Huh.

Nyt täytyy sanoa että johan oli rankka viikonloppu, tai siis koko loppuviikko, mutta nyt se on onneksi ohi. Olen niin poikki etten jaksa edes mennä nukkumaan...

Olin siis torstaista sunnuntaihin Hannoverissa Pferd & Jagd-messuilla erään vakuutusyhtiön ständillä töissä. Se oli tosiaan erilaista kuin normaali arki ja fyysisesti varsin kevyttä mutta muuten kaikin puolin varsin väsyttävää. No selvisin kuitenkin kai ihan kunnialla ja nyt on sitten hevosen ruunausrahat tienattu. :D Eli ei kuin klinikka-aikaa varaamaan...

Vakuutusyhtiön pääasiassa eläkeikää hipovat pukusedät olivat tosin täysin erilaisia kuin olen kuvitellut, virallisten myyntipuheiden ulkopuolella ihan normaaleja ihmisiä ja hyviä tyyppejä. Siltä kannalta homma oli siis ihan opettavaista, kuten tosin myös siltä osin, että minusta EI tule koskaan tarjoilijaa eikä vakuutusvirkailijaa. No onpahan se nyt sitten ainakin tiedossa. Ja sain yhden uuden ystävänkin.

Ja ostin ihan liikaa tavaraa, kun tarkoitus oli oikeastaan olla ostamatta mitään...

Ostin:
- Spooksin aivan vastustamattoman ihanan fleecetakin (normaalisti inhoan fleecevaatteita, mutta tämä on sekä kaunis että ihana päällä)
- neljä riimunnarua
- suitset, ohjat ja kuolaimet pikkuhepalleni
- nahkaisen juoksutusvyön
- riimun pikkuhepalleni (sillähän oli vasta kolme...)
- ratsastussukat
- anopille joululahjaksi hv Polon puseron, johon olen varsin tyytyväinen, lisäksi osia miehen ja lasten joululahjoihin
- paksun satulahuovan juoksuttamiseen
- jonkun järjettömän kalliin opetus-dvd:n jonka aihettakaan en enää muista, se vain vaikutti niin pätevältä

no siinähän ne sitten taisivat jo ollakin, eihän tuossa ollutkaan juuri mitään... Messuilla oli yksi hallillinen pelkkää koiratavaraa mutta onneksi päässäni häivähti pieni järjen valo enkä käynyt siinä hallissa ollenkaan.

Koko viikonlopun kohokohta oli kuitenkin Nacht der Pferde -show! Se oli A-I-V-A-N mielettömän upea! Kyseessä oli siis erillinen iltashow, johon Michael (joka siis on siinä ko. vakuutusyhtiössä töissä) oli päättänyt ottaa minut mukaan sen enempiä kyselemättä, eikä minua oikeastaan olisi kiinnostanut edes jäädä sinne koska se oli niin myöhään. En ihan helposti lumoudu mistään hevostemppuilushownumeroista, katselen mieluummin taitavaa ratsastusta enkä siis todellakaan olisi itse tullut tänne lähteneeksi, ajattelin että kyseessä on joku apassionatan halpakopio jossa vähän pyöritetään kivannäköisiä hevosia areenalla ja joku tanssii hassunnäköisessä mekossa keskellä.

Noh, ei ollut. Se oli aivan käsittämättömän mahtava esitys. Ok, kaikki osiot eivät olleet ihan yhtä upeita ja kokonaisuus oli varmaan ainakin hevosia vähemmän tunteville melkoisen sekava, kun lyhyessä ajassa esiintyivät niin keskiaikaiset ritarit, issikat, valjakkoajajat, vikeltäjät, leijonaksi puettu poni, Hannoverin valtionsiittolan orit kuin husaaritkin, mutta lähes kaikki esiintyjät olivat todella taitavia.

Yksi kuitenkin oli aivan ilmiömäinen, Frédéric Pignon. Aivan uskomaton esitys, toivon että kaikki tämän lukevat katsovat allaolevan videon, vaikka todellisuudessa esitys on vielä paljon mahtavampi:

Video on siis eri tilaisuudesta ja siis toki erilainen kuin viikonlopun esitys oli, mutta silti. Aivan uskomaton tyyppi ja mieletöntä katsottavaa. Ihmetys alkoi heti alusta, jossa siis orit lasketaan vapaana hämärältä verryttelyalueelta valaistulle areenalle tuhatpäisen yleisön eteen. Siinä missä moni kisatykki tarvitsee areenalle saapumiseen täyden varustuksen, ratsastajan selässä SEKÄ taluttajan, laukkasivat nämä hetkeäkään epäröimättä Pignonin luo. Ja täytyy sanoa että vaikka toki arvostan saksalaista hevosenkäsittelytaitoa sekä valtionsiittoloiden perinteitä ja oppeja, niin olihan se vähän surkuhupaisaa kun edellisenä ohjelmanumerona valtionsiittolan ratsuttajamestarit (joista yksi muuten oli meidän naapurimme) tuuppasivat orejaan (kukin yhtä) eteenpäin naamat punaisina ja kanget soiden, kun taas tämä ranskalaishemmo esitti ihan samat temput, mutta yksin kolmen hevosen kanssa, joilla ei ei ollut minkäänlaisia hallintavälineitä, ja herran hymy ei hyytynyt kertaakaan koko ohjelmanumeron aikana...

Täytyy sanoa että ihan pelkästään tämän takia oli kyllä kannattava viikonloppu, olen yhä aivan täysin myyty.

Ai niin, kotirintamalla tapahtui myös jotain vaikka en ollutkaan paikalla, entinen pomoni sekä eräs ystäväni kävivät meillä tänään. :) Minähän en siis tosin ollut paikalla, mutta olivat viettäneet kai varsin onnistuneen päivän valtionsiittolan joulumarkkinoilla miehen ja lasten kanssa, ja näin minäkin heidät pikaisesti ennen kuin lähtivät. Eilen mies oli myös koko päivän reissussa, isänsä kanssa hannoverhuutokaupassa jossa oli yksi miehen vanhempien hevonen, siitä ei tosin kovin kummoista hintaa huudettu. Tänään oli jälleen hevosten irtohypytys joka oli sujunut ihan hyvin, yksi eilen laitumelta haettu tamma oli osoittautunut varsinaiseksi hyppyihmeeksi. Consens on viettänyt neljä päivää laidunlomaa, saa nähdä mitä huomenna tulee ratsastelusyrityksestä... :D

Mutta nyt nukkumaan, monta kokemusta ja siis yhtä aivan erityistä rikkaampana.

Johan tässä onkin taas ehtinyt hujahtaa monta päivää. Sunnuntain irtohyppäys sujui ihan kivasti, minun pikkumiehenikin näki ensimmäisen kerran puomeja ja loikki kiltisti yli. Ihan pienenpieniä sillä vain hypytettiin kun ei tosiaan koskaan ole estettä nähnyt eikä tuon hyppytaidoilla ja -tekniikalla nyt ole minulle niin hirveästi merkitystä.

Muutkin hevoset hyppäsivät enimmäkseen ihan kiltisti, tyylissä nyt oli muutamalla kouluhevosella hiukan toivomisen varaa, mutta yli päästiin ja se kai on pääasia.

Olen ratsastanut Consensilla nyt joka päivä ja se on mennyt ihan mukavasti, tuossa välillä kun se oli aika mahdoton. Tosin Consensin elämä järkkyi pahasti pari päivää sitten, sen karsinanaapurina ollut vanha siitostamma lähti omistajansa luo. Consens oli suunnattoman rakastunut tähän rouvahevoseen ja tunne todellakin oli molemminpuolinen. Toisaalta tänään siihen karsinaan muutti uusi siitostamma joten ehkä se hiukan paikkaa särkynyttä sydäntä?

Huomisesta sunnuntaihin olen töissä Pferd und Jagd -messuilla Hannoverissa, saa nähdä mitä siitä tulee... En oikein pidä itseäni välttämättä kaikkein sopivampana ihmisenä tuollaiseen hommaan, mutta katsotaan. On se ainakin erilaista. Perjantaina siellä on gaalailta ja apassionata-tyylinen näytös jonne menemme miehen kanssa, siitä onkin muutama vuosi kun ollaan viimeksi käyty jossain ilman lapsia.

Jospa vielä pari kuvaa, kun ei tuota kirjoitettavaa tule nyt enempää mieleen.

Pikkuheppani

Bennin 30v mielipide valokuvamallina olemisesta

Tännehän on tullut oikea lukijaryntäys, hui ja tervetuloa uusille! Ilmiö johtuu arvatenkin siitä, että linkitin blogin tuonne hevosväen tietotoimistoon, tarkoituksena ei nyt niinkään ollut haalia uusia lukijoita että tuntisi olonsa suosituksi, vaan laitoin sen sinne koska ajattelin että samanhenkisiä voisi kiinnostaa. Itse tykkään lukea jollain tavalla samassa elämäntilanteessa olevien blogeja, eikä niitä aina niin helposti löydy ihan sattumalta tai edes blogilistalta.

En ole oikein jaksanut kirjoittaa enkä nyt kyllä muistakaan että olisi tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Villihevosista suurin osa tulee jo ulos karsinasta ja menee sinne sisälle sekä juoksee liinassa ympyrää, kaikki muu on vielä vähän hakusessa. Yksi niistä on kyllä ihan ylitse muiden, se hyppää pystyyn heti kun joku asia ei ihan justiinsa mene niin kuin se haluaisi, kyseessä on juuri tämä joka ensimmäisen puolen vuorokauden aikana rikkoi kolme lamppua. Se tosin oppi kyllä sen verran, että ei ole sen koommin hypännyt pystyyn tallikäytävällä, mutta muuten se ei sitten paljon muuta teekään. Lisäksi se potkii ihan kunnolla ja se asuu nykyään karsinassaan riimunnaru kiinni riimussa, koska muuten sitä ei saa sieltä vammoitta kiinni. Erehdyimme kerran laittamaan sen tarhaan ja... noh, sen sieltä kiinni ottaminen onkin sitten ihan oma tarinansa, johon kuuluu kaksi loukkaantunutta, henkiä ei kuitenkaan mennyt.

