Kevät!

Myönnetään että kuvissa tunnelma ei ole kauhean keväinen, mutta sunnuntaina jolloin nuo kuvat on otettu, oli todellakin iltapäivällä aurinkoista ja jopa lämmintä. Aurinkoa ei ole sen jälkeen näkynyt ja lämpökin on suhteellista, mutta ainakin on valoisampaa ja jotenkin sää vain on keväisempi. Voi kun tulisi pian jo kesä.

Varsa syntyi sitten vihdoin ja viimein viime yönä, nopeasti ja näppärästi vaikka olikin reilusti myöhässä. Hälytys pärähti päälle yhden maissa ja vähän yli puoli kaksi oltiin jo takaisin sängyssä. Varsa on oikein sievä, terve ja ponteva ruunikko tamma, kuvia ei ole koska emä on suorastaan hengenvaarallinen. En ole koskaan vielä tavannut tuossa mittakaavassa varsastaan vihaista tammaa, ja tämäkin oli ihan leppoisa tapaus varsa mahassaan. No onneksi minulla ei varsinaisesti olekaan mitään velvollisuuksia siitostammojen suhteen, appiukko leikkiköön hengellään. :D

Pakollinen valitus, meille on tullut uusia yksityishevosia joilla on perin rasittavia omistajia. :S Ensinnäkin he varasivat jo aikoinaan paikkoihin tutustuessaan parhaat karsinat, jotka eivät oikeastaan edes ole vuokralaisilla vaan varsatammoille. Toinen tuli ensin eikä vielä silloin saanut sitä luksuskarsinaa, mutta aika pian hevonen kuitenkin vaihdettiin sinne koska se ei pystynyt kulkemaan tavalliseen karsinaan eikä sieltä ulos... Hevonen on Consensin kokoluokkaa, ilmeisesti aika pahasti polvivaivainen (omistajan mielestä se vain nostelee jalkojaan niin vetreästi koska on niiiiin nuori ja villi, eli 7...) ja se ei ensinnäkään hallitse takajalkojaan ja lisäksi ei uskalla astua etujaloillaan oikein mihinkään. Nyt tuli sitten tämän omistajan kaveri, jonka hevonen on vielä reiluhkosti tätä toista isompi ja liikuntarajoitteisempi, Se sai myös luksuskarsinan, mutta koska ne ovat olkikatoksen vieressä on sisäänkäynti vähän ahdas, ts. ei mitenkään ahdas normaalille hevoselle mutta näköjään jonkin verran 180-senttiselle betonivalaalle, jonka jalat eivät nouse maasta ja jonka vartalo ei taivu mihinkään suuntaan. No nämä omistajat ilmoittivat kai ihan tosissaan, että ne olkipaalit (kyseessä ei siis ole läjä pikkupaaleja vaan useampi kymmenen suurpaalia) pitää siirtää siitä pois. Olkikatoksesta! :D Onneksi appiukko ei tätä kuullut ja me sitten vain vähän hämmentyneinä totesimme että se ei kyllä taida onnistua.

No hepo pääsee ilmeisesti jotenkin karsinaansa, eilen huomasin että karsinan kynnyksen (alle 5cm korkea) päälle on ruuvattu kumimatto. Ei tuosta nyt toki haittaakaan ole, jotenkin vain huvittaa kun voisi kuvitella, että 180-senttinen hevonen pääsisi parisenttiä korkean kynnyksen yli? Seuraavaksi varmaan rakentavat jonkinlaisen rampin sen kynnyksen molemmille puolille.

Ensimmäisen hevosen omistaja aiheuttaa minussa ärsyynnystä myös sillä, että raahaa liikuntarajoitteisen hevosensa tarhaan "salaa" aina kun olen vaihtamassa tarhoja. Joka IKINEN muu yksityishevosen omistaja tajuaa kysyä, voiko laittaa johonkin tarhaan jopa silloin kun tarha on ihan tyhjillään, saati sitten jos selvästi näkee että olen vaihtamassa hevosia. Ja kyllä, yksityishevosten täytyy toki myös päästä tarhaan ja minä valtaan tarhat suurimman osan päivästä (lähinnä kyllä siksi että minulla on vähintään 25 tarhattavaa, yksityisillä korkeintaan kolme), nimenomaan siksi että saan kaikki hevoset tarhattua niin että tarhat ovat tyhjänä silloin, kun enemmistö yksityisistä tulee. Tämä kyseinen tyttö taas tulee joskus aamuseitsemältä ja joskus samaan aikaan kuin muutkin yksityiset, eikä näissä päivissä ole mitään logiikkaa joten en voi varautua jättämällä häntä varten tarhaa tyhjäksikään kun en tiedä onko tulossa. Argh. Lisäksi hänen hevosensa kuuluu niihin jotka kastavat heinät vesiautomaatissa syödessään, ja tällaisten hevosten heinät laitan aina tarkalleen vastakkaiseen päätyyn karsinaa, koska näitä yksityisten karsinoita ei putsata (ne tyhjennetään traktorilla muutaman kuukauden välein) ja muuten ne lainehtivat, tuolloin oli vielä pakkasta ja koko käytävä jäätyy jos yksi tekee karsinastaan kylpylää. No eikös tämä tyttö käynyt erikseen siirtämässä heinät siihen vesikupin alle, kun on niin söpöä kun heppa kastelee ne heinänsä... Argh x 2.

No onneksi meillä on muuten vain mukavia yksityisiä, niin hevosia kuin ihmisiäkin. Tässä se andalusialainen johon olen kerrassaan ihastunut:

Kuva ei ole kovin laadukas, koska aina jos yritin salaakin hivuttaa kameraa putkien välistä, oli turpa kamerassa kiinni ennen kuin ehdin painaa laukaisinta.

Tämä ei ole varsinaisesti yksityishevonen vaan miehen koulutettavia, 4-vuotias scolarilainen tamma. Piti laittaa kuva koska se oli mielestäni suht onnistunut:

Tässä taas on ehkä tallin "hienoin" hevonen joka on kilpaillut menestyksellä vaikeita koululuokkia ja on myös alunperin hyväksytty jalostukseen, sittemmin tosin ruunattu. Se on meillä "lomalla" aina silloin tällöin, omistajansa on harrasteratsastaja ja ratsastelee tällä satunnaisesti, normaalisti hevonen on eräällä kouluratsastajalla ratsutettavana ja kilpailutettavana.