Toissayönä naapurissa muuten kävi murtovarkaita. Hurjaa, en olekaan koskaan osannut sellaisia pelätä, ja vielä vähemmän täällä maalla. Nyt olen pitänyt öisin oven lukossa, itse asiassa meillä on ulko-ovi ollut usein niin, että siinä on ollut avain ulkopuolella valmiiksi kun en ole jaksanut illalla enää laittaa lukkoon... Ei sillä että meillä olisi mitään varastettavaa, mutta ajatus jostain rosmoista makuuhuoneessa ei oikein ilahduta. Meidän koirista tosin ainakin toinen tekisi varmaan melkoista vastarintaa ennen kuin päästäisi ventovieraita sisälle keskellä yötä, mutta silti. Itse asiassa naapurissakin on koira, mutta olivat antaneet sille jotain syötävää (se on labradorinnoutaja...) ja asia oli sillä hoidettu. Oma koirani ei edes ota vierailta syötävää joten sen kanssa pitäisi olla kekseliäämpi.
Varkaiden kohteeksi joutuneilla naapureilla on sellainen maatilamyyntiliike, olivat sitten lopulta kai vieneet vain liikkeen kassan jossa nyt ei hirveästi rahaa ollut. Heidän asuntonsa alakerrasta olivat yrittäneet viedä kassakaappia mutta eivät onnistuneet. Aika rohkeaa porukkaa, tällä tiellä talot ovat kuitenkin varsin lähekkäin, ja etenkin meillä liikkuu tuossa pihalla usein pitkin yötä jotain porukkaa, miehen veljellä on aina ja etenkin näin pyhien aikaan kavereita kylässä ja he juhlivat tuossa tallin kellarissa.
Minä olen yhä kipeänä, tosin nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua vähän paremmalta. Olen oikeastaan nukkunut koko uudenvuoden, pakolliset tallihommat olen käynyt tekemässä mutta kaiken muun ajan nukkunut. Tämä oli varmaan ensimmäinen uusivuosi aikuisiällä kun en maistanut pisaraakaan alkoholia, en nyt siis muutenkaan ole ryypännyt uutenavuotena (tai muulloinkaan), mutta pari lasillista kuoharia on kyllä tullut nautiskeltua. Eilen eli uudenvuodenaattona ne fiksuimmat pommittajat olivat liikkeellä jo puolenpäivän jälkeen: meidän laitumet ovat sen verran kaukana että tallista sinne ei näe, mutta onneksi naapurin utelias pikkutyttö (joka muuten käy usein vähän hermoille, täytyy muistaa tämä sitten seuraavan kerran kun alkaa ärsyttämään) oli käynyt katsomassa hevosia ja juoksi kertomaan meille, että jotkut valopäät heittelevät hevosia raketeilla... En ehkä voi aina ymmärtää mitä nykynuorison päässä liikkuu, kun omat lapset olivat kaksivuotiaita heistä oli hauskaa säikytellä eläimiä kun ne juoksivat karkuun (tosin se kyllä kiellettiin heti samantien) ja sen ikäisiltä se nyt on vielä normaalia, teini-ikäisten (tai vanhempien? Emme nähneet keitä nämä järjen valot olivat) kohdalla ei mielestäni enää ihan. Epäonnisesti vieläpä koko tallin supertähti ja appiukon kasvatuksellinen helmi sattui olemaan silloin laitumella, se olikin ainoa joka oli enemmän säikähtänyt ja juossut lankojen läpi naapurin puolelle, onneksi kuitenkin vain sinne. Muut hevoset selvisivät kai ilman suurempia henkisiä traumoja, etenkin Consens taisi olla vain iloinen että sai vähän ohjelmaa tylsään laitumella seisoskeluun. :D
Otinpa eilen aamupäivällä pari kuvaakin:
 |
| Pikkumies, tässä kuvassa vielä kaksi- tänään jo kolmevuotias |
