Tapahtumia

Minusta tuntuu usein siltä, ettei meillä oikein tapahdu mitään mistä viitsisin alkaa blogiin kirjoittamaan. Juuri eräs vanha kaveri kysyi kuulumisia, ollaan nähty kasvokkain kuutisen vuotta sitten. Mietin ja sanoin että no ei meille nyt mitään erityistä kuulu. :D Eipä tämä arki kovin jännittävää ole, tosin kuten olette ehkä huomanneet, saan tuotettua melkoiset määrät tekstiä ilman mitään varsinaista aihettakaan...

Nyt viikonloppuna tapahtui sentään Jotain, mies nimittäin oli kisoissa pomonsa kanssa, ihan hoitajan ominaisuudessa vain koska hänelle ei siellä ollut oikein luokkia. Olivat siis siellä yötä, vaikka tuossa suht lähellä onkin, mutta koska ovat vähän suuremmat kilpailut. Kaikki blogin lukijat eivät ehkä ole niin tutustuneet kisaelämään, joten kerrottakoon tiivistetysti, että hevoset asuvat talliteltoissa, ja varusteita säilytetään pääasiassa lukituissa kaapeissa "tallin" käytävillä, tai mahdollisuuksien mukaan hevosautossa, usein ne täytyy kuitenkin pysäköidä niin kauas tallialueesta ettei se ole oikein mahdollista. Ja no nytpä kävi sitten niin, että paikalla kävi varkaita, ja jostain syystä miehen pomo oli tällä kertaa ehkä suurin uhri. Monelta vietiin yksittäisiä tavaroita ja pari satulaakin, mutta miehen pomolta koko kaappi. Mikä on sinänsä ihmeellistä, että se ei tuolla tasolla ole ehkä moderneinta mallia, äärettömän suuri, painava ja hankala käsitellä.

Vakuutusyhtiö laski vahingon arvoksi 12 000 euroa, mikä kuulostaa äkkiseltään hurjalta, mutta kaapissa oli kolme arvokasta satulaa, nahkaisia suojia, useat suitset, uudet mittatilaussaappaat, kisatakki ja kypärä, ja pelkkä sellainen kaappikin maksaa pari tonnia. Vakuutusyhtiö ei laskelmista huolimatta (tai ehkä juuri siksi :D) korvaa MITÄÄN, koska ei ollut tapahtunut murtoa. Kaappi olisi pitänyt olla lukitussa tilassa tai sitten olisi pitänyt murtaa kaappi ja viedä vain tavarat. Miehen pomo on luonnollisestikin aika vihainen, rahallinen arvo on hänellekin tuntuva ja lisäksi uusia tavaroita ei saa tilalle ihan vain sillä että menee kauppaan ja laittaa luottokortin vinkumaan: uudet satulat pitää ensin sisäänajaa, pelkkien saappaiden tilaaminen ja saaminen kestää kuukausia, ja sopivankokoisten ja -mallisten suitsien, rintaremmien, suojien yms. etsiminen joka hevoselle on sekin oma hommansa.

Tavaroiden löytymisestä ei ole juuri toivoa, yleensä asialla ovat ammattimaiset rikollisliigat jotka ovat myyneet tavaran jo etukäteen Itä-Eurooppaan. Tämän vuoksi omina hoitaja-aikoinani oli ihan normaalia että tuon kokoisissa kilpailuissa tallialue oli vartioitu, mutta ilmeisesti siitä on viime vuosina alettu luopumaan, mitään velvoitteitahan sellaiseen ei ole. Toki tärkeämmissä kilpailuissa tallit on vartioitu jo pelkästään siksi, ettei kukaan ulkopuolinen pääse aiheuttamaan miljoonahevosille mitään harmeja, ja usein osa hoitajistakin nukkuu tallissa.

Tänään taas miehen pomolla kokeiltavana oleva nuori hevonen oli arvaamatta esittänyt täydellisen rodepukkisarjan kentällä ja lingonnut miehen esteen sekaan (hän ei siis ollut tosin hyppäämässä :D), niin että mies jopa suostui vastustelematta lähtemään sairaalan päivystykseen. Yleisen kivun ja säryn lisäksi ongelmana oli lähinnä turvonnut polvi joka ei kestä kunnolla painoa, se kuvattiin ja luut ovat sentään kunnossa. Polvi toki on siitä ikävä että siinä pn paljon liikkuvia ja helposti särkyviä osia, mutta sen kummemmin ei päivystyksessä voitu tutkia nyt, kun polvi oli vielä kovin turvoksissa. Mies on nyt saikulla pari päivää ja jos polvessa on vain kolhu ja venähdys sen pitäisi parantua itsekseen, muussa tapauksessa täytyy tutkia onko kierukka hajonnut. Rikkinäinen polvi ei ymmärrettävästi ole ratsuttajan työssä varsinainen bonus, joten se täytyy kyllä hoitaa ihan kuntoon asti.

Ai niin ja lisäksi minä onnistuin vielä työmatkalla runttaamaan auton peilin sellaiseen auraustolppaan (siis ei niitä pikku muovikeppejä mitä talvella käytetään, vaan sellaisia isoja, kiinteitä ja raskaita). Liventävänä asianhaarana mainittakoon, että väistin keskellä tietä vastaan tulevaa rekkaa (ko.tiellä ei saa edes kuorma-autolla ajaa...), mutta ärsyttihän se silti. Onneksi nyt ei sen pahemmin mitään hajonnut, tosin jos se tolppa ei olisi sattunut olemaan juuri siinä ei olisi hajonnut mitään.

Minun piti kirjoittaa myös kevyt vuodatus hevosalan töistä ylipäätään sekä niiden töiden hakijoista, mutta koska kello on TAAS vaikka mitä ja pari tuntia yöuntakin on kai saatava, jätän sen nyt huomiseen.

No niin, sainhan ne kuvat vihdoin ladattua. Viime sunnuntai oli siis Tärkeä Päivä, meidän poikien ensimmäiset oikeat kilpailut. :D

 

Tai no onhan pojat kilpailleet kerran aikaisemminkin, Suomessa meidän kotitallilla seurakisojen puomiluokassa, mutta nämä olikin ihan OIKEAT kilpailut joihin poni piti ajaa trailerilla (se olikin ehkä tärkeintä koko reissussa :D).

Taluttajana toimi eräs miehen valmennettava, ja ratsuna Veiwil-poni, jolla siis minä normaalisti ratsastan... :D Kyseessä oli "Führzügelklasse" jossa on siis taluttaja, ratsasastusta kyllä hiukan arvostellaan (eli istuntaa ja vaikutusta ratsuun, asianmukaisia varusteita sekä hymyä :D Miehen pomo sanoikin alkaneensa esteratsastajaksi vain siksi, että hymyilemättömyys ei vaikuta lopputulokseen) mutta kaikki saavat silti palkinnon.

Kaikki sujui oikein hyvin ja poni käyttäytyi kerrassaan loistavasti, vaikka ei ole poistunut kotitallilta yli viiteen vuoteen eikä muutenkaan ole ehkä kaikkein kylmähermoisinta laatua. Meillä taisi myös olla kisan suurin poni ja pienin lapsi. :D Juoniori oli oikeastaan yli vuoden osallistujien alaikärajaa nuorempi, mutta eipä tuota nyt niin tarkaan syynätty.

Ja hauskaa oli!

Vastaan nyt edelliseen postaukseen tulleisiin kysymyksiin/kommentteihin ihan erikseen, kun voin jo ennustaa vastauksesta tulevan pitkähkö... Todella kiva että kommentoidaan, näköjään pitää sitten vain valittaa että lukijoilla on jotain sanottavaa. :D No ei, itsekin olen todella huono kommentoimaan blogeja, vaikka luen vähintään kaikkien suosikkilistallani olevien blogien päivitykset samantien, niin harvoin sitten kuitenkaan tulee mieleen mitään mikä olisi niin tärkeää, että alkaisin kommenttia rustaamaan. Eli en jatkossakaan painosta kommentoimaan, mutta kyselläkin saa mitä mieleen tulee, ei tarvitse liittyä minun sepustukseeni.

Paitsi että Suvin kysymykseen en nyt kuitenkaan vastaa, koska "elämäntarinani" löytyy tuosta kirjoittaja -välilehdeltä. :D En tosin enää niin tarkkaan muista mitä sinne kirjoitin, mutta uskoisin että sieltä löytyy kuitenkin vastaus. Lyhyesti sanottuna ihan hevoshommiin tänne tulin. En osaa sanoa olisinko jäänyt jos ei olisi tullut perustettua perhettä (en osaa vieläkään sanoa olenko "jäänyt", eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu), mutta todennäköisesti kyllä. Pari kertaa alkuvuosina palasin Suomeen opiskelemaan, mutta jotenkin sieltä tuli molemmilla kerroilla sitten kuitenkin lähdettyä nopeasti pois.

Toisaalta ei minulla ole koskaan ollut mitään varsinaista halua nimenomaan päästä pois Suomesta,  tällä alalla vain elämä on täällä aika paljon helpompaa ja mielekkäämpää. Suomeen en silti varsinaisesti ole kaivannut takaisinkaan alkuaikojen koti-ikävää lukuunottamatta, nykyään ikävöin kyllä muutamia parhaita ystäviäni mutta hekin asuvat ympäri maata (tai Eurooppaa) joten ei heitä Suomessakaan niin paljon useammin näkisi. Ja onneksi on Facebook... Olisi kyllä kva käydä Suomessa useammin, mutta se on vain lasten kanssa aika kallista ja etenkin rasittavaa, ja työtkin tietysti hiukan rajoittavat. Ehkä sitten tulevaisuudessa kun ollaan "vapaampia" työn kannalta onnistuu Suomessa käyminenkin helpommin. Lapsista vanhempi menee kouluun vuoden päästä syksyllä ja nuorempi sitten seuraavana vuonna, joten siitä eteenpäin se sitten rajoittaa.

Mutta niin, siihen edelliseen postaukseen... Pitää nyt sanoa että noin periaatteessa hevosilla on kuitenkin asiat ihan hyvin, riippuu aina mihin vertaa. Niillä on kaikki määräykset täyttävät asialliset tilat, ne saavat riittävästi sekä ihan hyvälaatuista ruokaa, niitä ei hakata ja jos ne ovat sairaita ne hoidetaan. Itsestäni tämä hevosenpito vain tuntui etenkin alkuun kovin vieraalta ja erilaiselta, kun olen aina tottunut siihen, että hevoset liikkuvat paljon. Suomessa tilanne on toki vähän eri, kun joka tallille voi (ja lienee pakkokin?) rakentaa tarhat ja/tai laitumet, täällä se ei välttämättä ole aina niin yleistä, mutta itse olen sattunut sellaisille talleille missä näin on.

En voi sanoa että olisi kysymys tietämättömyydestä, pomoni on kuitenkin ollut alalla 40 vuotta, on suorittanut täkäläisittäin korkeimman ratsuttajatutkinnon, ja tuomarina myös opettaa harrastajille teoriaa (täällä täytyy suorittaa erilaisia ratsastusmerkkejä voidakseen kilpailla, ja niihin kuuluu myös paljon teoriatietoa, pomoni ottaa vastaan näitä merkkisuorituksia sekä valmentaa niiden suorittamiseen). Ennemminkin tottumuksesta, hänen mielestään hevosten on hyvä "saada olla rauhassa", ja silloin hänen uransa alkuaikoina asiat tehtiin kuitenkin aika eri lailla. Eikä hän näe tarpeelliseksi muuttaa mitään, koska hevoset kuitenkin "voivat hyvin". Minun mielestäni taas ne eivät välttämättä voi niin hyvin vatsavaivoineen ja erilaisine jäykistelyineen ja jumituksineen, mutta toisaalta ne kuitenaan eivät juuri koskaan ole vakavasti sairaita, ja noin silmämääräisesti ne ovat hyvässä kunnossa, karva kiiltää, suurin osa on sopivassa lihassa (pari on liian lihavia), ja täytyy myöntää että ne kilpailevat hevoset ovat liikunnan vähyydestä huolimatta varsin lihaksikkaita. Hän kun on tehnyt aina näin, ja se on riittänyt, joten hänen mielestään ei ole tarpeen muuttaa mitään. Toiseksi vaikka pomolla on melkoisen vahva auktoriteetti ja hänellä on etenkin ratsastuksesta varsin vahvat mielipiteet joita ei juuri kyseenalaisteta, on hän kuitenkin ihan vastaanottavainen alan muiden osaajien neuvoille, esim. eläinlääkärin (tai ainakin oman luottoeläinlääkärinsä). Jos eläinlääkäri joskus neuvoisi kokeilemaan vatsavaivoihin vaikka päivittäistä tarhaamista tai laidunta, niin varmaan tehtäisiinkin, mutta tämä antaa vain erilaisia pulvereita ja litkuja, jotka vaikuttavat lähinnä niin, ettei hevonen sitten syö enää ruokiaan, mikä ei välttämättä niihinvatsavaivoihin auta. :D

Lisäksi pomolla on ehkä vähän sellainen perusajatus, että hevosen on "ansaittava ruokansa" vaikka se olisi epämiellyttävääkin, joutuuhan hänkin tekemään töitä vaikka ei huvittaisi. Eli jos hevosella on jotain pikkuvaivaa mistä se ei kuitenkaan kärsi, niin sitä voi käyttää ihan normaalisti, saahan se siitä "palkan", ja kun se kuitenkin lepää loppupäivän karsinassa, ei työskentely ole liikaa vaadittu. Itse taas ajattelen että hevoset eivät ole hommiinsa pyrkineet eikä niillä ole velvollisuutta esim. menestyä kilpailuissa tai suorittaa vaikeita liikkeitä silloin, jos se on niille jotenkin kivuliasta tai epämiellyttävää. En tietenkään voi ajatella ettei hevoselta saisi vaatia mitään, silloinhan niillä ei voisi ratsastaa saati kilpailla ollenkaan ja hevosen pitäminen pelkkänä lemmikkinä on kuitenkin yleensä hiukan liian kallista puuhaa. Mutta hevonen on aika säyseä ja yhteistyöhaluinen eläin, ja mielestäni silloin kun se on terve, tarpeeksi hyvässä kunnossa vaadittuihin asioihin nähden ja asiallisesti koulutettu, se yleensä suorittaa ne pyydetyt asiat ihan mielellään tai ainakin niin, ettei se ole hevoselle epämiellyttävää. Eli silloin kun edellytykset ovat kunnossa, voi hevoselta mielestäni toki vaatia tiettyjä asioita, mutta ei silloin jos se tekee sille kipeää, vain koska sen pitäisi "ansaita ruokansa".

Mutta niin, rahahan se tätäkin hommaa pyörittää. Pomolla ei nyt ehkä ole niin tiukkaa että hänen olisi pakko ratsastaa kipeällä hevosella vain sen ratsutusmaksun vuoksi, mutta noin yleisesti se on varmasti kuitenkin suurin syy sille, ettei kaikki toimi niin kuin kirjoissa. Harvalla hevosella on ideaalit olosuhteet, ihan puhtaasti harrastehevosilla on usein paremmat olot kuin kilpahevosilla, etenkin täällä ne voivat usein elää pihatoissa laumana, kun ei ole hirveästi lunta ja pakkasta. Toisaalta sellaisen harrastehevosen omistaja saattaa ratsastaa niin, että hevonen kipeytyy siitä, vaatia siltä asioita mitä sille ei ole opetettu, eikä ehkä osaa ruokkia hevosta oikein. Treenissä oleva kilpahevonen ei oikein voi elää pihatossa ja ikävä kyllä etenkin jos sen hevosen rahallinen arvo on satoja tuhansia, ei sen kanssa oteta mitään riskejä, jolloin se ei ehkä pääse koskaan liikkumaan vapaana isommassa tilassa. Se tuntuu kyllä ikävältä, mutta toisaalta en usko että kovin moni kritisoijakaan toimisi toisin vastaavassa tilanteessa. Vaikka se oma hevonen ei ikinä olisikaan kolhinut itseään tarhassa, niin se on eri asia kuin täydessä kunnossa oleva kilpahevonen, joka ei ole koskaan ollut siellä tarhassa. Ja kaikki hevosenpito kuitenkin edellyttää sitä rahaa, ja se liikkuu kilpailuissa ja kilpahevosissa.

Pomon kohdalla on niin, että hän ei ota vastaan mitään kritiikkiä koskien hänen omaa hevosenpitoaan, koska se nyt kuitenkin on toiminut sen 40 vuotta, joten minun nyt on aivan turha alkaa häntä opastamaan siinä kuinka minun mielestäni asiat pitäisi tehdä. :D Mutta vähän voi kuitenkin vaikuttaa, kun miettii oikean lähestymistavan. Noin yleensä pomo sanoo mitä minun tulee kulloinkin tehdä, kovin suuri oma-aloitteellisuus ei ole oikein toivottavaa. Jos hän haluaa jonkun hevosen tarhaan, hän käskee laittaa sen tarhaan, muussa tapauksessa on aika turha selittää että kyllä sen pitäisi päästä ulos kun ei eilenkään ollut. Samoin jos hänen mielestään jonkun hevosen ei tarvitse päästä jonain päivänä ollenkaan ulos karsinasta (etenkin kun hän lähinnä katsoo sen palvelukseksi hevoselle, kun se "saa" levätä), en minä voi ottaa sitä ulos vaikka yleensä kyse on yleensä siitä että pomo ei viitsi, kun taas minä viitsisin. Jos sanon että minä kyllä voin ottaa sen hevosen ulos, hän pitää sitä lähinnä kritiikkinä, koska kyllähän hänkin voisi. Olen todennut että kaikkein parhaiten toimii jos sanon, että joku hevonen on ollut niiiiin jäykkä sellaisen vapaapäivän jälkeen ja paaaaljon parempi kun se on ollut joka päivä ulkona, että ehkä sille hevoselle tekisi hyvää vähän oikoa koipiaan joka päivä. :D Lisäksi tietenkin hevoset ylipäätään liikkuvat paljon enemmän nyt kun minä olen siellä töissä, aiemmin pomo on ollut miehensä kanssa kahdestaan, ja hevosilla niitä vapaapäiviä on ollut paljon enemmän. Jo siksikin että pomo on paljon pois ja miehensä taas tekee kaikki tallihommat (aloittaa aamulla kello 4 ja on valmis illalla viiden-kuuden tienoilla...) sekä muut työt pesukoneen korjaamisesta veroilmoitukseen, eikä silloin oikein voi enää liikuttaa hevosia.

