Uudet kuviot

Huh.

Loma oli ja meni, jotenkin sitä menoa oli niin paljon, etten muka ehtinyt blogiakaan päivittämään. Käytiin siellä issikkamaastossa kaverin kanssa ja se oli varsin hauskaa ja ennen kaikkea vauhdikasta menoa. Oli alkuun vähän huono omatunto siitä miten sellainen pikkuponi jaksaa kantaa näin isoa ihmistä, mutta hyvin tuntui jaksavan vauhdista päätellen. :D Otin hepoista pari kuvaakin mutta en saanut niitä silloin ladattua nettiin kun yhteys oli nettitikulla, ja nyt en olekaan sitten ehtinyt. Täytyy katsoa jos muistaisi jossain välissä.

Sitten olin kaksi päivää HIHSissä toisen kaverin kanssa, hauskaa oli sielläkin ja oikeastaan ihan samanlaista kuin ennenkin. Hihsissä olen käynyt sen alkuvuosista lähtien, välissä oli taukoa kymmenisen vuotta silloin kun lähdin ulkomaille mutta toissavuonna olin siellä myös kun olin silloin Suomessa. Suomalaisratsastajia en enää niin tunnekaan saati sitten hevosia, mutta varsin nimekkäitä ulkomaalaisia olikin saatu paikalle, harmi että omat suosikit eivät niinkään menestyneet. Mutta esteluokat olivat kyllä ihan hienoa ja hyvätasoista menoa, kouluratsastus ei ehkä ollut niinkään minun makuuni. Maailmancup-luokan voittajan Piuksen tunnen niiltä ajoilta kun olin töissä Sveitsissä, hän kun kulki ulkomaan-kisareissuilla minun työnantajani kanssa, tosin olisin silti toivonut saksalaisille vähän parempaa menestystä. Mutta erityisen hienoa oli toki se, että Nina Fagerström pärjäsi niin hienosti kotikisoissa.

Hihs-viikonlopun jälkeen alettiinkin sitten valmistautua kotiinpaluuseen ja nyt ollaan sitten asuttu viikko uudessa kodissa. Netti ei vielä toimi joten siksi olen ollut täydellisessä pimennossa siitä asti kun lähdin Suomesta, nyt surffailen miehen puhelimen nettiyhteyden kautta joten tämä on yhä vähän huteraa ja kuvien yms. kanssa pelaaminen on aika hankalaa. Oikea netti meidän PITÄISI saada reilun viikon päästä. Omassa puhelimessa on erikseen netti mutta en pysty käyttämään sitä tietokoneella ja puhelimessani ei ole ääkkösiä, joten sillä on melko mahdotonta kirjoittaa mitään järkeenkäypää, ja viime päivät se netti ei olekaan toiminut enää ollenkaan... Tosin täytyy sanoa että eipä tässä ole juuri nettiä ehtinyt kaipaamaankaan, puuhaa riittää aamukuudesta alkaen iltaan asti niin paljon kuin jaksaa tehdä ja enemmänkin, ja illalla olen sitten vain sammunut sänkyyn. En ole jaksanut katsoa tv:tä kertaakaan ja kun tallissa ei ole radiota, olen elänyt koko viikon aivan täydellisessä uutispimennossa. :D No ehkä tällainen pieni eristäytyminenkin on joskus ihan virkistävää.

Consens on kotiutunut varsin hyvin:

Olen ratsastanut sillä muutaman kerran ja mies sitten muuten, ensimmäisillä kerroilla tuli vähän erimielisyyksiä kun kentän vieressä hevoset laukkasivat laitumella ja kaikki muukin oli kovin pelottavaa, mutta eilen sujui jo oikein mukavasti. Consens on nyt vähän "lomalla" kun ei ole ihan selvillä mitä sen kanssa nyt tehdään, ts. ehtiikö mies kisata vai koitettaisiinko sitä myydä vai mitä. Ollaan nyt vain ratsastettu ihan normaalisti, tarkoitus olisi että kun se nyt tottuu kunnolla uutseen ympäristöön ja vähän tasoittuu, voisi yksi vähän vähemmän ratsastanut tuttu alkaa vähän harjoittelemaan sen kanssa. Consens nyt ei varsinaisesti ole mikään pomminvarma alkeisratsu, mutta se on kuitenkin varsin tasainen luonne eikä hermostu ratsastajan ylimääräisitä heilumisista tai epämääräisistä avuista, ympäröivistä asioista vain, joten tarpeeksi rauhallisessa ympäristössä pitäisi onnistua.

Minun oma pikkuheppani on vain ollut ja syönyt, ja se onkin pulskistunut sen verran että kylkiluut eivät enää loista kovin kauas. En ole ehtinyt enkä jaksanut vielä tehdä sen kanssa MITÄÄN, en siis edes harjata kuten kuvasta näkee... Mutta eipä tuon kanssa nyt ole niin kiirettä. Olen vienyt sen aamulla ulos ja hakenut illalla sisään. Se vaikuttaa yhä erittäin järkevältä, pelkää kyllä uusia asioita eikä ole mitenkään pystyynkuollut, mutta ei saa mitään hepuleita vaan hetken puhistuaan tulee kiltisti sinne minne pitääkin, ei loiki eikä riehu. Ja on todella kiltti, en ole nähnyt sen kertaakaan edes luimistavan. Se ei oikein osaa nostaa jalkoja joten olen kiskonut ne joka aamu kerran ylös, mutta vaikka se ei oikein ymmärtäisikään mitä haluan, niin potkaista se ei ole edes aikonut kertaakaan.

Kunhan nyt jossain vaiheessa saadaan tähän hommaan jonkinlainen systeemi ja selkeys, niin kyllähän tuonkin kanssa on aikomus sitten jotain touhuta. Noin koulutuksellisesti ensin lähinnä irtohypyttää ja totuttaa suitsiin ja muihin kapistuksiin, keväällä ehkä pikaisesti harjoitella juoksutusta ja sitten katsotaan mitä tehdään. Selkään kiivetään varmaan vasta ensi syksynä jos se pysyy noin rauhallisena, se on kuitenkin ikäisekseen kovin pieni ja siro. Niin ja ruunatakin se pitää tässä talven aikana, toinen kives ei ole laskeutunut joten pitää ruunata klinikalla, itse olen vähän sitä mieltä että se voisi vielä tullakin alas jos odottaisi mutta appiukon mukaan ei ja koska hän nyt on täällä se asiantuntija niin uskotaan sitten. Ei sillä nyt niin ole väliä kun ruunata täytyy kuitenkin, se vain olisi helpompaa jos ei tarvitsisi kovin ylhäältä alkaa kaivelemaan.

Meidän varsinaiset työt ei ole edes alkaneet vielä, sää on ollut niin hyvä että nuoret ovat vielä laitumella. Viime viikolla vaihdettiin niitä toiselle laitumelle, puolivillejä hevosia oli 15, meitä ihmisiä 4 ja välimatkaa laidunten välillä noin kilometri, joka piti kulkea kylän pääkatua pitkin. En tiedä osaatteko kuvitella kuinka homma hoidettiin, ei se kovin fiksulta saati missään määrin turvalliselta touhulta tuntunut mutta lopulta koko lössi oli sillä toisella laitumella. Me siis pyydystimme ne hevoset yksi kerrallaan ja talutimme sitä pääkatua pitkin (keskellä tietä, kiireisimmät autoilijat kyllä ohittivat nyrkkiä puiden ihan hevosen kyljestä... Jos 8 hirven lauma kulkisi tietä pitkin niin monikohan ohittaisi ne kaasu pohjassa, mutta kun kyseessä on 8 lähes villiä nuorta, joskin aikuisen kokoista hevosta joita on yhdellä ihmisellä aina kaksi kerrallaan naruviritelmässä kiinni, on niiden ohittaminen tietenkin sama kuin mopoa ohittaisi?) toiselle laitumelle, ja vain yksi pääsi karkuun (eikä edes minulta!).

Täällä kyllä riittää puuhasteltavaa jo näinkin, en oikein osaa kuvitella tähän meidän tämänhetkiseen arkeen vielä reilua kymmentä sisäänratsastettavaa... No mutta eiköhän hommat siitä lähde käyntiin, ja toisaalta ensi viikkoon (kun hevoset tulevat sisälle) mennessä tämä kaikki muu hässäkkä pitäisi olla jo valmista, eli muuttohommat, paperityöt ja lasten päiväkodin aloitus. Nyt olemme ruokkineet hevoset ja tehneet tallin (normaalisti anoppi on tehnyt tämän kaiken yksin, ja hän varmaan tekee sitten jatkossakin osan hommista), kuljetettu tammoja varsoineen laitumelle ja illalla talliin (tähän menee yhteensä 1-2 tuntia päivästä vaikka tammoja ei ole kuin 5... Matkat ovat pitkät ja varsoja ei voi taluttaa kun niitä ei ole opetettu siihen ollenkaan, joten ne huitelevat ihan mihin sattuu, ja meidän kahden pitää kävellä se talli-laidun -väli kolme kertaa viiden tamman kanssa. Ensi viikolla varsat vierotetaan ja tämä härdelli jää onneksi pois ohjelmasta), siivonneet, puunanneet, järjestelleet. Miehen sisko oli lapsineen viime viikon myös täällä, sitten oli yhdet 50-vuotisjuhlat, viikonloppuna on häät...

Ostimme tosiaan sen kimon ponin josta laitoin jo aiemmin kuvan (ja jonka nimeä en yhäkään muista...) ja lapset ovat ratsastaneet nyt joka päivä, siitä ei vain ole tullut otettua ollenkaan kuvia. Poni on hurjan kiltti, tosin pelkää miehiä joten kaikki tämä lapsi-ponitouhu on kokonaan minun hommaani. Oikeastaan oli ajatuksena että lapset ratsastaisivat vain kerran pari viikossa etteivät heti kyllästy, mutta esikoinen on ehdottomasti halunnut ratsastaa joka päivä ja onkin kyllä oppinut hurjasti muutamassa päivässä. Ponilla ei ole ratsastettu pariin vuoteen kunnolla mutta se on onneksi oikein kiltti ja superrauhallinen vaikka onkin vähän arka, säikkyy kyllä mutta ei karkaa mihinkään. Täytyy nyt katsoa sitten miten sen liikunnasta huolehditaan, jos joku vähän osaavampi lapsi suostuisi sillä silloin tällöin ratsastamaan, se on kuitenkin  niin pieni että itse en aio sen selkään kavuta ja meidän lasten ratsastelu on kuitenkin vielä aika vaatimatonta, eikä joka päivä juoksuttaminenkaan ole pidemmän päälle terveellistä. Täytyy sitten ehkä katsoa jos löytäisi edulliset kärryt ja saisi vaikka opetettua sen ajolle, ponilla ei toki ole koskaan ajettu mutta voisihan se silti onnistua, ja olisi kuitenkin varmaan ihan kivaa vaihtelua.

Meidän koirat ovat viihtyneet vallan erinomaisesti ja marsut ovat herättäneet suurta ihastusta tallilaisissa. Anopilla on myös kaksi koiraa joten koirat riehuvat keskenään aamusta iltaan...

Toisen anopin koiran pentu on saanut pentuja, ja omistaja käytti niitä näytillä, ja ne olivat aaaaaaivan mahdottoman suloisia ja hirvittäviä tuholaisia.

Tui tui, onneksi kaikilla on jo koti...

Tässäpä kevyt tilannepäivitys nyt ensi alkuun... Nyt on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta koko päivän.