Tännehän on tullut oikea lukijaryntäys, hui ja tervetuloa uusille! Ilmiö johtuu arvatenkin siitä, että linkitin blogin tuonne hevosväen tietotoimistoon, tarkoituksena ei nyt niinkään ollut haalia uusia lukijoita että tuntisi olonsa suosituksi, vaan laitoin sen sinne koska ajattelin että samanhenkisiä voisi kiinnostaa. Itse tykkään lukea jollain tavalla samassa elämäntilanteessa olevien blogeja, eikä niitä aina niin helposti löydy ihan sattumalta tai edes blogilistalta.

En ole oikein jaksanut kirjoittaa enkä nyt kyllä muistakaan että olisi tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Villihevosista suurin osa tulee jo ulos karsinasta ja menee sinne sisälle sekä juoksee liinassa ympyrää, kaikki muu on vielä vähän hakusessa. Yksi niistä on kyllä ihan ylitse muiden, se hyppää pystyyn heti kun joku asia ei ihan justiinsa mene niin kuin se haluaisi, kyseessä on juuri tämä joka ensimmäisen puolen vuorokauden aikana rikkoi kolme lamppua. Se tosin oppi kyllä sen verran, että ei ole sen koommin hypännyt pystyyn tallikäytävällä, mutta muuten se ei sitten paljon muuta teekään. Lisäksi se potkii ihan kunnolla ja se asuu nykyään karsinassaan riimunnaru kiinni riimussa, koska muuten sitä ei saa sieltä vammoitta kiinni. Erehdyimme kerran laittamaan sen tarhaan ja... noh, sen sieltä kiinni ottaminen onkin sitten ihan oma tarinansa, johon kuuluu kaksi loukkaantunutta, henkiä ei kuitenkaan mennyt.

Nämähän ovat juuri tällaisen tätiratsastajan unelmahepoja, not. Kieltäydyn koskemasta koko otukseen muuten kuin äärimmäisen pakon edessä. Tosin onnistun telomaan itseni niiden kiltimpienkin kanssa, pari päivää sitten hain Consensin paniikkiveljeä laitumelta, kun se säikähti maassa olevaa riimunnarua (se oli vielä vihreä, aivan ilmiselvä myrkkykäärme!), juoksi ylitseni ja pakeni paikalta. Sain onneksi vain mustelmia (nuorena olen murtanut kylkiluita laitumella kun normaalisti varsin harmonisesti elävälle tammalaumalle tuli riitaa ruokailusta) mutta hevosen pyydystäminen olikin sitten oma operaationsa. Onneksi yksi tallilainen oli juuri tulossa pihaan ja pysäköi autonsa portille niin että heppa ei lähtenyt tielle, mutta jo pihasta pyydystäminenkin vaati melkoista pitkäjänteisyyttä, herra kun tosiaan on hieman ujo. No lopulta se sitten tulla tepsutteli ihan itse minun luokseni aikansa ympäri pihamaata puhistuaan.

Mies on päässyt kunnialla ensimmäisen sisäänratsastettavan, kolmevuotiaan kouluhevosen selkään. Ensimmäisellä kerralla kun mies roikkui jalustimessa, hevonen suoritti lähes tyylipuhtaan levaden ja sen jälkeen ulkoistin selkäännousuavustamisen tallin kouluvalmentajalle, koska en halua olla se syyllinen kun hevonen linkoaa miehen tantereeseen. Nyt on siis tosiaan päästy jo ihan kunnolla selkään ja liikuttu eteenpäin kaikissa askellajeissa, hevonen tosin on yhä melko räjähdysaltis ja teki saman levaden ratsastaja selässään, mutta pihakivetyksellä. Siihen laskeuduttuaan se onkin sitten pysynyt maan pinnalla. :D

Tämän hevosen piti oikeastaan olla jo ratsastettu, näin sanoi se henkilö joka on tässä aiemmin nuoria hevosia satunnaisesti muiden hommiensa ohella laitellut. Siksi vähän kummastutti hevosen reaktio ensimmäiseen selkäännousuyritykseen, mutta myöhemmin selvisi että kyllähän sillä tosiaan oli ratsastettu, rauhoittavan SEKÄ huulipuristimen avulla... Tätä ei tosin muistettu sitten mainita, no ei se ehkä ole niin oleellista.

Siellä ht-netin topicissa kysyttiin päiväohjelmaa joten taidanpa ihan huvikseni sellaisen tähän rustata, meillähän ei siis todellakaan ole mitään päiväohjelmaa. Tasan ainoa rutiini on se, että hevoset ruokitaan kolme kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan suunnilleen samoihin aikoihin. Kaikki muu selviää sitten päivän kuluessa.

No tämän päivän aikataulu oli suunnilleen tällainen (nyt oli siis lauantai, joka on vähän erilainen kuin arki siksi, että lapset eivät mene päiväkotiin ja yksityisten omistajia pyörii tallilla pitkin päivää):

6.15 herätys
6.20 tallissa, ruokinta (heinät,kaurat) ja kuivitus
7.45 aamutalli valmis, lapset ovat heränneet joten käyn etsimässä heille vaatteet ja otan mukaan ulos. Mies alkaa juoksuttamaan villihevosia ja minä putsaan karsinoita (putsaamme karsinat meidän tallikäytävältä koska niitä ei saa tyhjennettyä traktorilla, joten jos niihin vain lisäisi kuivaa kuten muihin karsinoisin, pitäisi ne tyhjentää käsin muutaman viikon välein ja siihen menisi suunnilleen koko päivä). Välillä käyn auttamassa miestä jonkun hevosen kanssa juoksutushalliin tai pesupaikalle, välillä etsimässä lapsia ja kieltämässä heitä milloin mistäkin.
9.00 aamupala kaikille (tarkoitti tänään vain meitä sekä miehen vanhempia, muuten etenkin viikonloppuisin aamupalapöytään voi ilmestyä ties ketä ystävää ja kylänmiestä), sen jälkeen ruokin lemmikkieläimet (marsut, koirat, kissat), vien pari hevosta laitumella ja yhden tarhaan, tyhjennän pesukoneen, etsin uudelleen lasten ulkovaatteet, menen talliin ja putsaan puoli karsinaa
vähän ennen klo 10.00 joku tulee pihaan ja ilmoittaa että kaupan takana olevalla laitumella yksi hevonen on aidan väärällä puolella. Appiukko menee katsomaan ja husiessaan hevosta oikealle puolelle saa hajotettua aidan, joten joudumme vaihtamaan koko lauman toiselle laitumelle, joka on onneksi lähellä, vain pyörätien toisella puolella. Virittelemme liinat ja raipat tanaan ja päästämme hevoset tien yli, ne karauttavat uudelle laitumelleen kuin eivät olisi olleet vuoteen ulkona... Appiukko huomaa, että alkuperäisellä laitumella ei ole ollut viikkon sähköä, koska HÄN (onneksi) oli unohtanut laittaa sen päälle aitalankaa kiristeltyään...
11-14 siivoan loput karsinat, juoksutan yhden hevosen, lakaisen yms., komennan lapsia, etsin kadonnutta koiraa
14-15.00  ratsastan, vaihdan heppoja laitumelle. Tähän asti mies on juoksuttanut sekä käynyt kahden nuoren selässä.
15.00-15.45 käyn koiran kanssa pienellä hölkkälenkillä, muut syövät lounasta
16.00-17.30 käyn suihkussa ja puen melkein puhtaat vaatteet, käymme koko perhe kaupungilla ostamassa lapsille sisälenkkarit jumppatuntia varten sekä burger kingissä
17.30 kotona ja iltapäiväkahvi, imuroin ja haen loput hevoset sisälle
18.00-19.00 iltaruuat hevosille (heinät, kaurat), marsuille, koirille ja kissoille, lakaisu, juoruilua yksityisten kanssa, ovet kiinni
19.00-19.30 käyn kaupassa
19.30-20.15 lapset telkun eteen ja menemme rakentamaan maneesiin irtohypytyskujaa
20.30 lapsi nro 1 menee nukkumaan ja minä syöksyn rakkaan tietokoneen äärelle, loppuperhe katsoo telkkua.

Normaaliin päiväohjelmaan ei siis todellakaan kuulu mitään kaupungilla käymistä (eikä aitojen rikkomista), mutta ei se tarkoita että olisi sen pari tuntia enemmän luppoaikaa, tänään oli muuten vähemmän tekemistä. Miehellä on kaksi ratsastettavaa joiden omistajat ratsastavat viikonloppuisin itse, ja Stalypso-tamma on yhä levossa, lisäksi lasten poniratsastuksen korvasi tänään burger king. :D

Huomenna on sitten luvassa irtohypytystä! Suomessa aikoinaan "kotitallillani" harrastettiin sitä paljonkin, viime vuosina olen ollut vähän vähemmän mukana tässä lajissa kun työpaikoillani ei yleensä ole ollut kovin nuoria hevosia kuin ehkä satunnaisesti. Saa näyhdä mitä tästä sitten tulee, etenkin saa nähdä saammeko sitä yhtä päälle tulevaa kahdella jalalla elävää kullannuppua enää ikinä ulos maneesista... No se on tarkoitus ottaa viimeisenä mutta silti. Minun pikkumiehenikin pääsee hyppäämään, ensimmäinen kerta kun sen pitää tehdä jotain. Sillä ei kyllä ole kovin sykähdyttävä laukka joten vähän epäilen hyppykykyäkin, tosin ei sen sukukaan mitään hyppylahjoja lupaa, toivottavasti tämä kuitenkin olisi kivaa vaihtelua laitumella möllöttämiseen.