Jep, tulihan siitä sen pituinen selostus että ei olisi ehkä ihan mahtunutkaan tuonne kommenttiosioon... Oikeastaan minun piti kirjoittaa jo ihan eri asiasta eli meidän viime viikonlopun Tapahtumasta sekä yleisestikin kuulumisia, mutta se saa nyt odottaa iltaan tai huomiseen, jos saisin kuviin sen verran tolkkua, että saisin niitä tännekin.

Ääh

Nyt tekisi mieli vähän avautua, mutta en nyt tiedä pitäisikö, kun ei se asiaa miksikään muuta. Enkä oikeastaan edes aloittanut blogin pitämistä valittaakseni, ja sitäpaitsi jälkeenpäin lukiessa tulee paljon idyllisemmät muistot kun jättää avautumatta. :D

Mutta jos nyt silti. En oikein kenellkään muullekaan voi avautua, paitsi miehelle, se on onneksi samaa mieltä. Tai ainakin fiksusti on olevinaan samaa mieltä. :D

Jos nyt aloitan ratsastuksesta. Pyysin siis pomoa pitämään tuntia viime viikolla. Pomo kyllä opettaa minua säännöllisesti töissä, mutta ne hevoset hän toki tuntee minua paremmin, joten en mitenkään ole hänen oppejaan kyseenalaistanut ja aina ne hevoset ovat myös pomon ohjeilla toimineet. Tässä vähän liittyen seuraavaan valituksenaiheeseen, eli yleiseen hevosenkäsittelyyn työpaikallani, mutta joka tapauksessa töissä kaikilla hevosilla on selkä enemmän tai vähemmän kipeä ja jumissa, ja niiden kanssa oleellisin työ on saada hevonen vähän rentoutumaan niin, että se kykenee kulkemaan oikein päin, takaosan työskentelystäkin voi haaveilla mutta yleensä hevoset ovat niin jäykkiä, että se jää haaveeksi. Consens taas on iso ja nuori, eikä sillä ole mitään jumeja tai kremppoja, mutta se on vähän etupainoinen ja sillä on vähän ongelmia hallita kroppaansa ainakaan heti samantien ja täydellisesti. Joka tapauksessa se on työpaikan hevosten ihan täydellinen vastakohta.

Töissä hevoset ratsastetaan niin, että ne ensin herätetään (pomo tekee sen aika... tehokkaasti, minä vähän hitaammin) liikkumaan eteenpäin, istutaan koko ajan alas että astuisivat paremmin alleen, ja väännetään ja käännetään niin kauan, että ne jossain vaiheessa kukevat myös kuolaimella. Consensin taas mies yleensä antaa enimmäkseen kulkea aika matalana, koska hän pääasiassa hyppää ja hypätessä pää nousee itsestäänkin, minä taas yritän PITKÄN alkuverryttelyn jälkeen ratsastaa takaosaa paremmin alle niin, että etuosakin kevenisi ja pää kyllä nousee silloin, mutta se pään asento ei ole minulle kaikkein oleellisin juttu niin kauan, kun hevonen on kuitenkin kevyt kädelle. Consens ei siis paina ohjalle silloinkaan kun se rullaa kaulansa, joten annan sen kulkea alkuverryttelyn niin matalana kuin se haluaa, ja ratsastan paljon kevyttä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa, niin se vertyy ja piristyy.

Pomon opetuksessa ei ollut mitään alkuverryttelyä, vaan piti saman tien alkaa kiskoa päätä ylös (ja SILLOIN se kyllä osaa painaa kuolaimelle),  ja potkia hevosta eteenpäin (koska se ei kulje kovin lennokkaasti ja reippaasti, jos aloitetaan harjoitusravissa ja kiskotaan päätä ylös). No arvatenkin koko ratsastuksesta ei tullut mitään, ja herra hevonenkin veti jossain vaiheessa herneen nenuliin, eikä tainnut taipua koko tunnin aikana kertaakaan milliäkään kropastaan. En uskaltanut sanoa mitään, koska pomo ei kauheasti vastalauseita siedä, ja toisaalta ajattelin alkuun että saattaahaan se näinkin toimia, kun en ole kokeillut. No ei toiminut.

Ei sillä, pomolla on ratsastuskokemusta noin 30 vuotta enemmän kuin minulla ja lisäksi teoriatietoa pikkuisen enemmän, joten en hänen taitojaan halua mitenkään kyseenalaistaa. Hänen ratsastamanaan kaikki hevoset kyllä myös kulkevat ainakin lopuksi todella hienosti, välillä se vain näyttää niin kovin työläältä, itse kun en ole pitänyt ratsastusta varsinaisena voimalajina. Ja olen kyllä oppinut täällä vuoden aikana istunnalla ratsastamisesta noin kymmenen kertaa enemmän kuin edellisten reilun 20 vuoden aikana estetalleilla, eli kyllä tästä itsellenikin on ratsastuksellisesti ollut hyötyä. Olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä minullakin on jo sen verran kokemusta, että voin tehdä joitain asioita niin kuin parhaaksi näen, enkä uskoa sokeasti ja kyseenalaistamatta ihan jokaista ohjetta jos itsestä tuntuu, että ne eivät toimi.

Töissä taas hevoset ovat kulkeneet ihan kivasti viime aikoina, pomokin on ollut tyytyväinen ja niiden hevosten kanssa teen kyllä juuri niin kuin käsketään enkä harrasta mitään omia kokeiluja. Ne toimivat enimmäkseen todella hyvin kun ottaa huomioon, että osa on jo varsin iäkkäitä ja kaikki ovat todella jumissa.

