Arki on alkanut

Lauma saatiin kuin saatiinkin talliin ja jokainen omaan karsinaansa. Se oli tosin kohtalaisen hikinen homma, mutta onnistui kuitenkin ilman suurempia vammoja. Mies on juoksuttanut koko lauman eilen ja tänään, ja hepat alkavat jo olla vähän rauhallisemmin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, että nämä eivät siis osaa kulkea talutettuina. Se ei välttämättä tarkoita että ne sinkoilisivat villisti mihin sattuu, vaan useimmiten sitä, että ne eivät yksinkertaisesti tule mukaan, etenkin kun eivät muutenkaan ole kauheasti olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Toissailtana oli ihan hitonmoinen työ saada ne menemään karsinoihin sisälle, mutta vielä paljon tuskallisempaa oli eilen saada ne tulemaan karsinasta ulos... :D Siinä vaiheessa kun on edetty juoksutushallille asti (matkaa tallista on ehkä 20 metriä...) ja saatu ovi kiinni, ei ole ollut enää mitään isompia ongelmia.

Nämä pakenevat kaikkea epämiellyttävää hyppäämällä pystyyn ja kääntymällä, sillä seurauksella että yksi ja sama hevonen onnistui alle vuorokauden sisällä rikkomaan tallikäytävältä KOLME loisteputkilamppua. Melkoinen osumatarkkuus.

Tässäpä vielä viimeinen kuva poikalauman huolettomasta elämästä, toissapäivältä jolloin ne olivat vielä väliaikaismajoituksessa "ladossa".

Tässä ei siis tosin ole kaikki, niitä on yhteensä 8 tai 9.

Consensin veli on edistynyt kovasti, ensimmäisenä päivänä se oli aivan hysteerinen ja sitä sai pyydystää karsinasta vaikka kuinka kauan, nyt se ei pelkää yhtään karsinaan tulijoita ja tänään juoksutin jo satulankin kanssa eikä se sanonut siitä mitään. Juoksuttaessakin painelee jo yhtä komeasti kuolaimen takana kuin isoveli, muutenkin on hyvin samannäköinen.

Tässäpä kuva pojasta laitumella, sillä kuten muillakaan ei siis ole vielä nimeä.

Consensin veli ja minun pikkupoikani

Ja pelkkä pikkupoika

Consens taas on ollut viime aikoina taas hiukan hankala joten pyysin perheen Ammattilaista eli miestä ratsastamaan, hän oli kuitenkin onneksi tyytyväinen ja sanoi että heppa tuntui mukavalta ja kulkee suorempana. Olin hyvin huojentunut siitä että en ole sitä kai sitten kokonaan pilannut, kun kuitenkin aina yksin ratsastan niin en aina oikein luota pelkästään itseeni siinä, meneekö hevonen niin kuin pitäisi. Toki luulen tuntevani koska se menee hyvin ja koska ei, mutta aina en sitten kuitenkaan uskalla ihan pelkkään omaan sananmukaisesti perstuntumaan luottaa. Perstuntumasta puheenollen, ostimme miehen pomolta satulan joka oli tällä kokeiltavana, upouuden Stübben Siegfridin jossa on sellainen geeli istuinosassa. Satula on mielestäni ollut erinomaisen hyvä istua, aikoinaan lähes 20 vuotta sitten vuokrahevosellani oli myös Stübben siegfried ja sain siitä satulasta elinikäiset traumat koska se oli NIIIIN kivikova ja muutenkin kamala. Siitä asti olin vakuuttunut siitä, että Stübbenin satulat eivät sovi minun ahterilleni, ja suhtauduin aika varauksella tähän satulaan, vaikka se toki näyttääkin jo aika erilaiselta kuin ne vanhat stübbenit, ja satula on siis tosiaan ollut erinomaisen hyvä istua. Tähän asti, olisi kuitenkin vain pitänyt luottaa siihen minkä on nuorena oppinut, nyt nimittäin olen saanut tässäkin takalistoni rakoille kaikista high-tec-geelityynyistä huolimatta, auts.

Consens

Nyt on pakko mennä nukkumaan, aloitin nimittäin tänään tehokkaana työt jo varttia vaille VIISI, koska miehen piti mennä jollekin luennolle isänsä ja veljensä kanssa, ja halusi juoksuttaa villihevoset sitä ennen. Kaikessa on toki puolensa, kun aloittaa varttia vaille viisi, on puoli yhdeksään mennessä saanut aikaan jo hämmästyttävänä paljon.