Kisapäivä

Olipa mukavaa olla piiitkästä aikaa ihan oikeasti kisahoitajana. :) Mukavuutta toki paransi se, että kaverin kisat sujuivat vieläpä ihan mallikkaasti. Pomoni oli myös samoissa kisoissa koululuokkien tuomarina, muuten ei kauheasti tuttuja näkynytkään koska paikka oli vähän kauempana, ei ihan näitä meidän kotikulmien kisailuja joissa on joka viikonloppu samat ihmiset.Niin joo, paitsi yhteen aika yllättävään tuttavuuteen törmäsin, nimittäin Klaus Beineen joka valmentaa Hevosopistolla säännöllisesti ja jonka valmennusta olin kerran tulkkaamassa ennen kuin hommaan löydettiin vakituinen tulkki. En edes tiennyt että hän asuu näillä seuduilla.

Parin viikon päästä on meidän lasten vuoro osallistua elämänsä toisiin kisoihin (ensimmäiset oli puomiluokka Suomessa oman seuran kisoissa), äitiä vain vähän hirvittää ettei poni villiinny siellä isolla areenalla, kyseiset kilpailut kun järjestetään Balvessa, samalla kentällä missä ensi viikonloppuna on Saksan mestaruuskilpailut. Täytyy vähän väsyttää ponia ensin, se on kyllä kokenut konkari mutta ei ole ollut vieraissa paikoissa muutamaan vuoteen ja pukitteli aika iloisesti jo kun ratsastin sillä kotitallin kentällä ensimmäisen kerran maneesikauden jälkeen... :D Treenikin on jäänyt viime aikoina vähemmälle (siis lasten osalta, ponia on kyllä treenattu ahkerasti), mutta mennään nyt maanantaina kuitenkin ratsastamaan kun on pyhä, enkä siis ole töissä (kun en kerran ole töissä niin täytyyhän siellä sitten päästä ainakin käymään...).

Laitetaas nyt pitkästä aikaa pari kuvaakin:

Reipas kisakoira Ben

Kaverin pappaheppa Cadiz, joka on oma suosikkiratsuni työpaikan hevosista

Huomenna lähdenkin sitten aamusta ajelemaan anoppilaan, saa nähdä saanko lapsia mukaan enää vai haluavatko jatkaa maalaiselämää.