maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeinen

Josko sitä saisi yhden postauksen vielä tälle vuodelle aikaiseksi...

Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut. Vuoden ensimmäistä varsaa (tai viimeistä, miten sen nyt ottaa :D) on odotettu jo kaksi viikkoa mutta eipä ole näkynyt. No kai se joskus on tulossa.

En ole vielä ratsastanut mutta se on kyllä läheisessä tulevaisuudessa suunnitelmissa. Consens ei ole tehnyt reiluun pariin kuukauteen mitään muuta kuin ollut tarhassa joten senkin puolesta saa onneksi aloittaa vähän rauhallisemmin. Olen juoksuttanut pari kertaa ja vauhtia oli kyllä vähän enemmän kuin toivoisin ensimmäiseltä ratsastuskerralta... Mies myös ratsasti kerran joten kaipa tuo nyt muistaa millaista on kuljettaa jotakuta selässään. Toivottavasti. Nyt olisi tarkoitus myös hiukan aktivoitua ratsastuksen suhteen niin, että alan ratsastaa hiukan säännöllisemmin opetuksessa. Kunhan nyt ensin vähän totuttelen koko touhuun taas uudelleen. Tosin meidän valmentajalle tuli pikku erimielisyyttä erään tallilaisen kanssa ja siitä hieman kiukustuneena päätti lopettaa opettamisen täällä kokonaan, mutta lupasi kuitenkin minua ja miestä vielä katsoa, muille käy nykyään eri valmentaja...

Consensin vanhat röntgenkuvat lähetettiin Ruotsiin eräälle tutulle eläinlääkärille joka on tehnyt tutkimusta siitä vaivasta, mikä Consensin etujalassa on. Jos hän olisikin sitä mieltä että pystyisi sen leikkaamaan, niin sitten varmaan leikkautetaan ja koitetaan sitten kuitenkin saada se myytyä. Mies ei ehdi sillä kilpailemaan (ja käytännössä se olisi muutenkin hieman hankalaa, kun Consens ei matkusta trailerissa) ja pelkäksi minun harrastehevoseksi se on vähän turhan kallis, siihen riittää halvempikin yksilö ja siitä kohta enemmän...

Tallin ulkopuolella on tapahtunut sen verran, että meidän auto kolaroitiin lunastuskuntoon (mies siis ajoi mutta ei ollut syyllinen) ja meillä on nyt uusi (tai no, oikeastaan se on aikaisempaa vuoden vanhempi) auto joka onkin kyllä vielä sitä edellistä parempi, eli taisi olla onni onnettomuudessa. Tähän mahtuu koko perhe suht vaivattomasti (testattiin tekemällä reissu Hannoverin eläintarhaan, siellä oli kolmen päivän ikäinen norsuvauva joka oli muuten suloinen!) ja on nyt sitten oikeaa merkkiäkin eli VW jonka tehdas on tuossa lähellä ja pari kaveria on siellä töissä, ja eräs meidän asiakas on siellä aikoinaan ollut hiukan korkeammassakin asemassa.

Pikkuhepalle on ehkä löytynyt uusi koti, se kun kuitenkin jää minulle liian pieneksi. Ihan täyttä varmuutta ei toki ole ennen kuin heppa pihasta häipyy, mutta ihan lupaavalta vaikuttaisi. Vaihdossa minulle olisi tulossa varsa, alunperin en ollut asiaa ihan näin suunnitellut mutta nyt se tuntuisi aika fiksulta idealta. En kuitenkaan lähitulevaisuudessa ehdi kovin tehokkaasti omaan hevoseen paneutua, sen mitä ehdin ratsastaa on Consens etusijalla että se mahdollisesti saataisiin sitten joskus myytyä, ja tarvittaessa olisi pari muutakin sen verran rauhallista hevosta että uskaltaisin niiden selkään kampeutua. Kovin paljon kun ei aikaa jää ratsastaa, teen aamuisin tallihommat kun vauva nukkuu ja sitten sen seuraavien pidempien unien aikana pitää hoitaa kaikki muu. Kolmivuotiaana vauva menee päiväkotiin aamupäiviksi ja sitten pystyn taas tekemään vähän tehokkaammin töitä ja sitten keskittymään hiukan omaankin hevoseen.

En nyt uskalla varsasta vielä mitään paljastaa kun se ei vielä ole minun, mutta olen kyllä aika innoissani siitä. Ja siitä pitäisi aika suurella tdennäköisyydellä myös kasvaa sopivan kokoinen, ei liian pieni mutta ei liian isokaan.

Pikkuheppaa olen silti toki hiukan "treenannut", ei nyt mitään sen kummempaa olla tehty kuin taas muistuteltu mieleen tulevaisuutta ratsuhevosena. Sillö on kyllä ihan mahtava luonne, on fiksu, oppivainen ja yrittää aina tehdä mitä pyydetään. Ratsastettu ei olla vielä ja jos tämä kauppa toteutuu niin ei ratsastetakaan, koska tuleva omistaja voi hoitaa sen sitten itsekin, mutta selässä on tarkoitus käydä. Olen roikkunut satulassa ja miehen puhuin varsinaiseen selkäännousuun koska on siinä ammattilainen, eilen oltiin puoliksi ja huomenna olisi tarkoitus mennä sitten kokonaan. Hepo ei selässä roikkumisista ole sanonut mitään mutta miestä se vähän jännitti kun on oikeastaan tottunut vain minuun.

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pikaista päivitystä

Kiitos edellisen viestin kommenteista, onpa kiva että joku tykkää tätä löpinää lukea. Yritän jatkossa olla hiukan aktiivisempi.

Nyt ei ole oikein kerrottavaa koska olen ollut reilun viikon lomalla tallihommista, syynä tämä:






Mieskin on ollut nyt lomalla joten minun ei ole tarvinnut tehdä tallissa mitään. Maanantaista alkaen pitäisi kuitenkin alkaa opetella uudenlaiseen arkeen, tavoitteena on nyt ensin saada aamupäivällä putsattua karsinat kun vauva nukkuu ja illalla annettua heinät. Muita hommia pitää sitten katsoa myöhemmin.

Kun ei nyt ole oikein hevosjuttuja kerrottavana niin laitanpa pari kuvaa tältä päivältä.

1,5-vuotiaita oreja

Staatsprämie-tamma kasvattelee jatkossa mahaa

Minun pikkuRUUNAni

perjantai 2. marraskuuta 2012

Hupsista...

Venähti sitten tämä tauko pikkuisen yli sen kahden viikon...Noh sattuuhan sitä. Mutta oltiin tosiaan silloin ajat sitten Suomessakin ja vähän laajensin näkökulmaa käymällä katsomassa niin lännenratsastuksen kuin valjakkoajonkin SM-kilpailuja ja lisäksi vielä arabinäyttelyä. Oli ihan mielenkiintoista, vaikka vähän hävettikin olla täysin pihalla.

Täällä kotopuolessa ei ole yllättäen mitään hirveitä mullistuksia tapahtunut. Yksi harmijuttu, nimittäin se jalat solmussa ja luppakorvaisena syntynyt ihastuttavan ihmisystävällinen varsa lopetettiin nyt kuitenkin reilu viikko sitten. Jalat kyllä vahvistuivat ja se pystyi juoksemaankin laitumella, mutta niissä oli kuitenkin niin paha asentovirhe että minkäänlaiseen käyttöön siitä ei olisi ikinä ollut, ja nuorten prien kysyntä seurahevosiksikaan ei ole kovin suurta.

Appiukon ylpeys, rautias Quaterback-De Niro -tamma josta tuolla aiemmin on ollut kuvia sai kuin saikin staatsprämiensä. Onneksi, koska se tarkoittanee ettei sillä tarvitse enää ikinä kenenkään ratsastaa. :D Tamma kun ei ole kovin yhteistyöhaluinen ratsu. Se on nyt kantavana ja tarkoitus myydä sitten vuoden päästä kun varsa on vieroitettu.

Consens on viettänyt piiiitkää kesälomaa... Ja nyt sillä on melkoinen talviturkki ja se näyttää ihan nallekarhulta. ei varsinaisesti uljaalta kilpahevoselta. Itsehän lopetin ratsastuksen kesäkuun lopussa ja sen jälkeen kaverin mies ratsasti muutaman kerran ja oli aluksi oikein innostunut, mutta sitten säikähti kun vauhtia oli kerran vähän liikaa eikä ole sen jälkeen enää ratsastanut. Mies on käynyt Consensin selässä ehkä kerran kuussa ja minä olen juoksuttanut silloin tällöin, muuten se on ollut laitumella... Pian pitäisi päästä tästä mahasta eroon ja sitten oman voinnin mukaan koitan sinne selkäänkin könytä, saa nähdä onnistuuko enää tämän vuoden puolella mutta se olisi kuitenkin tavoitteena. Tosin ajankäytön suunnittelu saattaa aiheuttaa pieniä lisähaasteita mutta katselllaan sitä sitten.

Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten karsinta Verdenin "oripäiville". Niihin toi pientä lisäjännitystä se, että kun menimme kyseisen päivän aamuna puoli viideltä ruokkimaan hevosia, oli KOKO TILA ilman sähköä. Sen pitäisi olla teoriassa jopa melko mahdotonta koska täällä on kuitenkin useita virranlähteitä, mutta näköjään kaikki on kuin onkin mahdollista, sähköä ei siis ollut yhdessäkään tallissa eikä koko talossa. Sähkömiehet saapuivat paikalle samaan aikaan kun ensimmäiset orikandidaatit astuivat areenalle ja parin tunnin työn jälkeen saatiin sitten sähkötkin toimimaan, tämän hämmästyttävän yhteensattuman syy oli siinä, että appiukko oli edellisenä iltana pessyt yhden suurimmista sähkökaapeista painepesurilla ja sepä ei sitten ollutkaan vesitiivis.......

Itse tapahtuma sujui ihan hyvin ilman sähköäkin, onneksi silloin ei vielä ollut aamuisin pimeää. Seula oli tiukka ja meillä olleesta 38:sta orista yksi ainoa pääsi lopulta Verdeniin.

Tässä vähän tunnelmia:



Minun pikkuhepastani taas tuli kuin tulikin vihdoin ruuna! Se on yhä laitumella ja saa nyt nähdä mistä keksitään sille karsina, niitä kun ei oikeastaan varsinaisesti ole talvea varten tarpeeksi monta. No se ei onneksi ole niinkään minun ongelmani. Pikkuheppa on siis ollut koko kesän laitumella eikä tehnyt yhtään mitään, jossain vaiheessa sitten talvella aletaan palauttamaan mieleen sitä mitä viime talvena opittiin ja kyllä sinne selkäänkin olisi aikomus kiivetä. Mitä sen jälkeen jää sitten nähtäväksi, se ei ole oikeastaan kasvanut enää ollenkaan joten taitaa olla minulle liian pieni, mutta eipä sitä nyt varmaksi voi sanoa ennen kuin sinne selkäänkin asti on joskus päästy.

Tässä vielä viimeinen päivä orina, pikkuheppa siis oikealla, vieressä bestiksensä, laitumen Aikuishevonen (16v.), kaikki muuthan olivat myös 3v.



keskiviikko 1. elokuuta 2012

Lähdetään lauantaina Suomeen lomailemaan reiluksi kahdeksi viikoksi (jee!!) joten kerronpa vähän kuulumisia koska sen ajan pysyn tiukasti erossa hevosista. :D

Helteitä on nyt riittänyt, onneksi. Rakastan lämmintä. :) Alkukesä olikin ikävän kylmä ja sateinen, nyt oli pari viikkoa superhelteitä (harmi että en raskauden takia päässyt heinätöihin kun varjossa oli +35 astetta mutta varjosta ei tietoakaan... :D) ja nyt on ollut sellainen peruskesäinen ilma, ihan lämmin mutta ei kuuma.

Verdenissä alkoivat tänään kilpailut, joiden yhteydessä siis järjestetään myös nuorten kouluhevosten MM-kilpailut. Miestä ei olekaan paljoa kotona näkynyt, järjesteltävää riittää ja hän ratsastaa myös nuorten hevosten esteluokissa. Sijoittui tänään ihan hyvin ja pääsi sunnuntain finaaliin. En ole menossa katsomaan koska ollaan tosiaan lähdössä Suomeen, enkä muutenkaan niin rakasta tuollaisia ihmismassatapahtumia, vaikka ihan hienoahan siellä varmasti on.

Olympialaisetkin pääsivät vihdoin vauhtiin ja Saksan kultamitalitili aukesi hienosti kenttäratsastuksen joukkue- ja henkilökohtaisella kullalla! Michi Jung taisi samalla tehdä jonkinlaisen ennätyksen ollessaan samanaikaisesti hallitseva Euroopan- ja maailmanmestari, kaksinkertainen olympiakultamitalisti ja vieläpä syntymäpäivänään.

©  Stefan Lafrentz


Olympialaisista on toki myös toisenlaisia kuvia...

© Julia Rau


© Julia Rau

Chacco-Bluen kuolinsyyksi varmistui borrelioosi. Eipä tarvitse miettiä oliko syy jotenkin perinnöllinen tai liiallisesta rasituksesta, dopingista tai muusta vastaavasta johtuvaa. Huono tuuria pääasiassa, eipä tuota pysty oikein mitenkään ehkäisemään ja toteaminenkin on vaikeaa. En tiedä oliko se tässä tapauksessa todettu jo ennen kuolemaa vai oliko jäänyt huomaamatta. Aiemmassa työpaikassani yksi hevonen sairastui myös vakavasti borrelioosiin, se kuitenkin huomattiin ajoissa ja saatiin hoidettua, vaikka toipuminen kestikin yli vuoden. Kyseinen hevonen on ihan menestyvä kilparatsu nykyään.

Meille kotopuoleen ei kuulu mitään erikoista. Consens ei ole ihan kisakunnossa enää, mikä vähän harmittaa. En ole ratsastanut pariin kuukauteen enää, aluksi mies ratsasti kaksi kertaa viikossa, eräs kaveri noin kerran viikossa ja lisäksi juoksutin ja se oli päivät laitumella. Tällä hetkellä tilanne on aika onneton, mies ei ole ehtinyt ratsastaa Consensia useampaan viikkoon, kyseinen kaveri hiukan säikähti kun ratsu oli ottanut yhden hiukan reippaammaan spurtin eikä ole ollut kovin innokas ratsastamaan enää... Laitumelle en voi viedä enää kuin korkeintaan tunniksi heti puoli kuudelta koska on pahin paarmakausi ja Consens vihaa paarmoja, on juossut laitumella viime päivien aikana jo kolme kenkää irti... Mitkään myrkyt tai huput eivät auta, yöksi en voi jättää koska olisi siellä yksin (ulkoilee yhdessä pikkuveljensä kanssa, veli ei siedä paarmoja sitäkään vähää vaan poistuu sähkölankojen yli kun saa ensimmäisen osuman...) ja nuo päivälaitumet ovat niin kaukana meiltä kotoa. Eli käytännössä se tällä hetkellä seisoo karsinassa, seisoo tarhassa muutaman tunnin, on laitumella sen tunnin ainakin viileämpinä päivinä ja juoksutan silloin tällöin, mutta en kovin usein haluaisi juoksuttaakaan. Toivottavasti mies ehtii jatkossa ratsastamaan hiukan useammin kun töissä on vähän rauhallisempaa.

Parin viikon päästä on hannoverivarsojen eliittihuutokauppa, jossa meidänkin varsa on mukana. Harmi että en pääse paikalle, pitää sitten Suomessa jännittää. Eiköhän tuo kaupaksi kuitenkin mene, ihan hieno varsa se on.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pöh

Meidän nettiyhteys ei toimi, joten pääsen nettiin vain kun mies on kotona hänen puhelimensa kautta. Oman puhelimen nettiä kun en voi käyttää tietokoneella ja puhelimella surffaamiseen ei riitä hermot. Tämäkin on jo kovin hidasta ja ärsyttävää.

