi asti lähinnä sellainen keskikokoinen, ja on venähtänyt vasta parina viime vuonna...