Kirjoittaja

Olen reilu kolmekymppinen nainen ja asun perheeni kanssa Saksassa. Perhe tarkoittaa aviomiestä, kahta poikaa sekä eläinlaumaa (kaksi koiraa, kaksi kissaa, kuusi marsua). Lähdin 18-vuotiaana Keski-Eurooppaan hevostelemaan ja sillä tiellä olen edelleen, vaikka välillä olenkin käynyt Suomessa harrastamassa opiskelua, huonohkolla menestyksellä.

Ratsastuksen aloitin lapsena joskus 1980-luvun puolen välin jälkeen, aluksi suomenhevosilla talutuksessa. Lisäksi kävin "läheisellä" (40 km:n päässä) ratsastuskoululla silloin tällöin viikonloppuleireillä, koska meillä ei ollut autoa ja säännöllinen ratsastustunneilla käyminen ei siksi ollut mahdollista. Samaan aikaan kävin myös kaverin kanssa ravitallilla "hoitamassa" hevosia, ts. ei me 8-vuotiaat muksut siellä kilpailevien ravureiden kanssa varmaan ihmeitä tehty, mutta muistan että ainakin yhtä hevosta harjattiin ja taluteltiin, sen karsinaa siivoiltiin ja kuljettiin myös henkilökunnan perässä kyselemässä miksi he tekivät niin tai näin. :D Tämä jäi tosin ainoaksi kosketuksekseni ravimaailmaan, kun ratsastus sittemmin vei kokonaan mennessään. Tämä tapahtui kun sain alkaa käydä läheisellä yksityistallilla tunneilla, joita omistaja piti omilla hevosillaan, lisäksi sain autella tallitöissä. Yksityistalli kasvoi sittemmin isohkoksi myyntitalliksi ja siellä riitti puuhasteltavaa sen verran, että muut harrastukset jäivät. Jossain vaiheessa (perheeni siirryttyä autoaikaan) pidin noin vuoden taukoa kyseiseltä tallilta ja kävin eräällä ratsastuskoululla tunneilla, mutta sitä lukuunottamatta vietin oikeastaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni ulkomaille lähtöön asti tällä samalla myyntitallilla.

Ammatiltani olen...noh, minulla ei oikeastaan ole ammattia. Olen tehnyt sekalaisia hevosalan töitä niin kauan kuin talikko on pysynyt kädessä, koulutukseltani olen ylioppilas ja olen lähinnä näennäisesti opiskellut kääntämistä ja tulkkausta. Täällä Keski-Euroopassa olin ennen perheen perustamista estetalleilla hoitajana, kolmessa eri maassa (nykyinen mukaanlukien). Kaikissa paikoissa olen viihtynyt vähintään hyvin, ja työpaikan vaihto on johtunut aina jostain ulkopuolisista tekijöistä, ei itse työpaikasta. Ehkä minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri, tai sitten kaikki huonot asiat ovat päässeet unohtumaan, mutta ainakin olen kaikkien entisten työnantajien kanssa hyvissä väleissä, ja hevospiirit nyt ovat täällä niin pienet, että heitähän myös tapaa aina välillä. Työpaikkani ovat olleet aika erilaisia, mutta kaikissa työ on ollut suunnilleen samaa, hevosten hoitamista ja niiden ratsastusta tarvittaessa (verryttely ratsastajalle, liikuttaminen ratsastajan ollessa muualla). Tämän lisäksi olen eri paikoissa ollut mm. kisahoitajana, auttamassa nuorten hevosten oritesteihin valmistelussa, pitänyt ratsastustunteja ja ylipäätään tehnyt kaikkea mitä on pyydetty ja mihin olen katsonut kykeneväni. Tällä hetkellä olen osa-aikaisesti (lasten päiväkodin aukioloaikojen mukaan) töissä täysihoitotallilla, missä huolehdin lähinnä hevosten liikutuksesta: irtojuoksutusta, juoksuttamista ja ratsastusta. Työaikani on sen verran lyhyt, että juuri muuta en ehdikään.

Harrastan koiran kanssa agilitya (siitä toisessa blogissani), miehen hevosella ratsastelua, lenkkeilyä sekä netissä surffailemista...Silloin tällöin innostun myös joistain kädentaidoista, lasten ollessa vauvoja ompelin kestovaippoja ja vauvanvaatteita, sittemmin olen ommellut koirille pantoja, välillä innostun sisustusjutuista ja joskus harvoin myös leipomisesta.

Minä ja toinen pojista sekä Veiwell-poni
Blogin nimeen ei liity mitään sen suurempaa sanomaa, se piti vain nopeasti keksiä blogia tehdessä, eikä tuo nyt ainakaan kovin kaukana totuudesta ole. Itse opin yhä joka päivä uutta hevosista, blogin ykköshevonen oppii uutta ratsuna olemisesta ja varmaan tänne tulee selostettua myös lasten ratsastuksen alkeiden opettelusta.