Huomenna me otetaan suunta kohti Suomea, jipii!
Suunnitelmissa on lähinnä oleilua, vähän opiskelujuttujen päivitystä, kavereiden tapaamista, ratsastamassakin ajattelin käydä kerran tai pari. Ja aion syödä koko kolme viikkoa pelkästään karkkia ja juoda siideriä. :P
Blogi saattaa olla vähän lomalla sen ajan myöskin (mutta kiva silti että on tullut uusia lukijoita! :) ), kun ei siellä varmaan näin hevosjuttujen suhteen kovin kummoisia tule tapahtumaan. Tai no Hihs-tunnelmia täytynee sitten vähän laittaa muistiin, mutta muuten. Bloggaaminen aktivoitunee viimeistään marraskuussa sitten kun ollaan saatu muuttohommat hoidettua, eiköhän sitten riitä niitä hevosjuttujakin taas.
Nyt pitäisi ehkä alkaa pakkaamaan...
maanantai 3. lokakuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
Käytiin siis tosiaan pikaisesti tiistaina miehen vanhempien luona, joka on sitten alle kuukauden päästä meidänkin koti, apua! Tosin tällä reissulla ajatus ei yhtään ahdistanut, aurinko paistoi ja ylipäätään oli varsin leppoisa tunnelma. Meidän tulevassa asunnossa on vielä vuokralainen mutta eiköhän se ole ihan riittävä, missään luksusoloissa ei olla asuttu ennenkään. Meidän nykyinen asunto on oikein kiva (tosin iso miinus on kyllä se, että tässä ei ole minkäänlaista pihaa) mutta kaksi edellistä olivat ihan kauheita ja hyvin niissäkin pärjättiin. Tulevassa asunnossa tärkein ominaisuus on se että siinä on ovi ja seinät, jotka erottavat meidät tarvittaessa muista. :D Tosin täytyy sanoa (näin kun mieskin on jälleen kerran kisareissulla) että vaikka en olekaan mikään seurapiiri-ihminen, en tykkää ollenkaan yksinolosta (jos siis kahden lapsen, kahden koiran, kahden kissan ja kuuden marsun kanssa oleilua voi nimittää yksinoloksi...) ja olen ihan iloinen että sitä ei ole tulevaisuudessa juuri odotettavissa.
Huomenna on muuten viimeinen työpäiväni! Ja tiistaina lähden lasten kanssa Suomeen. :) Tätä työpaikkaa en tule juuri kaipaamaan syistä joita on tuossa aiemmin ehkä vähän tullut esiin, mutta olen kyllä tutustunut täällä lyhyessä ajassa moneen oikein mukavaan ihmiseen. Ja pidän kyllä pomostakin noin ihmisenä, mutta tämä hevosenpito ja ratsastustyyli ei ehkä kuitenkaan ole sellaista mitä jäisin hirveästi kaipaamaan.
Tiistaina tuli vähän kuvattua muitakin heposia kuin sitä IHAN OMAA, tässä joitakin otoksia:
Ja sitten vielä yksi kuva siitä OMASTA hevosesta. :D
Huomenna on muuten viimeinen työpäiväni! Ja tiistaina lähden lasten kanssa Suomeen. :) Tätä työpaikkaa en tule juuri kaipaamaan syistä joita on tuossa aiemmin ehkä vähän tullut esiin, mutta olen kyllä tutustunut täällä lyhyessä ajassa moneen oikein mukavaan ihmiseen. Ja pidän kyllä pomostakin noin ihmisenä, mutta tämä hevosenpito ja ratsastustyyli ei ehkä kuitenkaan ole sellaista mitä jäisin hirveästi kaipaamaan.
Tiistaina tuli vähän kuvattua muitakin heposia kuin sitä IHAN OMAA, tässä joitakin otoksia:
 |
| Tähtipäinen ruunikko on Consensin 3-vuotias sisko |
Ja sitten vielä yksi kuva siitä OMASTA hevosesta. :D
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Olen hevosenomistaja
Huh mikä titteli. :D
Ostin siis todellakin reilu viikko sitten hevosen, mutta en uskaltanut asiasta vielä täällä iloita ennen kuin ell-tarkastukset oli hoidettu ja heppa kotona. Kaikki on kuitenkin sujunut suunnitelmien mukaan ja eilen vihdoin käytiin hakemassa heppa kasvattajalta ja vietiin se meidän kaikkien tulevaan yhteiseen kotiin eli appivanhempieni luo. Se saa nyt olla siellä kolmisen viikkoa anopin hoidossa tutustumassa uuteen ympäristöön ja sittenhän mekin asutaan jo siellä.
Heppa on oikeastaan vasta heppalapsi, 2,5-vuotias. Tekniset tiedot:
nimi: Flash Dancer
sukupuoli: ori
rotu: hannover
syntynyt: 2009
väri: rautias
suku: i. Falsterbo, ei. Mazaad xx
Ensimmäinen kuva uudessa kodissa eilen, laitettiin suoraan tarhaan pitkän reissun (4 tuntia, jotka pieni mies seisoi traikussa kiltimmin kuin miehen kilpahevoset) jälkeen vähän katselemaan maailmaa, mutta eipä tuo maisemien muuttumisesta pahemmin järkyttynyt
Poika on varsin pienikokoinen, mikä oli ihan toivottu asia. Emä on brittiläis-irlantilainen täykkäri (kantakirjattu hannoveriin, joten pojalla on ihan normaalit hannoverin paperit) ja sen ensimmäisen varsan aikuiskoko on n. 162 cm, tästä saattaa tulla vähän isompi mutta ei mikään jätti. Itse tykkään vähän pienemmistä hevosista (Consenshan on reilut 175cm korkea), vaikka en nyt mikään pieni olekaan, mutta en ihan jättiläinenkään. Mahdollisesti jos poika on ratsastettuna yhtä fiksu ja kiva kuin muuten, voisi siinä olla ainesta myös lasten ensimmäiseksi oikeaksi ratsuksi muutaman vuoden päästä, joten silloinkin kompakti koko olisi ihan hyvä (vaikka pojista ainakin vanhempi taitaakin venähtää melkoiseksi körilääksi, mutta siihen on nyt kuitenkin toivottavasti aikaa vielä kymmenisen vuotta).
Suunnitelmissa on nyt talvella ehkä vähän ohjasajon harjoittelua ja muuten vain paljon ulkoilua ja ehkä vähän lähimaastossa taluttelua, keväällä tai sitten syksyllä pikainen juoksuttamiseen opettelu ja varmaan noin vuoden päästä mies saa kunnian kavuta selkään. Niin ja sitä ennen poika pitää ruunata mutta toinen kives ei ole vielä laskeutunut joten katsotaan sitten missä vaiheessa se on edessä, miehen sisäänratsastettavissa on myös vielä pari ruunattavaa joten katsotaan sitten joku kaikille sopiva ajankohta. Sisäänratsastuksen lupaisin uskaltaa hoitaa näin järkevän hevoslapsen kanssa itsekin, mutta kun mies kerran on siinä hommassa ammattilainen niin hän hoitakoon sen puolen, enköhän minäkin sitten ehdi vielä tarpeeksi ratsastaa.
Kyllä pojassa ihan selvästi on ainesta myös kouluratsuksi!:
Poju on aika kevytrakenteinen ja siro nuorukainen, on ollut koko kesän laitumella kavereiden kanssa joten ruokaa on saanut kyllä vaikka kylkiluut vähän turhan hyvin näkyykin. Eiköhän sekin asia tuossa talvella muutu, kun saa vähän järeämpääkin sapuskaa.
Ostin siis todellakin reilu viikko sitten hevosen, mutta en uskaltanut asiasta vielä täällä iloita ennen kuin ell-tarkastukset oli hoidettu ja heppa kotona. Kaikki on kuitenkin sujunut suunnitelmien mukaan ja eilen vihdoin käytiin hakemassa heppa kasvattajalta ja vietiin se meidän kaikkien tulevaan yhteiseen kotiin eli appivanhempieni luo. Se saa nyt olla siellä kolmisen viikkoa anopin hoidossa tutustumassa uuteen ympäristöön ja sittenhän mekin asutaan jo siellä.
