Kylläpäs aika kuluu, kohta meillä onkin muutto jo edessä. Sitä ennen pitäisi vielä selvittää ennen kaikkea noita paperihommia yrittäjyyteen liittyen... Mies ottaa tällaiset jutut vähän turhankin rauhallisesti.

Ratsastelut ovat sujuneet mielestäni oikeastaan ihan kivasti, joskaan meidän ratsastukselliset näkemykset ei pomon kanssa yhäkään oikein osu yhteen, etenkin kun pomolla ne metodit vaihtuvat joka toinen päivä. Pomon mielestä (yleensä) hevosen takaosa ratsastetaan alle niin, että vedetään suusta niin kauan että hevonen myötää, ja  rusennetaan kannuksilla ja/tai raipalla takaosa alle. No se toimiikin kyllä muutamilla pomon hevosilla jotka ovat siihen tottuneet. Minä menin kuitenkin ratsastamaan yhden hevosen omalla tyylilläni (koska se hevonen on 20-vuotias ja sen selkä on totaalijumissa) eli vähän reippaammin ja kevyemmin, ja se ei sitten ollut hyvä juttu ollenkaan. Töissä on tosin muutenkin oikea lastentarha taas pystyssä, ei ihan äkkiä uskoisi että asianosaiset ovat 35-70 -vuotiaita...

Consensilla olen ratsastanut pari kertaa, se menee taas vähän paremmin kuin tuossa välillä, mutta ei vieläkään hyvin. Nyt se on kuitenkin suustaan taas ihan normaali, ongelmana on vain se takaosa joka ei oikein ehdi mukaan, jotain jumeja siellä täytyy olla. Miehen pomon hevosille on tulossa ensi viikolla joku niksauttajaguru ja mies aikoo antaa Consensin myös sen käsiteltäväksi, toivottavasti siitä on apua. Nyt se on kuitenkin taas ihan tyytyväinen, niinä huonompina aikoina se kiukustui hyvin herkästi ja kävi vähän hankalaksi, mikä ei noin muuten ole ollenkaan sen tapaista.

Itselläkin oli vähän niksauttajan tarvetta, kun toinen lonkka tuli taas niin kipeäksi etten pystynyt ratsastamaan ollenkaan. Olen loukannut sen joskus lapsena ja se on ollut aina jäykkä (mikä ei ehkä niinkään enää johdu siitä loukkaantumisesta), Suomessa kävin joskus fysioterapiassakin ja nyt se ei ole vaivannut pariin vuoteen ollenkaan. Nyt olin pitänyt taukoa hölkkälenkeistä pari kuukautta (ihan vain laiskuuden takia) ja kun aloitin uudelleen samasta matkasta mihin olin jäänyt, ei lonkka sitten ilmeisesti oikein tykännyt siitä. Lopetin nyt ensi hätään taas hölkkäilyn ja hankin sellaista megakallista niveltenluistolääkettä, ja näistä oli onneksi apua niin, että vaiva katosi kokonaan. En olisi mitenkään jaksanut mitään lääkäri-ft -rumbaa enää tähän väliin, viime syksyn ja talvenhan vietin oikeastaan kokonaan lääkärissä ja sairaalassa sekä ennen kaikkea näiden odotushuoneissa, ja siinä oli lääkärihoitoa muutaman vuoden tarpeisiin. Täytyy aloitella sitä lenkkeilyä uudestaan vähän rauhallisemmin sitten, kun on taas aikaa ja viitseliäisyyttä.

Mies on pomonsa kanssa kisoissa jossain tuolla pohjoisessa, lähtivät viime yönä ja tulevat sunnuntaina. Lupasin ratsastaa huomenna yhden miehen pomon nuoren hevosen, saa nähdä kuinka tulen sen kanssa juttuun. Olen kyllä tuntenut ko. hevosen varsasta asti (se on oikea tammojen tamma...) mutta en tietenkään ole sillä koskaan ratsastanut, niin kuin en miehen työpaikalla muutenkaan.