Vuosi alkaa sitten taas olla ohi. Monenlaista on taas ehtinyt tapahtua, mutta ei oikeastaan mitään ikävämpiä asioita, joten toivotaan että tuleva vuosi jatkuu samansuuntaisesti.

Minä olen vaihteeksi taas kipeä, ehdinkin olla terveenä viikon tai pari. Huoh. Tänään jopa pidin puoli päivää "vapaata" ja koitin vähän nukkua, se oli kyllä melko mahdotonta koska lapsilla oli kaveri täällä ja ravasivat edestakaisin. Tallilaiset olivat keilaamassa ja olisin oikein mielelläni mennyt mukaan, mutta en yksinkertaisesti jaksanut. Uudenvuoden juhliminenkin taitaa sujua vähän rauhallisemmissa merkeissä...

Huomenna on onneksi irtohypytys joten hevosten suhteen vähän rauhallisempaa. Eilen mies kiipesi kolmen uuden hevosen selkään, ts. hevoset eivät toki ole uusia mutta niillä ratsastaminen. Meni oikein hyvin kaikkien kanssa, ja nyt siis myös Consensin Chacco-Blue -veljen selässä on käyty! Ei se siitä sitten lopulta mitään välittänyt mutta sitä edelsi kyllä perusteellinen väsytys, ja vähän veikkaisin että sen kanssa edessä on vielä jännittäviä hetkiä ennen kuin siitä tulee kunnon ratsu. Kaksi muuta kokelasta olivat kimo holsteintamma joka hyppää ihan hienosti, sekä appiukon itse kasvattama Quaterback-tamma, joka lähtee miehen siskolle heti kun on sisäänratsastettu.

Eilen kävi myös hermoheikon trakehnerin omistaja, hän oli ihan tyytyväinen siihen missä vaiheessa hevonen on, mutta ymmärsi onneksi itsekin että sen kanssa ei voi kiirehtiä. Itse asiassa hän ei voinut itse edes koskea koko hevoseen, se kun pelkää melkoisesti miehiä. Oikeastaan se on mielestäni kiva hevonen, koska se ei harrasta mitään äärimmäisiä pakokeinoja kuten hillitöntä pystyynhyppimistä tai päällekäymistä, ja on muutenkin ihan yritteliäs, säälittää vain kun se on koko ajan niin kauhuissaan. Chacco-Bluehan on myös säikky, mutta se kuitenkin vain säikähtelee asioita ja on muuten ihan rauhallinen, tämä pikkutrakehner kun on aina täysin paniikissa kun se on pois karsinastaan tai tapahtuu jotain vähänkään poikkeavaa. Omistaja oli sitä mieltä että me voimme käydä selässä sitten joskus kun päästään niin pitkälle, mutta mitään sen kummempaa ei tarvitse tehdä vaan keväällä hevonen menee vielä laitumelle.

Tammikuun puolessa välissä tässä lähellä on irtohyppykilpailu, sellainen kyvyt esiin-tyylinen tapahtuma siis. Appiukko on ollut sitä järjestämässä jo muutamana aikaisempana vuonna, taisi alunperin olla hänen ideansakin ja nytkin on toiminut siinä puuhamiehenä. Paitsi että viime viikolla hän huomasi että silloin samana päivänä on eräs perhejuhla reilun 400 km:n päässä, joten nyt sitten se koko käytännön osuus siirrettiinkin näppärästi meidän iloksemme. Mikä on oikein kiva, koska meidän täytyy järjestelyiden lisäksi raahata kaksi hevosta siihen kisaan (toinen on se kattolamppujensärkijä, en menisi vannomaan että sitä saadaan elävänä traileriin, ja toinen on tamma joka ensimmäisellä juoksutuskerralla esitti sen mielettömän rodeon, se on sittemmin hiukan rauhoittunut mutta ei merkittävästi) ja sitten tietenkin siinä ohessa myös hoitaa kaikki tallihommat ja nämä hevoset kotona koska täällä ei silloin ole ketään. Appiukon oripihattolaisten kanssa hevosia on ainakin 60 ellei enemmänkin, joten kyllä siinä ehkä jonkinmoista organisaatiokykyä kysytään.