Mistä päästäänkin siihen varsinaiseen ärsytykseen, mistä olen meinannut avautua koko blogin olemassaoloajan, mutta tänään oli sen verran huono päivä että nyt on pakko. Eli se hevosenpito... Pomo ja miehensä ovat saaneet oppinsa siinä 60-luvun alussa, ja kaikki asiathan tehdään sitten yhä justiinsa niin, koska tähänkin asti ne ovat toimineet. Ensinnäkin, ne hevoset EIVÄT liiku. Siis käytännössä ollenkaan. Ht-netissä usein luen miten "ne ratsut" seisovat 23 tuntia vuorokaudesta karsinassa loimiin pakattuna, itse taas en oikeassa elämässä ole sellaiseen koskaan ennen törmännyt. Täällä Keski-Euroopassa nyt ihan tilankäytöllisistä syistä ei yleensä ole joka tallilla kymmeniä tarhoja, mutta joka paikassa missä itse olen ollut, ovat hevoset kuitenkin olleet ulkona. Ei ehkä 12 tuntia eikä joka ikinen päivä, mutta eivät ne ole karsinassa seisseet. Nykyisessä työpaikassani on kolme postimerkkitarhaa, mutta yhteensä vain noin kuusi hevosista on sellaisia, joita ylipäätään pidetään koskaan niissä tarhoissa, loput kun voivat vaikka villiintyä siellä... Ja tarhat ovat käytössä vain kesällä, koska talvella maa on jäässä eikä hevonen voi liikkua jäisellä maalla :D minkä lisäksi ne voisivat syödä lunta, ja siitä saa ähkyn... Kesällä ne ovat käytössä vain pari tuntia aamulla, koska sitten tulee paarmat, ja luonnollisesti siis vain sellaisina päivinä kun ei sada.

Niille jotka sinne tarhaan pääsevät, se onkin sitten päivän liikunta. Siis kävely sinne hiukan keskimääräistä karsinaa suurempaan tarhaan ja kahden tunnin seisominen siellä. Muita liikuntamuotoja ovat sitten ratsastus/juoksutus (jokaista hevosta ratsastetaan/juoksutetaan keskimäärin kolme kertaa viikossa, toki jos on kisoja niin joku saattaa mennä melkein joka päivä) tai irtojuoksutus maneesissa (mikä on kyllä mielestäni periaatteessa ihan hyvä mahdollisuus, mutta 15 minuutin pukittelu maneesissa tarkoittaa sitten siis koko päivän liikuntaa). Omistajien kiireistä riippuen aika moni hevonen seisoo 1-2 päivää viikosta ihan kokonaan vain karsinassa (ja nämä eivät ole mitään jättikarsinoita, paikka on joku historiallinen kaupungin herttuan navetta alunperin, viitisensataa vuotta vanha ja tilat sen mukaiset), seuraavana päivänä se (suurin osa hevosista on 17-20 -vuotiaita...) kiskaistaan ulos ja ratsastetaan tuolla aiemmin kuvaamallani tavalla. Joten joo, ne hevoset ovat enimmäkseen vähän jäykkiä, ja jos ne ovat niin jäykkiä että eivät pääse liikkumaan ollenkaan, niin sitten ne kyyditään paikalliselle ihmeparantajalle, joka painelee akupisteitä, antaa diagnoosin ja sen jälkeen hevosen liikuttamista voi jatkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Ja omistajat ovat riemuissaan kun saavat selityksen hevosen jäykkyyteen (ne diagnoosit ovat yleensä varsin vaikuttavia, lantion sijoiltaanmenosta hermojen puristumiseen ja vääntyneisiin nikamiin). Lähes kaikilla hevosilla on myös jonkinlaisia ruuansulatusvaivoja, joita sitten hoidetaan luottoeläinlääkärin myymillä käsittämättömän kalliilla litkuilla ja jauheilla. Eläinlääkäri ei ole koskaan edes vihjaissut, että 23-24 tunnin paikallaan seisominen/makaaminen (monet hevoset nukkuvat pitkin pituuttaan lähes koko päivän ruoka-aikoja lukuunottamatta) voisi mitenkään liittyä niihin vatsavaivoihin.

No tämä nyt vielä menettelee. Niitä kun on "aina" pidetty niin... ja ihme kyllä hevoset vaikuttavat sinänsä ihan tyytyväisiltä, ei niillä ole ikäviä tallitapoja tai muuta, kai ne ovat niin tottuneet. Mutta sitten se suhtautuminen kaikkiin vaivoihin on sellaista, että itse en hevosenomistajana kyllä siihen suostuisi. Mainttakoon taas, että pomolla on aika voimakas auktoriteetti, eikä hänen sanomisiaan kyseenalaisteta, minkä lisäksi suurin osa hevostenomistajista ei ole kovin osaavia hevosihmisiä vaikka hyvin ratsastaisivatkin, joten he uskovat ihan kiltisti kaiken mitä sanotaan. Hevosillahan on ymmärrettävästi jatkuvasti jotain pikku vaivoja, joihin pomo kyllä yleensä kutsuu ihan mielellään eläinlääkärin, omistajathan sen maksavat. Eläinlääkäri kyllä yleensä myös löytää jonkun vian, mutta sitten mitään ei muuteta, korkeintaan hevoselle syötetään jotain lääkettä/ihmerehua niin kauan kun muistetaan. Mitään taukoa treenaamisessa ei ole koskaan (ei sillä että tämä treeni nyt niin rankkaa olisi, mutta jos hevonen on selvästi kipeä, ei se kasaan vetäminen ja puristaminen yleensä tilannetta paranna). Jos hevonen ontuu, niin ratsastaminen auttaa siihen, ja jos ei auta, niin viedään em. ihmeparantajalle, hevosella on kuitenkin vain joku hermo jumissa. Ontumista hoidetaan myös lämpöpinteleillä, jotka ovat siis hevosen jaloissa aina (periaatteessa niitä kai on tarkoitus pitää vain yöllä, mutta koska pomo tai miehensä ei jaksa/muista laittaa niitä illalla, niin minun pitää laittaa ne aamulla, jolloin hevonen on ilman niitä pinteleitä vain kun sillä ratsasetaan). Tarhaamisen tai irtojuoksutuksen ajaksi pinteleitä ei oteta pois, "turhaa työtä josta meille ei makseta". Mainittakoon, että esim. eilen meillä oli +36 astetta varjossa, joten jalat varmaan pysyivät lämpiminä niissä pinteleissä... Sitten kun pintelit hankaavat jalan auki, ostetaan jotain uutta ihmerasvaa tai parhaassa tapauksessa pakotetaan hevosen omistaja ostamaan törkeän kalliit tallisuojat.