Nämähän ovat juuri tällaisen tätiratsastajan unelmahepoja, not. Kieltäydyn koskemasta koko otukseen muuten kuin äärimmäisen pakon edessä. Tosin onnistun telomaan itseni niiden kiltimpienkin kanssa, pari päivää sitten hain Consensin paniikkiveljeä laitumelta, kun se säikähti maassa olevaa riimunnarua (se oli vielä vihreä, aivan ilmiselvä myrkkykäärme!), juoksi ylitseni ja pakeni paikalta. Sain onneksi vain mustelmia (nuorena olen murtanut kylkiluita laitumella kun normaalisti varsin harmonisesti elävälle tammalaumalle tuli riitaa ruokailusta) mutta hevosen pyydystäminen olikin sitten oma operaationsa. Onneksi yksi tallilainen oli juuri tulossa pihaan ja pysäköi autonsa portille niin että heppa ei lähtenyt tielle, mutta jo pihasta pyydystäminenkin vaati melkoista pitkäjänteisyyttä, herra kun tosiaan on hieman ujo. No lopulta se sitten tulla tepsutteli ihan itse minun luokseni aikansa ympäri pihamaata puhistuaan.

Mies on päässyt kunnialla ensimmäisen sisäänratsastettavan, kolmevuotiaan kouluhevosen selkään. Ensimmäisellä kerralla kun mies roikkui jalustimessa, hevonen suoritti lähes tyylipuhtaan levaden ja sen jälkeen ulkoistin selkäännousuavustamisen tallin kouluvalmentajalle, koska en halua olla se syyllinen kun hevonen linkoaa miehen tantereeseen. Nyt on siis tosiaan päästy jo ihan kunnolla selkään ja liikuttu eteenpäin kaikissa askellajeissa, hevonen tosin on yhä melko räjähdysaltis ja teki saman levaden ratsastaja selässään, mutta pihakivetyksellä. Siihen laskeuduttuaan se onkin sitten pysynyt maan pinnalla. :D

Tämän hevosen piti oikeastaan olla jo ratsastettu, näin sanoi se henkilö joka on tässä aiemmin nuoria hevosia satunnaisesti muiden hommiensa ohella laitellut. Siksi vähän kummastutti hevosen reaktio ensimmäiseen selkäännousuyritykseen, mutta myöhemmin selvisi että kyllähän sillä tosiaan oli ratsastettu, rauhoittavan SEKÄ huulipuristimen avulla... Tätä ei tosin muistettu sitten mainita, no ei se ehkä ole niin oleellista.

Siellä ht-netin topicissa kysyttiin päiväohjelmaa joten taidanpa ihan huvikseni sellaisen tähän rustata, meillähän ei siis todellakaan ole mitään päiväohjelmaa. Tasan ainoa rutiini on se, että hevoset ruokitaan kolme kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan suunnilleen samoihin aikoihin. Kaikki muu selviää sitten päivän kuluessa.

No tämän päivän aikataulu oli suunnilleen tällainen (nyt oli siis lauantai, joka on vähän erilainen kuin arki siksi, että lapset eivät mene päiväkotiin ja yksityisten omistajia pyörii tallilla pitkin päivää):

6.15 herätys
6.20 tallissa, ruokinta (heinät,kaurat) ja kuivitus
7.45 aamutalli valmis, lapset ovat heränneet joten käyn etsimässä heille vaatteet ja otan mukaan ulos. Mies alkaa juoksuttamaan villihevosia ja minä putsaan karsinoita (putsaamme karsinat meidän tallikäytävältä koska niitä ei saa tyhjennettyä traktorilla, joten jos niihin vain lisäisi kuivaa kuten muihin karsinoisin, pitäisi ne tyhjentää käsin muutaman viikon välein ja siihen menisi suunnilleen koko päivä). Välillä käyn auttamassa miestä jonkun hevosen kanssa juoksutushalliin tai pesupaikalle, välillä etsimässä lapsia ja kieltämässä heitä milloin mistäkin.
9.00 aamupala kaikille (tarkoitti tänään vain meitä sekä miehen vanhempia, muuten etenkin viikonloppuisin aamupalapöytään voi ilmestyä ties ketä ystävää ja kylänmiestä), sen jälkeen ruokin lemmikkieläimet (marsut, koirat, kissat), vien pari hevosta laitumella ja yhden tarhaan, tyhjennän pesukoneen, etsin uudelleen lasten ulkovaatteet, menen talliin ja putsaan puoli karsinaa
vähän ennen klo 10.00 joku tulee pihaan ja ilmoittaa että kaupan takana olevalla laitumella yksi hevonen on aidan väärällä puolella. Appiukko menee katsomaan ja husiessaan hevosta oikealle puolelle saa hajotettua aidan, joten joudumme vaihtamaan koko lauman toiselle laitumelle, joka on onneksi lähellä, vain pyörätien toisella puolella. Virittelemme liinat ja raipat tanaan ja päästämme hevoset tien yli, ne karauttavat uudelle laitumelleen kuin eivät olisi olleet vuoteen ulkona... Appiukko huomaa, että alkuperäisellä laitumella ei ole ollut viikkon sähköä, koska HÄN (onneksi) oli unohtanut laittaa sen päälle aitalankaa kiristeltyään...
11-14 siivoan loput karsinat, juoksutan yhden hevosen, lakaisen yms., komennan lapsia, etsin kadonnutta koiraa
14-15.00  ratsastan, vaihdan heppoja laitumelle. Tähän asti mies on juoksuttanut sekä käynyt kahden nuoren selässä.
15.00-15.45 käyn koiran kanssa pienellä hölkkälenkillä, muut syövät lounasta
16.00-17.30 käyn suihkussa ja puen melkein puhtaat vaatteet, käymme koko perhe kaupungilla ostamassa lapsille sisälenkkarit jumppatuntia varten sekä burger kingissä
17.30 kotona ja iltapäiväkahvi, imuroin ja haen loput hevoset sisälle
18.00-19.00 iltaruuat hevosille (heinät, kaurat), marsuille, koirille ja kissoille, lakaisu, juoruilua yksityisten kanssa, ovet kiinni
19.00-19.30 käyn kaupassa
19.30-20.15 lapset telkun eteen ja menemme rakentamaan maneesiin irtohypytyskujaa
20.30 lapsi nro 1 menee nukkumaan ja minä syöksyn rakkaan tietokoneen äärelle, loppuperhe katsoo telkkua.

Normaaliin päiväohjelmaan ei siis todellakaan kuulu mitään kaupungilla käymistä (eikä aitojen rikkomista), mutta ei se tarkoita että olisi sen pari tuntia enemmän luppoaikaa, tänään oli muuten vähemmän tekemistä. Miehellä on kaksi ratsastettavaa joiden omistajat ratsastavat viikonloppuisin itse, ja Stalypso-tamma on yhä levossa, lisäksi lasten poniratsastuksen korvasi tänään burger king. :D

Huomenna on sitten luvassa irtohypytystä! Suomessa aikoinaan "kotitallillani" harrastettiin sitä paljonkin, viime vuosina olen ollut vähän vähemmän mukana tässä lajissa kun työpaikoillani ei yleensä ole ollut kovin nuoria hevosia kuin ehkä satunnaisesti. Saa näyhdä mitä tästä sitten tulee, etenkin saa nähdä saammeko sitä yhtä päälle tulevaa kahdella jalalla elävää kullannuppua enää ikinä ulos maneesista... No se on tarkoitus ottaa viimeisenä mutta silti. Minun pikkumiehenikin pääsee hyppäämään, ensimmäinen kerta kun sen pitää tehdä jotain. Sillä ei kyllä ole kovin sykähdyttävä laukka joten vähän epäilen hyppykykyäkin, tosin ei sen sukukaan mitään hyppylahjoja lupaa, toivottavasti tämä kuitenkin olisi kivaa vaihtelua laitumella möllöttämiseen.

Kuvia kuvia

Nyt ei ole kauheasti mitään kerrottavaa joten laitan taas kuvia, nyt on tullut kuvattua kun on ollut kiva ilma ja kun meillä nyt VIHDOIN on myös kunnon nettiyhteys (oli kyllä työn ja tuskan takana saada operaattorin mies se tänne asentamaan) niin ne saa myös ladattua tänne hiukan nopeammin kuin tuolla puhelimen netillä...

Mies juoksutti kaikki villihevoset ihan yksin tänään ja ne jolkottelivat menemään kuin vanhat tekijät. Kaikilla oli tänään juoksutusvyö eikä kukaan sanonut siihen mitään, mikä oli aika ilahduttavaa kun muistelee Stalypso-tamman hurjaa rodeoesitystä... Tamma onkin ollut siitä asti karsinalevossa mutta kävelee nyt jo ihan normaalisti, joten piakkoin on varmaan jo edessä uudet rodeot.

Niin niitä kuvia. Kävimme tänään lasten kanssa pyöräretkellä oripihatolla, se on parin kilometrin päässä ja normaalisti miehen isä tekee siellä kaikki hommat itse mutta hän oli tänään jossain kokouksessa, joten kävimme päästämässä pojat ulos.

Kaksivuotiaaksi tulevat orit ovat omana laumanaan ja tämänkesäiset varsat omanaan. Varsat ovat olleet pihatossa vasta muutaman päivän, joten ne ovat vielä sisällä eikä niillä ole pantoja. Näissä on siis myös ne varsat, joiden kanssa me taistelimme vielä reilu viikko sitten täällä tilalla kun ne eivät halunneet kulkea emän mukana.

Varsoissa on yksi joka on aivan hirmuisen pikkuriikkinen, jäänee reippaasti ponikokoiseksi. Niillä on yksi avonainen seinä mutta tämä pikkumies ei ylettänyt katsomaan siitä ulos, yritys oli kyllä kova. Vieressä normaalikokoinen ikätoveri. :D

Ja laitetaan nyt vaihteeksi yksi ratsastuskuva ihan minustakin, tämä on onneksi otettu riittävän välimatkan päästä... Kyseessä loppuravi ja piilokamera, joten en voinut poseerata. Taustalla mustan orin selässä Jan, joka päätyökseen on Hannoverin valtionsiittolassa ratsuttajana.

Arki on alkanut

Lauma saatiin kuin saatiinkin talliin ja jokainen omaan karsinaansa. Se oli tosin kohtalaisen hikinen homma, mutta onnistui kuitenkin ilman suurempia vammoja. Mies on juoksuttanut koko lauman eilen ja tänään, ja hepat alkavat jo olla vähän rauhallisemmin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, että nämä eivät siis osaa kulkea talutettuina. Se ei välttämättä tarkoita että ne sinkoilisivat villisti mihin sattuu, vaan useimmiten sitä, että ne eivät yksinkertaisesti tule mukaan, etenkin kun eivät muutenkaan ole kauheasti olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Toissailtana oli ihan hitonmoinen työ saada ne menemään karsinoihin sisälle, mutta vielä paljon tuskallisempaa oli eilen saada ne tulemaan karsinasta ulos... :D Siinä vaiheessa kun on edetty juoksutushallille asti (matkaa tallista on ehkä 20 metriä...) ja saatu ovi kiinni, ei ole ollut enää mitään isompia ongelmia.

Nämä pakenevat kaikkea epämiellyttävää hyppäämällä pystyyn ja kääntymällä, sillä seurauksella että yksi ja sama hevonen onnistui alle vuorokauden sisällä rikkomaan tallikäytävältä KOLME loisteputkilamppua. Melkoinen osumatarkkuus.

Tässäpä vielä viimeinen kuva poikalauman huolettomasta elämästä, toissapäivältä jolloin ne olivat vielä väliaikaismajoituksessa "ladossa".

Tässä ei siis tosin ole kaikki, niitä on yhteensä 8 tai 9.

Consensin veli on edistynyt kovasti, ensimmäisenä päivänä se oli aivan hysteerinen ja sitä sai pyydystää karsinasta vaikka kuinka kauan, nyt se ei pelkää yhtään karsinaan tulijoita ja tänään juoksutin jo satulankin kanssa eikä se sanonut siitä mitään. Juoksuttaessakin painelee jo yhtä komeasti kuolaimen takana kuin isoveli, muutenkin on hyvin samannäköinen.

Tässäpä kuva pojasta laitumella, sillä kuten muillakaan ei siis ole vielä nimeä.

Consensin veli ja minun pikkupoikani

Ja pelkkä pikkupoika

Consens taas on ollut viime aikoina taas hiukan hankala joten pyysin perheen Ammattilaista eli miestä ratsastamaan, hän oli kuitenkin onneksi tyytyväinen ja sanoi että heppa tuntui mukavalta ja kulkee suorempana. Olin hyvin huojentunut siitä että en ole sitä kai sitten kokonaan pilannut, kun kuitenkin aina yksin ratsastan niin en aina oikein luota pelkästään itseeni siinä, meneekö hevonen niin kuin pitäisi. Toki luulen tuntevani koska se menee hyvin ja koska ei, mutta aina en sitten kuitenkaan uskalla ihan pelkkään omaan sananmukaisesti perstuntumaan luottaa. Perstuntumasta puheenollen, ostimme miehen pomolta satulan joka oli tällä kokeiltavana, upouuden Stübben Siegfridin jossa on sellainen geeli istuinosassa. Satula on mielestäni ollut erinomaisen hyvä istua, aikoinaan lähes 20 vuotta sitten vuokrahevosellani oli myös Stübben siegfried ja sain siitä satulasta elinikäiset traumat koska se oli NIIIIN kivikova ja muutenkin kamala. Siitä asti olin vakuuttunut siitä, että Stübbenin satulat eivät sovi minun ahterilleni, ja suhtauduin aika varauksella tähän satulaan, vaikka se toki näyttääkin jo aika erilaiselta kuin ne vanhat stübbenit, ja satula on siis tosiaan ollut erinomaisen hyvä istua. Tähän asti, olisi kuitenkin vain pitänyt luottaa siihen minkä on nuorena oppinut, nyt nimittäin olen saanut tässäkin takalistoni rakoille kaikista high-tec-geelityynyistä huolimatta, auts.

Consens

Nyt on pakko mennä nukkumaan, aloitin nimittäin tänään tehokkaana työt jo varttia vaille VIISI, koska miehen piti mennä jollekin luennolle isänsä ja veljensä kanssa, ja halusi juoksuttaa villihevoset sitä ennen. Kaikessa on toki puolensa, kun aloittaa varttia vaille viisi, on puoli yhdeksään mennessä saanut aikaan jo hämmästyttävänä paljon.

Vieläkö on villihevosia?

