Mietintöjä

Ratsastin töissä erästä osaavaa, mutta iäkästä, jäykkää ja vastahankaista hevosta pomon silmän alla, ja se meni hyvin! Siis oikeastaan todella hienosti. Tästä nyt päästään siihen edelliseen postaukseen, asiat onnistuvat vain kun pomo opettaa, mutta siitä huolimatta olin todella tyytyväinen ja kai pomokin oli. Olen ratsastanut sillä hevosella jonkin verran ennen sairastelukierrettäni ja se oli, no suoraan sanottuna ihan kamalaa.

Tästä vielä leijuessani mies pudotti pikkuisen pommin ja ehdotti, että muuttaisimme hänen vanhempiensa luo... Tuli vähän yllättäen, enkä ole asiaa ehtinyt vielä sen kummemmin miettiä. Miehen vanhemmat siis kasvattavat hevosia, ja alun perin olikin tarkoitus että joooooskus hamassa tulevaisuudessa mies menee jatkamaan heidän hommiaan, joten noin ajatuksen tasolla olin asiaan osannut asennoitua. Pari vuotta sitten kuitenkin päätettiin, että miehen maanviljelijäveli (joka aiemmin ei ole ollut hevosista kiinnostunut) ottaakin kontolleen aikanaan koko tilan, myös hevospuolen, ja mieskin oli tähän päätökseen ihan tyytyväinen, ja minä, myönnettäköön, ehkä vähän helpottunut. Pidän kyllä miehen vanhemmista, ja miehen veljeen en ole sen läheisemmin edes tutustunut, mutta ajatus näiden "nurkissa" asumisesta ei kuitenkaan tuntunut kovin houkuttelevalta. Tallityöaikoina sain asua ihan tarpeekseni muiden ihmisten vahdittavana. Miehen lapsuudenkoti on toki jättimäinen, mutta siitä huolimatta se nyt kuitenkin on vain yksi ainoa talo, jossa kaikesta neliömääräisestä tilasta huolimatta voisi tulla ahdasta.

Suunnitelmat tilanhoidon tulevaisuuden suhteen eivät ole muutuneet, vaan anoppi oli ehdottanut miehelle omaa toimintaa siellä kotitallilla: heillä on siis varsovia tammoja, omia ja muiden, ja parivuotiaana varsat on tähän asti lähetetty Cellen valtionsiittolaan valmisteltavaksi tamma- ja oritesteihin. Ilmeisesti kuitenkaan kaikille nuorille ei enää ole siellä oikein tilaa, eikä siittola ole edes hirveän innokas ottamaan kovin paljoa ulkopuolisia hevosia koulutukseen. Ehdotus olisi siis, että me valmistelisimme ne hevoset testeihin. Mikä noin teoriassa on kyllä mahdollista (mies ei juuri muuta ole tehnytkään kuin sisäänratsastanut nuoria, ja minäkin olin muutaman vuoden auttamassa oritesteihin valmistelussa, itse en tosin enää minkään kolmivuotiaan selkään kiipeä, mutta siihen hommaan nyt kuuluukin aika paljon muutakin kuin ratsastusta), mutta käytännössä sitten...

No ensinnäkin en tiedä pystyisinkö tekemään miehen kanssa yhdessä töitä viikkoa kauempaa :D Toki niitä hommia voisi tehdä vähän limittäin ettei tarvitse koko aikaa yhdessä nyhvätä, mutta silti. Ja suurin mutta tässä olisi tietenkin paikan vaihto: viihdyn tällä seudulla todella hyvin (paljon paremmin kuin jäykässä Pohjois-Saksassa), tykkään työpaikastanikin suurimman osan aikaa, ja vaikka nyt mitään sydänystäviä ei ole niin täällä on kuitenkin kavereita. Miehen työnantaja taas ei tulisi toimeen ilman miestä, ellei sitten jostain löydä vastaavaa työntekijää tilalle, mitä vähän epäilen. Minun pomoni nyt toki pärjää ilman minuakin, kun muutenkin olen vain puolipäiväisesti, mutta uskoisin että minusta on kuitenkin hänelle ja miehelleen aika paljon apuakin, he kun ovat jo varsin iäkkäitä.

Plussapuolella olisi sitten tietenkin se, että lapset saisivat tutustua isovanhempiinsa, voisivat elää vähän "vapaammin" siellä maalaisympäristössä, ja noh, meillä olisi joskus myös lastenvahtimahdollisuus. :D Sekä tietenkin se, että jos kaikki sujuu hyvin (eli jos niitä hevosia riittää tulevinakin vuosina) niin tienaisimme aika paljon paremmin kuin nyt.

Vaikea päätös, etenkin kun saisimme toki miellellään aloittaa vaikka heti. Jos pitäisi miettiä kiinnostaisiko tällainen vaikka kahden vuoden päästä, olisi tilanne vähän helpompi. Ja mitä jos se homma ei toimikaan, sitten ollaan tyhjän päällä... Täällä meillä on kuitenkin varmat, vaikkakin sitten pienipalkkaiset työpaikat.