 |
| Consens |
Miehen veljellä on siis tallin alakerrassa sellainen bilekellari, jossa hän on illat (yöt) kavereidensa kanssa, ja näin isompien juhlien aikaan siellä käy muutakin porukkaa. Uuttavuotta vietettiin sitten varsin kosteissa tunnelmissa ja viimeiset vieraat olivat vielä paikalla kun menimme talliin (poikkeuksellisesti vasta) seitsemän jälkeen. Jostain syystä yhdelle juhlijoista tuli vähän riitää miehen "pikku" veljen kanssa, kyseinen veli on siis kaksimetrinen ja yli satakiloinen poju, eikä tämä toinenkaan ollut ihan mikään keijukainen. Mätkivät toisiaan tuoleilla, pulloilla ja ihan perinteisesti nyrkeillä, ja me sitten miehen ja anopin kanssa heitä siinä erottelimme... :D Toisen saimme lopulta työnnettyä sinne kellariin ja oven lukkoon ja miehen veljen kärräsimme nukkumaan. Toisen tyypin veimme yhteisvoimin kotiinsa, kukaan ei tuntenut häntä eikä hän toki muistanut osoitettaan ihan tarkkaan, mutta oletettavasti päätyi kuitenkin oikeaan paikkaan... Nyt sitten koko kellari on kuin pommin jäljiltä mutta se on sitten poikien oma ongelma, onpa heilläkin jotain puuhaa. Mutta siis kyllähän täällä tapahtuu kaikennäköistä, onneksi tyypit mätkivät vain toisiaan emmekä me saaneet osumia, olivat molemmat kyllä niin totaalisen päissään että varmasti eivät muista koko välikohtauksesta yhtään mitään.
Huomenna sitten arki alkaa ja lapsetkin menevät taas päiväkotiin. Consens on ollut vähän lomalla, yritin ratsastaa muistaakseni toissapäivänä mutta olin silloinkin jo kipeä ja siellä korkeuksissa huimasi sen verran, että jäi aika kevyeksi se treeni. Eilen irtohypättiin ja loppupäivän se oli laitumella, tänään juoksutin vähän riimussa että saa hiukan liikutella koipiaan. Nyt miehenkin täytyy tosin alkaa ratsastamaan sillä koska kilpailukausikin kuitenkin alkaa jossain vaiheessa, eikä Consens ole hypännyt koko täälläolon aikana kertaakaan kunnolla.
Otin myös kuvan pikkupojasta satula selässä, näyttää heti paljon aikuisemmalta. :D
Tämä satula on nyt tosiaan vain juoksuttamista varten, päätin että hankin sitten ratsastusharjoitteluun kuitenkin jonkinlaisen yleissatulan, siinä on helpompi olla kevyessä istunnassa ja hevosen helpompi hakea tasapainoa. Enkä tosiaan tiedä olisiko tuosta satulasta edes ratsastukseen, mutta tässä vaiheessa se kuitenkin kelpaa ihan mainiosti, se myös istuu sen verran "tiiviisti" ettei heilu eikä luisu mihinkään pikku pukkihypyissäkään vaikka ei ihan supertiukalla olisikaan.
Eilinen irtohypytys sujui ihan hyvin, pikkupoika on parantanut suorituksiaan joka kerralla, nyt ei tainnut edes pudota kuin yksi puomi koko aikana ja sekin "lämmittelyesteestä". Viimeinen okseri nostettiin nyt n. 120 senttiin ja kyllä se siitä yli pääsi ilman hirmuista ponnistelua, joten eiköhän tuota kapasiteettia ole minun hyppytarpeisiini vähintäänkin riittävästi. Ihan fiksusti se osasi loikkia koko kujan, osa meidän kouluhevosista kun lakaisi kaikki pienemmät esteet mataliksi vaikka olisivat viimeisen esteen yli päässeetkin.
Loppuun vielä lapsi ja lapsen poni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti