Töitä töitä

niitä siis riittää nyt, kun mies on puolet päivästä muualla... Tosin ei itseä niinkään työmäärä haittaa vaan KYLMYYS. Olen hirmuisen kova palelemaan ja jos kylmyyttä kestää useamman päivän ei huvittaisi tehdä yhtään mitään, se jatkuva paleleminen on jotenkin niin lamaannuttavaa. Ja täytyy nyt tunnustaa että eihän meillä ihan Suomen pakkaslukemissa olla, mutta tämä viidestä kymmeneen astetta pakkastakin tuulella höystettynä riittää, kun viettää vähintään 12 tuntia päivästä ulkoilmassa.

Pikkutrakehner lähti sitten pois, omistajansa oli onneksi erittäin tyytyväinen. Pikkutrakehnerin kaveri on nyt surullinen, tosin sekin on lähdössä parin viikon sisällä pois.

Minun pikkuhevoseni taas on lomaillut, koska en todellakaan ehdi tehdä sen kanssa mitään. Tosin ei sen kanssa nyt voisi juuri mitään tehdäkään, kaviot nimittäin alkavat olla niin olemattomat ettei se meinaa päästä kunnolla kävelemään... Kaviot ovat muutenkin aika huonosti kasvavaa ja hankalaa mallia (täykkäriemältä perittyä luultavasti) mutta nyt kun ollaan ulkoiltu pidemmän aikaa vain tuolla kovassa tarhassa ne vielä kuluvat kasvamattomuuden lisäksi. Olen nyt syöttänyt biotiinia ja rasvannut (ööh, juuri nyt en tiedäkään mikä sen rasvan nimi on suomeksi, apua), toivottavasti kaviot pysyvät kasassa siihen asti että säät muuttuvat laidunkelpoisiksi. Kengittäjä sanoi että laittaisi  tälle jo kengät, mutta se ei sitten taas ole oikein tässä vaiheessa muuten mitenkään järkevää, joten katsellaan nyt jos kuitenkin pärjättäisiin ilman, ja juuri nyt noihin ei varmaan kenkiä saisikaan.

Julmasti betoniselliin teljetty pikkuhevonen yrittää syödä tiensä auki vapauteen...

Erään tallilaisen tyttöystävä sai eilen vauvan ja sitä juhlitaan parhaillaan tuolla tallin kellarissa. Minä vain en kerta kaikkiaan jaksanut mennä mukaan, pitävät varmaan kohta jonain epäsosiaalisena mörrimöykkynä mutta ei vain energia riitä mihinkään iltarientoihin. Ja toisaalta itsekin vauvoja saaneena hiukan vastustan tätä tapaa, että nainen tekee kaiken työn sen vauvansaannin suhteen, ja mies juhlii asiaa sitten kavereidensa kanssa ilman sitä naista ja vauvaa. :D

Meillä on nyt viimeisen viikon sisällä murtauduttu kahteen muuhunkin naapuriin, joten pikkuhiljaa olen minäkin alkanut varmuusketjuttaa ulko-ovea. Meidän asunto on tosin niin vanha että tänne kyllä pääsee sisälle sen kummemmin murtautumatta varmuusketjuista huolimatta, mutta koitan olla miettimättä sitä. Ja sama pätee tuohon appivanhempien puoleen, ja nämä ovat kuitenkin molemmat samaa taloa. Onhan meillä tässä yhteensä 3-4 valpasta koiraa (joista tosin ainoa kokonsa puolesta vahtikoiraksi sopiva on kaikkein suurin pelkuri, mutta ei mietitä nyt sitä) ja talossa asuu kolme raavasta miestäkin, mutta en silti välittäisi tavata murtovarkaita makuuhuoneessani...