Kyllä, ainakin meillä tällä hetkellä yksi ladollinen. Eli ollaan edistytty niin pitkälle, että sisäänratsastettavat hevoset on saatu siirrettyä tähän pihapiiriin. Huomenna yritetään lassota ne tuolta (eivät ne nyt ihan ladossa ole, vaan sellaisessa pihatontapaisessa mutta tällä hetkellä ilman uloskäyntiä) ja saada karsinoihin, tallin pesu ja maalausurakka on nimittäin nyt valmis. Nämä hepathan eivät siis ole olleet karsinassa sen jälkeen, kun ovat varsomiskarsinasta lähteneet. Näitä on yhdeksän kolmivuotiasta ruunaa, jotka on ruunattu lokakuussa oritestien karsintojen jälkeen, ne ovat viettäneet koko elämänsä laitumella ja olleet ihmisten kanssa tekemisissä sen verran että niitä on ruokittu ja madotettu, kaviot on vuoltu ja ne on ruunattu.

Selitettäköön näin taustatiedoksi, että ne hevoset joilla tehdään tai on aikomus tehdä lähitulevaisuudessa jotain, asuvat siis tässä tilalla. Sen lisäksi on iso oripihatto ihan erillisenä parin kilometrin päässä, siellä nämäkin ovat olleet niin kauan, että päätettiin että niiden kohtalo on elää ruunana. Loppukesän ja syksyn ne ovat olleet isoilla laitumilla tässä lähellä, ei kuitenkaan tallin yhteydessä. Ja tämä koko systeemi sijaitsee siis keskellä asutusaluetta.

Eilen ajoimme ensin ko. "ladossa" olleet 2-vuotiaat tammat talvilaitumelle. Niitä ei voi varsinaisesti taluttaa koska ne eivät osaa kulkea talutettuna, toki niille voi laittaa riimun ja pitää narusta kiinni, mutta hevonen ei luultavasti tule sinne minne halutaan. Joten ne päästettiin laumana ensin pihasta pois (tämä oli vielä helppo homma koska pihan voi aidata), siitä pihakadun yli ja pätkä pääkatua pitkin (tällä kertaa katkaistiin kyllä liikenne, ja kumma kyllä kukaan ei tunkenut väkisin meidän narujen alta, autoilijoilla kun ei täällä tunnu kauheasti järki päätä pakottavan) laitumelle. Tämä sujui oikein hyvin. Seuraavaksi piti päästää lauma vuotiaita toiselle laitumelle että saatiin tämä ratsutettava lauma lähemmäs tallia, nämä laitumet ovat onneksi vähän syrjemmässä ja piti vain ajaa varsat yhden pihatien yli. Nämä ratsutettavat tuotiin sitten sen tien yli pellonreunaa pitkin meidän tallin laitumelle, tässä ei ollut kovin vilkasliikenteisiä teitä mutta matka oli aika pitkä mikä aiheutti hiukan jännitysmomentteja, etenkin kun siinä pitää mennä sillan yli ja johtajahevonen oli hiukan sitä mieltä, että se ei välttämättä ole hyvä juttu... No loppujen lopuksi eilen illalla lauma oli tallin takana laitumella ja tänään houkuteltiin ne ruualla tuonne latoon, mistä ne pitäisi sitten jollain keinolla pyydystää ja viedä yksitellen talliin. Se saattaa ollakin haastavin osuus, vaikka matkaa ei montaa askelta olekaan.

Meillä on nyt pari päivää ollut jo melkein "rutiinit", kun on jo muutama vakihevonen: miehellä on ratsastettavana 4-vuotias kouluhevonen joka ahdistuu pääasiassa satuloinnista, sen lisäksi on nyt kolme sisäänratsastettavaa: Stalypso-tamma joka alkoi nostella jalkaansa (se oli tänään jo paljon parempi), Consensin paniikkiveli (i. Chacco-Blue) ja sen kaverina laitumella ollut musta kouluhevonen, joka on menossa myyntitallille parin viikon päästä kunhan on käyty selässä pari kertaa.

Minä juoksutin tänään Consensin veljen, se on edistynyt jo siinä määrin että ei enää tärise harjattaessa... Ei se muutenkaan enää pelkää ihan suoraan meitä ainakaan paljoa, mutta jokaista vähänkin äkkinäisempää liikettä kyllä. Juoksuttaessa se meni kuitenkin oikein hienosti kuin vanha tekijä, suurempi haaste oli saada kamat päälle ja hevonen juoksutusmaneesiin. Pelokkuus johtuu ilmeisesti pääasiassa siitä, että se on orilaumassa ollut kaikkein alimmaisena muiden tallottavana, joten laitettiin se eilen sitten ulos yhdessä minun pikkupoikani kanssa, joka ei ole mikään päällepäsmäsmäri eikä ilkeä, ja se sujuikin oikein mainiosti. :) Pikkupoika kyllä vähän pureskeli Chacco-Blueta ja etujalkoja heiluteltiin mutta kaikki näytti olevan pelkkää leikkiä ja sisälle haettaessa molemmat (Chacco-Blueta ei sitä ennen saanut kiinni edes karsinassa, saati sitten laitumella) tulivat aidalle vieretysten ja korvat hörössä.

Muutenkin olen tässä kovasti kiintynyt pikkuheppaani, vaikka en sen kanssa mitään erityistä olekaan tehnyt. Tässä on ollut nyt näitä nuoria joista ei koskaan tiedä mihin ilmansuuntaan ne räjähtävät jos niihin koskee väärällä hetkellä ja joiden kanssa pitää aina olla silmät selässäkin, tai sitten omata suurempaa hevoskuiskailun taitoa että saisi niille edes riimun päähän. Oma pikkupoika tuntuu niihin verrattuna jotenkin niin turvalliselta ja tasapainoiselta, vaikka en sitäkään kovin hyvin tunne niin jotenkin luotan siihen paljon enemmän. Kyllä sekin voi vähän riekkua talutettaessa mutta se vain leikkii ja asettuu kun sille ärähtää, jos se taas säikähtää niin se säpsähtää ja sanoo prööt mutta ei joudu silmittömän pakokauhun valtaan vaan tulee siitä huolimatta minun perässäni. Ylipäätään se suhtautuu mielestäni ihmisiin hienosti, kunnioittaa tarpeeksi mutta ei pelkää ketään, seuraa perässä mutta väistää eikä kävele syliin tai näyki. Ja koska nyt vain olen tällainen vähän pelokas täti-ihminen enkä rautainen SuperAmmattilainen niin nämä asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin upea ulkomuoto, mykistävät liikkeet ja suku tai hillitön hinta. Sitä nyt on täällä aika monen vähän hankala ymmärtää ja saan lähinnä sellaisia myötätuntoisia kommentteja tyyliin "kyllä se voi vielä kasvaa ihan normaalin kokoiseksi" tai "kyllä tuntemattomistakin suvuista on tullut pari ihan hienoa hevosta", mutta täytyy sanoa että itse en ole kyllä katunut kauppaa kertaakaan. :)

En nyt jostain syystä pysty kirjoittamaan noihin kommentteihin (oman blogini tai muidenkaan, tämän huomasin kun olin vuodattanut romaanin yhden blogin kommenttiosioon, harmitti kyllä. Voi olla että blogin pitäjän kannalta ei niinkään huono juttu :D) ollenkaan, joten vastaan tässä samassa Jennin kommenttiin edellisestä tekstistä. Ihan mukava paikka tämä on ja siisteys on kiinni siitä kuinka paljon jaksetaan lakaista... :D Tässä on useampi pieni tallikäytävä erikseen, kyseessä kun on 1800-luvulta peräisin oleva tila jota ei ole alunperin varsinaisesti hevostilaksi suunniteltu. Se vaikuttaa hommiin sen verran, että pitää kulkea paljon edestakaisin ruokkiessa ja hevosia kuntoon laitettaessa, ja ylipäätään koko ajan pitää kävellä sieltä tänne ja tuota kautta takaisin, pitäisi varmaan hankkia askelmittari ja katsoa montako kilometriä tulee käveltyä päivässä ihan vain normihommien takia...

Meillä on siis vuokrattuna yksi ihan yhtenäinen tallikäytävä joten jahka nyt saadaan kaikki valmiiksi, on meidän hevoset ainakin suunnilleen kaikki samassa paikassa.

Minäkin tykkään että saatiin lapsille poni, tähän asti ollaan lainaponeilla käyty vähän köpöttelemässä ja esikoinen on kyllä oppinut ihan hurjasti kahdessa viikossa nyt, kun on ratsastanut melkein joka päivä. Nuorempi ei enää niinkään välitä ratsastaa, aiemmin halusi aina mutta toisaalta silloin käytiin vain kerran viikossa ratsastamassa ja nytkin haluaa noin yhtenä päivänä viikossa selkään joten siltä kantilta innostus ei ehkä ole varsinaisesti laantunut. Mutta ei ole alunperinkään ollut hevosjutuista niin innostunut kuin esikoinen. Voihan se olla että parin vuoden päästä kumpaakaan ei enää hevoset kiinnosta mutta ei sille sitten mitään voi, pakko niitä tässä katsella on mutta sen enempää ei hevosharrastukseen pakoteta. Miehelläkin on ollut ratsastusmahdollisuus pikkulapsesta lähtien mutta innostui silti ratsastamaan vasta teini-ikäisenä joten eipä tässä kiirettä ole. Miehen veli ei ole koskaan ollut hevosista kiinnostunut ja on kyllä ratsastanut joskus lapsena jonkin verran mutta innostus loppui kun putosi pari kertaa, sen jälkeen ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä juuri ollenkaan, vaikka siis tässä asuu myös, joten sekin on ihan mahdollista. :D Ja miehen sisar taas on ihan menestynyt kouluratsastaja jolla on oma talli.

