Ei ole vielä varsa syntynyt, laskettu aika oli eilen joten aika viime hetkiä elellään.

Kasvavien varsamahojen lisäksi alkaa onneksi olla muitakin kevään merkkejä: valoa on enemmän ja kylmyyskin alkaa väistyä, vaikka yöllä on pakkasta niin päivän aikana menee reippaasti plussalle. Voi kun tulisi pian kesä! Ellen ole sattunut mainitsemaan niin VIHAAN kylmää, hrr.

En ole tainnut täällä kertoakaan että miehen työstä hannoverliitossa tuli kokopäiväinen, eli olen täällä nykyään päivät yksin. Toisaalta ihan mukavaakin, toisaalta ärsyttää. En ehdi tekemään yhtään mitään muuta kuin töitä (enkä niitäkään kaikkia) ja lisäksi meillä on vain yksi auto, joten jos joskus pitäisikin käydä jossain niin se onnistuu vain sinä yhtenä päivänä viikossa, jolloin miehellä on iltapäivä vapaa. Hänellä on nyt Verdenissä 15 ratsastettavaa ja täällä meillä taitaa olla yhteensä jotain kymmenisen, toki näitä nyt ei tarvitse joka päivä ratsastaa ja nyt täki ajaksi kun mies on töissä, on "omat" eli miehen vanhempien hevoset lomautettu kokonaan. Pesti on vain kuun loppuun, tosin miestä varmaan rukoillaan jatkamaan :D (kauheasti jonoa ei sielläkään taida olla työnhakijoista) ja toisaalta meidän kaikki 3-vuotiaat ja osa 4-vuotiaistakin menee sitten jo pian laitumelle, joten periaatteessa voisi ainakin jossain vaiheessa vielä jatkaakin.

Sunnuntaina oli taas irtohypytyspäivä, sujui ihan mallikkaasti ja tuo oma pikkuheppanikin on alkanut hypätä vauhdilla ja innolla. Ei se kyllä mikään estetykki ole, mutta eipä sitä ole odotettukaan, ja ainakin se tykkää touhusta. Ei vain paljon haittaa jos vähän puomit kolisee... Ei se niitä nyt urakalla keilaa, mutta ei ehkä kaikkein varovaisimmasta päästäkään ole. Sunnuntaina tapahtui muutakin jännittävää, ensin meidän Superhevonen, 3-vuotias silberschmiediläinen ruuna (joka oikeasti liikkuu niin upeasti, että en ole sellaista vielä koskaan livenä nähnyt) sai ähkyn, edellisenä päivänä se oli onnistunut telomaan molemmat takajalkansa tarhassa. Ähky ei onneksi ollut kovin vakava (olen ollut taluttamassa niin monta kertaa ähkyyn kuolevaa hevosta että kylmät väreet menevät yhäkin heti, kun joku hevonen kuopii karsinassaan) mutta koska kyseessä oli kuitenkin lievästi sanottuna hiukan parempi ja lisäksi ihan ulkopuolisen omistama hevonen niin päätettiin kutsua eläinlääkäri. Kun sitten olin menossa sisälle soittamaan lääkärille, ajattelin että tammatallista kuuluu jotenkin kummallinen ääni, ja poikkesin katsomassa. Tosiaan, varsomiskarsinan juomakupin vesiputki oli katkennut ja vettä suihkusi melkoisella voimalla karsinaan... Siispä minä soittamaan ell:lle ja mies (hänellä tosiaan on sunnuntait vapaata), joka ei ole mikään remonttireiska, tyrehdyttämään tulvaa. Appiukko oli katsomassa jotain orinäytöstä ja luonnollisesti ilman kännykkää, joten oli pakko katkaista pääliittymän vedentulo, mikä tarkoittaa neljää tallikäytävää (+vesikarsinat, satulahuoneet yms.), taloa ja meidän asuntoa. Se oli kerta kaikkiaan todella harmillista, koska siivoan sunnuntaisin ja nyt en valitettavasti voinut, kun lattianpesu ei onnistunut... :D

Heppa tokeni ja appiukko korjasi vesikupinkin vielä samana iltana, joten loppu hyvin.

Tänään taas oli jonkinlainen liittoutuneiden kimohevosten vallankumous... Se alkoi heti aamusta, kun vein kello kuusi ensimmäistä kimoa (koulutettavana oleva, vähän hankala 4-vuotias) tarhaan, se sai jonkun sinkohepulin ja hyppäsi jalalleni. Se ei vielä ollut niin vakavaa koska viime talvesta viisastuneena käytän aina turvakenkiä, valitettavasti vain turvakenkä sukkineen lähti  jalasta ja koska hevonen riehui narun päässä en voinut alkaa sitä mustaa kenkää siinä säkkipimeydessä etsimäänkään. Tunsin oloni varsin maanläheiseksi kun talutin hevosta tarhaan paljaalla jalalla aamukuudelta pakkasessa....

Seuraava kimo-ongelma tuli muutamaa tuntia myöhemmin. Tänään oli nimittäin siivouspäivä, eli karsinat ja lantala tyhjennettiin. Tarkoittaa kahta isoa traktoria ja peräkärryä keskellä pihaa. Kaikki hevoset olivat enemmän tai vähemmän pörheinä ja singahtelivat kuka minnekin, mutta siinä missa meidän puolivillit nuoret pysyivät silti suunnilleen käsissä, kuskasi yksi todellinen tätihevonen (kyseisen hevosen ainoa tehtävä on olla omistajansa katseltavana, omistaja ei ratsasta eikä hevosella ratsasta kukaan muukaan, vaikka siinä ei ole mitään vikaa, omistaja käy vain syöttämässä sille 12 litran sangollisen jotain mössöä iltaisin) minua pitkin pihamaata ja kun se loppui, niin ponilaitumen poikki kylätielle asti... :D Siellä se sitten oli sitä mieltä että noin miljoona autoa on suurempi vaara kuin kaksi traktoria. Päästiin lopulta kuitenkin tarhaan vaikkakin pikku mutkan kautta.

Viimeinen kimo-ongelma oli iltapimeässä, kun tyhjennysurakka oli valmis ja hevoset sai siirtää takaisin omiin asumuksiinsa. Tässä auttoi ihan pyytämättä eräs yksityishevosten omistaja (joka on myös entinen valtionsiittolan ratsuttaja, ja otteet sen mukaiset), ja hän oli sitten siirtänyt myös mieskammoisen andalusialaisen, joskin väärään karsinaan. Tämän huomatessaan hän ei enää saanut hevosta karsinasta kiinni, ja siitä hyvästä antoi sille sitten selkään (minkä kertoi meille vasta jälkeenpäin), joten kun me kaksi kukkahattutätiä eli minä ja anoppi aioimme vaihtaa hevoset oikeisiin karsinoihin, yritti heppa potkaista anopin kanveesiin, onneksi tähtäys epäonnistui parilla sentillä. Tästä hermostuneena anoppi (kukkahattu taisi tipahtaa siinä hässäkässä) humautti hevosta riimunnarulla, minkä jälkeen se seisoi täristen ja pöristen karsinan (sen väärän) nurkassa seuraavan tunnin. Minä Suuri Hevoskuiskaaja sen sieltä onneksi lopulta sain houkuteltua pois, mutta olenkin ainoa koko tallissa joka ei inhoa kyseistä hevosta. Harmitti vain taas turha mätkiminen, kun se hevonen ei sille mitään voi että pelkää miehiä, ja jos herra Ratsuttajamestari huomaa hevosen pelkäävän (en tosin tiedä kuuluuko heidän toimenkuvaansa alkeellisinkaan ymmärrys hevosen käyttäytymisestä) niin voisi ehkä taipua pyytämään jotakuta pitkäpinnaisempaa sitä hevosta käsittelemään. Kyseinen hevonen on siis myös vain hoidossa, mutta sen ylläpitäjä ei halua/uskalla ratsastaa, käy kyllä viikolla juoksuttamassa tai viemässä tarhaan, omistaja taas ei uskalla koskea koko hevoseen. (ja minä taas olen aivan ihastunut kyseiseen hevoseen, harmi etten ole rikas... :D).

No loppujen lopuksi kaikki hevoset pääsivät omiin puhtaisiin karsinoihinsa, hiukan vain venähti tämäkin päivä. Aamulla kello kuusi aloitetaankin sitten taas alusta.