No mutta kylmyys siis ennen kaikkea ärsyttää edelleen. Onneksi nyt on hiukan vähemmän kylmä kuin viikko sitten, kylmä kuitenkin. Ja joo, Suomen mittakaavassa meidän mittarilukemat ovat melkein kesäisiä, mutta kun on vähintään 12 tuntia päivästä ulkona niin kyllä siinä vain ehtii hiton kylmä tulemaan jos on pakkasta. En edes ajattele mitään -30 asteen pakkasia, huih. Tallikissaksi siirtynyt entinen sisäkissanikin päätti tänään siirtyä yöksi tallista meidän takan eteen. :D
Heppojen kanssa tilanne on ihan hyvä, ne eivät juuri nyt kovin tehokkaassa treenissä ole mutta se tuskin on niin haitallista kun enemmistö on 3-vuotiaita, kukaan ei ole ainakaan mennyt takapakkia. Tosin monella on hammasvaivoja, hammaslääkäri oli jo tilattu mutta joutui sairaalaan joten odotellaan toista.
Consensilla kävi ihan yllättäen ostajaehdokas, eräs aika tunnettu hevoskauppias oli jostain tutun tutun kautta kuullut, että miehellä olisi tällainen hevonen ja hän sitten pärähti pihaan mitenkään etukäteen ilmoittelematta. Ulkomaalainen asiakkaansa oli etsimässä isokokoista ruunaa mutta Consensista ensisanat olivat olleet "onpa se kyllä TODELLA iso" :D Itse en ollut paikalla vaan kaverin ja lasten kanssa sisähuvipuistossa (lämpimässä!). Koeratsastus hyppyineen oli sujunut oikein hyvin, mutta eivät sitten sen enempiä sanoneet kun käyvät vielä katsomassa muita hevosia. Consens nyt ei tietenkään röntgenlausuntonsa vuoksi ole helposti ihan suosikkiainesta hevosmarkkinoilla, toisaalta sen takia hinta on myös erittäin halpa varsin tasokkaasta hevosesta.
Consensin Chacco-Blue veli hyppää ainakin irtona myös todella hyvin ja toimii nyt myös ratsastettuna ihan hyvin, mutta sillä on kyllä ihan erilainen luonne kuin Consensilla. Saa nähdä saadaanko sitä ikinä hyppäämään yhtään esterataa loppuun asti... Estekorkeus ei varmasti ihan äkkiä tuota ongelmia, kaikki muu todennäköisesti senkin edestä.
Varmaan lupaavin hyppääjä tallissa on kuitenkin Contefino-tamma, josta muistaakseni kirjoitin jo aiemminkin. Sillä siis ei ole polttomerkkiä, ja vaikka sillä onkin yksi varsa niin se ei kuitenkaan ole kasvatuksellisesti kovin arvokas, sen onneksi se on kuitenkin laadultaan sitten muuten erinomainen.
Sen lisäksi että se osaa teknisesti hypätä ja omaa kapasiteettia, se on myös hyvin selväpäinen, vauhdikas ja kaikin puolin mukava hevonen. Höyryää kyllä menemään sata lasissa oikeastaan koko ajan, mutta ei ole pelokas tai muuten pakenemassa, tykkää vain eteenpäin menemisestä. Hyppää myös ratsastajan kanssa, toki on kokeiltu vasta ihan pieniä. Itse tykkään nimenomaan sellaisista vauhdikkaista, touhukkaista mutta täysjärkisistä hevosista ja varmaan tykästyn tähänkin jos joskus uskaltaudun selkään asti, ihan vielä en ole sinne pyrkinyt kun ohjaus ja jarru eivät kuitenkaan vielä oikein toimi.
Toinen hienosti hyppäävä on 3-vuotias stakkatolainen ruuna josta miehen isä osti puolet, joten se varmaankin on täällä meidän ilona suunnilleen koko loppuikänsä, se kun ei ehkä ole sentyyppinen hevonen jota olisi kovin helppo saada myytyä... Tämä on se loisteputkien rikkoja, enää ei ole valot sammuneet mutta silti se on kaikin puolin epäluotettava ja muutenkin vähän ikävä hevonen. Se ei varsinaisesti ole vihainen mutta sellainen hyökkäys on paras puolustus-tyyppi, joka yrittää päälle jos sitä jotenkin ahdistellaan (ensimmäisellä isrtohypytyskerralla se oli tulossa öristen toisen piiskanheiluttajan päälle, aikomus katkesi luultavasti vain siksi, että mies heitti sitä puutarhatuolilla) ja potkii helposti jos vähänkin epäröi. Enää se ei tosin hypi pystyyn juuri ollenkaan, mutta ei siis noin yleisesti ottaen ole oikein minun suosikkityyppiäni edustava hevonen. Mutta se kyllä hyppää aivan mielettömän hyvin, joskin vähän tähtien asennosta riippuen, välillä se sitten taas ei hyppää juuri ollenkaan. Ja se onkin sitten taas eri asia tuleeko se koskaan hyppäämään mitään ratsastajan alla, stakkatolaiset eivät muutenkaan ole ihan loistokkaita ratsastettavuudeltaan (yleisesti ottaen, ja minun tuntemani ovat olleet ihan erityisen, ähm... persoonallisia) ja kun siihen yhdistää melko haastavan luonteenlaadun niin lopputulos ei välttämättä ole mikään kilparatojen kuningas.
Ja jos nyt pikkuisen heppajutuista poiketaan sivupoluille niin tänään tuli tv:stä Tatort, paikallisten rikossarjojen ykkönen, joka oli kuvattu osittain Suomessa ja parasta oli että suomenkielisiä kohtia ei oltu dubattu vaan niissä oli tekstitys. Se oli kyllä melko outoa, mutta hyvä jakso ja tuttuja näyttelijöitäkin oli mukana.
Nyt nukkumaan että jaksan huomenna taas laahustaa yhden loputtoman päivän pakkasessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti