Apua, on vähän jäänyt tämä päivittäminen... En ole yksinkertaisesti jaksanut, iltaisin jaksan juuri ja juuri vähän surffailla mutta kirjoittaminen on jo liian vaativaa, se edellyttäisi jonkinlaista ajatustyötä.

No mitään ihmeellistä ei ole oikeastaan tapahtunut. Edellisen postauksen jälkeen on syntynyt yksi varsa, ihan ongelmitta tämäkin. Seuraavaa odotellaan vasta joskus nyt alkaneen kuun lopussa.

Consensin jalassa on yhä jotain ongelmaa, pitäisi näyttää sitä eläinlääkärille. Se ei ole ontunut askeltakaan ja jos jalan paketoi yöksi niin se on ihan normaali, mutta jos ei niin se on aamulla hiukan turvoksissa ja joskus lämminkin. Tosin se ei luultavasti kuitenkaan mitenkään liity samassa jalassa olevaan  "oikeaan" vikaan, koska on ihan eri paikassa. Hyvä niin, koska sitten kun/jos se joskus alkaa oireilla, ei ole kovin paljon vaihtoehtoja, kyseiselle vialle ei voi tehdä mitään. Nyt olen kuitenkin ratsastanut oman jaksamisen mukaan ihan normaalisti (eli aika vähän, olen nimittäin raskaana ja lisäksi jälleen kerran kipeänä), muuten Consens on ollut laitumella ja vaikuttaa ihan elämäänsä tyytyväiseltä. Viime viikonloppuna se meni jopa erittäin hyvin, oli sellainen ilma että päästiin ratsastamaan isolle nurmilaitumelle ja lämpö ja auringonpaiste tekee muutenkin hyvää Consensin selkäjumeille. Sen jälkeen en sitten olekaan ehtinyt kunnolla ratsastaa mutta olen kuitenkin juoksuttanut ja tänään irtohypytettiinkin vähän, ihan pieniä tosin vain verryttelyn nimissä.

Meidän syksyn villihevosista on kuoriutunut kauniita ja pääasiassa toimivia ratsuja, jotka liikkuvat niin maneesissa kuin ulkokentällä ja tuolla kyseisellä pellollakin, ja osa hyppää pieniä esteitä. Nyt alkaa parista olla jo hiukan mehut poissa ja koko jätkälauma onkin tämän kuun tarhailulomalla, kuun lopussa ne menevät laitumelle elämään vielä yhdeksi kesäksi villihevosen elämää. Olen vähän kahden vaiheilla laittaisinko pikkupoikani samaan porukkaan, en sen kanssa kuitenkaan ehdi kesällä mitään tekemään joten sille olisi varmasti mukavampi olla koko kesä siellä laumassa, kuin että kuskaan sitä päivittäin noille meidän pienille ja tylsille "päivälaitumille" tylsistymään. Toisaalta ne muut hevoset ovat kaikki paljon sitä suurempia ja osa melkoisia örmyjä, joten on toki olemassa vaara että joku potkaisee siltä jalan poikki. Olen nyt kuitenkin ajatellut ottaa sen riskin ja jos appiukko antaa siunauksensa niin katsellaan ensin vähän viereisissä tarhoissa tulisiko se alkuunkaan toimeen noiden pahimpien köriläiden kanssa. Ruunaaminen saattaa siinä tapauksessa jäädä syksylle (taas...), nyt saattaisi vielä ehtiä mutta jos paranemisessa olisi minkäänlaisia komplikaatioita niin se ei ehtisi muiden mukaan, ja jälkeenpäin ei sitten enää uskaltaisi siihen porukkaan laittaa.