Täällä on ollut hirmu kylmä vuodenaikaan nähden, pakkasta yöllä ja pitkälle aamupäiväänkin. Minä olen hyvin palelevaista laatua ja nyt vielä flunssassa, niin nuo aamut ovat aika tuskallisia, toivottavasti sää hiukan lämpenisi... Tänään olin kuumeessa ja pää on niin tukossa etten kuule enkä maista yhtään mitään, toivottavasti huomenna olisi jo vähän terveempi olo. Tänään ei muutenkaan aamupäivä mennyt ihan putkeen, meillä oli klipattavana yhden tytön hevonen joka on kuulemma oikein kiltti, klippaamisesta ei ollut kokemusta mutta yleensä suht selväpäiset hevoset nyt eivät siitä sen kummemmin hätkähdä. No tämän kanssa ei oikein meinannut onnistua, kyljet ja selän sai juuri ja juuri ilman apukeinoja hyyyvin hitaasti ja makupalojen avustuksella, mutta loppuosaan tarvittiin huulipuristinta ja rohkeutta. Siinä vaiheessa kun kiltti lastenratsu oli hypännyt kolme kertaa pystyyn meidän suht ahtaassa puhdistustilassa ja kiivennyt kerran välipuomin päälle, totesi jopa mies (joka ei todellakaan pelästy oikeastaan yhtään mistään) että ehkäpä annetaan olla. No ainakin tiedetään että seuraavalla kerralla heppa saa kunnon unilääkkeet.

Eläinlääkäri vilkaisi tänään sitä miehen sisäänratsastettavaa, joka nosteli eilen takajalkaansa kummallisesti. Tänään se nosteli sitä entistä korkeammalle ja välillä myös seisoi jalka ylhäällä. Ei kuitenkaan vaikuttanut varsinaisesti kipeältä, ei onnu (liikkuu siis kyllä erikoisesti, mutta ei sitä voi oikein ontumiseksi sanoa) eikä arista jalkaa. Eläinlääkärikin oli vähän ihmeissään, sanoi että se on todennäköisesti joku hermovaiva mutta se voi sitten taas johtua melkein mistä tahansa. Ei oikein osannut mitään hoito-ohjeitakaan antaa mutta piikitti kortisonia ja käski pitää levossa muutaman päivän ja katsoa muuttuuko miksikään. Vähän jo tuntuu että meidän ei vain ole tarkoitus tehdä yhteistyötä näiden miehen vanhempien kasvattien kanssa, ensimmäisen joka miehellä oli ratsutettavana veimme teuraaksi 4-vuotiaana koska sillä oli erittäin paha sädeluuontuma, Consens oli tarkoitus myydä kallilla ja siitä tehtiin jopa ajateltua kalliimpi tarjous, mutta sitten löytyi se ikävä pikkujuttu röntgenkuvista, ja nyt tämä jalkansa nostelija on siis myös miehen isän kasvatti... Ja muuten niistä on kyllä tullut ihan hyviä, kestäviä ja toimivia ratsuja.

No toivottavasti jatkossa yhteistyö toimii vähän paremmin, tänään tuli laitumelta Consensin veli, se on tosin jo 4 mutta on ollut vain laitumella koska sillä oli vuosi sitten melkoinen kasvuvaihe eikä työskentely tuntunut silloin oikein hyvältä ajatukselta. Täytyy sanoa ettei sekään oikein vakuuttanut... Se on nyt kyllä jo ihan sopusuhtaisen näköinen ja ihan nättikin hevonen, mutta se on niin käsittämättömän arka että en tiedä miten sen selkään voisi ikinä päästä (jo siksikin, että se siis myös on nyt sitten yli 170 cm korkea ja todellakin ERITTÄIN pelokas). Ei tehty tänään muuta kuin vähän leikattiin harjaa ja häntää, mutta siihenkin meni yli puoli tuntia: ensin hevoskuiskailin vartin verran että sain sille riimun päähän, ja sitten se singahti pitkin meidän putsauspaikan seiniä joka kerta, kun napsautin saksilla harjaa. Lopulta se jäi sitten paikalleen seisomaan, mutta vapisi niin että suht suoran linjan leikkaaminen oli aika haastavaa. Lupaavalta vaikuttaa. :D

Minun pikkumieheni kävi tänään kengittäjän luona mutta ei tarvinnut tehdä mitään, kaviot ovat kuulemma oikein hyvät. :) Ikävä kyllä miehen isän käyttämä kengittäjä on erittäin vastenmielinen tyyppi. Itse tulen toimeen aika monenlaisten ihmisten kanssa enkä kovin helposti ärsyynny suht vieraiden ihmisten luonteenpiirteistä, mutta tämä oli kyllä harvinaisen inhottava. Ja kaiken lisäksi vielä kalliskin. Harmittaa kun edellisessä paikassa sekä miehen että minun töissä kävi sama kengittäjä joka oli sekä erittäin ammattitaitoinen, mukava, hyvä hevosten kanssa että kaiken lisäksi vielä edullinen. Hänellä oli kaiken tämän lisäksi vielä mukana aina yksi tai kaksi oppisopimuspoikaa jotka olivat myös fiksuja ja mukavia, ja tekivät kaikki oheishommat hevosten hakemisesta jälkien siivoamiseen asti, tälle täkäläiselle mestarille kun piti pitää jopa Consensia (joka melkein nukahtaa kengitettäessä) kiinni koko kengityksen ajan ja luonnollisesti siivota kaikki jäljet.

Mutta nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan, herätyskello pakottaa taas ihan liian aikaisin ulos kylmyyteen.