Uusi vuosi on alkanut työntäyteisesti. Olen saanut tuupattua miehen parin uuden hevosen selkään ilman suurempia ongelmia, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että ratsastettavia on tulee joka päivä lisää... :D No ei se nyt toki tullut ihan yllätyksenä, eikä noiden nyt joka päivä tarvitse töitä tehdä. Alkuaikoina vielä laskin kuinka monta hevosta on pelkästään meidän vastuulla, mutta nyt en ole enää laskenut, ehkä parempi niin. Tosin meidän hevosmäärä ei ole niinkään ongelma, lähinnä juuri siksi että niiden kanssa riittää kun tekee hommia joka toinen tai joka kolmas päivä, mutta muuten hevosmäärä alkaa olla pikkuhiljaa täynnä. Täällähän on siis täysihoitohevosia joita vähennettiin meidän tullessamme, että on nuorille tarpeeksi ulkoilumahdollisuuksia ja että saadaan olla rauhassa, mutta jotenkin tuo porukka on nyt taas lisääntynyt jatkuvasti, kun miehen vanhemmat eivät oikein osaa sanoa kenellekään että ei käy. Ja siis tokihan yksityiset tuovat myös rahaa, mutta tiedän ettei tilan toiminta nyt ihan parista täysihoitohevosesta ole kiinni, ja hinnatkin ovat sellaisia, ettei niistä nyt hirveästi tuottoa tule. Tykkään kyllä että on ihmisiä, mutta ongelmana meinaa olla nuo ratsastustilat. Maneesissa kun nyt ei vain oikein pysty menemään ensimmäistä kertaa kolmivuotiaalla jos siellä on samaan aikaan pikkulapsi liinatunnilla, valtionsiittolan ratsuttaja astetta vauhdikkaammalla orilla ja pelokas tätiratsastaja hevosellaan, joka ulkoilee kerran viikossa. Etenkin jos vielä myrskyää. :D Kenttä on veden alla kevääseen asti joten missään muualla ei voi ratsastaa. Tähän asti sumpliminen on vielä jotenkin onnistunut, mutta ilmeisesti on tulossa vielä 4 yksityishevosta lisää ja sitten voi alkaa käymään hiukan ahtaaksi.

No joka tapauksessa hevosten kanssa on edistytty ihan kivasti, Consensin Chacco-Blue -veljellä mies ratsasti tänään ensimmäistä kertaa maneesissa vapaana, ja se meni oikein hyvin. Pikkutrakehnerinkin selkään päästiin vaikka sitä hiukan hirvittikin, mutta ei sillä nyt ehkä ihan varsinaisesti ratsastaa voi vielä lähiaikoina. Aika hyvin kuitenkin siihen nähden, että muutama viikko sitten sille ei saanut edes riimua päähän. Se ei tosin ole vähimmässäkään määrin ilkeä tai inhottava enkä usko että se edes yrittäisi pukittaa tai muuten hankkiutua tietoisesti eroon ratsastajasta, mutta sitä vain pelottaa niin suunnattomasti. Juoksutusympyrässä se ei vielä haittaa koska se ei oikein voi tehdä muuta kuin kiihdyttää vauhtia eikä se nyt loputtomiin jaksa juosta, mutta isommassa tilassa meno saattaa sitten olla hieman holtitonta. No siihen on vielä aikaa. Ja sitten on vielä kolme tammaa joilla pystyy myös jo ratsastamaan maneesissa irti, yksi oli mahdollisesti sisäänratsastettu jo ennen sen varsomista, mutta näihin tietoihin pitää aina suhtautua hiukan varauksella.

Consens ei ole mennyt kovin hyvin, tosin olen yhä kipeä ja yleensä melko poikki siinä vaiheessa kun ehdin sen selkään. Ensi viikolla kouluvalmentaja lupasi tulla opettamaan, jos siitä olisi apua. Oman pikkuorini kanssa en ole ehtinyt oikein mitään tehdä, paitsi tänään hiukan juoksutin kahdella liinalla koska oli niin kaamea myrsky että sitä ei voinut viedä laitumelle, ja noissa meidän tarhoissa ei kauheasti virikkeitä ole. Se on kyllä niin hyvähermoinen kaveri, minä taisin pelätä enemmän että maneesista lähtee joko katto tai seinät tai molemmat, kuin mitä se pelkäsi ryskettä ja pauketta. Yhden kerran se hypähti ja pysähtyi suurimman rysäyksen kohdalla. :D

Sen lisäksi ratsastin tänään meidän ponilla, koska se on vähän riehunut juoksuttaessa viime päivinä. Juoksutan sitä siis aina muutaman kierroksen ennen kuin laitan lapsia selkään, eikä se onneksi lasten kanssa ole mitään tehnyt mutta silti. Ei se onneksi luhistunut vaikka vähän pelkäsinkin... Ja siis se on kyllä 145 senttiä korkea eli ei nyt mikään pikkuriikkinen poni, mutta minun mittapuullani kuitenkin melkoisen pieni. Sillä ei ole ratsastettu ainakaan kahteen vuoteen kertaakaan kunnolla (tai no joidenkin mielestä ei ikinä, mutta se nyt vähän riippuu siitä kenen kanssa puhuu... :D Ponihan on mieheni kummisedältä ja hänen tyttärensä on sen kouluttanut, isän mielestä tyttö on suunnilleen maailmanhistorian lahjakkain ratsastaja, muiden mielestä ei ehkä niinkään) ja alkuun se olikin kyllä, noh...melkoisen ruosteessa, mutta heräsi sitten ja meni ihan mukavastikin. Sillä on ihan hevosmaiset liikkeet joten sikäli selässä ei tuntunut kovin kummalliselta. En nyt aikonut sillä kuitenkaan kovin usein ratsastaa mutta ehkä silloin tällöin. Se ei onneksi ole luonteeltaan yhtään ponimainen eli ei tarvitse mitään kurinpalautusta juntturoinnin vuoksi, mutta kyllähän se varmaan on melko jumissa kun liikkuu oikeastaan pelkästään ympyrällä ja väärinpäin.

Ilahduttavin asia tässä poniratsastuksessa oli kuitenkin se, että takapuoleni sopii sittenkin ihan hyvin poniwinteciin. :D Uskoisin siis, että sitä voi käyttää pikkupojan sisäänratsastukseen tai ainakin ensimmäiset kerrat, ja hankkia sitten myöhemmin kunnollisen satulan, kun vähän tietää minkä kokoinen ja mallinen siitä kasvaa.