maanantai 13. kesäkuuta 2011

Varsoja, varsoja varsoja

Sain sitten pallutella paljonpaljon ihania varsoja eilen miehen vanhempien luona. Voi kyllähän ne vain ovat niiiin ihania. Etenkin, kun ainoa velvoite oli ottaa niistä valokuvia ja vähän rapsutella, se ihanuus toki on suhteellista siinä vaiheessa, kun yrittää opettaa niille että talutettaessa kävellään mieluummin neljällä kuin kahdella jalalla, ja kavioita nostettaessa olisi suotavaa nostaa yksi jalka kerrallaan...

Tulevaisuudensuunnitelmia tuli selviteltyä sen verran, että ilmeisesti olemme tosiaan sitten menossa miehen vanhempien luo, käytännön asioita oli jopa ihan mietitty eikä "katsotaan sitten miten se sujuu", niin kuin yleensä on ollut tapana. Olen itsekin kai sinne menemisen kannalla, koska jossain vaiheessa meidän on joka tapauksessa etsittvä muita hommia, joskin tarkoitus oli että se olisi edessä vasta muutaman vuoden päästä, mutta toisaalta parempi olisi tietenkin järjestää tällaiset suuremmat muutokset ennen kuin lapset ovat koulussa. Itse työt siellä vaikuttaisivat ainakin näin teoriassa ihan mukavalta hommalta, lähinnä epäilyttää se perhe-elämä ja enemmänkin se, miten mies itse tulee toimeen etenkin isänsä kanssa, jos näkee tätä päivittäin, vaikka varsinaista yhteistyötä hänen perheensä kanssa ei tähän diiliin kuulukaan. Asuminen oli sitten se suurin mutta, minä aion olla sen verran hankala miniä että EN suostu asumaan miehen vanhempien ja veljen kanssa samassa huushollissa, mutta ilmeisesti talon toisen päädyn toimistosta saisi tehtyä ihan erillisen asunnon. Sukupolvenvaihdoksen koittaessa miehen veli saa joka tapauksessa koko päärakennuksen, ja mies saisi tontin jolle voisi sitten rakennuttaa oman talon. Tällainen suunnitelma olisi ihan ok, vaikka se toimistoasunto olisikin pieni niin sillä ei ole minulle niin merkitystä, kunhan on joku paikka mihin muut ihmiset eivät lompsi sisälle kyselemättä.

Itse olen aina ollut aika kotiseuturakas ja kun nyt reilun kuuden vuoden asumisen jälkeen alan juuri pikkuhiljaa hiukan kotiutua tänne :D harmittaa toki lähteä pois, mutta eipä siitä ole mitään tietoa voitaisiinko muutenkaan jäädä tänne sitten, kun miehen työnantaja lopettaa. Mies aikoo nyt lähitulevaisuudessa kuitenkin hienovaraisesti kertoa pomolleen suunnitelmasta.

Mutta jos nyt niitä kuvia! Laitan tähän vain muutaman, kun sain eilen illalla laitettua vain suosikkiotokset koneelle. Muisti on täynnä, pitäisi ostaa ulkoinen kovalevy ettei tarvitsisi aina poistaa jotain ennen kuin saa jotain tilalle, kuvia tulee nyt kuitenkin jonkin verran otettua...





Consensin emä

Miehen ensimmäinen kisaponi Condor, 32 vuotta







Minä ja miehen suosikkivarsa

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kisapäivä

Olipa mukavaa olla piiitkästä aikaa ihan oikeasti kisahoitajana. :) Mukavuutta toki paransi se, että kaverin kisat sujuivat vieläpä ihan mallikkaasti. Pomoni oli myös samoissa kisoissa koululuokkien tuomarina, muuten ei kauheasti tuttuja näkynytkään koska paikka oli vähän kauempana, ei ihan näitä meidän kotikulmien kisailuja joissa on joka viikonloppu samat ihmiset.Niin joo, paitsi yhteen aika yllättävään tuttavuuteen törmäsin, nimittäin Klaus Beineen joka valmentaa Hevosopistolla säännöllisesti ja jonka valmennusta olin kerran tulkkaamassa ennen kuin hommaan löydettiin vakituinen tulkki. En edes tiennyt että hän asuu näillä seuduilla.

Parin viikon päästä on meidän lasten vuoro osallistua elämänsä toisiin kisoihin (ensimmäiset oli puomiluokka Suomessa oman seuran kisoissa), äitiä vain vähän hirvittää ettei poni villiinny siellä isolla areenalla, kyseiset kilpailut kun järjestetään Balvessa, samalla kentällä missä ensi viikonloppuna on Saksan mestaruuskilpailut. Täytyy vähän väsyttää ponia ensin, se on kyllä kokenut konkari mutta ei ole ollut vieraissa paikoissa muutamaan vuoteen ja pukitteli aika iloisesti jo kun ratsastin sillä kotitallin kentällä ensimmäisen kerran maneesikauden jälkeen... :D Treenikin on jäänyt viime aikoina vähemmälle (siis lasten osalta, ponia on kyllä treenattu ahkerasti), mutta mennään nyt maanantaina kuitenkin ratsastamaan kun on pyhä, enkä siis ole töissä (kun en kerran ole töissä niin täytyyhän siellä sitten päästä ainakin käymään...).

Laitetaas nyt pitkästä aikaa pari kuvaakin:

Reipas kisakoira Ben


Kaverin pappaheppa Cadiz, joka on oma suosikkiratsuni työpaikan hevosista
Huomenna lähdenkin sitten aamusta ajelemaan anoppilaan, saa nähdä saanko lapsia mukaan enää vai haluavatko jatkaa maalaiselämää.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Sinkkuelämä alkaa olla lopuillaan, sunnuntaina menen hakemaan miehet kotiin. Maanantai onkin pyhä, joten minulla on töistä vapaata (muuten ensimmäinen työpaikkani, jossa pyhät ovat vapaita :D).

Consensin kanssa tuntuu, että jonkinlaista edistymistä tapahtuu. Siis nimenomaan tuntuu, koska en tosiaan tiedä miltä meno näyttää. Jossain vaiheessa olisi pakko päästä jonkinlaiseen opetukseen, ainakin jos Consens nyt tosiaan on meillä vähän pidempään, niin kuin nyt vähän vaikuttaisi. Ongelmanahan on, että se ei ilmeisesti matkusta trailerissa (se kyllä menee traileriin, mutta siellä oleminen on vähän hankalampaa. Kuulemma, en ole ollut todistamassa), ja pomoani en oikein saa Consensin tallille opettamaan, koska he eivät paikan omistajan kanssa tule oikein juttuun... (näitä tyypillisiä hevosihmisten juttuja taas). Siellä taas ei oikein ole ketään joka katsoisi, miehen pomon käsitys hevosen oikeasta liikkumisesta on ehkä vähän erilainen kuin minun, ja mies nyt ei uskaltaisi ainakaan mitään negatiivista sanoa vaikka pyytäisinkin, mikä toisaalta on ehkä ihan fiksua. :D No pitää nyt katsoa, jos nyt vain omaksi ilokseni ratsastelen niin kyllähän se riittää että tuntuu menevän kivasti, mutta jos joskus sitä kisaamista haluaisi miettiä niin sitten pitäisi ehkä vähän tietää mihin kiinnittää huomiota. No oli miten oli, tuntuu että se on viime aikoina ollut vähän vähemmän etupainoinen. Olen ratsastanut nyt tämän viikon joka päivä, toissapäivänä piti vähän neuvotella oikeasta suunnasta kun kentällä tuuli, esteet olivat vaihtaneet paikkaa (Ei kannata odottaa, että estehevosen hermot kestäisivät esteitä, jotka ovat eri paikassa kuin edellisenä päivänä...) ja naapurin mullikat menivät pukkilaukkaa kentän vieressä, mutta pieni taistelu kannatti koska eilen menikin sitten oikein hyvin, ja tänään myös. Viikonlopun herra saakin viettää laitumella laiskistuen.

Huomenna olin oikeastaan ajatellut nukkua aamulla pitkään, ensimmäistä kertaa sitten esikoisen syntymän, mutta keksin onneksi hyödyllisempää tekemistä... Lupauduin kaverin kisahoitajaksi. En ole ollutkaan kisoissa ilman lapsia, noh, kertaakaan sinä aikana kun lapsia on ollut, joten ehkä tämä on ihan virkistävä kokemus. Saa nähdä, riippuu vähän siitä kuinka niissä kisoissa sujuu.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Täällä sitä ollaan nyt ihan yksin. Sinkkuelämää! Mies ja lapset ovat miehen vanhempien luona ja viihtyvät kuulemma oikein mainiosti. Lapset ovat olleet seuraamassa niin tammojen siementämistä kuin varsojen polttomerkitsemistäkin...

Minä olen ollut aamupäivät töissä ja käynyt iltapäivällä ratsastamassa Consensilla. Kaikella ylijäävällä ajalla voisin vaikka opiskella, muutama kurssi kun pitäisi vielä yliopistoon suorittaa, mutta... jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Consens on mennyt ihan kivasti, sillähän oli muutama päivä peräkkäin vapaata ja se taisi vähän virkistää mieltä. Samoin kyllä sään viileneminenkin, viime viikolla oli kuitenkin reippaasti yli +30 astetta ja eilisillasta asti on ollut nyt suorastaan viileää, reilu +20 astetta. Tosin ei Consensia helteet niin hirveästi tunnu häiritsevän ja itsekin kyllä vain pidän lämmöstä, mutta töissä vanhemmat hevoset vähän hyytyvät kuumuudessa.

Viikonloppuna menen varmaankin hakemaan muun perheen kotiin, jos vain sää suosii niin aion todellakin käydä palluttelemassa (ja valokuvaamassa) iiiiiihastuttavia pikkuvarsoja, tuitui.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Totilaksen perjantainen startti meni vielä paremmin kuin ensimmäinen, ja prosentitkin alkoivat lähennellä niitä mitä kyseisen nimen yhteydessä on totuttu näkemään... Toki meno oli vähän epätasaisempaa kuin Galin kanssa, mutta tällä parilla ei todellakaan ole ollut tuota harjoitteluaikaa vielä ihan yhtä paljon, ja pitää muistaa että Edward Galilla on ratsastus- ja kilpailukokemustakin ylipäätään parikymmentä vuotta enemmän kuin Rathin pojalla.

Mutta miellyttävää katseltavaa tuo oli, ainoa mikä harmitti oli jälleen kerran Hevosurheilun asiantuntematon ja ilkeämielinen kirjoitus. Harmittaa, että vaikka lehti osaa valita ratsastusjuttujen aiheet hyvin, niin ne pilataan sitten sillä, että toimittaja ei ymmärrä ratsastuksesta yhtään mitään. Mitähän siellä sanottaisiin, jos ravijuttujen asiantuntemus olisi samaa tasoa...?

Parin viikon päästähän tässä meidän naapurikylässä olisi Saksan mestaruuskilpailut, missä nähdään Totilas kür-ohjelmassa. Haluaisin toisaalta kyllä mennä katsomaan, mutta veikkaampa että paikan päällä saattaa olla sellainen ryysis, ettei hermot kestä... Siellä on jo "tavallisten" Saksan mestaruuksien aikaan ollut sellainen tungos, etten yleensä ole jaksanut finaalipäivänä enää mennä, kun telkusta näkee paremmin. Menen kyllä muina päivinä katsomaan ainakin ne luokat joissa entinen työkaverini ja miehen pomo ovat, jospa siinä näkisi itse Totilaksenkin vilahdukselta... Ne varsinaiset urheilulliset kohokohdat taidan kuitenkin katsoa taas TV:stä.

Mies ei kisannut perjantaina, kävi lääkärissä ja sai diagnoosiksi hermotulehduksen ja hoidoksi piikkejä, jotka kai auttoivat ihan hyvin. Jos olisi mennyt aikaisemmin olisi voinut ratsastaa perjantainakin, mutta eipä tuolla nyt ole niin väliä, kisat ei ihan heti kesken lopu. Olin kuitenkin eilen ja tänään (tai no, nyt on kyllä kai jo sunnuntai, eli eilen ja toissapäivänä) lasten kanssa katsomassa kaverin ratsastusta ja muutenkin vähän tuttuja tapaamassa, oli kivaa ja sää suosi. :) Miehen pomo kisaa huomenna ja mieskin menee aamulla vielä häntä auttamaan, mutta me ei kyllä huomenna enää jakseta mennä, sunnuntaisin siellä(kin) on aina ollut niin täyttä. Joo, en tykkää tungoksesta... Mennään varmaan lasten kanssa ponilla ratsastamaan jos vain ehditään, viimeksi vanhempi meni jo liinassa ja se sujui oikein mallikkaasti. Ja sitten on toki pakollinen ohjelmanumero, Hampurin derbyn kotikatsomo. Tänään Global Champions Tourin osakilpailuvoitto menikin ihan erinomaiseen osoitteeseen, Rolf-Göran Bengtssonille. :)

Mies ja lapset menevät ensi viikoksi miehen vanhempien luo, joten minulla on Consens ihan vapaassa käytössä. Tosin se saa ottaa nyt vähän kevyemmin kun on ollut viime aikoina niin kovin tahmea, nyt sillä oli perjantai kokonaan vapaata ja tänään tallityöntekijä kävi sen kanssa maastossa pitkän kävelylenkin. Huomenna on varmaan taas vapaa ja maanantaina ratsastan ihan normaalisti, ellei ole hirveän kuuma. Sillä on nyt nelisen viikkoa kisataukoa joten lepäilköön nyt muutenkin vähän, eipä tässä ole kiirettä mihinkään. Miehen työkaveri tykkää Consensista kovasti ja käy sen kanssa oikein mielellään maastossa, mikä on kyllä ihan erinomainen juttu, mies ei oikein ehdi maastoilla ja tunnustettakoon, että minä inhoan maastoilua... :D Kahdessa edellisessä "entisen elämän" työpaikassani kaikki kilpahevoset maastoiltiin aamupäivän ratsastuksen jälkeen iltapäivällä erikseen, ja voinee arvata, kenelle se kunnia lankesi...Toisessa paikassa oli sentään kivat maastot, joskin höntit hevoset, mutta toisessa ei edes ollut mitään "maastoa" vaan siellä pikkukylän teitä pitkin piti köpötellä. Mutta siis, olen maastoillut tarpeeksi varmaan loppuiäkseni.

Jos vielä hiukan itse hevosasian vierestä, kun en viitsi tätä pelkästään tuohon toiseen blogiinkaan laittaa. Olen äärimmäisen epämusikaalinen itse, mutta innokas musiikin kuuntelija, joten jaan nyt tätä intohimoa hieman blogin lukijoidenkin kanssa. Tässä viimeisin suosikkini:



Andreas Bourani: Nur in meinem Kopf

Ich kann in drei Sekunden die Welt erobern
Den Himmel stürmen und in mir wohnen.
In zwei Sekunden Frieden stiften, Liebe machen, den Feind vergiften.
In 'ner Sekunde Schlösser bauen

Zwei Tage einzieh'n und alles kaputt hau'n.
Alles Geld der Welt verbrenn'
und heut' die Zukunft kenn'.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen.
Alles nur in meinem Kopf
Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Wir sind für zwei Sekungen Ewigkeit unsichtbar

Ich stopp die Zeit
Kann in Sekunden Fliegen lernen
Und weiß wie's sein kann, nie zu sterben.
Die Welt durch deine Augen seh'n.
Augen zu und durch Waende geh'n.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen.
Alles nur in meinem Kopf
Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Du bist wie ich, ich bin wie du

Wir alle sind aus Fantasie
Wir sind aus Staub und Fantasie
Wir sind aus Staub und Fantasie

Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen.
Alles nur in meinem Kopf
Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Alles nur in meinem Kopf

In meinem Kopf
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen

torstai 2. kesäkuuta 2011

Totilas

Hienostihan se Totilas suihki menemään uudenkin ratsastajan kanssa. Meillä oli oikein kisakatsomo pystyssä, tv:stä tuli lisäksi samaan aikaan Hampurin derbyä. Itse olisin kyllä melkein odottanut vähän enemmän virheitä uuden ratsastajan kanssa, vaikka en Matthias Rathin ratsastustaitoja epäilekään, Gal kuitenkin ratsasti Totilasta vuosikaudet. Mutta ilmeisesti on vain niin hyvin koulutettu ja hyvähermoinen hevonen. Hienolta näytti kyllä, ja kyllähän tuo voittikin aika ylivoimaisesti luokkansa. Huomenna olisi vielä toinen koitos, jos jotakuta kiinnostaa niin kisojahan voi seurata livenä täältä.

kuva dressage-news.com


Itse käväisin tänään aamulla töissä, oli ihan leppoisaa koska pomo oli poissa ja tallin riitapukaritkin sattuivat onneksi eri aikoihin paikalle. Ratsastin ponilla, joka innostui ulkokentällä niin, että esitti kunnon pukkiloikkasarjan :D Olisi ollut noloa kertoa pomolle jos olisin pudonnut lastenponin selästä, onneksi poni on kuin nojatuoli joten ei sieltä ihan äkkiä irtoa.

Consensilla en ratsastanut kovin paljoa koska se oli tänäänkin aika vetelä, oli tosin ollut koko aamupäivän laitumella. Huomenna sillä onkin vapaata koska mies ei ole ihan kisakunnossa, ja saa varmaan lomailla viikonloppunakin.

Huomenna mies menee varmaan töihin vaikka ei ratsastaa voikaan, saa sitten toimia yleisenä besserwisserinä. Sympatiat ovat täysin hänen työtovereidensa puolella :D Me mennään varmaan lasten kanssa kisoja katsomaan, kun yksi minun töissä ratsastamistani hevosista hyppää, ja kaveri kutsui meidät sinne jäätelölle.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Toissapäivänä harrastin extremeurheilua kun ratsastin MANEESISSA, kun ulkona oli +33 astetta varjossa :D Kenttä oli niin kuiva ettei sinne voinut mennä, pinnasta tulee liukas jos on liian kuiva koska päällimmäinen hiekka on hirveän hienoa, lisäksi se sitten tietysti pölisee ihan älyttömästi. Selvittiin kuitenkin hengissä. Ai niin, ja jäykkistamma todellakin myytiin, toivottavasti ovat tyytyväisiä puolin ja toisin.

Tänään mies sitten teloi itsensä, oli hypännyt ihan kotona rataa, mutta "vähän isompaa" (tarkoittaa noin 150 senttiä), ja kun kyseinen hevonen on itse aika pieni, oli okserilla laskeutumisessa tärsky ollut sitten kai liikaa miehen muutenkin vaivaiselle selälle. Kävi jopa lääkärissä, eli oli ilmeisesti tosiaankin kipeä :D Jotain sieltä oli vinksahtanut, en ole niin tuohon selän anatomiaan perehtynyt että olisin ihan ymmärtänyt, mutta ei onneksi kuitenkaan välilevy, tai ainakaan tällä tietoa. Kävi sitten vielä jollain rusentajalla käsiteltävänä ja on nyt särkylääkepöllyssä suht hyvinvoiva. Perjantain kisojen suhteen näyttää kuitenkin vähän heikolta, mutta en nyt vielä sano ettei onnistuisi. Yksi kaveri teki pari viikkoa sitten täysvoltin esteellä hevosen kanssa ja oli niin kipeä, ettei oikeasti päässyt kävelemään, mutta ratsasti silti kisoissa seuraavana päivänä... Onko se sitten kuinka fiksua on toki eri asia.

Miehen terveydentilasta johtuen ratsastin sitten Consensin tänäänkin, normaalisti mies olisi hypännyt tänään ja mennyt perjantaina kisoihin. Nyt päästiin pitkästä aikaa kentälle, kun eilen vihdoin satoi ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ratsuhan intoutui tästä niin, että en tosiaankaan meinannut päästä kyytiin. Meinasi kyllä hermo mennä, ei ole näinkään päässyt vielä kovin montaa kertaa käymään, tiedä sitten onko sitä iän myötä tullut hitaammaksi. Consensilla on tosiaan sellainen rasittava tapa että se ei seiso paikallaan, ikinämissäänkoskaan. Harjatessa se tepsuttelee puolelta toiselle tai edestakaisin, ratsastaessa pysäytys saattaa onnistua sitten kun se on jo vähän rentoutunut, kunhan ei kovin pitkäkestoisia pysähdyksiä yritä. Selkään noustessa se on aina lähtenyt liikkeelle, mutta kuitenkin vasta siinä vaiheessa että olen roikkunut jo enemmän satulan puolella ja ehtinyt mukaan.

Melko pitkällisen jahkaamisen jälkeen onnituin sitten kuitenkin loikkaamaan vauhdissa kyytiin, mikä oli myös sikäli hieman noloa, että kentällä sattui kerrankin olemaan toinenkin ratsastaja, yleensä olen aina yksin. Tämä selkäännousun "alkuverryttely" ottikin sitten ilmeisesti sen verran voimille, että ratsastaessa eteenpäinpyrkimyksessä oli lievästi sanottuna toivomisen varaa. Kyllä se etenkin loppua kohti kuitenkin suht hyvin meni, vaikka aika tahmeaa oli liikkuminen silloinkin. Tosin Consens on aina ollut maneesissa reippaampi ja nyt en ole ratsastanut kentällä niin pitkään aikaan, että ehkä se on ennenkin ollut siellä yhtä tahmea.

Reippaudesta puheenollen, jouduin viime viikolla ostamaan uudet kannukset, kun vanhat muoviset hajosivat. Ja kyllä vähän kirpaisi maksaa melkein 40 euroa kannuksista. :O En ole ajatellutkaan että ne noissa hinnoissa liikkuvat, tosin en tiedä olenko koskaan sellaisia edes kaupasta ostanut. Paitsi nuo muoviset, ne maksoivat jotain 8 euroa, mutta sitä aikaisemmat taisivat olla jonkun vanhat. Netistä tilaamalla tosin samat kannukset olisivat olleet melkein kympin halvemmat, mutta siihen olisi tullut postikulut ja ennalta määrämättömän pitkä odotteluaika, joten kävin sitten tukemassa paikallista yrittäjää. On kyllä aivan ihana liike, onneksi ei sattunut olemaan rahaa kuin se 40 euroa...

Mistä tulikin mieleeni, että oikeastaan ainakin melkein tarvitsisin uudet ratsastushousut... Koska siis oikeastaanhan minulla ei ole kuin yhdet. No ok, kahdet, mutta en oikein pidä niistä toisista. Tai siis kolmet, mutta ne kolmannet ovat jodhpurhousut, ja tykkään enemmän käyttää minichapseja. Ja siis onhan minulla sitten ainakin kuudet muut ratsastushousut, mutta ne ovat kangas-/polvipaikkaisia ja pomo haluaa että käytetään kokopaikkaisia. :D

Ratsastushousujen suhteen olen yrittänyt olla vähän joustava ja kokeilla erilaisia, mutta aina on vain käynyt niin (kuten nytkin), että ne perus-Pikeur Luganat ovat ainoat joita käytän. Ne vain ovat jotenkin juuri täydelliset, ainakin minulle. Ainoa miinus on se, että ne on kai tarkoitettu jonkinlaiselle ampiaisvyötärölle, ja meikäläisen tasapaksun ruumiinrakenteen takia vyötärönauha meinaa olla liian tiukka jos housut ovat sopivaa kokoa. Ilokseni huomasin, että Luganasta on nyt tullut hiukan matalavyötäröisempi malli, pitäisi käydä jossain kokeilemassa olisiko siinä vyötärö sopivampi. Jos ei, niin sitten pitänee vain ostaa se tavis-Lugana, kun kokemuksesta olen ehkä tähän mennessä kuitenkin jo oppinut, ettei minun kannata muuhun rahojani laittaa.

Equitanasta ostin keväällä Pikeurin uutuusmallin, Lucindan.
mutta en oikein pidä näistäkään, en oikein tiedä itsekään miksi :D Kai se olisi vain uskottava, ettei kannata muita hankkia kuin niitä hyviksi todettuja.

Huomenna olisi sitten pyhä, mutta menen kuitenkin pikaisesti töihin. Päiväkoti on kiinni perjantainkin ja olisin muuten kaksi päivää pois, joten menen sitten huomenna ja olen perjantain kotona. Pomo tosin olisi antanut sen perjantain vapaaksikin, mutta en jaksa kökkiä neljää päivää kotonakaan. Huomenna ei ole tosin juuri hommiakaan koska suurin osa hevosista on kilpailuissa ja lopuista huolehtivat omistajat itse pyhän takia, mutta kyllä siinä muutamaksi tunniksi puuhaa riittää silti. Pomo itse on muualla kisoissa tuomarina, joten sikälikin on varsin leppoisa aamupäivä luvassa. Ainakin teoriassa, sitä voi toki hiukan hankaloittaa se, että aiemmin mainitut riitapukarit jäykkistamman entinen omistaja sekä tämä toinen jonka kanssa eivät ole puheväleissä, ovat molemmat lähdössä kisoihin ja joutuvat siis olemaan samaan aikaan tallila (onneksi heidän hevosensa ovat eri tallirakennuksissa)... Minäkin ajattelin mennä niitä kisoja katsomaan ainakin sitten viikonloppuna, mutta saa nyt nähdä jos mies on kokonaan kotona tuleeko kuitenkaan lähdettyä. Ovat kyllä yhdet suosikkikisojani joissa olen käynyt hoitajan ominaisuudessa jo silloin "entisessä elämässäkin".