Viikonloppuna ratsastin sillä miehen pomon hevosella ja noh, muistinkin varsin elävästi millaiset hevoset eivät sovi minulle alkuunkaan. :D Eli sanoisinko, että kemiat eivät täysin kohdanneet. Lähtökohdat olivat jo heikohkot koska hevonen on tamma, ja niiden kanssa en aina löydä yhteistä säveltä. No mutta annoin sille vähän liikuntaa ja se nyt kai oli pääasia, toivottavasti tämä tilaisuus ei kuitenkaan toistu. :D
Consens on oikeastaan mennyt paremmin viime aikoina, vaikka sillä vieläkin on jonkinlainen jumitus pehvassa, mutta se on kuitenkin astunut paremmin alleen, ollut taas yhteistyöhaluinen ja laukanvaihdotkin ovat onnistuneet, niistä kun ei jumiaikana tullut mitään. Tänään mies kuitenkin hyppäsi sillä, ja parin hypyn jälkeen se alkoi ontua, jaloissa ei ole mitään joten tuosta samasta vaivasta lienee lähtöisin. Harmi koska olisi ollut kisat viikonloppuna, mutta alkuviikosta on tulossa joku nivelenniksauttajaguru Sveitsistä, josko siitä olisi apua. Jos ei, niin pitänee sitten kysäistä jotakuta muuta katsomaan. Onneksi tuon kanssa nyt ei ole enää mitään menestyspaineita ja kiirettä koska myyminen on aika poissuljettu vaihtoehto, joten lepäilköön vaikka sitten niin kauan että ongelma korjaantuu.
Töissä ei ole tapahtunut mitään erikoista, paitsi että ilahduttaa se, että "minun" ponini kulkee todella hyvin. :) Kyseessä on siis iäkäs poni, jolla oli paha kaviokuume (se pahin mahdollinen, jossa kavioluu tulee kavionpohjan läpi, ja oikeastaan se piti lopettaa mutta ell oli sitä mieltä että kokeillaan nyt, vaikka ei se tästä parane. No se parani ihan täydellisesti) ja se seisoi koko syksyn ja talven karsinassa, ja sen jälkeen olen oikeastaan ratsastanut sillä yksin, koska pomo ei ratsasta sitä eikä meillä ole ketään ponikokoista vakiratsastajaa. Minähän en toki myöskään ole missään mittakaavassa ponikokoinen ja alkuun kyllä hirvitti ratsastaa ponilla joka on vieläpä vanha ja toipilas, mutta täytyy kyllä sanoa että ei se ole siitä kärsinyt, vaan on liikkunut koko ajan todella hyvin. Sillä on käynyt pari kertaa eräs tyttö maastoilemassa ja meni kerran kentälläkin, ja hän oli oikein vaikuttunut siitä kuinka hienosti poni kulkee. Toivottavasti vain joku nyt liikuttaisi sitä jatkossakin säännöllisesti... Sillä on epäilyt metabolista oireyhtymää, tulokset tulevat varmaan ensi viikolla, ja jos sillä on se, niin säännöllinen liikkuminen olisi tietenkin tärkeää, se vain ei ole työpaikallani ihan niin itsestään selvää.
Tai no on työpaikallani sattunut sellainen iloinen perhetapahtuma, että koko vuoden ainoa hengissä selvinnyt kissanpentu on nyt niin iso, että se päästettiin tänään "kellarieristyksestä" ulos. Toivottavasti se selviää hengissä, se on todella kauniin värinen ja muutenkin tietenkin äärettömän suloinen. Työpaikallani on puolivilli kissapopulaatio, jossa naaraat ovat kyllä säännöllisesti kantavina, mutta poikasten syntyessä muut kissat tappavat ne :( Sitä on kovin vaikea estää, koska kissoja ei saa kiinni niin, että naaraita voisi laittaa mihinkään turvaan, ja toisaalta ne tuskin siellä pysyisivätkään. Tämä poikanen oli ainoa jonka pomo ehti emoineen siirtää kellariin, kaksi muuta poikasta oli jo tapettu. Niin, minunkin mielestäni niitä kissoja voisi leikkauttaa tai ainakin hankkiutua eroon niitä ylimääräisistä uroksista jotka poikasia tappavat, mutta tämä nyt vain on täkäläinen kissanpitokulttuuri... Näillä kissoilla on vielä asiat hyvin koska niillä on aina ruokaa ja vettä tarjolla, ja ne pääsevät halutessaan sisätiloihin. Oma maatiaiskissani on esim. peräisin maatilalta, jossa annettiin kissojen lisääntyä aivan jatkuvasti koska "lasten mielestä pennut on niin söpöjä", mutta kissoja ei ruokittu tai hoidettu koska ei haluttu että niitä on paljoa, joten niiden ainoa funktio oli oikeastaan lisääntyä siksi, että lapset saivat ihailla pentuja. Pennut sitten kuolivat matoihin, koirien hampaisiin, autojen alle tai siihen että emo hylkäsi ne. Tai johonkin muuhun. Ja täällä kissoja pidetään ainakin maalla ihan yleisesti näin, eläinsuojeluyhdistykset saati jotkut viranomaiset eivät tee asialle mitään jos kissoja ei suoranaisesti kiduteta, ja tuskin silloinkaan. Täällä on muutenkin ihan yleisesti hyväksyttyä antaa leikkaamattoman kissan kulkea vapaana ja lisääntyä, jossain vaiheessa asuinkaupungissani mietittiin että irtokissoja otettaisiin kiinni ja kastroitaisiin/lopetettaisiin (vaikka niillä kissoilla kyllä on periaatteessa omistajat, ei vain katsota että nämä olisivat vastuussa kissojen hoidosta tai niiden lisääntymisen kontrolloimisesta), mutta ajatuksesta sitten luovuttiin kun tultiin siihen tulokseen, että eihän niistä kissoista nyt kenellekään mitään haittaa ole.
No se kissoista, lyhyesti sanottuna siis pentu oli erittäin suloinen. :D
Kouluratsastuksen EM-kisatkin lähtivät käyntiin, en ole sen kummemmin seurannut kuin nyt tuloksia, on niin paljon kaikkea muutakin hommaa juuri nyt, ja täytyy sanoa ettei kouluratsastus tuolla tasolla ehkä aina ole niinkään mieltä lämmittävää katsottavaa, ainakaan sisäiselle kukkahattutädilleni. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin, näihin kuuluu mm. FWB-ruuna Donnperignon ja ratsastajansa Christoph Koschel, joka myös kirjoittaa kisoista blogia. Voin suositella jokaiselle jota etäisestikin kiinnostaa kulissien takainen kisaelämä, vaikka ei saksaa osaisikaan niin pääpaino on kuvissa (ainakin yhdessä vilahti muuten myös Kyra Kyrklund). Toki niissä on lähinnä saksalaisratsastajia, mutta myös muuten yleistä ilmapiiriä. Christoph Koschel kirjoitti blogia myös MM-kisoista ja seurasinkin MM-kisatapahtumia lähes pelkästään sieltä. :D Christoph Koschel myös kuuluu niihin harmittavan harvoihin ratsastajiin tuolla tasolla, jotka eivät treenaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti