Viime päivinä ei ole oikein ihmeempiä tapahtunut, eikä ole tullut otettua edes kuvia. :D Eilen muutama hevosenomistaja oli katsomassa heppojensa edistymistä ja olivat kai varsin tyytyväisiä.

Itse olen ennen kaikkea tyytyväinen pikkutrakiin, siihen hermoheikkoon jota ei aluksi saanut edes karsinasta kiinni. Ei se nyt varsinaisesti uhku itseluottamusta yhäkään, mutta sillä on aivan loistava työmoraali, yrittää aina tehdä oikein vaikka sitten pelottaisikin. Minähän hoidin sen juoksuttamiset yms. kokonaan yksin koska miehen kärsivällisyys ei riitä tällaisten ujostelijoiden kanssa alkuunkaan, joten sikäli olen oikein ylpeä siitä, että tällä hetkellä mies voi ratsastaa sillä maneesissa vapaana kaikissa askellajeissa. :) Se lähtee kuun lopussa pois, ensin kotiinsa lepäilemään ja sitten kesäksi laitumelle, sen kun pitäisi saada varmaan pari sataa kiloa massaa ennen varsinaista treeniä... Mutta muistan vain että näitä villihevosia pyydystettäessä appiukko sanoi miehelle että yhden kanssa pitää sitten varoa, se on traki ja ne ovat kaikki ihan sekoja ja tämä on erityisen pimeä tapaus. Kai se on ihmistyypistä kiinni, appiukko samoin kuin mieskin on äärettömän lyhytpinnainen ja heille kaikki vähän arat tai vauhdikkaat yksilöt ovat hulluja, minä taas en pidä sellaisista liian itsevarmoista karjuista jotka hermostuessaan sitten kalauttavat ihmiseltä tajun kankaalle, tulevat päälle tai lyövät päänsä kattoon vielä kolmannen hajonneen loisteputken jälkeenkin... Kun taas miehen mielestä näillä hevosilla on "asennetta" :D Itse olen ennemminkin erittäin rauhallinen ja jaksan lähes loputtomiin jotain säheltäjiä, kuumakalleja ja arkajalkoja, mutta en luota auktoriteettiini niiden yrmynaamojen kanssa. Toisaalta kai se on ihan hyvä että löytyy jokaiselle jotakin.

No joka tapauksessa tämä traki ei nyt ole ehkä maailman kaunein hevonen ja alkuun se juoksi melkoinen alakaula kenossa ja pää pystyssä, siihen nähden muutos kauniisti ja tyytyväisenä kuolaimella liikkuvaksi hevoseksi on etenkin tässä ajassa ollut melkoinen. Ottaen huomioon, että yritimme mm. viikon saada sille suojia jalkaan... Aluksi sitä ei päässyt suojat kädessä viittä metriä lähemmäs, jossain vaiheessa yhden suojan saattoi tuurilla saada jalkaan minkä jälkeen hevonen joko meni polvilleen tai poistui horisonttiin. Mutta tämä on tähän mennessä ainoa näistä koulittavista hepoista johon olen tykästynyt siinä määrin, että sitä saattaa kyllä tulla vähän ikävä. Suurin ikävä tullee sen tarhakaverille, sellaista hevosystävyyttä en ole nähnyt aikoihin, pojat todellakin ovat kuin paita ja peppu. Tarhakaveri on "joutuhevonen", myös yksi näistä villihevosista mutta sen kanssa ei olla tehty mitään koska omistaja halusi jättää sen vielä rauhaan ja aloittaa vasta syksyllä, se lähtee myös pois muutaman viikon päästä.

Tässäpä taitaa olla ainoa kuva mikä pikkutrakista on tullut otettua (eikä se varsinaisesti erikoisen pieni ole, se on vain kaikilta muilta ulottuvuuksiltaan vielä aika vaatimaton), sillä on tuollainen vauvamainen ilmekin vielä:

Oma pikkuheppani on toki myös kooltaan vähäinen mutta siitä on nyt vähän ikävämpää kerrottavaa, se nimittäin ontuu. :/ Ei paljon, mutta kuitenkin karsinasta liikkeelle lähdettäessä, ontuminen häviää kyllä kokonaan liikkuessa. En ole vielä sen tarkemmin ehtinyt tutkimaan mutta äkkiseltään jaloissa ei ole näkynyt mitään, mikä toisaalta ei välttämättä ole niinkään hyvä juttu. Mutta toivotaan että se on vain vähän venäyttänyt jalkaa jostain ylempää tai sitten selkää tms. mikä ei jalkoja tutkittaessa näy päällepäin, ei myöskään arista mitään ja ontuminen on siis varsin lievää.

Suututtaa vain se tapahtuma, mistä tämä ontuminen luultavasti johtuu, vaikka varma nyt en tietenkään voikaan olla, onhan se laitumellakin voinut vaikka liukastua. Pari päivää sitten nimittäin eräs näitä valtionsiittolan ratsuttajista toi iltamyöhään uuden hevosen, kukaan ei ollut silloin enää tallissa eikä kukaan meistä (minä, mies, anoppi) myöskään tiennyt hänen olevan hevosta tuomassa, oletettavasti oli appiukon kanssa asiasta sopinut mutta siinä yhteydessä on usein pieniä kommunikaatiokatkoksia. En sitten tiedä onko VALTIONSIITTOLAN ratsuttajalta liikaa vaadittu olettaa, että tämä tietäisi ettei vierasta tammaa yleensä laiteta orin viereen? Joka tapauksessa tamma oli koko yön siinä minun pikkumachoni viereisessä karsinassa, ja poju oli oletettavasti suunnilleen koko yön siinä meuhkannut, ainakin aamulla oli varsin villinä (ko. talli on erillinen rakennus joten sieltä ei mitään ääniä kuule taloon tai päätalliin sisälle). Argh. Ok, hän ei ehkä huomannut hevosen olevan ori, ei se nyt kauhean orimaisen näköinen ole, mutta kai silti voisi kysyä joltakulta onko se karsina ok, ja jos huomaa että se naapurihevonen kovin villiintyy niin vaikka siinä vaiheessa vilkaista sitä sukupuolta tai vaikka ihan jo vain sen takia laittaa hevonen eri karsinaan, niitä kun tuossa tallissa kuitenkin on tyhjänä useampi. Välillä kyllä muutenkin tuntuu että se siittola on laitos, jossa kaikenlainen itsenäinen aivokapasiteetin käyttö on ankarasti kielletty.

Samaan syssyyn ärsyttää sekin, että ruunaamisasia ei ole edennyt tippaakaan ja ilmeisesti ei kovin korkealla ole toimintajärjestyksessä. Olen kysellyt asiasta suunnilleen joka toinen päivä mutta en kehtaisi koko ajan hokea, ja itse en voi oikein sen enempää asialle tehdä, koska appiukko halusi sopia ruunaamisesta tutun ell:n kanssa joka tekisi sen hänelle aika paljon edullisemmin. Viime viikolla sitten mieskin jo ehdotti että jos annetaankin sen olla vielä orina. Niin, no ei tässä oikein muita vaihtoehtoja oikein näytä olevankaan, mutta itse olisin mieluiten hoitanut asian pois päiväjärjestyksestä jo viime vuonna. Mies kai toivoo että poni vähän kasvaisi orina, mutta itse kyllä uskon että se koko määräytyy geenien eikä hormonien perusteella, lisäksi olen aina vastustanut kaikenlaisia hupioreja ja orina pitäminen aiheuttaa kaikenlaisia ylimääräisiä järjestelyjä joita on täällä näemmä mahdoton toteuttaa, esim. karsinapaikan suhteen.

No toivotaan että jalassa ei ole isompaa vikaa...

Viikonloppuna oli Verdenissä talvihuutokauppa, meinasin jopa mennä katsomaan kun kouluvalmentaja suunnitteli sieltä hevosen ostamista. En sitten mennyt koska flunssani uusiutui vaihteeksi ja lisäksi molemmilla lapsilla oli mahatauti. Eikä hän sitä hevostakaan sitten ostanut, hinta oli noussut liikaa. Suomalaisethan olivatkin varsin aktiivisesti liikkeellä ja taisivat ihan kivoja hevosia ostaakin. Meidän tallista oli myös yksi hevonen kaupan, se ei ollut mitenkään ihmeellinen mutta pakko saada myytyä koska omistaja ei ollut maksanut karsinavuokraa koko ajalta (pari vuotta) eikä myöskään itse hevosta kasvattajalle... Hevosesta ei kyllä sellaista hintaa maksettu että se olisi kattanut edes yksistään kummankaan osapuolen saatavia, mutta onpa ainakin pois tallista.