Ylipäätään kaikkiin vaivoihin auttaa ratsastus. Yhdellä hevosella on vatsavaivojen lisäksi uutena vaivana joku keuhkotauti, niin että sillä valuu sieraimista vihreää vettä. Tämä on siis myös tutkittu ja hevonen saa siihen lääkettäkin, en nyt muista vaivan nimeä, mutta ratsastaminen on vain hyväksi... Etenkin, kun ratsastaja ei ole hirveän taitava, niin että hevosella on AINA suupielet auki ja kyljissä reiät. Siis reiät. Myönnetään, että itsekin olen saanut joskus laiskemman hevosen ihoon hiertymän kannuksilla kun en uskaltanut käyttää niitä tarpeeksi reilusti, mutta tällä on siis ihan avonaiset reiät, eikä kyseessä ole edes laiska hevonen, mutta ratsastajan jalka heiluu niin, että kannus hankaa kylkeä koko ajan. Tänään näiden lisäksi huomasin, että hevosen säkä oli hiertynyt kokonaan auki, pomoa ei tosin kiinnostanut katsoa koska se on omistajan asia, ja omistajan mielestä se nyt ei ollut kovin vakavaa. Hän laittoi siihen rasvaa, ja tämä hevonenhan on muuten menossa kilpailuihin viikonloppuna. Kukaan ei näe mitään syytä miksi hevonen ei voisi kilpailla, sitä paitsi se ei edes onnu... Saman perheen toinen hevonen on ontunut koko ajan mitä olen sitä tuntenut, asiaa ei ole koskaan tutkittu koska se johtuu kuulemma joko siitä että se potkii karsinanseiniä ruoka-aikaan, tai takajalassa olevasta vanhasta onnettomuusarvesta. Ratsastaminen tekee hyvää... Ja tosiaan, kyllä se sitten verryttyään yleensä liikkuukin suht puhtaasti, kyseessä kuitenkin on vielä vähän nuorempi hevonen ja omistajilla ei ole pikkurahasta puutetta joten en ihan käsitä miksi jalkaa ei voisi tutkia. Tai no käsitän, siksi että pomon mielestä ei tarvitse (=todennäköisesti sieltä löytyisi jotain mikä vaatisi taukoa, jolloin omistajien ei tarvitsisi maksaa hevosen ratsastamisesta, opetuksesta ja kilpailuissa auttamisesta...), joten omistaja uskoo. Tänään mieheni oli pitämässä estetuntia ja hevonen ei ollut lakannut ontumasta vielä 20 minuutin jälkeenkään, jolloin mies oli sanonut että hän ei hyppyytä ontuvaa hevosta, vaikka pomon mies (pomo ei ollut paikalla) oli sitä mieltä, että hyppääminen auttaisi. Mies ei ollut suostunut, ja ko. ratsastaja onneksi yhtä kiltisti tottelee kaikkia muitakin, ja vei hevosen pois vastustelematta. Pomon mies taas oli suuttunut ja voin vain kuvitella mitä huomenna on luvassa kun pomo kuulee, etenkin kun ko. ratsastaja vielä on hänen lempilapsensa. Hevonenhan menee siis joka tapauksessa myös kisoihin viikonloppuna, ja jos se ei menesty, voin melkein arvata että syy on miehen, joka ei suostunut pitämään estetuntia...

Tässä vain pikku tiivistelmä. :D On siis ehkä ymmärrettävää, miksi yrittäjyys on mielestäni ihan houkutteleva vaihtoehto. Olen tätä alaa sen verran nähnyt eri paikoissa, että tiedän kyllä ettei meilläkään aika ja jaksaminen riitä tehdä kaikkea niin kuin vaaleanpunaisissa kuvitelmissa hevosia pitäisin, mutta joka tapauksessa tullaan toimimaan hiukan eri tavalla kuin täällä. Mies onneksi ajattelee hevosten ulkoilun tarpeesta, liikunnan määrästä yms. hyvin samalla lailla kuin minä, ja hänen työpaikallaan hevoset liikkuvatkin paljon ja myös niiden vaivat hoidetaan, ja koitetaan myös vaikuttaa niiden vaivojen aiheuttajaan. Tästä riittäisi kyllä juttua lisääkin, mutta ehkäpä tämä riittää kuitenkin tällä kertaa...? :D

Niin joo, olenhan minä itsekin vähän ratsastanut. Mieleen on jäänyt lähinnä sunnuntai, jolloin Consens meni ensimmäistä kertaa oikeasti todella huonosti. En toki ollut itsekään ihan parhaimmillani, umpijäässä kisojen katsomisesta ja nälkäkin oli, ja Consens ei ollut tehnyt neljään päivään mitään muuta kuin ollut kävelytyskoneessa. Mutta oikeastaan se oli toisaalta myös ihan positiivinen kokemus, koska tähän asti Consens on mennyt aina joko todella hyvin tai ainakin yrittänyt mennä hyvin, aina on ollut lopuksi tunne että se menee paremmin kuin alussa. Välillä on tuntunut että on ihan sama mitä siellä selässä sählään, kun se mennä lompsuttelee aina kuuliaisesti ja siististi. Mutta siis ilmeisesti teen kuitenkin yleensä enemmän oikein kuin väärin, koska se kuitenkin OSAA mennä huonosti ja olla vähän inhottavakin.

Ongelmat johtuivat tosin onneksi lähinnä tauosta ja itsestäni, mies ratsasti maanantaina ja sanoi että se meni ihan hyvin, ja eilen ratsastin itse ja Consens oli taas oma yritteliäs ja leppoisa itsensä. Lievän mielenhäiriön hetkellä pyysin pomoa huomenna (tai no, tänään, kun kello näköjään taas lähentelee yhtä...) pitämään minulle tuntia... Sitten saa ainakin kuulla missä oikeasti mennään.

Tulevaisuuden osalta on nyt sovittu, että aloitetaan työt miehen vanhempien luona 1.11.(2011, toivotaan että tämä on onnenluku :D) lapsille on etsitty päivähoitopaikka ja molempien työnantajat tietävät, asunto pitää vielä irtisanoa. Lokakuussa siellä on vielä joku orivalinta mihin tarvitsevat niitä meille tarkoitettuja karsinoita, joten ei voitaisi kuitenkaan lokakuussa vielä mitään kunnolla tehdä. Saa sitten nähdä mitä siitä tulee... Itselläni on nyt vähän hevoskuume (kun noiden hevosten kanssa ei muuten saa olla tekemisissä...), haaveilen ihan omasta harrastehevosesta. Sellaisesta jota ei tarvitsis koulia paremmaksi siksi että sen saisi myytyä, tai jonka pitäisi olla jotain erityisen hienoa, vaan ihan vain jostain jolla olisi kiva ratsastella ilman suorituspaineita. Toki Consenskin on kiva harrastehevonen, mutta sen päätehtävä on (nyt, kun sen myyminen on melko epätodennäköistä) kuitenkin olla miehen estehevonen, ja jos se menee kisoissa huonosti (no ihan varsinaisen huonosti se ei tosin ole vielä koskaan mennyt, mutta silti) mietin johtuuko se jostain, mitä minä olen tehnyt. :D

in love...

Olen myyty.

Se on Upea. Mahtava. Täydellinen. Uskomaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä. :D

Totilas (niin tai siis ratsastajansa oikeastaan, mutta ketä se kiinnostaa...) voitti eilen myös kür-mestaruuden prosentein 85,65%. Kyseessähän oli parin ensimmäinen kür, musiikin oli varta vasten Totilakselle tehnyt teknomies Paul van Dyk. Tykkäsin musiikista, se oli sellaista miellyttävää (ei teknoa! :D), ei vienyt huomiota itse ohjelmasta mutta tuki sitä sopivasti. Tykkäsin kai itse ohjelmastakin, en tosin oikein siihen keskittynyt kun olin niin hevosen lumoissa. Se on uskomaton, sanoinkohan sen jo...? Tv:ssä ero muihin ei ole niin selvä, oikeasti näytti kuin se olisi syntynyt suorittamaan kouluratsastuksen GP-liikkeitä. Kaikki sujui niin letkeästi, ilman mitään jännittymisiä, jäykistelyjä, kuolaimeen puremista, veltostumista. Voisi kuvitella että tällaisia ei GP-radoilla näkyisi muutenkaan, mutta nyt kun vertasi muita Totilakseen, huomasi selvästi miten jonkun toinen kylki jumitti kulmassa, toinen veti kuolainta vastaan, kolmas hyytyi kesken liikeen. Eihän nämä ole sellaisia selvästi näkyviä asioita kuten normihevosilla eivätkä vaikuta niinkään kokonaisuuteen, mutta ne kuitenkin huomaa kun tarkkaan katsoo. Totilas suoritti jokaisen liikeen yhtä rennon luontevasti kuin normaalit hevoset syövät laitumella ruohoa.

Ja siis tekihän se virheitäkin. GP Specialissa muistaakseni oli aika näyttävä virhe laukanvaihdoissa, ja kaikissa ohjelmissa oli jotain pientä. Eikä sen liikkeet ole mitenkään henkeäsalpaavat muihin tämän tason hevosiin verrattuna. Mutta se rentous, liikkumisen helppous ja itsevarmuus. Se ei taida pelätä mitään, mutta ei silti ole mikään röyhistelijä.

Nykyään näkee niin valitettavan harvoin edes huipulla ratsastusta joka on oikeasti ihan mielettömän kaunista katseltavaa, mutta tämä oli sitä kyllä, aivan käsittämättömän upeaa. Ja siis pisteet toki myös ratsastajalle, taitava nuori mies joka ratsastaa kauniisti ja siististi. Totilaksen kanssa hän ei varmasti kunniaa tule saamaan, koska kaikkien muistissa on vielä hevosen täydellisyyttä hipovat suoritukset Edward Galin kanssa, mutta mahtava mahdollisuus kehittyä, ja mielestäni sitä kehitystä on tapahtunut jo näiden parin kuukauden aikana, ratsastus oli paljon pehmeämpää ja eleettömämpää kuin aikaisemmin.

Sää ei oikein suosinut, vaan koko viikonlopun satoi, satoi, satoi ja tuuli, ja eilen oli aivan jäätävän kylmä. Olin jäätyä hengiltä ja mietin jo muutamaan kertaan että annan periksi ja katson kürit tv:stä kotisohvalla takkatulen äärellä... Mutta onneksi pidin pintani, ja ei voi kuin sanoa että kyllä kannatti.

Kakkossijalle tuli ilahduttavasti Christoph Koschel suomalaiskasvatti Donnperignonin kanssa. :) Heidän suorituksensa oli myös tyylikäs, pomoni joka on GP-tason koulutuomari oli sitä mieltä, että Donnperignon on jopa teknisesti taitavampi kuin Totilas, ja etenkin lisätty laukka on selvästi parempaa. Totilaksen hänkin tosin olisi silti laittanut ykköseksi, suorituksen harmonisuuden ja letkeyden vuoksi. Mutta kyllä se Donnperignon on tavallisista kuolevaisista hevosista ihan hieno, siltä vain puuttuu "se jokin" jota en osaa selittää, se mikä tekee Totilaksen liikkumisesta niin upeaa. Voima ja rentous yhdessä läpi koko suorituksen, sellaista en ole koskaan ennen nähnyt. Kolmas oli Isabell Werth uudehkolla hevosellaan, ihan tyylikäs suoritus mutta Isabell Werthin ratsastusta en ole koskaan pitänyt kauniina eikä hevonenkaan oikein säväyttänyt. Teknisesti toki tarkkaa ja taitavaa. Enemmän pidin nuoresta Helen Langenhanenbergistä Damon Hill-orinsa kanssa, he olivat hyvin sopusuhtanen pari ja hevonen on ryhdikäs ja iloisesti liikkuva.

