Hah, nyt olisi kerrankin jopa tapahtunut jotain mistä kirjoittaa, niin sitten ei ole ollut aikaa kirjoittaa...

Mitään mullistavaa ei nyt sentään ole tapahtunut, mutta pikku piristyksiä tasaiseen arkeen. Ensimmäinen loppuviikosta, kun aamulla silmät ristissä töihin ajaessani ihmettelin, että tutun (maanviljelijäperhe, jolla on hirmuinen määrä lähinnä oloneuvoshevosia, eli vanhoja, rikkinäisiä sekä muutama siitostamma. Mies kilpailuttaa parhaillaan yhtä heidän nuorta hevostaan, joka on oikeastaan varsin hieno) hevoset olivat eri laitumella kuin edellisenä päivänä. Tarkemmin katsottuna totesin, että siinä laitumella ei ollut ollenkaan aitaa... Hevoset olivat poistuneet omalta laitumeltaan ja siirtyneet tien toiselle puolelle pellolle. Omistajaperheestä kukaan ei tietenkään ollut enää kotona (käyvät kaikki muualla töissä/opiskelemassa, kyseinen laidun oli aika kaukana heidän talostaan ja eri suunnassa mistä ajetaan kauunkiin päin joten eivät olleet huomanneet mitään, tai sitten hevoset olivat vaihtaneet maisemaa vasta juuri ennen kuin tulin paikalle), samoin lähimmissä naapureissa ei kukaan avannut (ja minä kun jotenkin olin ajatellut, että maaseudulla kaikki tekevät kotona töitä....), lopulta sitten löysin tien varrella olevista taloista YHDEN ihmisen, joka soitti poliisille sekä tämän omistajaperheen vanhemmille. Ystävällisten poliisien avulla sitten tämän ainoan naapurin kanssa pyydystimme kaksi hevosista (niitä oli yli 20) ja kuskasimme lauman tien yli takaisin laitumelle. Aita ei ollut rikki, langat vain maassa ja yksi poliiseista viritti aidan ylemmäs siihen asti, että perheen poika saapui sen korjaamaan. Vähän erilainen alku päivälle, onneksi mitään ei sattunut vaan kaikki hevoset olivat menneet ihan rauhassa sinne pellolle. Pellon ja laitumen välissä olevalla mutkaisella tiellä on satasen nopeusrajoitus ja vaikka se nyt ei mikkään vilkkaasti liikennöity ole, niin kyllä siinä autoja suhaa.

Töiden jälkeen käytiin vielä lasten kanssa katsomassa pikaisesti noita edellisessä postauksessa mainostamiani kisoja. Mies ratsasti nuorten hevosten luokassa tuon laidunepisodin maanviljelijäperheen hevosella, joka hyppäsi kaksi ensimmäistä estettä ihan tyylikkäästi, ja sen jälkeen se hyppäsi pois radalta... :D Harmi että kamera oli kotona. Muinakin päivinä käytiin katsomassa ja tuttuja tapaamassa, ja kisat sujuivat ihan kivasti aina sunnnuntain GP-luokkaan asti. Siinä iski muutaman ensimmäisen ratsukon jälkeen aivan käsittämätön kaatosade ja ukkonen, niin että luokka oli pakko keskeyttää. Pahimman mentyä ohi jatkettiin loppuun, mutta aika moni ratsastaja jäi pois ja tunnelma oli muutenkin hiukan lattea kun joka paikka lainehti. Illalla oli vielä virallinen russelien Saksan mestaruus-juoksukilpailu johon työpaikan Ben osallistui (meillähän on myös russeli, mutta sen kanssa ei olla tähän kisaan osallistuttu, koska se saattaisi keskittyä kilpakumppaneiden saalistamiseen juoksemisen sijaan...) mutta se lopulta hylättiin, kun naapuriradan koira kävi kaksi kertaa sen kimppuun niin, että se ei enää uskaltanut juosta maalin suuntaan. :D

Ben keskellä

GP-hevosenkin elämä voi olla aika leppoisaa

Lisäksi käytiin tietenkin lasten kanssa ratsastamassa, vanhempi oli hyvin ylpeä kun sai ponin liikkumaan ihan yksin sinne minne halusi ja haluamaansa vauhtia.

Alkuviikosta kävin katsomassa paria myytävää hevosta, mutta eivät ne oikein sytyttäneet. Nyt on vielä pari ilmoituksen perusteella mielenkiintoista joita koitan päästä katsomaan, mutta saa nähdä löydänkö ikinä sitä oikeaa hevosta.... Huoh.

Minulta loppuukin työt jo tämän kuun lopussa (alun perin meidän piti aloittaa lokakuussa uudessa paikassa, ja pomo oli silloin irtisanonut minun vakuutukseni yms. joten niitä ei sitten kannattanut parin viikon takia ottaa uudelleen, sitä paitsi en ole pitänyt lomaakaan joten jo siksikin pitäisi lopettaa vähän aikaisemmin), joten kävin tekemässä heräteostoksen AirBerlinin sivuilla, ja ollaan menossa lasten kanssa lokakuuksi Suomeen! Ihan kivaa, edellisestä kerrasta on kuitenkin taas jo puolitoista vuotta. Minun pitää tehdä jotain noiden opintojeni suhteen, ja sitten ihan vain ollaan eikä tehdä mitään. Ja aion todellakin mennä Hihsiin, vaikka ei oikeastaan olisikaan varaa. Sitten kun tullaan takaisin, onkin jo uuden elämän aloitus edessä.

Nyt viikonloppuna tässä lähellä olisi isohko kv kilpailu, mutta en taida jaksaa lähteä katsomaan. Telkusta näkee kaikki isommat luokat suorana ja paremmin kuin paikan päällä, ja sunnuntaina olen muutenkin luvannut mennä auttamaan koiraseuran agilitykilpailuissa. Ykköstason esteratsastuksessa viime viikon uutisiahan oli mm. tämä... Tosin ko. toiminta on tainnut vähentyä jo aika paljon omilta hoitaja-ajoiltani, mutta näköjään sitä yhä tehdään, tai näköjään jotkut yhä tekevät sitä niin, että jäävät kiinni. Täällä Saksassahan oli muutama vuosi sitten huippuratsastuksessa "dopingskandaali" (skandaali oli se, että huippuratsastajia jäi kiinni, kiellettyjen aineiden käyttäminen tuolla tasolla nyt ei muuten ole mitenkään erikoista) minkä jälkimainingeissa mm. olympialajien edustusjoukkueet hajotettiin. Silloin Ludger Beerbaum esiintyi eräässä varsin katsotussa ajankohtaisohjelmassa, ja sai siellä sanomisistaan vielä erityisrangaistuksen Saksan liitolta. En tiedä ovatko ne liiton pukuherrat todellakin niin todellisuudesta vieraantuneita että heille oli jotenkin uutta tietoa, että ko. piireissä tehtiin silloin kaikki, mistä vain oli mahdollisuus olla jäämättä kiinni. Tai sitten totuuden sanomista ei oikein liitossa arvosteta. No ne rangaistukset on nyt kukin kärsinyt ja ymmärtääkseni valvonta on lisääntynyt sen verran, ettei meno ole enää ihan niin hurjaa kuin vielä vain kymmenisen vuotta sitten. Kaikesta päätellen on kuitenkin yhä varsin helppoa herkistää hevosen jalkoja vielä kisapaikallakin, koska jos kiinnijäämisriski olisi kovin suuri, ei sitä ehkä harrastaisi enää edes Denis Lynch. :D Täytyy sanoa, että olen tuntenut Denisin aika kauan ja hän on kaikin puolin hyvä tyyppi ja mukava ihminen, mutta ei ehkä ratsastajana ihan suurimpia idoleitani.