Meidän varsa (Escudo-Cassini-Cor de la Bryere) voitti viime viikonloppuna Lumühlenissä vuoden suurimmassa näyttelyssä oman luokkansa. Parin viikon päästä se menee varsahuutokauppaan myytäväksi, toivottavasti tuo hiukan rahaa... Eilen oli kesähuutokauppa ja siellä oli yksi miehen vanhempien hevonenkin, siitä ei sitten huudettu ihan niin paljon kuin oli toiveissa mutta ihan ok summa kuitenkin, ja meni kivaan paikkaan. Tällainen.

Laitumelta haetut orit olivat lievä floppi, kaksi on aika tavista, yhdellä on "Ton" (apua, mikä sen vaivan nimi olikaan suomeksi kun hevonen korisee rasituksessa??) ja yksi olisi ihan lupaava, mutta ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Se ei ole edes ilkeä tai röyhkeä, se ei vain liiku askeltakaan kuin ehkä ylöspäin sitten kun sitä ei enää huvita, teki sitten mitä tahansa, ja kaikkea on kokeiltu... Ainoa keino jolla se juoksi eteenpäin oli se, että joku juoksi muovipussin kanssa perässä, mutta sekin toimi vain kerran.

Meillä on täällä vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, miehen sisko tuli kahden varsin vilkaan lapsensa kanssa viime viikolla ja lapset jäävät vielä ensi viikoksi... Miehen sisko osallistui nyt viikonloppuna johonkin trakehnerkilpailuun ja menestyikin ihan hyvin, voitti eilen oman luokkansa ja tämän päivän tulosta en vielä tiedä.

Seuraava suurempi tapaus on sitten ensin nuorten kouluhevosten MM-kilpailut Verdenissä (tosin me lähdemme silloin Suomeen) ja sen jälkeen eliittivarsojen huutokauppa joka kestää kolme päivää. Vähän harmittaa että se jää nyt näkemättä mutta seuraavalla kerralla sitten.




sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Oijoi...

Vähän on venähtänyt tämä kirjoitusväli... Hups. Kävin tuossa välillä Suomessakin, tosin sillä reissulla ei tätä hiljaiseloa ehkä voi selittää kun kesti vain viikon. No mitään erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut, itsellä on maha kasvanut siihen malliin että pariin viikkoon en ole enää ratsastanut, muuten olen toki tehnyt kaikki hommat ihan normaalisti. Mies suunnilleen asuu nykyään töissä, ensi viikolla alkaa taas huutokauppatreenit ja hän pääsee myös osallistumaan kouluratsastuksen nuorten hevosten MM-kisojen yhteydessä oleviin esteluokkiin, sekä ilmeisesti on menossa edustamaan hannoverliittoa Dublin Horse Showhun joidenkin nuorten hevosten kanssa. No meillä on toisaalta täällä kotona kyllä paljon helpompaa nyt, toki tällä hetkellä on kaikenlaisia peltohommia mutta ne nyt eivät minua kosketa kun en sellaisista asioista ymmärrä mitään.

Tammat ja varsat ovat kaikki laitumilla kauempana, tässä pihapiirissä on enää pari nuorempaa, toinen on hyväksytty varsahuutokauppaan ja toinen on vähän toisaikainen, se joka syntyi korva lytyssä ja jalat solmussa. Korva kyllä suoristui ja takajalatkin ovat jo ihan hyvällä mallilla mutta meno on silti vähän huteraa, lisäksi tietenkin juuri tätä varsaa emä vahingossa potkaisi kun sille tuli riitaa toisen matamin kanssa, niin että varsa oli 6 viikkoa karsinalevossa. Viikon päästä on näyttely johon ovat menossa nuo aiemmat Quaterback-tammat, se huutokauppavarsa sekä sitten tämän koipeliinivarsan emä (toki varsakin tulee mukaan mutta vain emää näyttelytetään, varsa kun ei vielä ole ihan edustustasoa. :D).

Kohta saa sitten jännätä olympialaisia, saa nähdä kuinka käy. Saksan estejoukkue nimettiin eilen (vararatsastajaa lukuunottamatta) ja vaikuttaisi kyllä aika vahvalta, mutta saa nähdä. Esteratsastus on kuitenkin aika paljon tuuripeliäkin. En nyt osaa oikein arvioida kuinka kova vastus sitten on, mutta toki ainakin USA, Sveitsi ja Ranska ovat varmasti vähintään yhtä hyvin iskussa. Mahdollisimman hyvää menestystä toivon tietystä Janne-Frederike Meyerille jonka olen tuntenut jo kauan, ja häneltä varmaan saa menestystä odottaakin, samoin toki ainakin Marcus Ehningiltä ja Christian Ahlmannilta.

Koulupuolella Saksalta tuleekin naisjoukkue, kun Koschelilla ei ole enää huippuhevosta ja no Totilaksen lähtö sitten peruuntui. Siitähän Ludger Beerbaum sanoi aika suorat sanat ja oli kyllä varmasti ihan oikeassakin (kuten yleensä). Taidettiin mennä sen markkinoinnin kanssa vähän yli. No tuleehan noita vielä arvokilpailuja, olympialaisiin en oikein usko Totilaksen terveyden enää neljän vuoden päästä kestävän, on kuitenkin tainnut se nuoruuden treenitapa tehdä tehtävänsä, ja sillä linjallahan Rathin tiimi aikoo sekin tulevaisuudessa jatkaa. Mikä toki on ymmärrettävääkin, sehän taitaa olla se tapa jolla nykyään ne pisteet (=mitalit =rahat) kerätään.

Oma suosikkini koulupuolella on Carl Hester joka ratsastaa itseäni miellyttävällä tyylillä, saksalaisista pidän ehkä eniten Kristina Sprehestä joka toki on tuolla tasolla vielä kokematon eikä tuloksissa voi kovin ihmeitä odottaa, mutta toivottavasti onnistuu kuitenkin omalla tasollaan. Hänen hevosestaan Desperadoksesta pidän myös kovasti. Helen Langehanenberg tulee varmasti menestymään saksalaisista parhaiten.

No se olympialaisista. Toivottavasti ehdin niitäkin sitten vähän seurata.

Meille tuli laitumelta eilen neljä nuorta oria esitarkastuksiin laiteltaviksi, ensin oli tarkoituksena pyytää valtionsiittolasta joku niitä laittamaan koska miehellä ei ole aikaa ja minä en mahani kanssa mihinkään villihevosiin koske. Mutta ajateltiin nyt kuitenkin laittaa ne itse, me miehen kanssa aloitellaan ja miehen veli saa hoitaa loput. Hän aikoo syksyllä suorittaa hevostalouden mestaritutkinnon (ammattitutkinnon jatkon) eikä ole kauheasti hevosten kanssa touhunnut (ammattitutkinnon on suorittanut maatalouspuolella) ja tarvitsee sitä varten joka tapauksessa harjoitusta. En oikein noissa osaa tulevia siitosoreja vielä nähdä, yksi on luurangonlaiha ja kaikki joka tapauksessa melkoisia pureskeltuja takkukasoja, mutta kaipa me niistä saadaan hevosia kuorittua.

Jos vähän kuvia vielä lopuksi:

Consens ja sen yhä nimeton Chacco-Blue -veli




Varsan elämää

jos nyt saisi sitten rauhassa nukkua...

Uljas pikkuorini viettää huoletonta poikamieselämää laitumella, koko lauma tulee oikein hyvin juttuun keskenään



torstai 17. toukokuuta 2012

Nyt on sitten varsat kasassa! Viimeinen syntyi eilen aamulla seitsemän tienoilla, oikein suloinen tammavarsa. Pari päivää aiemmin, tai itse asiassa miehen syntymäpäivän iltana pari minuuttia ennen puoltayötä syntyi miehen omalle stakkatolaiselle tammalle oikein komea ja raamikas orivarsa Quaidista.

Kaksi varsaa on jo myytykin, toisen kävi valtionsiittolan pomo ihan henkilökohtaisesti valitsemassa, se lähtee heti syksyllä vieroituksen jälkeen sitten heidän oripihattoonsa. Toisen eli appiukon oman Quaterback-varsan osti eräs hänen vanha asiakkaansa aikamoisella summalla. Se jää tänne vielä ainakin siihen asti, että on esitetty oritesteihin.

Minun pikkuheppani meni sitten laitumelle viime viikolla. Aikamoista huutoa ja riehumista se ensikohtaaminen oli, mutta ihan hyvin sujui. Kun otetaan huomioon, että muu porukka kuitenkin tuntee toisensa varsasta asti, ja siihen nähden että ne tallissa olivat melkoisia pikku pullistelijoita, eivät ne tuolla laumassa enää juuri pullistelekaan. Yhdessä läjässä ne siellä makasivat jo seuraavana aamuna.

Mammaa ei olla kauheasti sittemmin kaipailtu ja valitettavasti en saanut herraa poseeraamaan kuin takalistollaan, se kun juuri sattui löytämään niiiiin herkullisen ruohomättään...





Eilen olimme tammanäyttelyssä appiukon kahden Quaterback-De Niro -tamman kanssa. Vanhemmalla eli nelivuotiaalla rautiaalla on jo Staatsprämie eli valtion valion ehdokkuus, ko. palkinnon se siis saa JOS suorittaa tammatestinsä hyväksytysti. Testi on kesäkuun puolessa välissä ja saa sitten nähdä kuinka siinä käy, neiti ei ole kovin yhteistyöhaluinen ratsu. Itse asiassa ratsastuksesta ei tule oikein mitään, täytynee ennen testiä vielä tutkia olisiko siinä sittenkin vikaa jossain muuallakin kuin korvien välissä. Nuorempi tammoista on 2v. ja siis tämän toisen täyssisar, se ei ollut koskaan aiemmin käynyt missään näytillä. Ovat aika erityyppisiä, vanhemmassa on enemmän Quaterbackia (ulkonäössä sekä etenkin käytöksessä), nuorempi on melkein kuin puoliksi täysverisen emänsä kopio ulkonäöltään ja luonteeltaan erittäin fiksu ja ystävällinen.





Nuorempi palkittiin 1a:lla ja se oli 2-vuotiaista tammoista paras. Vanhempi sai myös 1a:n mutta ei sitten muuta menestystä. Mutta täytyy sanoa että hienointa oli kyllä se, että molemmat käyttäytyivät aivan erinomaisesti! Nehän nyt eivät ole juuri maailmaa nähneet ja nuorempi oli ylipäätään ensimmäistä kertaa trailerissa ja pois kotoa, ja vanhempi taas ei aina kotonakaan käyttäydy kovin mallikelpoisesti... Molemmat yllättivät ja käyttäytyivät varmaan parhaiten koko joukosta, siellä oli kyllä loikkijaa joka lähtöön.




lauantai 5. toukokuuta 2012

On ollut niin kivat ilmat ja lämpimät valoisat illat, että on vähän hommat venähtäneet ja sitten kun pääsee sisälle, täytyykin melkein mennä suoraan nukkumaan. Siksi on taas hiukan venynyt tämä päivitysväli... Mutta eipä tässä nyt mitään mullistavaa ole tapahtunutkaan. Varsoja on nyt syntynyt 8 miinus se yksi kuollut, en muista oliko jo edellisen postauksen aikaan vai onko sen jälkeen syntynyt vielä joku. Kaksi on vielä tulossa tämän kuun aikana ja sitten on se homma hoidettu.

Ratsutettavana olleet ruunat pääsivät laitumelle:


Ensimmäisenä aamuna vielä vähän kaihoisasti hirnuivat tallin suuntaan, mutta nyt ovat kyllä jo täysin vapauden lumoissa. Eilen ne siirrettiin toiselle laitumelle, tähän asti olivat tuossa tallin vieressä mistä näkivät meitä joka päivä, nyt ovat keskenään tuolla kauempana joten varmaan ovat pian yhtä villiintyneitä kuin viime syksynä. Minun pikkuheppani pääsee nyt todennäköisesti joukon jatkoksi. :) Ei laitettu sitä vielä tuossa vaiheessa kun oikeastaan oli se ruunaus jo sovittukin mutta ell:llä ei ollutkaan aikaa eikä sitten vielä ole uudelleen sovittu mitään tarkemmin. Nyt tuonne laumaan on menossa yksi täysihoidossa oleva vanhempi ruuna ja appiukko sanoi että voidaan laittaa tuo minun ponikin sinne, ruunataan sitten syksyllä. Vähän jännittää kuinka se poikien kanssa pärjää mutta toisaalta se on kyllä varsin sosiaalinen ja tulee hyvin muiden kanssa toimeen, riidoissa väistää nopeasti. Tuon vanhan ruunan kanssa oli tänään tarhassa ja tulivat oikein hyvin juttuun.

Tammat eivät ole vielä laitumella, kun saadaan ne rokotettua niin pääsevät myös lähitulevaisuudessa. Herpesviruksen leviäminen tänne Saksan puolelle sai aikaan rokotusaineen totaalisen loppumisen, joten odotellaan että saadaan hepoille piikit. Vanhemmat varsat ovat jo olleet päivät ulkona (viime viikolla lämpöä oli parina päivänä +30 astetta, tosin nyt taisi sitten iskeä takatalvi, hrr).





Tänään olin anopin ja muksujen kanssa Verdenissä toukokuun huutokauppaa katsomassa, kun mies ratsasti siellä. Kaikki sujui ihan hyvin, ja oli ihan mielenkiintoista nähdä että huippusuvuistakin tulee hevosia, jotka eivät ole laadultaan edes keskinkertaisia... Tämä oli tällainen "välihuutokauppa" jossa myytiin sellaisia tavallisia hevosia, eli mitään huikaisevaa elämystä tai Lemony´s Nicketin hintaluokkaa ei ollut ihan odotettavissakaan. Kyllä siellä silti ihan hienojakin hevosia toki oli, ja paremmalta se vähemmän hienokin näyttää kun se treenataan ja puunataan viimeisen päälle ja selässä on ammattilainen.

Kuun lopussa lähden lasten kanssa extemporereissulle Suomeen, jee! Haluan ihan ehdottomasti eräisiin juhliin, ja jos nyt totta puhutaan niin ajatus muutaman päivän levosta kyllä hiukan houkuttelee sekin... :D Ei olla kuin viikko mutta eiköhän siinäkin kaiken oleellisen ehdi.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nyt onkin ollut vähän ikävämpiä juttuja. Viikko sitten kuoli Graf von Landsberg-Velen, Woclumin linnan omistaja ja Balve Optimum -ratsastuskilpailujen perustaja ja järjestäjä. Lisäksi Graf oli perustamassa mm. Saksan ratsastajainliittoa ja oli vuosikaudet sen puheenjohtaja sekä FEI:n varapuheenjohtaja. Balve Optimum järjestetään meidän aiemman kotipaikan naapurikylässä ja itsekin olin joskus aikoinaan auttamassa järjestelyissä, silloin tutustuin Grafiin ihan henkilökohtaisestikin. Toki hän oli jo vanha ja oli jo vuosikaudet aika huonossa kunnossa joten kuolema ei nyt sillä tavalla ole mitenkään surullinen asia, mutta siinä taisi kuitenkin mennä yksi täkäläisen kilparatsastuksen uranuurtajista joka todella rakasti lajia ja hevosia. Saa nähdä mitä Optimumille käy, se on upea tapahtuma mutta käsittääkseni aika tappiollinen siellä keskellä korpea, tekivät juuri sopimuksen Saksan mestaruuksien jatkosta muutaman vuoden päähän mutta luulisin, että sen jälkeen ei perillisiä ehkä enää kiinnosta syytää rahaa tapahtumaan, johon heillä ei ehkä kuitenkaan samanlaista tunnesidettä ole.

Toinen vähän järkyttävämpi uutinen tuli sitten perjantaina, Saksan kouluratsastusmaajoukkueen päävalmentaja Holger Schmezer kuoli yllättäen torstai-iltana maailmancupin finaalissa s´Hertogenboschissa, luultavasti sairauskohtaukseen.