Heppa on oikeastaan vasta heppalapsi, 2,5-vuotias. Tekniset tiedot:
nimi: Flash Dancer
sukupuoli: ori
rotu: hannover
syntynyt: 2009
väri: rautias
suku: i. Falsterbo, ei. Mazaad xx
Ensimmäinen kuva uudessa kodissa eilen, laitettiin suoraan tarhaan pitkän reissun (4 tuntia, jotka pieni mies seisoi traikussa kiltimmin kuin miehen kilpahevoset) jälkeen vähän katselemaan maailmaa, mutta eipä tuo maisemien muuttumisesta pahemmin järkyttynyt
Poika on varsin pienikokoinen, mikä oli ihan toivottu asia. Emä on brittiläis-irlantilainen täykkäri (kantakirjattu hannoveriin, joten pojalla on ihan normaalit hannoverin paperit) ja sen ensimmäisen varsan aikuiskoko on n. 162 cm, tästä saattaa tulla vähän isompi mutta ei mikään jätti. Itse tykkään vähän pienemmistä hevosista (Consenshan on reilut 175cm korkea), vaikka en nyt mikään pieni olekaan, mutta en ihan jättiläinenkään. Mahdollisesti jos poika on ratsastettuna yhtä fiksu ja kiva kuin muuten, voisi siinä olla ainesta myös lasten ensimmäiseksi oikeaksi ratsuksi muutaman vuoden päästä, joten silloinkin kompakti koko olisi ihan hyvä (vaikka pojista ainakin vanhempi taitaakin venähtää melkoiseksi körilääksi, mutta siihen on nyt kuitenkin toivottavasti aikaa vielä kymmenisen vuotta).
Suunnitelmissa on nyt talvella ehkä vähän ohjasajon harjoittelua ja muuten vain paljon ulkoilua ja ehkä vähän lähimaastossa taluttelua, keväällä tai sitten syksyllä pikainen juoksuttamiseen opettelu ja varmaan noin vuoden päästä mies saa kunnian kavuta selkään. Niin ja sitä ennen poika pitää ruunata mutta toinen kives ei ole vielä laskeutunut joten katsotaan sitten missä vaiheessa se on edessä, miehen sisäänratsastettavissa on myös vielä pari ruunattavaa joten katsotaan sitten joku kaikille sopiva ajankohta. Sisäänratsastuksen lupaisin uskaltaa hoitaa näin järkevän hevoslapsen kanssa itsekin, mutta kun mies kerran on siinä hommassa ammattilainen niin hän hoitakoon sen puolen, enköhän minäkin sitten ehdi vielä tarpeeksi ratsastaa.
Kyllä pojassa ihan selvästi on ainesta myös kouluratsuksi!:
Poju on aika kevytrakenteinen ja siro nuorukainen, on ollut koko kesän laitumella kavereiden kanssa joten ruokaa on saanut kyllä vaikka kylkiluut vähän turhan hyvin näkyykin. Eiköhän sekin asia tuossa talvella muutu, kun saa vähän järeämpääkin sapuskaa.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Ja toinen tunnustus tuli Kristalta , kiitos vain kovasti! :)
Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseisiä blogeja asiasta. Kysymykset ja omat vastaukseni:
1 Suosikkiväri: Ruskea! Tämä on se, mitä teininä ei kehdannut sanoa... Mutta tykkää kovasti ruskean sävyistä sekä oranssista ja punaisestakin.
2. Suosikkieläin: Koira ja hevonen. Koira on minulle enemmän lemmikki ja hevoset työtä, joten ehkä vaaka kallistuu noin millin koirien puolelle. En kyllä osaisi elää ilman kumpaakaan.
3. Suosikkinumero: En pidä numeroista. :D
4. Suosikki alkoholiton juoma: vesi, hohes C omena-greippi -mehu.
5. Facebook vai Twitter: Facebook, twitteristä en ymmärrä mitään.
6. Intohimosi: no näitä on monia, mutta mm. ben&jerrys -jäätelö...
7. Saada vai antaa lahja: Tykkään kovasti antaa lahjoja, mutta usein on huono omatunto siitä, että se lahja ei ehkä sittenkään ole kiva. Yleensä en voi käyttää lahjoihin hirveästi rahaa, joten kekseliäisyyttä tarvitaan. Tykkään toki saadakin lahjoja, mutta en välitä turhasta tavarasta, joten "yllätyslahjaa" kivempi asia on yleensä vain yhteydenotto, ellei sitten todellakin tiedä mistä pidän.
(olen kyllä todella huono matematiikassa, mutta luulisin että tähän väliin kuuluisi 8? Se on varmaan kadonnut matkan varrella)
9. Suosikkiviikonpäivä: yleensä perjantai, riippuu toki viikosta.
10. Suosikkikukka: en tiedä kukista mitään, eikä minulla ole ikinä ollut ainoatakaan omaa viherkasvia... Mutta kyllähän kaikkia nättejä (=värikkäistä) kukkia on kiva katsella.
Tunnustus lähtee (toivon etten mene sekaisin ja laita näitä samoille ihmisille, tai samoille joille Krista laittoi...)
Suville, DressyR-blogille, Susannalle, Satulle, Piialle, Amalialle, Savulle ja Satulle, Joannalle, Helenalle ja Nooralle!
Hui, toivottavasti en nyt sekoillut blogien ja linkkien kanssa... Ensimmäisen sekoilun tajusin jo äsken, laitoin tunnustuksen saaviin blogeihin linkin oman blogini etusivulle enkä tähän tekstiin, toivottavasti löytävät tunnustuksensa tarvittaessa kuitenkin myöhemminkin täältä tekstitulvan (:D) seasta...
Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseisiä blogeja asiasta. Kysymykset ja omat vastaukseni:
1 Suosikkiväri: Ruskea! Tämä on se, mitä teininä ei kehdannut sanoa... Mutta tykkää kovasti ruskean sävyistä sekä oranssista ja punaisestakin.
2. Suosikkieläin: Koira ja hevonen. Koira on minulle enemmän lemmikki ja hevoset työtä, joten ehkä vaaka kallistuu noin millin koirien puolelle. En kyllä osaisi elää ilman kumpaakaan.
3. Suosikkinumero: En pidä numeroista. :D
4. Suosikki alkoholiton juoma: vesi, hohes C omena-greippi -mehu.
5. Facebook vai Twitter: Facebook, twitteristä en ymmärrä mitään.
6. Intohimosi: no näitä on monia, mutta mm. ben&jerrys -jäätelö...
7. Saada vai antaa lahja: Tykkään kovasti antaa lahjoja, mutta usein on huono omatunto siitä, että se lahja ei ehkä sittenkään ole kiva. Yleensä en voi käyttää lahjoihin hirveästi rahaa, joten kekseliäisyyttä tarvitaan. Tykkään toki saadakin lahjoja, mutta en välitä turhasta tavarasta, joten "yllätyslahjaa" kivempi asia on yleensä vain yhteydenotto, ellei sitten todellakin tiedä mistä pidän.
(olen kyllä todella huono matematiikassa, mutta luulisin että tähän väliin kuuluisi 8? Se on varmaan kadonnut matkan varrella)
9. Suosikkiviikonpäivä: yleensä perjantai, riippuu toki viikosta.
10. Suosikkikukka: en tiedä kukista mitään, eikä minulla ole ikinä ollut ainoatakaan omaa viherkasvia... Mutta kyllähän kaikkia nättejä (=värikkäistä) kukkia on kiva katsella.
Tunnustus lähtee (toivon etten mene sekaisin ja laita näitä samoille ihmisille, tai samoille joille Krista laittoi...)
Suville, DressyR-blogille, Susannalle, Satulle, Piialle, Amalialle, Savulle ja Satulle, Joannalle, Helenalle ja Nooralle!
Hui, toivottavasti en nyt sekoillut blogien ja linkkien kanssa... Ensimmäisen sekoilun tajusin jo äsken, laitoin tunnustuksen saaviin blogeihin linkin oman blogini etusivulle enkä tähän tekstiin, toivottavasti löytävät tunnustuksensa tarvittaessa kuitenkin myöhemminkin täältä tekstitulvan (:D) seasta...
Tunnustuksia
Apua, olen saanut kaksi tunnustusta, toivottavasti osaan nyt toimia oikein näiden kanssa...
Ensimmäinen tuli Suvilta:
1. Lempiruoka: Olen aika kaikkiruokainen, mutta tykkään mm. kiinalaisesta, jota tosin tulee nykyään syötyä tooooodella harvoin. :/ Mitään varsinaista tiettyä lempiruokaa ei taida olla.
2. Lempimakeinen: Oikeastaan kaikki Fazerin karkit. :D Joita ei tietenkään saa täältä mitenkään, parissa nettikaupassa on myytävänä ne suunnilleen ainoat laadut, joista en niin perusta. Mutta Fazerin TuttiFrutti ja ReMix (?) taitavat olla ykköset.
3. Lempiluettava: Hevoslehdet, etenkin St Georg ja ReiterRevue, sekä suomalainen agilitylehti.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Vaihtelee. Reilu parikymppiseksi uskottelin itselleni olevani täydellinen tumpelo kaikkien kädentaitojen kanssa, mutta äitiyslomalla pikku hiljaa innostuin. Tykkään tehdä ompelukoneella helppoja juttuja, neulominen yms. sen sijaan on liian hidasta ja pikkutarkkaa.
5. Lempielokuva: Apua, olenkohan katsonut yhtään elokuvaa viimeiseen 7 vuoteen... Yhdessä vaiheessa kävin kaverin kanssa leffassa pari kertaa viikossa ja olen nähnyt ehkä kaikki elokuvat, joita tuli 2000-luvun alkupuolella, mutta sain kai yliannostuksen. En kyllä osaa sanoa, muistan että nuorena tykkäsin aivan mielettömästi elokuvasta Kaukainen maa, vaikka en nyt enää edes muista mitä siinä tapahtui...En katso tv:tä oikeastaan ollenkaan (paitsi täydelliset naiset, aina!) joten ei tule katsottua elokuvia sieltäkään.
Ei mutta, reilu vuosi sitten olin katsomassa Liisa ihmemaassa-elokuvan! Tosin en erikoisemmin tykännyt siitä.
Oma tunnustus lähtee Heidille, Annelle, Annille, Kristalle ja Ankille
Ensimmäinen tuli Suvilta:
1. Lempiruoka: Olen aika kaikkiruokainen, mutta tykkään mm. kiinalaisesta, jota tosin tulee nykyään syötyä tooooodella harvoin. :/ Mitään varsinaista tiettyä lempiruokaa ei taida olla.
2. Lempimakeinen: Oikeastaan kaikki Fazerin karkit. :D Joita ei tietenkään saa täältä mitenkään, parissa nettikaupassa on myytävänä ne suunnilleen ainoat laadut, joista en niin perusta. Mutta Fazerin TuttiFrutti ja ReMix (?) taitavat olla ykköset.
3. Lempiluettava: Hevoslehdet, etenkin St Georg ja ReiterRevue, sekä suomalainen agilitylehti.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Vaihtelee. Reilu parikymppiseksi uskottelin itselleni olevani täydellinen tumpelo kaikkien kädentaitojen kanssa, mutta äitiyslomalla pikku hiljaa innostuin. Tykkään tehdä ompelukoneella helppoja juttuja, neulominen yms. sen sijaan on liian hidasta ja pikkutarkkaa.
5. Lempielokuva: Apua, olenkohan katsonut yhtään elokuvaa viimeiseen 7 vuoteen... Yhdessä vaiheessa kävin kaverin kanssa leffassa pari kertaa viikossa ja olen nähnyt ehkä kaikki elokuvat, joita tuli 2000-luvun alkupuolella, mutta sain kai yliannostuksen. En kyllä osaa sanoa, muistan että nuorena tykkäsin aivan mielettömästi elokuvasta Kaukainen maa, vaikka en nyt enää edes muista mitä siinä tapahtui...En katso tv:tä oikeastaan ollenkaan (paitsi täydelliset naiset, aina!) joten ei tule katsottua elokuvia sieltäkään.
Ei mutta, reilu vuosi sitten olin katsomassa Liisa ihmemaassa-elokuvan! Tosin en erikoisemmin tykännyt siitä.
Oma tunnustus lähtee Heidille, Annelle, Annille, Kristalle ja Ankille
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Kotikisailua
Tänä viikonloppuna oli siis meidän oman seuran kilpailut. Mikä ei siis tosin tarkoittanut meille mitään erityistä, koska emme osallistu seuran toimintaan kuin maksamalla jäsenmaksun. Näin on lähes kaikkien muidenkin jäsenten (siis niiden, jotka eivät ole vielä vaihtaneet seuraa) kohdalla, joten kaikki varsinainen toiminta pyörii lähinnä johtokunnan perheenjäsenten voimin. Kukin voi sitten miettiä miksi näin on...
No oman seuran kisoissa on toki se kiva juttu, että ne ovat tuossa noin kilometrin päässä. Mies ei ratsastanut ollenkaan koska hänellä ei ollut ketään ratsastettavaa: miehen pomo on alkanut ratsastaa itse niitä omia nuoria hevosiaan, joita mies ennen ratsasti, kaksi ratsutettavaa vietiin pois kun oli liian kallista ja yhdellä ratsastaa omistaja itse, Consensia ei oltu ilmoitettu koska ilmoittautumisaikana se oli juuri saanut selkäkäsittelyn eikä ollut mitään tietoa missä kunnossa se on, ja tosiaan sen kanssa nyt ei enää ole niin kiirettä. Itse olin perjantain kaverin hoitajana verryttelemässä hänelle hevosia, koska hänellä oli kolme hevosta samassa luokassa. Se oli ihan mukavan leppoisaa vaihtelua, vaikka menestystä ei kummemmin tullutkaan.
Eilisen pääluokka piti keskeyttää, kun joku lapsi putosi puusta (??!!?) ja tarvitsi pelastushelikopterin, jonka piti laskeutua kentälle. Esteet piti raivata ja hevoset viedä tarpeeksi kauas pois, mikä ei ollut ihan helppoa lähes kaupungin (vaikkakin pikkuisen sellaisen) keskustassa olevalla kilpailupaikalla. No onnistui ilmeisesti kuitenkin, olin eilen vain yleisönä ja lähdin sitten pois kun luokka keskeytettiin.
Tänään meidän lapset osallistuivat "Führzügel"-luokkaan kaverin taluttamana, ratsuna jälleen Veiwel-poni, jolla siis minä normaalisti ratsastan (tosin nyt meidän lähtiessä pois on löytynyt erään entisen tallilaisen lapsi, joka haluaa sillä ratsastaa. Onneksi, koska ponilla todettiin metabolinen oireyhtymä ja se tarvitsee ehdottomasti säännöllistä liikuntaa). Molemmat saivat toki ruusukkeet ja tavarapalkintona käytännöllisesti kumpikin purkillisen kaviorasvaa.
Esteratsastuksen EM-kisojakin seurailin hiukan puolella silmällä, vaikka niitä kyllä näytettiin ihan kiitettävän paljon tv:ssä. Saksa voitti joukkuekultaa mikä oli tietenkin ihan mahtava juttu, samoin olen todella iloinen Rolf-Göran Bengtssonin henkilökohtaisesta kullasta, hän on niin sympaattinen, taitava, eleetön ja hevosystävällinen ratsastaja. Edellisissä EM-kilpailuissa vanha hoidokkini voitti joukkuekultaa mikä oli loistojuttu, nyt ei ollut sillä tavalla itselle tuttuja hevosia mukana.
Kisojen kevennyksestä huolehti ehkä Saksan vararatsastaja Philipp Weishaupt, joka kultaillanvieton jälkimainingeissa kävi pussaamassa jalkapallokentän nurtsia ja joutui siksi putkaan. :D
Töissä meillä on tämän viikon vierailulla hieno kouluhevosen alku, eräs tuttu on matkoilla ja toi hevosensa pomon ratsutettavaksi. Tosin en tiedä uskaltaako pomo hepalla ratsastaa, se on neljä eikä sellaista edestä vedettävää ja takaa rutattavaa mallia, joten voi olla että sen ratsastus jää mieheni hommaksi. Se on kuitenkin oikein vaikuttava hevonen, ja luonteeltaankin kiva.
Huomenna on tiukasti aikataulutettu päivä, aamulla töihin, töiden jälkeen ratsastan Consensin (miehellä vapaapäivä) ja sitten menen katsomaan uudemman kerran yhtä suloista pikkuheppaa... (ajomatkaa parisen tuntia suuntaansa), niin ja sitten pitäisi vielä kaupassakin käydä ja koirat lenkittää joten... nyt on ehkä paras mennä nukkumaan.
No oman seuran kisoissa on toki se kiva juttu, että ne ovat tuossa noin kilometrin päässä. Mies ei ratsastanut ollenkaan koska hänellä ei ollut ketään ratsastettavaa: miehen pomo on alkanut ratsastaa itse niitä omia nuoria hevosiaan, joita mies ennen ratsasti, kaksi ratsutettavaa vietiin pois kun oli liian kallista ja yhdellä ratsastaa omistaja itse, Consensia ei oltu ilmoitettu koska ilmoittautumisaikana se oli juuri saanut selkäkäsittelyn eikä ollut mitään tietoa missä kunnossa se on, ja tosiaan sen kanssa nyt ei enää ole niin kiirettä. Itse olin perjantain kaverin hoitajana verryttelemässä hänelle hevosia, koska hänellä oli kolme hevosta samassa luokassa. Se oli ihan mukavan leppoisaa vaihtelua, vaikka menestystä ei kummemmin tullutkaan.
Eilisen pääluokka piti keskeyttää, kun joku lapsi putosi puusta (??!!?) ja tarvitsi pelastushelikopterin, jonka piti laskeutua kentälle. Esteet piti raivata ja hevoset viedä tarpeeksi kauas pois, mikä ei ollut ihan helppoa lähes kaupungin (vaikkakin pikkuisen sellaisen) keskustassa olevalla kilpailupaikalla. No onnistui ilmeisesti kuitenkin, olin eilen vain yleisönä ja lähdin sitten pois kun luokka keskeytettiin.
