maanantai 12. elokuuta 2013

Paluu arkeen

Kotiuduttiin lomareissulta pari viikkoa sitten ja nyt on saatu rästihommatkin suunnilleen hoidettua. Mies kaatui töissä jonkun hevosen kanssa ja oli muutaman päivän sairaalassa ja on nyt kotona sairauslomalla näillä näkymin koko elokuun. Saa nähdä kuinka hermot kestää. :D Lasten koulu alkoi eilen ja vauva kasvaa ja vauhti lisääntyy, saa nähdä kuinka käy tallihommien kun se oppii kävelemään...

Suomessa oli mukavaa, leppoisaa, aurinkoista. Ei tehty mitään ihmeellistä, oltiin ja levättiin. Kävin katsomassa muutamia ratsastuskilpailuja ja yritin tietysti nähdä mahdollisimman paljon suomenhevosia, niitä kun ei täällä meidän nurkilla tule vastaan.






Lisäksi käytiin tapaamassa Anteron siskoa Aurooraa, joka esiintyy muutaman viikon päästä suomenhevosten laatuarvostelufinaalissa.


Ja samalla käytiin tietenkin tapaamassa myös entistä pikkuruunaani, joka vaikutti erittäin tyytyväiseltä elämäänsä ja on saanut jo hienosti kilpailumenestystäkin.


Kuvassa oikealla häntä kohti kameraa...


Pikkuruuna esiintyy Suomessa nimellä Mein Freund.

Kotiinpaluu ei sitten ehkä ollutkaan niin riemukas. Tallilla tunnelma oli lievästi sanottuna kireä. Olen tainnut joskus aiemminkin täällä valittaa että en jaksaisi sitä ainaista juoruamista, selän takana haukkumista ja riidanhaastamista jota on esiintynyt jokaisella tallilla, jolla olen pidempään oleillut. Meillähän on ollut nyt puolisen vuotta vähän kireähköt tunnelmat sen jälkeen, kun kouluvalmentaja D:lle ja eräälle tallilaiselle ja hänen oppilaalleen tuli ensin pientä ja sitten suurempaa erimielisyyttä, valmennussuhde loppui ja pikkuhiljaa myös tervehtiminen. Nyt sitten poissaollessani tilanne oli hieman kärjistynyt koskien tämän kyseisen tallilaisen käytössä ollutta hevosta, joka kuuluu appiukolleni mutta on ollut siis tämän kyseisen henkilön ja erään D:n valmennuksessa olevan käytössä puolet-puolet -periaatteella. Systeemi alkoi hankaloitua heti kun D:lle ja toiselle ratsastajalle tuli välirikko, mutta nyt sitten oli tullut se lopullinen välirikko ja hevonen siirtyi kokonaan D:n valmennettavan käyttöön. Nämä entiset kimppahevosen pitäjät eivät nykyään voi myöskään tervehtiä toisiaan, minkä lisäksi suunnilleen kaikilla tallilaisilla on tietenkin asiasta joku mielipide ja oma puoli, ja kova tarve sitten haukkua niitä pahoja vastustajia jollekulle (=minulle). Itseä ei kiinnosta, koska olen ollut ja aion jatkossakin olla ihan tasapuolisesti ystävystynyt sekä D:n kuin näiden molempien ratsastajien kanssa, eikä minua kiinnosta heidän keskinäiset riitansa saati sitten jonkun muun mielipiteet asiasta tai näiden ihmisten ratsastustaidoista. Jessus.

No ehkä iloisempi tapahtuma oli sitten se, että erään tallilaisen perhe osti varsin tunnetun valmennustallin tästä lähistöltä tyttärelleen. Ei nyt siitä sen tarkemmin koska kyseessä ovat täällä yleisesti aika tunnetut ihmiset jotka eivät halua että heidän asioitaan sen kummemmin levitellään eivätkä myöskään leveile miljoonillaan, mutta olen iloinen että kaupat onnistuivat. Heidän tyttärensä ei ole hevosalan ammattilainen mutta varsin osaava ja ennen kaikkea järki-ihminen, ja hän tulee varmasti etsimään tallin toimintaa pyörittämään fiksuja ihmisiä, jotka tarjoavat hevosille erinomaiset olosuhteet.

Antero voi onneksi oikein hyvin. Nyt kun säät ovat suosineet (lomalta palatessamme lämmintä oli +35 varjossa ja koska päivälaitumilla ei ole varjoa, ei tullut paljon hevosia ulkoilutettua) se on ollut joka päivä Consensin kanssa laitumella.


Consenskin voi hyvin. Sille kesä on parempaa aikaa, kun aurinko lämmittää jumivaa selkää ja pää lepää laitumella, silloin se on paljon miellyttävämpi ratsastaakin. Sen kunniaksi harvinaisempi ratsastuskuvakin. Sen verran taustaa että tämä ei yritäkään olla mikään "katsokaa kuinka hyviä me ollaan"-kuva, sen on ottanut poikani 7v. ensimmäisellä ratsastuksella Consensin (ja minunkin) 4 viikon ratsastusloman jälkeen ensimmäisen ravikierroksen aikana. Se on kuvassa kuten muutenkin pääasiassa liian pitkä ja liian etupainoinen, mutta sen kanssa nyt vain ei kovin vauhdilla näitä asioita korjata. Tavoitteena on että se joka ratsastuskerralla liikkuisi hetken edestä kevyenä ja mahdollisimman suoraan, mutta se ei mitenkään onnistu heti alkuravissa kuukauden loman jälkeen.



Eilen olin miehen kanssa hänen työpaikallaan Verdenissä katsomassa kouluratsastuksen nuorten hevosten MM-kilpailuja. Se ei ehkä ole ihan minun maailmani, ei Verden eikä kouluratsastuksen huiput, mutta olihan vähän irtiottoa arjesta. Melkoisia jalkojaan näyttävästi huiskivia heinäsirkkoja siellä oli, mutta sellaisiahan noiden kai kuuluukin olla. Mies olisi itsekin kilpaillut esteluokissa mutta nyt saikkunsa vuoksi hänen kollegansa ratsasti hänen hevosensa.

4-vuotiaiden finaalin palkintojenjakoa: