En nyt jostain syystä pysty kirjoittamaan noihin kommentteihin (oman blogini tai muidenkaan, tämän huomasin kun olin vuodattanut romaanin yhden blogin kommenttiosioon, harmitti kyllä. Voi olla että blogin pitäjän kannalta ei niinkään huono juttu :D) ollenkaan, joten vastaan tässä samassa Jennin kommenttiin edellisestä tekstistä. Ihan mukava paikka tämä on ja siisteys on kiinni siitä kuinka paljon jaksetaan lakaista... :D Tässä on useampi pieni tallikäytävä erikseen, kyseessä kun on 1800-luvulta peräisin oleva tila jota ei ole alunperin varsinaisesti hevostilaksi suunniteltu. Se vaikuttaa hommiin sen verran, että pitää kulkea paljon edestakaisin ruokkiessa ja hevosia kuntoon laitettaessa, ja ylipäätään koko ajan pitää kävellä sieltä tänne ja tuota kautta takaisin, pitäisi varmaan hankkia askelmittari ja katsoa montako kilometriä tulee käveltyä päivässä ihan vain normihommien takia...

Meillä on siis vuokrattuna yksi ihan yhtenäinen tallikäytävä joten jahka nyt saadaan kaikki valmiiksi, on meidän hevoset ainakin suunnilleen kaikki samassa paikassa.

Minäkin tykkään että saatiin lapsille poni, tähän asti ollaan lainaponeilla käyty vähän köpöttelemässä ja esikoinen on kyllä oppinut ihan hurjasti kahdessa viikossa nyt, kun on ratsastanut melkein joka päivä. Nuorempi ei enää niinkään välitä ratsastaa, aiemmin halusi aina mutta toisaalta silloin käytiin vain kerran viikossa ratsastamassa ja nytkin haluaa noin yhtenä päivänä viikossa selkään joten siltä kantilta innostus ei ehkä ole varsinaisesti laantunut. Mutta ei ole alunperinkään ollut hevosjutuista niin innostunut kuin esikoinen. Voihan se olla että parin vuoden päästä kumpaakaan ei enää hevoset kiinnosta mutta ei sille sitten mitään voi, pakko niitä tässä katsella on mutta sen enempää ei hevosharrastukseen pakoteta. Miehelläkin on ollut ratsastusmahdollisuus pikkulapsesta lähtien mutta innostui silti ratsastamaan vasta teini-ikäisenä joten eipä tässä kiirettä ole. Miehen veli ei ole koskaan ollut hevosista kiinnostunut ja on kyllä ratsastanut joskus lapsena jonkin verran mutta innostus loppui kun putosi pari kertaa, sen jälkeen ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä juuri ollenkaan, vaikka siis tässä asuu myös, joten sekin on ihan mahdollista. :D Ja miehen sisar taas on ihan menestynyt kouluratsastaja jolla on oma talli.

Täällä on ollut hirmu kylmä vuodenaikaan nähden, pakkasta yöllä ja pitkälle aamupäiväänkin. Minä olen hyvin palelevaista laatua ja nyt vielä flunssassa, niin nuo aamut ovat aika tuskallisia, toivottavasti sää hiukan lämpenisi... Tänään olin kuumeessa ja pää on niin tukossa etten kuule enkä maista yhtään mitään, toivottavasti huomenna olisi jo vähän terveempi olo. Tänään ei muutenkaan aamupäivä mennyt ihan putkeen, meillä oli klipattavana yhden tytön hevonen joka on kuulemma oikein kiltti, klippaamisesta ei ollut kokemusta mutta yleensä suht selväpäiset hevoset nyt eivät siitä sen kummemmin hätkähdä. No tämän kanssa ei oikein meinannut onnistua, kyljet ja selän sai juuri ja juuri ilman apukeinoja hyyyvin hitaasti ja makupalojen avustuksella, mutta loppuosaan tarvittiin huulipuristinta ja rohkeutta. Siinä vaiheessa kun kiltti lastenratsu oli hypännyt kolme kertaa pystyyn meidän suht ahtaassa puhdistustilassa ja kiivennyt kerran välipuomin päälle, totesi jopa mies (joka ei todellakaan pelästy oikeastaan yhtään mistään) että ehkäpä annetaan olla. No ainakin tiedetään että seuraavalla kerralla heppa saa kunnon unilääkkeet.

Eläinlääkäri vilkaisi tänään sitä miehen sisäänratsastettavaa, joka nosteli eilen takajalkaansa kummallisesti. Tänään se nosteli sitä entistä korkeammalle ja välillä myös seisoi jalka ylhäällä. Ei kuitenkaan vaikuttanut varsinaisesti kipeältä, ei onnu (liikkuu siis kyllä erikoisesti, mutta ei sitä voi oikein ontumiseksi sanoa) eikä arista jalkaa. Eläinlääkärikin oli vähän ihmeissään, sanoi että se on todennäköisesti joku hermovaiva mutta se voi sitten taas johtua melkein mistä tahansa. Ei oikein osannut mitään hoito-ohjeitakaan antaa mutta piikitti kortisonia ja käski pitää levossa muutaman päivän ja katsoa muuttuuko miksikään. Vähän jo tuntuu että meidän ei vain ole tarkoitus tehdä yhteistyötä näiden miehen vanhempien kasvattien kanssa, ensimmäisen joka miehellä oli ratsutettavana veimme teuraaksi 4-vuotiaana koska sillä oli erittäin paha sädeluuontuma, Consens oli tarkoitus myydä kallilla ja siitä tehtiin jopa ajateltua kalliimpi tarjous, mutta sitten löytyi se ikävä pikkujuttu röntgenkuvista, ja nyt tämä jalkansa nostelija on siis myös miehen isän kasvatti... Ja muuten niistä on kyllä tullut ihan hyviä, kestäviä ja toimivia ratsuja.

No toivottavasti jatkossa yhteistyö toimii vähän paremmin, tänään tuli laitumelta Consensin veli, se on tosin jo 4 mutta on ollut vain laitumella koska sillä oli vuosi sitten melkoinen kasvuvaihe eikä työskentely tuntunut silloin oikein hyvältä ajatukselta. Täytyy sanoa ettei sekään oikein vakuuttanut... Se on nyt kyllä jo ihan sopusuhtaisen näköinen ja ihan nättikin hevonen, mutta se on niin käsittämättömän arka että en tiedä miten sen selkään voisi ikinä päästä (jo siksikin, että se siis myös on nyt sitten yli 170 cm korkea ja todellakin ERITTÄIN pelokas). Ei tehty tänään muuta kuin vähän leikattiin harjaa ja häntää, mutta siihenkin meni yli puoli tuntia: ensin hevoskuiskailin vartin verran että sain sille riimun päähän, ja sitten se singahti pitkin meidän putsauspaikan seiniä joka kerta, kun napsautin saksilla harjaa. Lopulta se jäi sitten paikalleen seisomaan, mutta vapisi niin että suht suoran linjan leikkaaminen oli aika haastavaa. Lupaavalta vaikuttaa. :D

Minun pikkumieheni kävi tänään kengittäjän luona mutta ei tarvinnut tehdä mitään, kaviot ovat kuulemma oikein hyvät. :) Ikävä kyllä miehen isän käyttämä kengittäjä on erittäin vastenmielinen tyyppi. Itse tulen toimeen aika monenlaisten ihmisten kanssa enkä kovin helposti ärsyynny suht vieraiden ihmisten luonteenpiirteistä, mutta tämä oli kyllä harvinaisen inhottava. Ja kaiken lisäksi vielä kalliskin. Harmittaa kun edellisessä paikassa sekä miehen että minun töissä kävi sama kengittäjä joka oli sekä erittäin ammattitaitoinen, mukava, hyvä hevosten kanssa että kaiken lisäksi vielä edullinen. Hänellä oli kaiken tämän lisäksi vielä mukana aina yksi tai kaksi oppisopimuspoikaa jotka olivat myös fiksuja ja mukavia, ja tekivät kaikki oheishommat hevosten hakemisesta jälkien siivoamiseen asti, tälle täkäläiselle mestarille kun piti pitää jopa Consensia (joka melkein nukahtaa kengitettäessä) kiinni koko kengityksen ajan ja luonnollisesti siivota kaikki jäljet.

Mutta nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan, herätyskello pakottaa taas ihan liian aikaisin ulos kylmyyteen.