Tänään meidän lapset osallistuivat "Führzügel"-luokkaan kaverin taluttamana, ratsuna jälleen Veiwel-poni, jolla siis minä normaalisti ratsastan (tosin nyt meidän lähtiessä pois on löytynyt erään entisen tallilaisen lapsi, joka haluaa sillä ratsastaa. Onneksi, koska ponilla todettiin metabolinen oireyhtymä ja se tarvitsee ehdottomasti säännöllistä liikuntaa). Molemmat saivat toki ruusukkeet ja tavarapalkintona käytännöllisesti kumpikin purkillisen kaviorasvaa.
Esteratsastuksen EM-kisojakin seurailin hiukan puolella silmällä, vaikka niitä kyllä näytettiin ihan kiitettävän paljon tv:ssä. Saksa voitti joukkuekultaa mikä oli tietenkin ihan mahtava juttu, samoin olen todella iloinen Rolf-Göran Bengtssonin henkilökohtaisesta kullasta, hän on niin sympaattinen, taitava, eleetön ja hevosystävällinen ratsastaja. Edellisissä EM-kilpailuissa vanha hoidokkini voitti joukkuekultaa mikä oli loistojuttu, nyt ei ollut sillä tavalla itselle tuttuja hevosia mukana.
Kisojen kevennyksestä huolehti ehkä Saksan vararatsastaja Philipp Weishaupt, joka kultaillanvieton jälkimainingeissa kävi pussaamassa jalkapallokentän nurtsia ja joutui siksi putkaan. :D
Töissä meillä on tämän viikon vierailulla hieno kouluhevosen alku, eräs tuttu on matkoilla ja toi hevosensa pomon ratsutettavaksi. Tosin en tiedä uskaltaako pomo hepalla ratsastaa, se on neljä eikä sellaista edestä vedettävää ja takaa rutattavaa mallia, joten voi olla että sen ratsastus jää mieheni hommaksi. Se on kuitenkin oikein vaikuttava hevonen, ja luonteeltaankin kiva.
Huomenna on tiukasti aikataulutettu päivä, aamulla töihin, töiden jälkeen ratsastan Consensin (miehellä vapaapäivä) ja sitten menen katsomaan uudemman kerran yhtä suloista pikkuheppaa... (ajomatkaa parisen tuntia suuntaansa), niin ja sitten pitäisi vielä kaupassakin käydä ja koirat lenkittää joten... nyt on ehkä paras mennä nukkumaan.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Päivät menee hirmuista vauhtia. kohtahan tässä ollaan jo muuttopuuhissa. Tosin sitä ennen siis edessä LOMA Suomessa!
Olen ratsastanut Consensilla nyt ensimmäiset kerrat fysioterapeutin (sellainen tämä nainen kuulemma oli) käynnin jälkeen ja kyllä, selvä ero oli havaittavissa! Tuntui että jalat irtosivat paremmin maasta ja muutenkin olemus oli letkeämpi. Toki hevonen oli sitten muuten aika vino ja jäykkä, kun on ollut useamman viikon erittäin vähäisellä liikutuksella, mutta noin liikkeiltään tuntui paljon paremmalta. Ja koska käsittely ei kestoonsa nähden todellakaan ollut kallis, niin voi kyllä jo tällä perusteella sanoa että kannatti.
Myyntihevosia olen katsellut kuumeisesti mutta ei mikään oikein tunnu omalta. Nyt löytyi yksi vähän mielenkiintoisempi mutta sieltä ei tietenkään vastata s-postiin, pakko sitten soittaa. Kärsin lievästä puhelinkammosta (siis en mielelläni puhu vieraiden ihmisten kanssa puhelimessa, tuttujen kanssa kyllä senkin edestä) mutta se on nyt pakko ehkä voittaa, vaikutti kuitenkin sen verran kivalta. Eikä ole niiiin älyttömän kaukana, että ei harmita vaikka ei sitten olisikaan niin kiva. Niin ja oikeastaan yksi toinenkin on jostain syystä jäänyt mieleen vaikka ei ole alkuunkaan sitä mitä etsin (no kriteerit ovat aika väljät, mutta noin periaatteessa olen ajatellut nuorta ruunaa tai oria, tämä taas olisi 10-vuotias tamma).
Bundeschampionaattikin oli ja meni, en ole niin kauhean hyvin perillä noista nuorista tähdistä, suvuista sun muista, joten ei siitä sen enempää. Olen ollut siellä joskus hoitamassa sekä kerran yleisönä ja onhan se hieno tapahtuma toki. Miehen sisko ratsasti 5-vuotiaiden kouluhevosten finaalissa neljänneksi (sekä voitti pikkufinaalin), estepuolella käsittääkseni Schockemöhlen hevoset olivat kärjessä. Niin ja nyt onkin esteratsastuksen EM-kilpailut alkamassa, niitä pitäisi ehtiä hiukan seuraamaan. Toivon toki Saksalle menestystä, etenkin kun yksi itsellekin oikeasti tuttu (Janne-Friederike Meyer) nimettiin mukaan. Koko joukkue oli ainakin selvinnyt vet-checkistä. EM-kisoissahan on edustettuna koko Beerbaumin talli: Ludger ja Marco Kutscher joukkueessa, Philipp Weishaupt varalla ja Henrik von Eckerman Ruotsin joukkueessa. :D
Nämä postaukset ovat todella tylsiä kun on niin harvoin kuvia, mutta jotenkin tässä kävi niin, että kun hankin uuden kameran, väheni kuvaaminen lähes olemattomiin. Ja etenkään tallille ei tule koskaan raahattua kameraa mukaan... Asia korjaantunee reilun kuukauden päästä, kun asutaan siinä tallin vieressä niin josko niitä kuviakin tulisi sitten joskus otettua... Sitä odotellessa tässä pari otosta sieltä tulevalta kotiseudulta, nämä ovat tosin kesäkuulta.
Olen ratsastanut Consensilla nyt ensimmäiset kerrat fysioterapeutin (sellainen tämä nainen kuulemma oli) käynnin jälkeen ja kyllä, selvä ero oli havaittavissa! Tuntui että jalat irtosivat paremmin maasta ja muutenkin olemus oli letkeämpi. Toki hevonen oli sitten muuten aika vino ja jäykkä, kun on ollut useamman viikon erittäin vähäisellä liikutuksella, mutta noin liikkeiltään tuntui paljon paremmalta. Ja koska käsittely ei kestoonsa nähden todellakaan ollut kallis, niin voi kyllä jo tällä perusteella sanoa että kannatti.
Myyntihevosia olen katsellut kuumeisesti mutta ei mikään oikein tunnu omalta. Nyt löytyi yksi vähän mielenkiintoisempi mutta sieltä ei tietenkään vastata s-postiin, pakko sitten soittaa. Kärsin lievästä puhelinkammosta (siis en mielelläni puhu vieraiden ihmisten kanssa puhelimessa, tuttujen kanssa kyllä senkin edestä) mutta se on nyt pakko ehkä voittaa, vaikutti kuitenkin sen verran kivalta. Eikä ole niiiin älyttömän kaukana, että ei harmita vaikka ei sitten olisikaan niin kiva. Niin ja oikeastaan yksi toinenkin on jostain syystä jäänyt mieleen vaikka ei ole alkuunkaan sitä mitä etsin (no kriteerit ovat aika väljät, mutta noin periaatteessa olen ajatellut nuorta ruunaa tai oria, tämä taas olisi 10-vuotias tamma).
Bundeschampionaattikin oli ja meni, en ole niin kauhean hyvin perillä noista nuorista tähdistä, suvuista sun muista, joten ei siitä sen enempää. Olen ollut siellä joskus hoitamassa sekä kerran yleisönä ja onhan se hieno tapahtuma toki. Miehen sisko ratsasti 5-vuotiaiden kouluhevosten finaalissa neljänneksi (sekä voitti pikkufinaalin), estepuolella käsittääkseni Schockemöhlen hevoset olivat kärjessä. Niin ja nyt onkin esteratsastuksen EM-kilpailut alkamassa, niitä pitäisi ehtiä hiukan seuraamaan. Toivon toki Saksalle menestystä, etenkin kun yksi itsellekin oikeasti tuttu (Janne-Friederike Meyer) nimettiin mukaan. Koko joukkue oli ainakin selvinnyt vet-checkistä. EM-kisoissahan on edustettuna koko Beerbaumin talli: Ludger ja Marco Kutscher joukkueessa, Philipp Weishaupt varalla ja Henrik von Eckerman Ruotsin joukkueessa. :D
Nämä postaukset ovat todella tylsiä kun on niin harvoin kuvia, mutta jotenkin tässä kävi niin, että kun hankin uuden kameran, väheni kuvaaminen lähes olemattomiin. Ja etenkään tallille ei tule koskaan raahattua kameraa mukaan... Asia korjaantunee reilun kuukauden päästä, kun asutaan siinä tallin vieressä niin josko niitä kuviakin tulisi sitten joskus otettua... Sitä odotellessa tässä pari otosta sieltä tulevalta kotiseudulta, nämä ovat tosin kesäkuulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)