Kotikisailua

Tänä viikonloppuna oli siis meidän oman seuran kilpailut. Mikä ei siis tosin tarkoittanut meille mitään erityistä, koska emme osallistu seuran toimintaan kuin maksamalla jäsenmaksun. Näin on lähes kaikkien muidenkin jäsenten (siis niiden, jotka eivät ole vielä vaihtaneet seuraa) kohdalla, joten kaikki varsinainen toiminta pyörii lähinnä johtokunnan perheenjäsenten voimin. Kukin voi sitten miettiä miksi näin on...

No oman seuran kisoissa on toki se kiva juttu, että ne ovat tuossa noin kilometrin päässä. Mies ei ratsastanut ollenkaan koska hänellä ei ollut ketään ratsastettavaa: miehen pomo on alkanut ratsastaa itse niitä omia nuoria hevosiaan, joita mies ennen ratsasti, kaksi ratsutettavaa vietiin pois kun oli liian kallista ja yhdellä ratsastaa omistaja itse, Consensia ei oltu ilmoitettu koska ilmoittautumisaikana se oli juuri saanut selkäkäsittelyn eikä ollut mitään tietoa missä kunnossa se on, ja tosiaan sen kanssa nyt ei enää ole niin kiirettä. Itse olin perjantain kaverin hoitajana verryttelemässä hänelle hevosia, koska hänellä oli kolme hevosta samassa luokassa. Se oli ihan mukavan leppoisaa vaihtelua, vaikka menestystä ei kummemmin tullutkaan.

Eilisen pääluokka piti keskeyttää, kun joku lapsi putosi puusta (??!!?) ja tarvitsi pelastushelikopterin, jonka piti laskeutua kentälle. Esteet piti raivata ja hevoset viedä tarpeeksi kauas pois, mikä ei ollut ihan helppoa lähes kaupungin (vaikkakin pikkuisen sellaisen) keskustassa olevalla kilpailupaikalla. No onnistui ilmeisesti kuitenkin, olin eilen vain yleisönä ja lähdin sitten pois kun luokka keskeytettiin.

Tänään meidän lapset osallistuivat "Führzügel"-luokkaan kaverin taluttamana, ratsuna jälleen Veiwel-poni, jolla siis minä normaalisti ratsastan (tosin nyt meidän lähtiessä pois on löytynyt erään entisen tallilaisen lapsi, joka haluaa sillä ratsastaa. Onneksi, koska ponilla todettiin metabolinen oireyhtymä ja se tarvitsee ehdottomasti säännöllistä liikuntaa). Molemmat saivat toki ruusukkeet ja tavarapalkintona käytännöllisesti kumpikin purkillisen kaviorasvaa.

Esteratsastuksen EM-kisojakin seurailin hiukan puolella silmällä, vaikka niitä kyllä näytettiin ihan kiitettävän paljon tv:ssä. Saksa voitti joukkuekultaa mikä oli tietenkin ihan mahtava juttu, samoin olen todella iloinen Rolf-Göran Bengtssonin henkilökohtaisesta kullasta, hän on niin sympaattinen, taitava, eleetön ja hevosystävällinen ratsastaja. Edellisissä EM-kilpailuissa vanha hoidokkini voitti joukkuekultaa mikä oli loistojuttu, nyt ei ollut sillä tavalla itselle tuttuja hevosia mukana.

Kisojen kevennyksestä huolehti ehkä Saksan vararatsastaja Philipp Weishaupt, joka kultaillanvieton jälkimainingeissa kävi pussaamassa jalkapallokentän nurtsia ja joutui siksi putkaan. :D

Töissä meillä on tämän viikon vierailulla hieno kouluhevosen alku, eräs tuttu on matkoilla ja toi hevosensa pomon ratsutettavaksi. Tosin en tiedä uskaltaako pomo hepalla ratsastaa, se on neljä eikä sellaista edestä vedettävää ja takaa rutattavaa mallia, joten voi olla että sen ratsastus jää mieheni hommaksi. Se on kuitenkin oikein vaikuttava hevonen, ja luonteeltaankin kiva.

Huomenna on tiukasti aikataulutettu päivä, aamulla töihin, töiden jälkeen ratsastan Consensin (miehellä vapaapäivä) ja sitten menen katsomaan uudemman kerran yhtä suloista pikkuheppaa... (ajomatkaa parisen tuntia suuntaansa), niin ja sitten pitäisi vielä kaupassakin käydä ja koirat lenkittää joten... nyt on ehkä paras mennä nukkumaan.