Koko Totilaksen kür on ainakin vielä nähtävissä täällä, lopun haastattelussa minäkin vilahdan taka-alalla. :D

Niin ja joo, kisattiinhan siellä tosiaan esteratsastuksessakin... Se meni itseltä tällä kertaa ihan täysin ohi, lähinnä huonon sään vuoksi. Mutta miehissä voiton vei Ludger Beerbaum. Marcus Ehningin jäädessä harmillisesti kakkoseksi. Marcus Ehning on yksi niistä harvoista ratsastajista, joiden ratsastusta on aina todellinen ilo katsoa, todella tyylikästä ja harmonista menoa, ja liian usein siitä palkitaan juuri kakkossijalla. Kolmas oli Janne-Friederike Meyer, jota toki fanitan siksi, että hän valmentautui entisellä työpaikallani, on todella mukava ja ihana ihminen ja tekee kovasti töitä menestyksensä eteen. Janne myös voitti naisten mestaruuden (miehissä ja naisissa kilpaillaan erikseen, mutta miesten taso on kovempi ja miesten mestaruusluokka on yleensä ollut pakollinen karsintakilpailu kulloisenkin vuoden arvokilpailuihin, siksi ne naiset jotka tähtäävät arvokilpailuihin, joutuvat osallistumaan miesten kilpailuun. Miehet taas eivät saa osallistua naisten mestaruusluokkaan).

Loput eilisen kouluratsastuksen kuvani ovat täällä, taso ei ole kovin ihmeellinen koska sormeni olivat aivan umpijäässä ja tarkentaminen oli täysin onnenkauppaa.

Voittohan sieltä tuli Totilakselle Wiesbadenin GP Specialissa maailman huippujen joukossa, vaikka Hevosurheilun hömppätoimittaja viime viikolla arvelikin että menestys johtui vain huonosta vastuksesta. No se on toki vain hänen häpeänsä, ja ehkä vähän myös kyseisen lehden, jonka ratsastusjutut nyt eivät ole koskaan niin asiantuntemusta säteilleet. Wiesbadenissa myös prosentit olivat paremmat kuin Münchenissä, joten suunta on oikea. Ylipäätään se, että olettaa uuden ratsukon jatkavat suoraan siitä eteenpäin, mihin hevonen on edellisen ratsastajan kanssa jäänyt, osoittaa vain, että omaa ratsastuskokemusta ei ole juuri kertynyt.

Asiasta toiseen, mies oli sitä mieltä, että Consens kyllä selviäisi lyhyestä traikkukyydistä. Muisteli että haki sen aikoinaan myös leikkauksen jälkeen klinikalta trailerilla. Siinä tapauksessa olisi toiveita päästä pomon oppiin sen kanssa, tosin mies aikoi kai ilmoittaa lähiaikoina meidän tulevasta muutosta ja voi olla, että pomo ei enää sen jälkeen suostu minua opettamaan... No saa nähdä. Hän saattaa kyllä meidän lähdöstä vähän hermostua ja kyllähän se hänen elämäänsä vaikeuttaa, mutta ei voi mitään. Miehen pomo ei varmaan niin järkyty, hän on kuitenkin alusta asti asennoitunut siihen että mies lähtee jossain vaiheessa vanhempiensa luo, koska täällä aloittaessamme miehen oli vielä tarkoitus mennä jatkamaan vanhempien tilaa.

Miehen vanhempien luona olisi minullakin mahdollisuus saada valmennusta, kun tilalla on parikin kouluratsastajaa. Toinen on opettanut jo miehen alun perin ratsastamaan. Hän ei itse enää juuri ratsasta ja toivoo kovasti että me tulisimme tilalle, ja lupasi jo satulansakin minulle :D Miehen isä taas lupasi meille pari karsinapaikkaa ilmaiseksi heidän hevostensa kouluttamisesta niin, että voisimme itse pitää paria siitostammaa, ja minä tietenkin vähän haaveilen että toinen niistä voisi olla ihan aito suomenhevonen... Ja lapsillekin olisi jo poni valmiina, miehen kummisedällä on poni joka on hänen omille lapsilleen liian pieni.

Eli joo, alan nähdä tässä muutossa jo aika paljon hyviäkin puolia. :D

Tänään ratsastin Consensin, sillähän on nyt vähän kisataukoa joten miehen ei nyt ole pakko itse sillä ratsastaa joka päivä. Meni ihan kivasti, eli oikeastaan samalla lailla kuin aina, Consensin kanssa elämä on aika tasaista. Se mennä lompsuttelee aina kiltisti niin kuin pyydetään eikä koskaan mene mitenkään erityisen huonosti, paitsi ehkä hirmuhelteillä jos sitä on ratsastettu monta päivää peräkkäin, silloin alkaa eteenpäinpyrkimys olla aika heikkoa. Minusta kyllä tuntuu että se on alkanut noin yleisestikin kulkea paremmin, mikä nyt ei tarkoita että se olisi varsinaisesti edistynyt, vaan minä alan ehkä oppia kuinka sitä kannattaisi ratsastaa. Mutta jälleen, tämä perustuu ihan rehelliseen perstuntumaan, kun ei ole ketään joka sitä ratsastusta katsoisi saati kommentoisi.

Tässä pari inkognito-kuvaa, otin pari pätkää videolle ja kuvat ovat siis siitä videosta, siksi tällaisia:

Ja pari ihan oikeaakin kuvaa, kun ei tätä herraa tule niin kauhean usein kuvattua (ja näin yksin ollessa se on myös aika hankalaa, koska hän on hyvin tuttavallinen ja suurin osa kuvista on lähikuvia turpakarvoista...)