No laitumella elämisessä on muitakin vaaroja kuin ikävät kaverit. Nimittäin huonosti kasvatetut kakarat! Voi argh, tekisi mieli asentaa joku valvontakamera noille meidän "päivälaitumille", siellä käy jatkuvasti jotain porukkaa hevosia kiusaamassa. Ja ollaan nähty erinäisiä tapauksia vaikka ei kovin usein voida edes laitumia vahtia, en viitsi edes miettiä mitä kaikkea muuta siellä tapahtuu joka päivä 12 tunnin aikana... Laitumet ovat niin kaukana että vaikka näkisikin jotain, niin kakarat ovat jo aikoja sitten karanneet ennen kuin niitä saisi kiinni. Eniten verenpainetta ovat kohottaneet pikkukovikset, jotka heittelevät hevosia isoilla kivilla, melkein tekisi mieli heittää takaisin... Minun pikkumieheni tuskin on suurempia traumoja saanut, mutta sen chacco-blue -kaveri on muutenkin jo aika hermoheikko, tämä tuskin auttaa asiaa. Suurin osa on sitten vain yleistä hölmöyttä, tietämättömyyttä ja ajattelemattomuutta joka ei niin hirveästi suututa mutta ärsyttää silti. Tänään jotkut pikkutytöt olivat laitumella ja taluttivat hevosia siellä edestakaisin (niillä on riimut päässä koska chacco-bluelle on äärettömän hankala saada riimua päähän, ja koska on aina vaara että joku näistä valopääkakaroista päästää ne karkuun). Jonkun 15-vuotiaan puskaponin kanssa se nyt olisi ehkä suht yhdentekevää, saisipa liikuntaa, mutta chacco-blueta on joskus hiukan hankala taluttaa edes liinassa ja se karkaa senkin kanssa säännöllisin väliajoin, koska tosiaan on hieman paniikkiin taipuvainen. Se on yli 170 senttiä korkea ja kaikin puolin aika arvaamaton, se kun kerran rykäisee sellaista 10-vuotiasta pikkutyttöä niin on joko koko käsivarsi irti tai sitten lapsi jaloissa. Minun pikkuorini taas ei turhia panikoi mutta puree mielellään kaikkea mikä on kosketusetäisyydellä (minkä vuoksi en haluaisi että siihen ylipäätään koskee kukaan, joka ei komenna kunnolla siitä puremisesta) ja siinä voi hyvin lähteä pala nenästä tai korvasta kun aikansa lääppii. Sitten mahtaa olla parku ja valitus kova, vaikka nyt ei vanhempia kiinnostakaan tenaviensa touhut. Odotan vain koska keksivät kiivetä noiden selkään, silloin varmaan tulee ruumiita.

Pari viikkoa sitten yksi äiti oli ihan pienen, ehkä kolmivuotiaan lapsen kanssa laitumella syöttämässä hevosille leipää. Nämä olivat eri hevosia ja tällä kertaa ihan aikuisia ja rauhallisempia, mutta niitä oli neljä eivätkä ne nyt kuitenkaan olleet mitään ihqubestiksiä vaikka toimeen tulevatkin, eivät siis ehkä täysin auliisti valmiita jakamaan ruokaansa kaverin kanssa. Silloin tosin yhden hevosen omistaja sattui paikalle ja selitti tälle äidille että homma on melko vaarallista, eikä edes me ikinä ruokita yhdessä tällaisia hevosia jotka eivät normaalisti elä laumassa, kun niitä vahinkoja voi käydä ihan oikeissa laumoissakin ruoka-aikaan. Ei naiselle ollut tullut edes mieleen että siinä olisi mitään ongelmaa... Meillä on kyllä joka laitumella "ei saa ruokkia"-kyltti, mutta juuri siinä kohdassa aitaa ei sattunut olemaan, ja ilmeisesti pitäisi laittaa myös ainakin "ei saa heitellä hevosia kivillä", "ei saa ajattaa hevosia koirilla", "ei saa mennä laitumelle" -kyltit, koska joidenkin mielestä kaikki on sallittua mikä ei ole erikseen selkeästi kiellettyä... Ihme touhua, ei olisi itselle tullut mieleenkään pienenä ylipäätään missään koskea vieraaseen hevoseen ilman lupaa, saati mennä jonnekin laitumille. Tosin täällä ohikulkijat saattavat käppäillä ihan kyselemättä pihaan ja käydä talleissa hevosia katsomassa, parhaassa tapauksessa vielä lastenrattaiden ja rollaattorimummojensa kanssa, eivätkä edes väistä kun sitten joku tulee nurkan takaa jonkun sellaisen hevosen kanssa, jota ei ole ehkä koskaan aiemmin talutettu riimussa. Kai se maalaisjärki tai käytöstavat ovat katoavaa kansanperinnettä joka paikassa.

Harmi, tästä tuli nyt vähän tällainen kiukuttelupostaus. :D Kyllä täällä pääasiassa ollaan oltu kuitenkin ihan hyvillä mielin, välillä oli jo todella kesäistä ja lämmintäkin ja se aina nostaa mielialaa. Nyt on vähän viileämpää mutta ei tämä varmaan ikuisuuksia kestä. ja hiukan sadetta tarvitaan että ruohokin alkaisi kunnolla kasvaa.

Yksi entisistä villihevosista nautiskelee auringosta

Consens

Pina-poni ja ylpeä omistaja

Vuoden ensimmäinen varsa

Quaterback-varsa, eli sama josta edellisessä postauksessa oli vähän tuoreempana otettu kuva