sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kuvia

Sainpas vihdoin otettua pari kuvaakin, kun oli pari kaunista päivää. Muuten on ollut niin sumuista aamusta iltaan ettei eteensä näe. Sumuista on myös pään sisällä, minulla on aivan hillitön flunssa, korvat ovat lukossa ja keuhkot tukossa, mutta ehkä se tästä taas. Pitänee käydä huomenna apteekissa.

Tässä alkuun pari "yleiskuvaa":



Aloitettiin toissapäivänä ensimmäisen sisäänratsastettavan kanssa, se oli suunnilleen lassottu laitumelta eikä siis osannut tai tuntenut yhtään mitään. Riimu oli kai ollut päässä pari kertaa kun on kavioita vuoltu mutta siinä se. Eipä noita nuoria täällä yleensä sen kummemmin käsitellä, laumoissa elelvät omissa oloissaan niin kauan, että niillä voi ratsastaa. Tämä käyttäytyi ihan yhteistyöhaluisesti siihen asti, että laitettiin juoksutusvyö... En muista että olisin ihan viime vuosina ollut todistamassa sellaista rodeota. :D Ainakin hevonen on notkea. Eilenkin tuli vielä pari pukkisarjaa mutta tuossa pihakivetyksellä, huomasi että siihen on ikävä laskeutua joten otti vähän iisimmin. Tänään ei pukitellut juurikaan mutta nosteli jalkojaan vähän erikoisesti, pitää nyt katsoa onko telonut itseään vai oliko tämän verran rasitusta sitten ehkä jo liikaa.

Olen ollut avustamassa aika monen sisäänratsastettavan kanssa ja kyllähän osa  pukittelee ja toiset vähän enemmänkin, mutta tämä oli jo ihan omaa luokkaansa. Pitää toivoa että muut ovat vähän säyseämpiä. Ne ovat vielä laitumella, kun karsinat maalattiin ja niiden piti kuivua, huomenna pitäisi olla valmista ja sitten onkin talli täynnä. Varsat on nyt vihdoin myös vieroitettu ja jokailtainen varsashow on ohi. Tammavarsat tulevat pihatontapaiseen yhdessä 2-vuotiaaksi kääntyvien kanssa (nyt ne ovat vielä isossa yhteiskarsinassa toipumassa järkytyksestä) ja orivarsat vietiin yhdessä muutamien muualta tulleiden kanssa oripihattoon, joka on kokonaan erillään muusta tallista. Siellä on nyt kai reilu parikymmentä pikkumiestä.

Consens päivää paistattelemassa

Toissapäivänä oli myös kaupungin ratsastustarvikeliikkeessä alennusmyynti, ja kun meidän ponin entinen omistajaperhe kysyi haluaisinko lähteä mukaan, niin vähän pakkohan se oli... :D Onneksi ei ollut kauheasti rahaa mukana, sen sain kyllä kulutettua kaiken. Ostin ainakin harjalaatikon, satulahuovan, harjoja, sivuohjat, hanskoja ja sukkia minulle ja miehelle sekä riimun omalle pikkuhevoselleni. Se kun hukkasin edellisen laitumelle, olin kyllä ostanut sille uudenkin riimun mutta en ole raaskinut käyttää hienoa nahkariimua kertaakaan, hyödyllinen ostos... Ja mainostettakoon että uusi riimu on hevoskokoinen, ensimmäinen oli ponikokoa mutta se oli ennen katoamistaan muutenkin jäämässä PIENEKSI, joten kyllä tuo varmaan on hiukan kasvanutkin.

Tänään kävi kylässä vanha ystäväni jota en ole nähnyt melkein 15 vuoteen...! Hän ei tosin ollut juurikaan muuttunut. Hän on täällä lähistöllä työharjoittelussa, toimii muuten Suomessa eräässä hevoskoulussa opettajana. Oli kyllä hurjan mukava nähdä, vaikka 15 vuoden tapahtumia onkin vähän hankala kerrata parin tunnin kahvikyläilyllä. Täällä on kuin onkin ollut niin kylmä, että kaverin piti lähteä hyvissä ajoin ennen iltaa takaisin, kun oli kesärenkailla liikkeellä. Täytyy koittaa järjestää seuraava tapaaminen vähän pikaisemmin eikä vasta 15 vuoden päästä. :D

Lapsista vanhempi on innostunut kovasti ratsastamaan ja poni onkin ollut ahkerassa treenissä... Mikä on ihan hyvä, poni on kyllä perusluonteeltaan hurjan kiltti mutta alkaa hyvin äkkiä vähän temppuilemaan jos elää ihan pellossa. Ei sellaista ponimaista juntteilua, vaan ennemminkin on pelkäävinään kaikkea ja kaikkia ihmisiäkin, minkä takia on pakko vähän riehua. Mutta kun poika ratsastaa joka päivä ja juoksutan sitä ennen ja lisäksi käydään laitumella, pysyy poni aisoissa. Niin ja ponin nimikin on vihdoin selvinnyt, se on Pina:



Pienempi ratsastaja tarvitsee vielä taluttajaa

Minun uljas orhini on ulkoillut kaverinaan 30-vuotias Benni, tässä kuvassa se on yhä erittäin likainen mutta tämän jälkeen olin ahkera ja totta tosiaan jopa harjasin pojan ensimmäistä kertaa! Kunhan miehen ratsastettavat tulevat sisälle tulee tällekin vähän vaihtelua elämään, ainakin irtohypytystä ja jonkinlaista maastakäsin työskentelyä olisi suunnitelmissa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Nyt on ollut niin sumuista ja sateista että en ole viitsinyt ottaa kuvia, lupasivat vähän aurinkoisempia säitä joten voisi kaivaa sitten kamerankin esiin.

Varsat vierotettiin sitten tänään, se kävi varsin nopeasti. Varsat yhteen karsinaan, emät laitumelle. Emiä talutettiin taas tuota kylän pääkatua pitkin ja vaikka etenkin minun tammani ei ollut alkuunkaan hallinnassa vaan sinkoili mihin sattui, niin autot mennä posottivat ohi kylkeä hipoen. Jotenkin ihan käsittämätöntä.

Emät ovat laitumella nyt viikon-pari niin kauan kun säät sallivat, saavat vähän liikkua siellä niin että utareet tyhjenevät. Yksi laitumellinen nuoria tammoja otettiin eilen sisään ja siinä tohinassa yksi nuorista (vieläpä yksi meidän suomalaishevosista, vaikka miehen luulisi jo tietävän että suomalaiset naiset voivat olla vähän kipakoita. :D) potkaisi miestä ihan kunnolla, onneksi ei luita murtunut kuitenkaan. Otettiin yksi siitä porukasta talliin koska miehen on tarkoitus ratsastaa sillä, harjattiin, siistittiin tukka ja tänään jo vähän juoksutettiinkin. Siihen nähden, että se on elänyt 3 vuotta lähes villinä eikä osaa mitään muuta kuin nostaa jalat, sujui kaikki oikein mallikkaasti, jopa ympyrällä juokseminen. Huomenna etsitään jostain suitset ja viimeistään ensi viikolla mies kipuaa kyytiin.

Minä olen ratsastanut Consensilla ja se on mennyt oikein mukavasti, kengät vain kilisevät taas kerran aika komeasti ja maanantaina ainakin PITÄISI tulla kengittäjä. Ajateltiin ottaa takakengät pois kun nyt ei kuitenkaan ole kisojakaan aikoihin, ne ovat aina löysällä ja se liukastelee niillä tuossa betonilla.

Minun pikkuorini on alkanut vähän leikkimään orileikkejä, ja kun se on nyt viime päivinä joka talutuskerralla kulkenut osan matkaa kahdella jalalla, päätettiin että siitä saa kyllä tulla pikimmiten ruuna. Toinen kiveshän ei ole laskeutunut joten se pitää viedä klinikalle ja kaataa, mikä on tietenkin astetta vaativampi homma, mutta en viitsi odotella jos se kives kuitenkin laskeutuisi ja jätkä alkaa riehumaan, kun siitä kuitenkin on tarkoitus tehdä lähinnä hyvänmielen harrasteratsu. Mutta täytyy sanoa että se on kyllä kiltti ja järkevä nuori herra pikku äijäilystä huolimatta, tekee kiltisti mitä käsketään eikä pöllöile turhia. Kunhan se on ruuna niin löytyy enemmän ulkoiluseuraakin, nyt ei ole oikein tässä tallissa sopivia kavereita kuin yksi 30-vuotias ruuna joka osaa laittaa pikkupojat ruotuun, mutta olisihan sille kiva saada ehkä vähän eläväisempääkin seuraa.

Nyt ei ole ollut juhliakaan viime päivinä, mutta täällä on sellainen ilahduttava tapa, että uudelle hevoselle otetaan lasillinen tai ennemminkin pari. Eilen haettiin toiselta tallilta yksi appiukon hevonen eräille tallilaisille ylläpitoon, ja sitä sitten vähän juhlistettiin kuoharilla. Mikä on ihan kiva juttu, mutta en ollut ehtinyt syödä mitään koko päivänä ja kaksi aika reilua lasillista kuoharia päivän ensimmäisenä ateriana iltaseitsemältä on sellainen asia, mitä ei ehkä kannata ihan joka päivä toteuttaa. Toivottavasti kaikki hevoset saivat iltaruokansa. :D

Muksuista vanhempi on ratsastanut ponillaan ihan intona nyt joka päivä, piti ostaa lapselle uudet ratsastushousutkin. Poni on kyllä todella kiltti ratsastettaessa, ihanteellinen alkeisratsu vaikka muuten onkin vähän rasittava.

Parin viikon päästä on ne messut joille lupauduin nyt sitten sitovasti, neljäksi päiväksi. Apua. No ei se nyt niin kamalaa kai voi olla, ja siinä neljässä päivässä saan tienattua pikkumiehen ruunausrahat.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Tallin viimeistelyä

Viime päivät on kuluneet meidän tallia puunatessa, että saataisiin loppuviikosta sitten ne hevoset sisälle. Meidän käytössä on siis kokonaan yksi tallikäytävä jossa taitaa olla parikymmentä karsinaa, tosin tällä hetkellä kolmessa on erään valtionsiittolan ratsuttajan hevoset joista hän huolehtii itse, kun me ei nyt ainakaan vielä ihan kaikkia karsinoita tarvita. Niin ja meidän käytävällä on sitten tietenkin myös meidän omat hevoset eli Consens, Flash Dancer jolle pitäisi keksiä kutsumanimi sekä Poni, jonka nimeä en VIELÄKÄÄN muista...

Karsinat on tyhjennetty ja koko talli on kuurattu painepesurilla lattiasta kattoon, sitten kun se on kuiva pitää vielä maalata seinät ja sitten onkin jo valmista. Pikkuhiljaa alkaa sääkin olla sellainen, että hepat varmaan tulevat ihan mielellään sisälle. Tosin eihän täällä nyt mitään hirmutalvia tule ja yksi lauma 1-2 -vuotiaita jääkin koko talveksi ulos, mutta niillä onkin sitten kunnon suojat toisin kuin näillä muilla.

Olen ratsastanut Consensilla nyt oikeastaan joka päivä, kun mies on auttanut tallintyhjennyksessä ja sitten on ollut kaikkea muuta pikku puuhaa, kuten tukkeutuneita viemäreitä, kaapelin kaivamista maasta yms. Consens on mennyt ihan mukavasti alun pikku erimielisyyksien jälkeen ja tänään uskaltauduin vihdoin pyytämään opetusta ja sainkin ihan kunnon treenin. Täällä ei toki ole mitään varsinaista "opettajaa" mutta tässä pihapiirissä asuu eräs ratsuttaja, joka tosin on nykyään päätoimisesti muissa töissä mutta käy myös pitämässä valmennuksia ja touhuaa muuten hevosten kanssa, hän on aikoinaan opettanut miehelle ratsastuksen alkeet. Tunnen hänet oikein hyvin ja hän on myös esikoislapseni kummi, mutta hänen opetuksessaan en ole ollut koskaan, hän kun asuu täällä enkä minä ole aiemmin täällä ratsastanut. Jäi kuitenkin oikein hyvä mieli ja mikä tärkeintä, uskoakseni hevosellekin. Opetus oli minulle paljon mielekkäämpää kuin aiemman pomoni luona, toki aivan erilaista joten vähän piti ensin asennoitua taas tekemään jälleen kerran kaikki eri tavalla. Mutta hevonen meni osan aikaa oikein hienosti ja oli pääasiassa oikein tyytyväinen, ja itsellekin ja hyvä mieli. Ko. opettaja on nähnyt consensin syntyvän ja on opettanut sen nostamaan kaviot, kulkemaan talutuksessa ja juoksemaan ympyrällä, joten hevonenkin oli hänelle tuttu.

Minä olen saanut ihan henkilökohtaisen vastuualueen, nimittäin klippaamisen... Valitettavasti se on ehkä ainoa hevosenhoidon osa-alue jota inhoan, mutta kun siitä kuitenkin maksetaan niin teen sitten. Nyt olen klipannut kaksi yksityishevosta ja jono sen kuin kasvaa, ja Consenskin pitäisi kyllä klipata pikimmiten. Sisäinen kukkahattutätini vähän vastustaa pullahevosten klippaamista lähinnä ulkonäkösyistä, harva hevonen siitä kuitenkaan nauttii, saati sitten jatkuvasta loimishowsta, ja kaiken huipuksi tänään klipattu hevonen repii loimensa joten sillä täytyy nyt pitää sitten kuonokoppaa karsinassa, vain siksi että omistajan mielestä se näyttää klipattuna paremmalta (muuten tässä ilmastossa kun ei hevonen loimea tarvitse). Mutta kukin tekee toki hevosellaan mitä tykkää. Itse en välttämättä klippaisi edes Consensia jos se olisi ihan ikioma, nyt kun sillä ei ainakaan tällä hetkellä juuri kilpailla, mutta se nyt kuitenkin oikeasti hikoaa joka päivä reilusti, ja kuivaksi loimittamisessa on oma vaivansa, joten en ole vastustanutkaan. Mutta eilen esim. klippasin hevosen, jolla ratsastetaan korkeintaan kerran viikossa hiukan käyntiä ja ravia....

Kävin tuossa iltapäivällä vähän ostoksilla, Krämerin liike kun on tuossa 50 km:n päässä... En sitten loppujen lopuksi ihan villiintynyt, vaikka kyllähän tuollaisessa paikassa saisi rahaa kulumaan. Tarkoitus oli ostaa satulahuopia sekä loimivyö, unohdin satulahuovat. Meillä kun on tasan kaksi satulahuopaa jotka molemmat ovat jo kovasti pesua vailla... No ostin kuitenkin sen loimivyön, hikiloimen, varsalleni nahkariimun ja riimunnarun (sille ostamani ponikokoinen riimu alkaa kuin alkaakin jäädä pieneksi!), Consensille tasapuolisuuden nimissä myös riimun ja narun, kunnollista stübbenin satulasaippuaa ja hamanolia että saa varusteetkin puhtaaksi sekä itselleni hanskat ja kaulaliinan. Vähän kuolasin vaatteitakin ja annoin itselleni melkein luvan ostaa jonkun puseron mutta ihme kyllä ei löytynyt mitään kivaa, joten en sitten ostanut, oikeastaan siis ostin vain kaikkea tarpeellista, minkä lisäksi vielä unohdin yhtä sun toista.

Loppuun vielä muistokuva upeasta Hicksteadista, joka lähti kovin traagisesti ja yllättäen ja jonka paikkaa maailman huipulla ei varmaan ihan hetkessä täytetä.

© 2008 by Nancy Jaffer

lauantai 5. marraskuuta 2011

Juhlahumua

Huh, tämä maaseudun seuraelämä meinaa olla meikäläiselle liikaa... Ei olla asuttu täällä vielä edes kahta viikkoa, mutta takana on jo neljät tai viidet juhlat. Tänään oli häät, en tuntenut ainoatakaan vieraista enkä oikeastaan hääpariakaan, siihen nähden oli ihan mukavaa. :D Muu porukka on vielä juhlimassa, itse tulin kotiin että lapset pääsi nukkumaan. Nyt ei kai ole lähiviikkoina enää hirmuisesti juhlia tiedossa, parin viikon päästä sen sijaan on aika isot hevosmessut Hannoverissa ja eräs tallilainen pyysi minua sinne heidän firmaansa edustamaan. En todellakaan ole mikään pr-henkilö, mutta koska hommasta kerran maksetaan niin taisin nyt sitten lupautua, apua.

Olen ratsastellut Consensilla pari päivää ja nyt se on alkanut mennä jo ihan mukavasti. Alkuun oli pieni kuolainongelma, meillä kun ei ole kauheasti kuolainvalikoimaa ja se mitä kokeilin ensin ei oikein tainnut olla sopiva, hevonen kuskasi minua pitkin pihamaata. Seuraavalla se pysyi kyllä käsissä mutta se kuolain on niin vahva että en oikeastaan halua sitä käyttää, nyt löytyi onneksi sellainen joka sopii meille molemmille.

Ensi viikolla sisäänratsastettavat heposet tulevat sisälle, sitten riittää menoa ja meininkiä... Ne hevoset ovat olleet oikeastaan koko ikänsä laitumella, kyllä ne riimussa osaavat kulkea mutta siinä se sitten melkein olikin. Täällä ei nuoria hevosia hirveästi käsitellä vaan ne elävät laumoissa laitumilla. Meillä on myös vielä viisi vieroittamatonta varsaa, joilla ei ole ollut ikinä riimua, se vähän kummastutti kun Suomessa "kotitallillani" varsoja alettiin taluttaa heti ensimmäisinä päivinä mutta maassa maan tavalla. Varsat huitelevat nyt jo ihan mihin sattuu mikä tekee niiden päivittäisestä laitumelle viemisestä ja sisään hakemisesta melko jännittävää.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Uudet kuviot

Huh.

Loma oli ja meni, jotenkin sitä menoa oli niin paljon, etten muka ehtinyt blogiakaan päivittämään. Käytiin siellä issikkamaastossa kaverin kanssa ja se oli varsin hauskaa ja ennen kaikkea vauhdikasta menoa. Oli alkuun vähän huono omatunto siitä miten sellainen pikkuponi jaksaa kantaa näin isoa ihmistä, mutta hyvin tuntui jaksavan vauhdista päätellen. :D Otin hepoista pari kuvaakin mutta en saanut niitä silloin ladattua nettiin kun yhteys oli nettitikulla, ja nyt en olekaan sitten ehtinyt. Täytyy katsoa jos muistaisi jossain välissä.

Sitten olin kaksi päivää HIHSissä toisen kaverin kanssa, hauskaa oli sielläkin ja oikeastaan ihan samanlaista kuin ennenkin. Hihsissä olen käynyt sen alkuvuosista lähtien, välissä oli taukoa kymmenisen vuotta silloin kun lähdin ulkomaille mutta toissavuonna olin siellä myös kun olin silloin Suomessa. Suomalaisratsastajia en enää niin tunnekaan saati sitten hevosia, mutta varsin nimekkäitä ulkomaalaisia olikin saatu paikalle, harmi että omat suosikit eivät niinkään menestyneet. Mutta esteluokat olivat kyllä ihan hienoa ja hyvätasoista menoa, kouluratsastus ei ehkä ollut niinkään minun makuuni. Maailmancup-luokan voittajan Piuksen tunnen niiltä ajoilta kun olin töissä Sveitsissä, hän kun kulki ulkomaan-kisareissuilla minun työnantajani kanssa, tosin olisin silti toivonut saksalaisille vähän parempaa menestystä. Mutta erityisen hienoa oli toki se, että Nina Fagerström pärjäsi niin hienosti kotikisoissa.

Hihs-viikonlopun jälkeen alettiinkin sitten valmistautua kotiinpaluuseen ja nyt ollaan sitten asuttu viikko uudessa kodissa. Netti ei vielä toimi joten siksi olen ollut täydellisessä pimennossa siitä asti kun lähdin Suomesta, nyt surffailen miehen puhelimen nettiyhteyden kautta joten tämä on yhä vähän huteraa ja kuvien yms. kanssa pelaaminen on aika hankalaa. Oikea netti meidän PITÄISI saada reilun viikon päästä. Omassa puhelimessa on erikseen netti mutta en pysty käyttämään sitä tietokoneella ja puhelimessani ei ole ääkkösiä, joten sillä on melko mahdotonta kirjoittaa mitään järkeenkäypää, ja viime päivät se netti ei olekaan toiminut enää ollenkaan... Tosin täytyy sanoa että eipä tässä ole juuri nettiä ehtinyt kaipaamaankaan, puuhaa riittää aamukuudesta alkaen iltaan asti niin paljon kuin jaksaa tehdä ja enemmänkin, ja illalla olen sitten vain sammunut sänkyyn. En ole jaksanut katsoa tv:tä kertaakaan ja kun tallissa ei ole radiota, olen elänyt koko viikon aivan täydellisessä uutispimennossa. :D No ehkä tällainen pieni eristäytyminenkin on joskus ihan virkistävää.

Consens on kotiutunut varsin hyvin:


Olen ratsastanut sillä muutaman kerran ja mies sitten muuten, ensimmäisillä kerroilla tuli vähän erimielisyyksiä kun kentän vieressä hevoset laukkasivat laitumella ja kaikki muukin oli kovin pelottavaa, mutta eilen sujui jo oikein mukavasti. Consens on nyt vähän "lomalla" kun ei ole ihan selvillä mitä sen kanssa nyt tehdään, ts. ehtiikö mies kisata vai koitettaisiinko sitä myydä vai mitä. Ollaan nyt vain ratsastettu ihan normaalisti, tarkoitus olisi että kun se nyt tottuu kunnolla uutseen ympäristöön ja vähän tasoittuu, voisi yksi vähän vähemmän ratsastanut tuttu alkaa vähän harjoittelemaan sen kanssa. Consens nyt ei varsinaisesti ole mikään pomminvarma alkeisratsu, mutta se on kuitenkin varsin tasainen luonne eikä hermostu ratsastajan ylimääräisitä heilumisista tai epämääräisistä avuista, ympäröivistä asioista vain, joten tarpeeksi rauhallisessa ympäristössä pitäisi onnistua.

Minun oma pikkuheppani on vain ollut ja syönyt, ja se onkin pulskistunut sen verran että kylkiluut eivät enää loista kovin kauas. En ole ehtinyt enkä jaksanut vielä tehdä sen kanssa MITÄÄN, en siis edes harjata kuten kuvasta näkee... Mutta eipä tuon kanssa nyt ole niin kiirettä. Olen vienyt sen aamulla ulos ja hakenut illalla sisään. Se vaikuttaa yhä erittäin järkevältä, pelkää kyllä uusia asioita eikä ole mitenkään pystyynkuollut, mutta ei saa mitään hepuleita vaan hetken puhistuaan tulee kiltisti sinne minne pitääkin, ei loiki eikä riehu. Ja on todella kiltti, en ole nähnyt sen kertaakaan edes luimistavan. Se ei oikein osaa nostaa jalkoja joten olen kiskonut ne joka aamu kerran ylös, mutta vaikka se ei oikein ymmärtäisikään mitä haluan, niin potkaista se ei ole edes aikonut kertaakaan.



Kunhan nyt jossain vaiheessa saadaan tähän hommaan jonkinlainen systeemi ja selkeys, niin kyllähän tuonkin kanssa on aikomus sitten jotain touhuta. Noin koulutuksellisesti ensin lähinnä irtohypyttää ja totuttaa suitsiin ja muihin kapistuksiin, keväällä ehkä pikaisesti harjoitella juoksutusta ja sitten katsotaan mitä tehdään. Selkään kiivetään varmaan vasta ensi syksynä jos se pysyy noin rauhallisena, se on kuitenkin ikäisekseen kovin pieni ja siro. Niin ja ruunatakin se pitää tässä talven aikana, toinen kives ei ole laskeutunut joten pitää ruunata klinikalla, itse olen vähän sitä mieltä että se voisi vielä tullakin alas jos odottaisi mutta appiukon mukaan ei ja koska hän nyt on täällä se asiantuntija niin uskotaan sitten. Ei sillä nyt niin ole väliä kun ruunata täytyy kuitenkin, se vain olisi helpompaa jos ei tarvitsisi kovin ylhäältä alkaa kaivelemaan.

Meidän varsinaiset työt ei ole edes alkaneet vielä, sää on ollut niin hyvä että nuoret ovat vielä laitumella. Viime viikolla vaihdettiin niitä toiselle laitumelle, puolivillejä hevosia oli 15, meitä ihmisiä 4 ja välimatkaa laidunten välillä noin kilometri, joka piti kulkea kylän pääkatua pitkin. En tiedä osaatteko kuvitella kuinka homma hoidettiin, ei se kovin fiksulta saati missään määrin turvalliselta touhulta tuntunut mutta lopulta koko lössi oli sillä toisella laitumella. Me siis pyydystimme ne hevoset yksi kerrallaan ja talutimme sitä pääkatua pitkin (keskellä tietä, kiireisimmät autoilijat kyllä ohittivat nyrkkiä puiden ihan hevosen kyljestä... Jos 8 hirven lauma kulkisi tietä pitkin niin monikohan ohittaisi ne kaasu pohjassa, mutta kun kyseessä on 8 lähes villiä nuorta, joskin aikuisen kokoista hevosta joita on yhdellä ihmisellä aina kaksi kerrallaan naruviritelmässä kiinni, on niiden ohittaminen tietenkin sama kuin mopoa ohittaisi?) toiselle laitumelle, ja vain yksi pääsi karkuun (eikä edes minulta!).

Täällä kyllä riittää puuhasteltavaa jo näinkin, en oikein osaa kuvitella tähän meidän tämänhetkiseen arkeen vielä reilua kymmentä sisäänratsastettavaa... No mutta eiköhän hommat siitä lähde käyntiin, ja toisaalta ensi viikkoon (kun hevoset tulevat sisälle) mennessä tämä kaikki muu hässäkkä pitäisi olla jo valmista, eli muuttohommat, paperityöt ja lasten päiväkodin aloitus. Nyt olemme ruokkineet hevoset ja tehneet tallin (normaalisti anoppi on tehnyt tämän kaiken yksin, ja hän varmaan tekee sitten jatkossakin osan hommista), kuljetettu tammoja varsoineen laitumelle ja illalla talliin (tähän menee yhteensä 1-2 tuntia päivästä vaikka tammoja ei ole kuin 5... Matkat ovat pitkät ja varsoja ei voi taluttaa kun niitä ei ole opetettu siihen ollenkaan, joten ne huitelevat ihan mihin sattuu, ja meidän kahden pitää kävellä se talli-laidun -väli kolme kertaa viiden tamman kanssa. Ensi viikolla varsat vierotetaan ja tämä härdelli jää onneksi pois ohjelmasta), siivonneet, puunanneet, järjestelleet. Miehen sisko oli lapsineen viime viikon myös täällä, sitten oli yhdet 50-vuotisjuhlat, viikonloppuna on häät...


Ostimme tosiaan sen kimon ponin josta laitoin jo aiemmin kuvan (ja jonka nimeä en yhäkään muista...) ja lapset ovat ratsastaneet nyt joka päivä, siitä ei vain ole tullut otettua ollenkaan kuvia. Poni on hurjan kiltti, tosin pelkää miehiä joten kaikki tämä lapsi-ponitouhu on kokonaan minun hommaani. Oikeastaan oli ajatuksena että lapset ratsastaisivat vain kerran pari viikossa etteivät heti kyllästy, mutta esikoinen on ehdottomasti halunnut ratsastaa joka päivä ja onkin kyllä oppinut hurjasti muutamassa päivässä. Ponilla ei ole ratsastettu pariin vuoteen kunnolla mutta se on onneksi oikein kiltti ja superrauhallinen vaikka onkin vähän arka, säikkyy kyllä mutta ei karkaa mihinkään. Täytyy nyt katsoa sitten miten sen liikunnasta huolehditaan, jos joku vähän osaavampi lapsi suostuisi sillä silloin tällöin ratsastamaan, se on kuitenkin  niin pieni että itse en aio sen selkään kavuta ja meidän lasten ratsastelu on kuitenkin vielä aika vaatimatonta, eikä joka päivä juoksuttaminenkaan ole pidemmän päälle terveellistä. Täytyy sitten ehkä katsoa jos löytäisi edulliset kärryt ja saisi vaikka opetettua sen ajolle, ponilla ei toki ole koskaan ajettu mutta voisihan se silti onnistua, ja olisi kuitenkin varmaan ihan kivaa vaihtelua.

Meidän koirat ovat viihtyneet vallan erinomaisesti ja marsut ovat herättäneet suurta ihastusta tallilaisissa. Anopilla on myös kaksi koiraa joten koirat riehuvat keskenään aamusta iltaan...





Toisen anopin koiran pentu on saanut pentuja, ja omistaja käytti niitä näytillä, ja ne olivat aaaaaaivan mahdottoman suloisia ja hirvittäviä tuholaisia.


Tui tui, onneksi kaikilla on jo koti...


Tässäpä kevyt tilannepäivitys nyt ensi alkuun... Nyt on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta koko päivän.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Päivitystä

Olin näköjään saanut Suvilta haasteen, kiitos! Vastaan siihen tässä lähipäivinä, nyt on niin myöhäistä ettei ajatus oikein kulje ja lisäksi kirjoittaminen on hankalaa kun en viitsi laittaa valoja, joten en näe näppäimiä. Pitää siis vähän arvailla kirjainten järjestystä.

Mutta siis Suomessa oleilu on sujunut lomatunnelmissa, en ole tehnyt MITÄÄN hyödyllistä. En myöskään opintoihini liittyen... No onhan tässä vielä reilu viikko aikaa...

Hevosista olen pitänyt myös lomaa, paitsi kerran kävin kaverin kanssa tunnilla (mikä jo itsessään on ihan hyvä juttu, opetusta kun en ole viime vuosina juuri saanut muilta kuin viimeisimmältä pomoltani, ja hänen tyylinsä nyt ei ehkä ollut ihan sellainen, mitä haluaisin jatkossa toteuttaa). Oli oikein mukavaa, hevonen (suokkitamma; olen ratsastanut suomenhevosella viimeksi noin 15 vuotta sitten) oli AIVAN ihastuttava ja opetuskin oli oikein laadukasta, harmi vain etten aluksi oikein tajunnut mitä opettaja tarkoitti ja tunti meni siksi suurilta osin hukkaan. Tyyli kun oli aika erilainen mihin olen viime aikoina tottunut, olisi toki ehkä voinut myös etukäteen vähän ottaa selvää mitä kyseinen opettaja haluaa. Mutta siis ehdottomasti kannattava reissu. Viime viikonloppuna käväisin tuossa naapurikylässä vähän katsomassa kouluratsastuksen hallisarjan osakilpailua, se ei nyt ehkä niinkään säväyttänyt. Tai ratsastajista moni ratsasti omaan makuun ihan kivasti, mutta hevoset eivät ehkä niinkään ihastuttaneet.

Nyt viikonloppuna olisi laatuarvostelu ja kyvyt esiin-finaali, saa nähdä jaksaisinko käväistä katsomassa. Ei ole oikein tuon ikäisissä hevosissa enää täälläpäin ketään joita itse tuntisin, mutta voisihan se olla ihan mielenkiintoista. Kyvyt Esiin-osakilpailuissa toimin vuosikaudet avustajana ja siitä lajista olen tainnut saada tarpeekseni. :D Ensi viikolla menen kuitenkin kaverin kanssa parin tunnin issikkamaastoon!

Kotopuolesta on kuulunut oikeastaan vain sen verran, että mies on hankkinut Consensille satulan, joka oli hänen pomollaan kokeiltavana ja joka muuten on aivan UNELMA istua, eli pisteet miehelle. Sekä lapsille ponin, parempia kuvia ei nyt ole mutta eiköhän niitäkin joskus tulevaisuudessa ole luvassa:

maanantai 3. lokakuuta 2011

Lomalle!

Huomenna me otetaan suunta kohti Suomea, jipii!

Suunnitelmissa on lähinnä oleilua, vähän opiskelujuttujen päivitystä, kavereiden tapaamista, ratsastamassakin ajattelin käydä kerran tai pari. Ja aion syödä koko kolme viikkoa pelkästään karkkia ja juoda siideriä. :P

Blogi saattaa olla vähän lomalla sen ajan myöskin (mutta kiva silti että on tullut uusia lukijoita! :) ), kun ei siellä varmaan näin hevosjuttujen suhteen kovin kummoisia tule tapahtumaan. Tai no Hihs-tunnelmia täytynee sitten vähän laittaa muistiin, mutta muuten. Bloggaaminen aktivoitunee viimeistään marraskuussa sitten kun ollaan saatu muuttohommat hoidettua, eiköhän sitten riitä niitä hevosjuttujakin taas.

Nyt pitäisi ehkä alkaa pakkaamaan...