keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Hevosia alkaa olla nyt sen verran, että päivät kuluvat varsin vauhdikkaasti eikä ikinä meinaa ehtiä tehdä kaikkea mitä haluaisi... Muutama hevonen olisi vielä tulossakin, tosin kaikki tallit alkavat nyt pikkuhiljaa olla täynnä, joten kovin montaa ei enää onnistu. Yksi on lähdössä pois Verdenin tammikuun hannoverhuutokauppaan ja yksi lähtee miehen sisaren ratsastettavaksi, mutta näidenkin paikalle taitaa olla jo jonossa tulijoita.

Consensille on tulossa ostajaehdokas jossain vaiheessa. Oikeastaan emme ole olleet enää myymässä sitä sen röntgenlöydöksen takia, mutta nyt eräs tuttu etsii valmennettavalleen juuri Consensin tyyppistä hevosta, eikä se löydöskään ole este. Toisaalta en haluaisi että se lähtee pois, mutta toisaalta rahalle todellakin olisi käyttöä, ja Consens on vielä sellainen hevonen että sen arvo ei ainakaan kasva tulevaisuudessa, joten oikeastaan olisi ihan lottovoitto saada se myytyä. Toki pidän siitä, se on miellyttävä, fiksu hevonen ja ainoa jolla voi ratsastaa "kunnolla", mutta eiköhän täältä muitakin ratsastettavia tarpeen vaatiessa löydy, ja toisaalta se on kuitenkin hyvä estehevonen, joten kyllähän sen lahjat täällä menevät vähän hukkaan. Mies tuskin ehtii kilpailla ihan lähivuosina, minä en osaa hypätä ja rehellisesti sanoen vaikka Consens on "ihan kiva" ratsastaa, niin ei se ole ollenkaan minun tyyppiseni hevonen. Se on helppo ja mukava, ja on ihan ilahduttavaa kun se menee hyvin, mutta sen kanssa en kuitenkaan ikinä koe mitään hurjia onnistumisen elämyksiä, se on liian "tasainen" ja omaan makuuni ihan liian rauhallinen ja hidas liikkeissään. En ole mikään rohkea ratsastaja enkä missään nimessä kaipaa mitään hurjia hevosia ratsastettavaksi, mutta pidän sellaisista joissa on joku haaste, ei sellainen selviääkö hevosen kanssa hengissä vai ei, vaan jonkinlainen ratsastuksellinen ongelma. Ja lisäksi pidän reippaista ja vauhdikkaista hevosista. Consens ei ole varsinaisesti laiska, mutta se on koko yleiseltä olemukseltaan hyvin rauhallinen eikä turhia hötkyile, lisäksi se on hyvin nöyrä ja koittaa aina tehdä siivosti sen mitä pyydetään. Vaikka se välillä menee hyvin ja välillä huonosti, niin sen hyvän ja huonon välinen ero ei ole kovin suuri, eikä varmaan ulkopuolisen silmään juurikaan havaittavissa.

Mutta siis totta kai olen varsin kiintynyt siihen ja surettaa ajatus että joku sen ostaisi, kuitenkin uskon että siitä olisi enemmän iloa nuoren ratsastajan esteratsuna kuin tällaisena vähän ylimääräisenä harrastehevosena. Consens kuitenkin osaa hypätä, sillä on sekä hyppylahjat geeneissä että se on myös asiallisesti koulutettu hyppäämään, ja vaikka se nyt ei koulutustasonsa puolesta ole vielä mikään opetusmestari, niin se on kuitenkin ihan luotettava ja yhä kehittyvä kumppani hiukan kokemattomallekin ratsastajalle.

Tänään juoksutin Consensia kahdella liinalla, hiukan vaihtelua koska nyt on sitten ollut niin hunot ilmat että ei voi oikein tehdä muuta kuin kiertää maneesia, ja se nyt on vähän yksitoikkoista. Consenshan lomaili koko minun messurupeamani ajan, mutta se ei selvästikään mitenkään ollut haitaksi vaan se meni eilen ja toissapäivänä oikein kivasti joten tehtiin sitten tänään vähän jotain erilaista.

Minun oma hevoslapseni on nyt myös astunut ensiaskeleet ratsuhevosen elämään, sillä on ollut kaksi kertaa suitset päässä ja pikkuhiljaa aletaan opetella ohjasajoa. Siinä onkin suurimpana haasteena saada hevonen kulkemaan ihan itse, se kun kyllä seuraa paremmin kuin meidän koirat vapaanakin, mutta johtoasemassa kulkeminen on sitten ihan uusi asia. Tänään tapailtiin vain hiukan alkeita niin että kävelin vierellä mutta kuitenkin niin, että hevosen etuosa oli minun edelläni, ja kyllä se onnistui vaikkakin hieman hämmennystä oli havaittavissa. :D Mutta sen kanssa on hauska puuhailla, se on niin äärimmäisen luottavainen mutta kuitenkin kunnioittaa ihmistä, eikä ole missään tilanteessa vielä kertaakaan joutunut paniikkiin. Se on niin täydellinen vastakohta näihin medän villihevosiin jotka siis pääasiassa ovat sen kanssa saman ikäisiä: kun niitä pelottaa, ne pakenevat ihan miten tahansa, pääasia että pääsevät pois, kun minun pikkumieheni säikähtää se säpsähtää tai hypähtää mutta huomaa sitten että ai mamma on tuossa vieressä ja sekin on vielä hengissä, eiköhän tästä selvitä.

Villihevosetkin ovat kyllä rauhoittuneet ja mies on ratsastanutkin jo muutamalla. Niitä pystyy jo taluttamaan tuttuja reittejä suht ongelmitta ja jokainen tulee ulos karsinasta, mutta yhä ne pakenevat tarpeen vaatiessa ihan holtittomasti ja keinoja kaihtamatta. Olen tykästynyt kahteen niistä ainakin jossain määrin, toinen on trakehner joka on hirmuisen arka, hermostunut ja kuuma, mutta se ei tule päälle eikä hypi pystyyn ja on siksi paremmin pideltävissä kuin muut. Toinen on se stakkatolainen joka ensimmäisinä päivinä hajotti kattolamppuja ja tuli päälle tai potki karinassa, se ei oikeasti olekaan alkuunkaan vihainen. Se oli ihan yhtä pelokas kuin muutkin, muut menivät karkuun ja tämä sitten potki tai kävi päälle. Se vaati vain yhden päivän porkkanan syöttämistä ja otsan rapsuttelua, nyt se tulee aina karsinan ovelle vastaan. Aluksi se nimittäin meni nurkkaan ja peruutti sieltä potkien ovelle päin jos joku yritti hakea sitä karsinasta, pyydystäminen tapahtui niin että sillä oli karinassa aina riimu jossa oli pitkä naru ja pyydystäjän piti livahtaa karsinaan niin nopeasti että ehti napata narusta kiinni ennen kuin sai kaviosta. Sitten kun narusta oli saanut kiinni se ei enää myöskään vihoitellut. No nyt se on tosiaan kuitenkin ihan normaali ystävällinen hevonen, eikä ole myöskään hyppinyt enää pystyyn.

Tuolla aikaisemmin joku pyysi kirjoittamaan juoksuttamisesta joten ajattelin tehdä siitä ihan erillisen postauksen, ettei se häviä tämän kaiken liirumlaarumin joukkoon.

1 kommentti:

Suvi kirjoitti...

Sun pikkuheppa kuulostaa kivalta tapaukselta. :)

Noi tollaset paikallaan säikähtävät on niin
paljon kivempaa sorttia, kun ne jotka lähtee kun tykin suusta sinne minne nenä näyttää, ihan sama onko edessä ihminen tai jotain muuta.
Sellainen peruskunnioitus ihmistä kohtaan on aina plussaa.