maanantai 23. toukokuuta 2011

jatkoa

Äskeinen paatos ei johdu niinkään kilparatsastuksen pahuudesta, vaan nämä ovat asioita joita nykyään joudun miettimään joka päivä.Olen ollut tähän asti pääasiassa tekemisissä hyvin tai ainakin hyvää tarkoittaen koulutettujen hevosten kanssa, nykyinen työpaikkani taas ei ole mikään varsinainen klassisen ratsastuksen kehto. Ja muistuttaisin taas, että pomoni on kyllä erittäin taitava ratsastaja, jolla on hevoskokemusta kauemmin kuin mitä minulla on ikää, hän on erittäin arvostettu kouluratsastustuomari ja ymmärtää kyllä, paljon minua paremmin, kuinka hevosen tulee liikkua. Keinot sen lopputuloksen saavuttamiseen vain ovat kovin erilaiset kuin mitä minä käytän, minkä lisäksi edes hevosenomistajat eivät ole kovin kiinnostuneita siitä, kuinka heidän hevosensa voi noin yleisesti ottaen. Minulle hevonen on kuitenkin kokonaisuus, vaikka ne eivät minulle lemmikkejä olekaan, mutta en osaa ajatella hevosta pelkkänä ratsastusvälineenä.

Ongelmana kyseisellä tallilla on se, että hevosmiestaidot eivät ole kovin hyvin edustettuna. Hevostenomistajilla ei ole sitä kokemusta ja teoriatietoa mitä pomolla on, eikä heitä ilmeisesti juurikaan edes kiinnosta muu kuin opetella ratsastamaan. Ja se ratsastamisen opettelu on kovin hankalaa, kun ei ymmärretä (klassisen) ratsastuksen periaatteita, opetellaan vain ne mekaaniset toiminnot. Jotkut hevoset toimivat kun kiskoo silloin kun opettaja käskee, enemmistö ei. Ikävä kyllä suurimmalla osalla (ei ehkä kenelläkään) ei tavoitteena ole opetella ratsastamaan niin, että hevonen olisi rento, tyytyväinen ja yhteistyöhaluinen, vaan päästä mahdollisimman nopeasti kilpailemaan. Mielestäni on jotenkin väärin sekä melkoisen turhauttavaa yrittää opettaa 20-vuotiaalle kilpahevoselle näitä koulutusasteikon asioita, joihin jo sen 3-4 -vuotiaan ratsuhevosen koulutuksen pitäisi perustua, etenkin kun sen työn saa aloittaa alusta joka ikinen kerta, kun hevosen omistaja on itse ratsastanut.

Mutta tässä siis lyhyt pohjustus tämän päivän ratsastuskokemuksiin. :D Jäykkistammalla kävi eilen ostajakokelas, joka tulee -käsittämätöntä kyllä- loppuviikosta uudelleen. Jäykkistamma on yksi elävä esimerkki tästä asiasta, mitä olen tässä nyt kahden postauksen verran kirjoittanut, ja täytyy sanoa että toivon että nämä henkilöt sen ostavat, koska sen kanssa toimiminen pomon ohjeilla ei ole kovin palkitsevaa. Se ei johdu missään nimessä itse hevosesta, joka on luonteeltaan äärimmäisen nöyrä ja yhteistyöhaluinen, mutta sen kanssa on tehty suunnilleen kaikki mahdollinen väärin, ja sen äärimmäisen epäonnistunut rakenne ei ainakaan helpota ratsastus- ja käsittelyvirheistä johtuvia ongelmia.

Ei kommentteja: