Satula

Nyt on pakko vähän hehkuttaa, vaikka en meinannutkaan kirjoittaa mitään, kun ei varsinaisesti olisi kokonaisen postauksen verran asiaa (ei sillä, etteikö tekstiä silti saisi kehitettyä...), mutta löysin tänään satulan pikkuhepalle! Aiemmin täälläkin jo murehdin hepan lyhyttä selkää (yhdistettynä takapuoleni kokoon pääsin jo mittatilaussatulaan, joka maksaisi noin kolme kertaa sen verran kuin itse hevonen maksoi...), satulantila on siis oikeasti TODELLA lyhyt. Olen pitänyt sillä juoksutettaessa tuota lasten winteciä, joka ei siis todellakaan millään tavalla sille istu, mutta on niin kevyt ettei sillä nyt ole juoksutettaessa niin merkitystä. Meillä on normaalikäytössä kaksi satulaa, joita ei voi ajatellakaan laittavansa tuon selkään. Tänään sitten löysin ihan sattumalta eräästä kaapista jonkun ikivanhan koulusatulan, ja se on kuin onkin tarpeeksi lyhyt, mutta kuitenkin istuin on sellainen, että eiköhän minun ahterinikin siihen mahdu. Satula on tosiaan vanha eikä kukaan oikein tiedä mistä se on peräisinkään joten ei sitä ihan kylmiltään voi käyttää, mutta ainakin näin että on mahdollista löytää pojalle sopiva satula. Täytyy sitten kun ratsastaminen alkaa olla ajankohtaisempaa viedä tuo satula jollekin ammattilaiselle ja katsoa kannattaako sitä vielä topata, noin päällisin puolin siinä ei kuitenkaan ole mitään hirmuisia vikojakaan. 

Itse tulevaa herra Ratsua tämä asia ei ilahduttanut ihan samoissa mittasuhteissa, vanhanajan koulupenkki istui selässä sen verran napakammin kuin poniwintec että aiheutti muutama erkaannuttamisyrityksen. Aika pikaisesti tuo kuitenkin alistui kohtaloonsa.

Consensin kanssa tein tänään vähän maastakäsinharjoituksia ja juoksutin kahdella liinalla, ja se meni oikein hyvin! Consenshan on rakenteeltaan sellainen, että sille on aika työlästä siirtää painoa takaosalle tai juosta pienehköllä ympyrällä muuten kuin lapa edellä kaahaten, mutta nyt se meni lopuksi oikein kivasti tasapainossa hidasta, mutta ei vetelää laukkaa, jopa sen hankalammassa kierroksessa. Tosin huomasin jälleen mikä erottaa ammattilaisen tätiharrastajasta: tehokkuus. :D Eräs näistä valtionsiittolan miehistä asuu lähellä ja käy treenaamassa hevosiaan meillä, laittaa ne siis kotona valmiiksi ja taluttaa pihaan. Tänään olin jo tehnyt Consensin kanssa hommia hyvän aikaa kun hän tuli ensimmäisen hevosen kanssa, meni maneesiin (minä siis olin maneesin viereisessä juoksutusympyrässä) ja kysyi haluanko että hän laittaa minulle valot (juoksutusympyrän valot laitetaan maneesista). Sanoin että ei tarvitse, olen ihan kohta valmis. Hän ratsasti ja kun oli valmis, kysyi lähtiessään haluaisinko että hän laittaa nyt ne valot... Minä olin yhä suunnilleen samassa pisteessä kuin aiemmin ja sanoin että no ei nyt enää tarvitse, menee ihan pikku hetki vain. Hän vei hevosen kotiinsa ja laittoi pois, laittoi seuraavan kuntoon ja tuli sen kanssa meille, ja kun hän meni maneesiin en ollut vieläkään valmis. Silloin olikin tosin jo pimeää, mihin hän totesi että nyt ei kyllä enää laita minulle niitä valoja, muuten en selviä ennen aamua pois... :D

Krämer, jonka erittäin uskollinen asiakas olen ollut jo useamman vuoden, lähetti tänään jonkun mainoksen s-postiin ja sorruin tuhlaamaan loputkin joululahjarahat. Tilasin nyt pitkällisen harkinnan jälkeen Consensille sen golden wings-kuolaimen ihan ikiomaksi. Sillähän käytettiin sitä miehen entisessä työpaikassa ja se sopi oikein hyvin, en vain ole raaskinut ostaa sellaista omaksi kun meillä kuitenkin on noita tavallisia kuolaimia. Consens on siitä vähän kuolainongelmallinen että ensinnäkin se on hirmuisen herkkäihoinen, ylipäätään joka paikasta mutta etenkin suupielet aukeavat heti, jos kuolaimessa on hiukankin terävää reunaa tai kaikki turparemmit eivät ole justiinsa suorassa ja oikealla kireydellä. Ja joskus sitten kaikesta huolehtimisesta huolimatta. Lisäksi sitten se osaa olla aika vahva, mutta sillä ei voi silti käyttää kovempaa kuolainta koska se ei ota niihin kunnollista tuntumaa. Pehmeämmällä kuolaimella se menee ihan hyvin jos kuolain on sen mielestä tarpeeksi kiva, mutta jos se on liian staattinen tai jos siinä on jotain  epämiellyttävää, niin Consens saattaa asettaa suustaan tuntoaistin täydelliseen off-tilaan. Käytännössä sillä on pitänyt vaihdella erilaisia kolmipalakuolaimia ennen kuin se ehtii tottua johonkin liikaa, mutta kuolaimen pitää olla justiinsa sopivan kokoinen eikä siinä saa olla mitään reunoja tai likaa. Nyt meillä on toiminut viime ajat parhaiten tallin kouluvalmentajalta peritty ihan tavallinen sprengerin paksu kolmipala, mutta se on valitettavasti liian lyhyt joten sen kanssa pitää olla todella tarkkana ja siltikin suupielet aukeavat helposti, kun reikä josta kuolainrengas kulkee osuu ihoon. Nyt sitten tilasin Consensille näin myöhästyneenä joululahjana tuon golden wingsin tarpeeksi pitkänä, se kun ei ainakaan viimeksi hangannut ja toimi muutenkin ihan kivasti. Itse en siitä oikein tykännyt koska se kilisee ärsyttävästi, mutta se on ehkä pieni paha jatkuvaan suupielten rasvaamiseen verrattuna.

Tänään sitten aloiteltiin työt noiden muidenkin kanssa taas joululoman jälkeen, ja meno olikin hiukan sen näköistä. :D No sen suurempia vahinkoja ei onneksi kuitenkaan käynyt. Minä juoksutin Consensin veljen ja pienen trakehnerruunan, joista olen huolehtinut koko ajan koska miehen hermot eivät kestä niitä, ja täytyy sanoa että niillä ratsastaminen tuntuu vielä aika kaukaiselta ajatukselta. Trakehner on aivan täydellisen hermoheikko käsitellessä, tosin liinassa se liikkuu ihan kivasti eikä pelkää ympäristöäänkään niin hysteerisesti kuin kävelyvauhdissa, sen kanssa on sitten vain eri asia pääseekö sinne selkään ikinä kukaan... Jos pääsee, niin en usko että varsinainen ratsastaminen on kovin hankalaa. Consensin veli taas saa hallitsemattomia pakenemiskohtauksia säikähtäessään, muuten se on kyllä rauhoittunut. Alkuunhan se vapisi jo kun siihen koski, nyt kaikki käsittely sujuu ihan hyvin eikä se ole enää koko ajan kauhuissaan, mutta tosiaan pakenee sitten ihan kunnolla kun katsoo sen tarpeelliseksi. Tänään se  oli juossut jo varmaan noin 50 kierrosta kun se yhtäkkiä huomasi juoksutusympyrän vieressä polkutraktorin, joka siis oli siinä koko ajan, ja loikkasi yhdellä hypyllä ympyrän toiselta reunalta toiselle reunalle ja vielä toiseen suuntaan, sillä seurauksella että liina kiertyi sen etujalan ympäri väärältä puolelta. Tämän jälkeen en sitten saanutkaan sitä tietenkään enää pysähtymään, joten seuraavat 15 minuuttia juoksutin sitten niin, että liina oli kiinni ulkopuoleisessa kuolainrenkaassa ja kierretty toisen etujalan ympäri. Kyllä sekin onnistui, pitäisiköhän kehitellä tästä joku oma koulutussuuntaus..? Onneksi ei juuri silloin sattunut mitään korkea-arvoisia vierailijoita paikalle. :D Kyllä se sitten aikanaan pysähtyi ja loppuverryttelyt hoidettiin vähän perinteisemmällä juoksutustyylillä.