 © welt.de

Holger oli appivanhempieni tuttu ja kälyni asuikin hänen luonaan aikoinaan alivuokralaisena. Todella surullinen ja yllättävä tapaus, etenkin kun hän oli aikonut lopettaa päävalmentajana olympialaisten jälkeen ja keskittyä perheeseensä, johon kuuluu myös vasta 6-vuotias lapsi.

Asiasta toiseen mutta aihetta valitettavasti sivuten kuitenkin: meillä on edellisen postauksen jälkeen syntynyt kaksi varsaa. Kumpikin synnytys meni ihan hyvin, mutta toissapäivänä syntynyt varsa (emä on amerikanravuri ja isä westfalenilainen esteori, vähän erikoinen yhdistelmä mutta kukin tyylillään. :D Omistaja on nainen joka asuu Sveitsissä eikä siis ole juuri hevosta käynyt katsomassa) oli koko ajan vähän voimaton, nukkui oikeastaan koko ajan ja hengitti vähän oudosti. Nousi kyllä ylös kun sen hosui nousemaan (mikä oli vähän riskialtista puuhaa, emä kun ei ole ihan kaikkein ystävällisimmästä päästä) ja imi ja teki tarpeensa ihan kunnolla, mutta muuten sitten vain nukkui. Tänään sitten omistaja tuli varta vasten sieltä Sveitsistä varsaa katsomaan kun appiukko sanoi että se ei välttämättä ole ihan kunnossa, ja päätettiin sitten viedä se Hannoveriin eläinlääketieteelliseen korkeakouluun. Siellä se sitten pari tuntia sitten lopetettiin. :( Sillä oli äärettömän huonot veriarvot, tutkimuksissa ei selvinnyt miksi mutta ehkä sitten ruumiinavaus kertoo jotain. Omistajalle toki hurjan ikävä paikka, hänen ensimmäinen hevosensa ja tietenkin myös ensimmäinen varsansa ja heti pitää käydä huonosti. Oli kuitenkin ihan järki-ihminen, sanoi kyllä tietävänsä että ensimmäisinä päivinäkin vielä voi jotain mennä pieleen eikä alkanut varsaa siellä pakkohoidattamaan kun paranemisennuste olisi ollut melko olematon. Joku synnynnäinen sisäelinten vika todennäköisesti.

Kuvia tuli siitäkin kuitenkin otettua:




Minun pikkupoikani ehkä nyt sitten ruunataan ensi viikolla tai ainakin lähemmässä tulevaisuudessa. Jännittää... Vaikka olen ollut seuraamassa varmaan satoja ruunauksia ja vain kaksi on mennyt pieleen, niin onhan se eri asia kun uhrina on oma vauva (ja omat rahat :D). Olin jo ihan täysin asennoitunut myymään sen viimeistään syksyllä, mutta nyt luinkin kertomuksia samantyyppisten yhdistelmien kasvusta netissä ja taidan nyt kuitenkin vielä odotella rauhassa. Eipä tässä nyt oikeastaan mitään kiirettä olekaan, kun kuitenkin ratsastan kunnolla varmaan vasta noin vuoden päästä, ja silloinkin tuskin kovin usein, niin ehkä se ei niin haittaa vaikka ei heti kahta ratsastettavaa olisikaan. Ehtiihän sen sitten myöhemminkin myydä jos tosiaan jää noin pikkuiseksi.

Consens on mennyt viime päivät ihan hyvin, omaa jalkaa tosin särkee vieläkin putoamisen seurauksena mutta sekin on kuitenkin mennyt parempaan suuntaan koko ajan. Nyt tosin Consens on lomaillut ihan kokonaan kaksi päivää joten huominen saattaa olla taas vähän tuskaa. Lähitulevaisuudessa varmaan sitten lopettelen ratsastustakin, ensi viikolla on ultra ja jos kaikki on kunnossa voi sitten kertoa raskaudesta muillekin ja kysyä sitä erästä kaverin miestä josko hän uskaltautuisi ratsastamaan vaikka kerran viikossa, sitten jos oma mies ehtisi vaikka myös yhden kerran niin kai ne loput päivät sitten jollain juoksuttamisella ja laitumella selvittäisiin. Voi olla, että yksi kaveri olisi tulossa kesällä meille vähän pidemmäksi aikaa, tämä on vasta ihan suunnitteluasteella mutta se olisi kyllä mahtavaa, ja hän voisi ratsastaa Consensilla sitten ihan kunnollakin. Ja hätätilassa varmaan meidän kouluvalmentajakin joskus ratsastaisi, hänellä on selkävaivoja joten ei oikeastaan enää ratsasta mutta on täällä ratsastanut Consensilla kerran ja melkein innostui aloittamaan ratsastuksen kokonaan uudestaan sen takia.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Auts

Huoh, putosin toissapäivänä hevosen selästä ja olo on yhä kuin jyrän alle jääneellä... Kumma miten sitä nuorena tipahteli jatkuvasti eikä se hidastanut vauhtia? Meinaakohan tämä siis että olen tulossa vanhaksi?

Ratsuna ei ollut sen villimpi tyyppi kuin Consens jonka selästä en olekaan aiemmin onnistunut putoamaan. On sieltä kyllä pari muuta pudonnut joten ei tämä onneksi ihan mahdotonta ole. Taisinkin juuri hetki sitten mainita että Consens kyylää maneesissa kaikkea jo vähän varmuuden vuoksikin. Nyt sitten laukkasin aika reipasta vauhtia uraa pitkin ja kun olimme maneesin avonaisen seinän kohdalla, istahti siihen laidalle joku lintu. Siis APUA, petoeläin, kyllähän sellaista on pienen puolustuskyvyttomän saaliseläimen syytä paeta... Consens teki hämmästyttävän nopeasti täyden suunnanvaihdoksen paikaltaan (hämmästyttävää siksikin, että jos yritän ratsastaa sillä volttia laukassa, tulee siitä helposti noin puolen maneesin kokoinen ympyrä ja silti hevosparka ähkii kuin vaatisin siltä jotain korkeamman asteen urheilusuoritusta) ja jatkoi tulosuuntaan sellaista vauhtia, josta normaalisti olisin varsin tyytyväinen. Nyt en niinkään, koska roikuin toisella kyljellä. :D Maneesissa ei onneksi ollut muita joten tilanteessa ei ollut sen suurempaa draamaa, jotenkin herra onnistui kolhaisemaan jalkaani siinä tohinassa niin, että se on nyt sinimustankirjava. Joka paikkaan muualle sattuu sitten muuten vain. Toinen käsivarsi on niin jumissa että kottareiden kippaaminen on yhtä tuskaa, mutta toisella puolella on olkapäässä ja kyynerpäässä mustelma... Olisi varmaan pitänyt saada videoitua se tyylinäyte.

Consens-parka järkyttyi syvästi tästä äkkinäisestä teiden erkaantumisesta, enkä saanut sitä niin mitenkään kiinni maneesista. Onneksi siellä ei tosiaan ollut ketään muuta. Lopulta häivyin paikalta ja jätin sen sinne yksin pörisemään, palatessani se oli sitten jo hiukan rauhoittunut. Ja tosiaan, koko tämän spektaakkelin aiheuttaja oli yksi ainoa mustarastas. :D

Päivä jatkuikin sitten vähän samanlaisissa merkeissä: appiukko tyhjensi karsinoita traktorilla ja olin lasten kanssa auttamassa väliseinien siirtämisessä, niin enkös vain onnistunut pudottamaan RAUTAKANGEN sille jalalle, joka ei ollut kärsinyt putoamisessa. Käsittämätöntä.

Tässäpä nämä suurimmat tapaukset sitten taisivat nyt ollakin, muuten ei ole tapahtunut mitään normiarjesta poikkeavaa. Viikonloppuna on hannoverliiton eliittihuutokauppa ja mies on ollut siksi töissä 24/7 kirjaimellisesti, siis myös nukkunut Verdenissä. Tai siis en tiedä onko ehtinyt nukkua. Meiltäkin ovat muut lähdössä katsomaan huutokauppaa mutta minä en yksinkertaisesti jaksa, en ylipäätään kauheasti nauti mistään väentungoksesta ja toisaalta on kuitenkin ihan hyvä että joku on täälläkin. Miehen siskokin tulee lastensa kanssa viikonlopuksi meille ja lauantaina huutokauppaa katsomaan (hän oli aikanaan myös 7 vuotta hannoverliiton ratsuttajana). Minulla taas on eräs tuttu Suomesta hevostenostoreissulla tässä lähistöllä ja minäkin olen katsellut muutamia ehdokkaita hänelle, joten käväistään varmaan viikonloppuna niitä katsomassa. Ja mukana tuli äidiltä laatikollinen tavaraa, vaatteita, suomalaisia karkkeja ja lehtiä, jee! Täytyy koittaa ehtiä ensi tilassa ne hakemaan.

Ei ole tullut nyt otettua kuviakaan, mutta tässä yksi pikaräpsy (alkoi juuri sataa), varsat olivat ensimmäistä kertaa laitumella. Jahka varsoja on enemmän ja sää parempi otan niistä sitten ihan kunnollisiakin kuvia. Tässä ovat nyt ne kolme ensimmäistä, viimeisin on vielä niin nuori että ei ollut ulkona, kun siellä ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen lämmin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Iloista pääsiäistä!


Niin se aika rientää, juuri oli joulu ja nyt onkin jo pääsiäinen... Hui. ahdistaa kun miettii mitä kaikkea en vieläkään ole saanut aikaiseksi.

Pääsiäistä ollaan vietetty varsin koleassa säässä, onneksi ensi viikolle on luvattu taas lämpimämpää. Meinasi jo usko loppua aamuisin kun raahauduin puoli  kuuden jälkeen talliin pakkaslukemissa.

Kiitos hurjasti edellisen postauksen onnitteluista! Vauva-asia on vielä aika tuore eikä siitä ehkä vielä parane onnitella, mutta jos kaikki nyt menee hyvin niin syntyisi marraskuussa. Se sitten vaikuttaa jonkin verran pikkuhepan ratsastussuunnitelmiin, oikeastaan olin ajatellut että ratsastaisin sen itse alusta lähtien. Jos nyt kaikki menee hyvin niin olisin ratsastuskunnossa ehkä alkuvuodesta, ja tuskin punnertaisin suoraan täysin ratsastamattoman hevosen selkään. Pitää nyt katsoa, tuntuu että se ei ole kasvanut ollenkaan ja jos se tosiaan jää noin pieneksi niin  sitten se on kyllä pakko myydä. Siinä tapauksessa mies voisi sen sisäänratsastaa syksyllä ja sitten voisi laittaa myyntiin, jos se taas kesän aikana vähän kasvaa ja rotevoituu niin ehtiihän sinne selkään sitten vasta keväälläkin.

Chacco-blue aiheutti meillä tässä eräänä iltana jälleen pientä lisäohjelmaa... Sillähän on siis tapana poistua taluttajan hallinnasta aina, kun katsoo sen aiheelliseksi. Yleensä se on häipynyt laitumelle viedessä tai portista otettaessa (pelkää porttia, hui) eikä silloin mene mihinkään, tai korkeintaan sinne laitumelle tai viereiselle laitumelle. Nyt oltiin kuitenkin jo melkein tallissa, jonne päästäkseen täytyy kulkea anopin puutarhan läpi menevää tietä pitkin. No tyyppi säikähti puutarhaletkua ja hävisi paikalta (onneksi mieheltä, ei minulta), ei toki talliin, sehän olisi ollut liian yksinkertaista, vaan anopin puutarhaan... siinä on kukkapenkkien takana sellaista pöheikköä, mikä lie pensas sekä aita. Heppa juoksi sinne pöheikköön (aika tiheään sellaiseen), säikähti ritinää ja peruutti päin puuta. Säikähti sitä puuhun osumista ja juoksi seuraavan pöheikön läpi ja hyppäsi sen aidan yli. Ehkä siinä on siis aihetta kenttäratsuksi?

Tästähän koittikin sitten Suuri Vapaus, koska aidan toisella puolella alkaa kylätie. Se mennä lompsotteli ihan rauhallisena tietä eteenpäin, poikkesi ensin lähimmässä naapurissa (siinä asuu perhe joilla on myös hevonen meillä, rouva oli juuri tullut suihkusta ja lähti pyyheturbaani päässä sandaaleissa ja aamutakissa hevosen perään...) ja jatkoi tien päässä olevaan maatilamyyntiin. Siellä sitten paikan puolalaiset parsanpoimijat pyydystivät sen ja naapurin täti turbaani päässään ja kylpytakissa palautti hepan... Siinä oli taas tien asukeille viihdettä kerrakseen. Tässä voi toki nähdä myös sen positiivisen puolen, että minun pikkuhevoseni on täydellisen tottunut kaikkiin vastaaviin välikohtauksiin, eikä sitä stressaa vähemmissäkään määrin se, että sen kaveri harva se päivä poistuu kiitolaukkaa takavasemmalle kesken matkanteon.

Muuten meillä ei ole kummempia tapahtunut.Consensilla olen ratsastanut nyt oikeastaan joka päivä, tosin on ollut pakko mennä maneesissa ja se ei kyllä koskaan ole ollut Consensille oikein mieluinen ympäristö. Ensinnäkin se "pelkää" maneeseissa kaikkea, vaikka on oikeastaan äärettömän rauhallinen hevonen, ja muutenkin liikkuu siellä aika vastahankaisesti. Nyt se meni muutaman päivän oikein hyvin, mutta eilen sitten taas kuin roskatynnyri. En käsitä, että jos ratsastan joka päivä samalla hevosella, ratsastan kuitenkin aina suunnilleen samalla tavalla ja hevosella ei ratsasta kukaan muu, niin miten se voi mennä yhtenä päivänä hyvin ja seuraavana ei sitten mitenkään? Ja tietenkin nimenomaan eilen satuin ratsastamaan samaan aikaan kuin kaikki muutkin, niin että esitykselle riitti todistajia. Yksi valtionsiittolan tyypeistä suihki omalla hevosellaan piffejä ja paffeja ympäri maneesia ja alkoi sitten analysoimaan minulle sitä, kuinka hankala hänen hevoselleen on siirtyä voltin jälkeen passageen ja miten siitä huomaa että sen toinen kylki taipuu 0,002 mm vähemmän kuin toinen, joten siinä on vielä työsarkaa. Minä naama punaisena mutisin jotain tyyliin "on sulla ongelmat", kun olin noin tunnin koittanut saada hevosta kulkemaan edes pienen pätkän suoraan eteenpäin minun määräämässäni askellajissa... Eh.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Apua, on vähän jäänyt tämä päivittäminen... En ole yksinkertaisesti jaksanut, iltaisin jaksan juuri ja juuri vähän surffailla mutta kirjoittaminen on jo liian vaativaa, se edellyttäisi jonkinlaista ajatustyötä.

No mitään ihmeellistä ei ole oikeastaan tapahtunut. Edellisen postauksen jälkeen on syntynyt yksi varsa, ihan ongelmitta tämäkin. Seuraavaa odotellaan vasta joskus nyt alkaneen kuun lopussa.



Consensin jalassa on yhä jotain ongelmaa, pitäisi näyttää sitä eläinlääkärille. Se ei ole ontunut askeltakaan ja jos jalan paketoi yöksi niin se on ihan normaali, mutta jos ei niin se on aamulla hiukan turvoksissa ja joskus lämminkin. Tosin se ei luultavasti kuitenkaan mitenkään liity samassa jalassa olevaan  "oikeaan" vikaan, koska on ihan eri paikassa. Hyvä niin, koska sitten kun/jos se joskus alkaa oireilla, ei ole kovin paljon vaihtoehtoja, kyseiselle vialle ei voi tehdä mitään. Nyt olen kuitenkin ratsastanut oman jaksamisen mukaan ihan normaalisti (eli aika vähän, olen nimittäin raskaana ja lisäksi jälleen kerran kipeänä), muuten Consens on ollut laitumella ja vaikuttaa ihan elämäänsä tyytyväiseltä. Viime viikonloppuna se meni jopa erittäin hyvin, oli sellainen ilma että päästiin ratsastamaan isolle nurmilaitumelle ja lämpö ja auringonpaiste tekee muutenkin hyvää Consensin selkäjumeille. Sen jälkeen en sitten olekaan ehtinyt kunnolla ratsastaa mutta olen kuitenkin juoksuttanut ja tänään irtohypytettiinkin vähän, ihan pieniä tosin vain verryttelyn nimissä.

Meidän syksyn villihevosista on kuoriutunut kauniita ja pääasiassa toimivia ratsuja, jotka liikkuvat niin maneesissa kuin ulkokentällä ja tuolla kyseisellä pellollakin, ja osa hyppää pieniä esteitä. Nyt alkaa parista olla jo hiukan mehut poissa ja koko jätkälauma onkin tämän kuun tarhailulomalla, kuun lopussa ne menevät laitumelle elämään vielä yhdeksi kesäksi villihevosen elämää. Olen vähän kahden vaiheilla laittaisinko pikkupoikani samaan porukkaan, en sen kanssa kuitenkaan ehdi kesällä mitään tekemään joten sille olisi varmasti mukavampi olla koko kesä siellä laumassa, kuin että kuskaan sitä päivittäin noille meidän pienille ja tylsille "päivälaitumille" tylsistymään. Toisaalta ne muut hevoset ovat kaikki paljon sitä suurempia ja osa melkoisia örmyjä, joten on toki olemassa vaara että joku potkaisee siltä jalan poikki. Olen nyt kuitenkin ajatellut ottaa sen riskin ja jos appiukko antaa siunauksensa niin katsellaan ensin vähän viereisissä tarhoissa tulisiko se alkuunkaan toimeen noiden pahimpien köriläiden kanssa. Ruunaaminen saattaa siinä tapauksessa jäädä syksylle (taas...), nyt saattaisi vielä ehtiä mutta jos paranemisessa olisi minkäänlaisia komplikaatioita niin se ei ehtisi muiden mukaan, ja jälkeenpäin ei sitten enää uskaltaisi siihen porukkaan laittaa.

No laitumella elämisessä on muitakin vaaroja kuin ikävät kaverit. Nimittäin huonosti kasvatetut kakarat! Voi argh, tekisi mieli asentaa joku valvontakamera noille meidän "päivälaitumille", siellä käy jatkuvasti jotain porukkaa hevosia kiusaamassa. Ja ollaan nähty erinäisiä tapauksia vaikka ei kovin usein voida edes laitumia vahtia, en viitsi edes miettiä mitä kaikkea muuta siellä tapahtuu joka päivä 12 tunnin aikana... Laitumet ovat niin kaukana että vaikka näkisikin jotain, niin kakarat ovat jo aikoja sitten karanneet ennen kuin niitä saisi kiinni. Eniten verenpainetta ovat kohottaneet pikkukovikset, jotka heittelevät hevosia isoilla kivilla, melkein tekisi mieli heittää takaisin... Minun pikkumieheni tuskin on suurempia traumoja saanut, mutta sen chacco-blue -kaveri on muutenkin jo aika hermoheikko, tämä tuskin auttaa asiaa. Suurin osa on sitten vain yleistä hölmöyttä, tietämättömyyttä ja ajattelemattomuutta joka ei niin hirveästi suututa mutta ärsyttää silti. Tänään jotkut pikkutytöt olivat laitumella ja taluttivat hevosia siellä edestakaisin (niillä on riimut päässä koska chacco-bluelle on äärettömän hankala saada riimua päähän, ja koska on aina vaara että joku näistä valopääkakaroista päästää ne karkuun). Jonkun 15-vuotiaan puskaponin kanssa se nyt olisi ehkä suht yhdentekevää, saisipa liikuntaa, mutta chacco-blueta on joskus hiukan hankala taluttaa edes liinassa ja se karkaa senkin kanssa säännöllisin väliajoin, koska tosiaan on hieman paniikkiin taipuvainen. Se on yli 170 senttiä korkea ja kaikin puolin aika arvaamaton, se kun kerran rykäisee sellaista 10-vuotiasta pikkutyttöä niin on joko koko käsivarsi irti tai sitten lapsi jaloissa. Minun pikkuorini taas ei turhia panikoi mutta puree mielellään kaikkea mikä on kosketusetäisyydellä (minkä vuoksi en haluaisi että siihen ylipäätään koskee kukaan, joka ei komenna kunnolla siitä puremisesta) ja siinä voi hyvin lähteä pala nenästä tai korvasta kun aikansa lääppii. Sitten mahtaa olla parku ja valitus kova, vaikka nyt ei vanhempia kiinnostakaan tenaviensa touhut. Odotan vain koska keksivät kiivetä noiden selkään, silloin varmaan tulee ruumiita.

Pari viikkoa sitten yksi äiti oli ihan pienen, ehkä kolmivuotiaan lapsen kanssa laitumella syöttämässä hevosille leipää. Nämä olivat eri hevosia ja tällä kertaa ihan aikuisia ja rauhallisempia, mutta niitä oli neljä eivätkä ne nyt kuitenkaan olleet mitään ihqubestiksiä vaikka toimeen tulevatkin, eivät siis ehkä täysin auliisti valmiita jakamaan ruokaansa kaverin kanssa. Silloin tosin yhden hevosen omistaja sattui paikalle ja selitti tälle äidille että homma on melko vaarallista, eikä edes me ikinä ruokita yhdessä tällaisia hevosia jotka eivät normaalisti elä laumassa, kun niitä vahinkoja voi käydä ihan oikeissa laumoissakin ruoka-aikaan. Ei naiselle ollut tullut edes mieleen että siinä olisi mitään ongelmaa... Meillä on kyllä joka laitumella "ei saa ruokkia"-kyltti, mutta juuri siinä kohdassa aitaa ei sattunut olemaan, ja ilmeisesti pitäisi laittaa myös ainakin "ei saa heitellä hevosia kivillä", "ei saa ajattaa hevosia koirilla", "ei saa mennä laitumelle" -kyltit, koska joidenkin mielestä kaikki on sallittua mikä ei ole erikseen selkeästi kiellettyä... Ihme touhua, ei olisi itselle tullut mieleenkään pienenä ylipäätään missään koskea vieraaseen hevoseen ilman lupaa, saati mennä jonnekin laitumille. Tosin täällä ohikulkijat saattavat käppäillä ihan kyselemättä pihaan ja käydä talleissa hevosia katsomassa, parhaassa tapauksessa vielä lastenrattaiden ja rollaattorimummojensa kanssa, eivätkä edes väistä kun sitten joku tulee nurkan takaa jonkun sellaisen hevosen kanssa, jota ei ole ehkä koskaan aiemmin talutettu riimussa. Kai se maalaisjärki tai käytöstavat ovat katoavaa kansanperinnettä joka paikassa.

Harmi, tästä tuli nyt vähän tällainen kiukuttelupostaus. :D Kyllä täällä pääasiassa ollaan oltu kuitenkin ihan hyvillä mielin, välillä oli jo todella kesäistä ja lämmintäkin ja se aina nostaa mielialaa. Nyt on vähän viileämpää mutta ei tämä varmaan ikuisuuksia kestä. ja hiukan sadetta tarvitaan että ruohokin alkaisi kunnolla kasvaa.

Yksi entisistä villihevosista nautiskelee auringosta

Consens

Pina-poni ja ylpeä omistaja

Vuoden ensimmäinen varsa


Quaterback-varsa, eli sama josta edellisessä postauksessa oli vähän tuoreempana otettu kuva

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hengissä ollaan

Päivittäminen on vähän jäänyt, kun en ole yksinkertaisesti jaksanut. Hirveästi hommaa ja oikeastaan noiden päivähommien jälkeen pitäisi tässä koneellakin vähän tehdä jotain opintoihin liittyvää, ei päivitellä blogia...

No joka tapauksessa, miehen työt hannoverliitossa muuttuivat vakinaisiksi, eli tähän meidän tilanteeseen ei ole muutosta tulossa. Toisaalta meidän nuoret hevoset lähtevät noin kuukauden päästä laitumelle, ja sitten ei olekaan enää kauheasti hommia, kun nyt sinne asti jaksaisi. Juhliakin on pitänyt järjestää, vajaa pari viikkoa sitten meidän lapset kastettiin (joo ovat jo vähän isompia, mutta ei oltu saatu aiemmin aikaiseksi...) ja sen jälkeen oli appiukon synttärit. Toinen lapsista kävi leikkauksessa ja siihen liittyen on pitänyt ravata lääkärissä. Ja siinä sivussa on jotenkin tullut tallihommat tehtyä, mieshän siis lähtee töihin aamulla puoli kuudelta ja tulee illalla seitsemältä.

Vuoden toinen varsakin pulpahti maailmaan, kesken iltapäiväkahvien. Luultiin että varsahälytin oli jotenkin viallinen kun sillä lailla keskellä päivää piippaa, ja sitä ihmetellessä varsa ehtikin jo syntyä. :D


Kuvassa varsa on parin tunnin ikäinen, nyt sillä on siis ikää vajaa kaksi viikkoa ja se on aivan järkyttävän huonosti käyttäytyvä pieni mies. :D Maltan tuskin odottaa sitä aikaa, kun se tulee laitumelta villinä kolmivuotiaana... Tämä pikku kullannuppu yrittää purra minkä nysähampailtaan vain voi heti, jos joku on puremaetäisyydellä, ja jos sen ei anna purra se vinkuu ja pukittaa...

Appiukko on kasvattunut aiemmin kolme tämän varsan täyssisarusta, yksi potkaisi kahden päivän ikäisenä anoppia niin, että tämä oli viikon sairaalassa. Yksi on miehellä ratsastettavana ja sen pitäisi suorittaa tammatesti ennen toukokuuta, että saisi Staatsprämie-arvosanan. Mikä saattaa osoittautua aika haastavaksi tehtäväksi, koska ko. neiti ei ole kovin... yhteistyöhaluinen (kuvassa oikealla).


Ja viimevuotinen täyssisarus näytti kesällä tällaiselta, nyt se on toki jo vuotias eikä enää näin suloinen. :D


Oma pikkuheppani on nyt vain lomaillut, ei ole aikaa tehdä sen kanssa mitään. Nyt on onneksi kelit sellaiset että pääsee päiväksi laitumelle, joten kuskaan sen aamulla kaverin kanssa ulos ja haen illalla sisälle. Ruunausasiassa ollaan edistytty sen verran että mies puhui itse ell:n kanssa ja periaatteessa sopii viedä koska vain, nyt on vielä haasteena että saadaan poika kuskattua klinikalle, minulla kun ei ole pikku-e:tä (ei sillä että sillä matkalla kukaan tulisi ajokortteja kyselemään, mutta siis en myöskään käytännössä ole koskaan vetänyt traikkua) ja mies on tosiaan puoli kuudesta iltaan asti pois. Mutta koitetaan saada homma hoidettua.

Consensille ei kuulu ehkä kovin hyvää, sillä on jalassa jotain. Oikeastaan vain ihan vähän turvotusta mutta en tiedä mitä se on, ei ole imppari eikä onnu. Ikävä kyllä tämä on sen viallisessa jalassa, tosin eri kohdassa missä se vika on. Turvotus hävisi jo kerran kääreellä ja levolla mutta tuli takaisin, joten kai tuota täytyy lääkärille näyttää. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa, tai no ei se nyt mitään äärettömän vakavaa periaatteessa kai voi olla koska liikkuu täysin puhtaasti, mutta jotainhan siinä on pakko olla. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole oireilua siitä vaivasta.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Kevät!













Myönnetään että kuvissa tunnelma ei ole kauhean keväinen, mutta sunnuntaina jolloin nuo kuvat on otettu, oli todellakin iltapäivällä aurinkoista ja jopa lämmintä. Aurinkoa ei ole sen jälkeen näkynyt ja lämpökin on suhteellista, mutta ainakin on valoisampaa ja jotenkin sää vain on keväisempi. Voi kun tulisi pian jo kesä.

Varsa syntyi sitten vihdoin ja viimein viime yönä, nopeasti ja näppärästi vaikka olikin reilusti myöhässä. Hälytys pärähti päälle yhden maissa ja vähän yli puoli kaksi oltiin jo takaisin sängyssä. Varsa on oikein sievä, terve ja ponteva ruunikko tamma, kuvia ei ole koska emä on suorastaan hengenvaarallinen. En ole koskaan vielä tavannut tuossa mittakaavassa varsastaan vihaista tammaa, ja tämäkin oli ihan leppoisa tapaus varsa mahassaan. No onneksi minulla ei varsinaisesti olekaan mitään velvollisuuksia siitostammojen suhteen, appiukko leikkiköön hengellään. :D

Pakollinen valitus, meille on tullut uusia yksityishevosia joilla on perin rasittavia omistajia. :S Ensinnäkin he varasivat jo aikoinaan paikkoihin tutustuessaan parhaat karsinat, jotka eivät oikeastaan edes ole vuokralaisilla vaan varsatammoille. Toinen tuli ensin eikä vielä silloin saanut sitä luksuskarsinaa, mutta aika pian hevonen kuitenkin vaihdettiin sinne koska se ei pystynyt kulkemaan tavalliseen karsinaan eikä sieltä ulos... Hevonen on Consensin kokoluokkaa, ilmeisesti aika pahasti polvivaivainen (omistajan mielestä se vain nostelee jalkojaan niin vetreästi koska on niiiiin nuori ja villi, eli 7...) ja se ei ensinnäkään hallitse takajalkojaan ja lisäksi ei uskalla astua etujaloillaan oikein mihinkään. Nyt tuli sitten tämän omistajan kaveri, jonka hevonen on vielä reiluhkosti tätä toista isompi ja liikuntarajoitteisempi, Se sai myös luksuskarsinan, mutta koska ne ovat olkikatoksen vieressä on sisäänkäynti vähän ahdas, ts. ei mitenkään ahdas normaalille hevoselle mutta näköjään jonkin verran 180-senttiselle betonivalaalle, jonka jalat eivät nouse maasta ja jonka vartalo ei taivu mihinkään suuntaan. No nämä omistajat ilmoittivat kai ihan tosissaan, että ne olkipaalit (kyseessä ei siis ole läjä pikkupaaleja vaan useampi kymmenen suurpaalia) pitää siirtää siitä pois. Olkikatoksesta! :D Onneksi appiukko ei tätä kuullut ja me sitten vain vähän hämmentyneinä totesimme että se ei kyllä taida onnistua.

No hepo pääsee ilmeisesti jotenkin karsinaansa, eilen huomasin että karsinan kynnyksen (alle 5cm korkea) päälle on ruuvattu kumimatto. Ei tuosta nyt toki haittaakaan ole, jotenkin vain huvittaa kun voisi kuvitella, että 180-senttinen hevonen pääsisi parisenttiä korkean kynnyksen yli? Seuraavaksi varmaan rakentavat jonkinlaisen rampin sen kynnyksen molemmille puolille.

Ensimmäisen hevosen omistaja aiheuttaa minussa ärsyynnystä myös sillä, että raahaa liikuntarajoitteisen hevosensa tarhaan "salaa" aina kun olen vaihtamassa tarhoja. Joka IKINEN muu yksityishevosen omistaja tajuaa kysyä, voiko laittaa johonkin tarhaan jopa silloin kun tarha on ihan tyhjillään, saati sitten jos selvästi näkee että olen vaihtamassa hevosia. Ja kyllä, yksityishevosten täytyy toki myös päästä tarhaan ja minä valtaan tarhat suurimman osan päivästä (lähinnä kyllä siksi että minulla on vähintään 25 tarhattavaa, yksityisillä korkeintaan kolme), nimenomaan siksi että saan kaikki hevoset tarhattua niin että tarhat ovat tyhjänä silloin, kun enemmistö yksityisistä tulee. Tämä kyseinen tyttö taas tulee joskus aamuseitsemältä ja joskus samaan aikaan kuin muutkin yksityiset, eikä näissä päivissä ole mitään logiikkaa joten en voi varautua jättämällä häntä varten tarhaa tyhjäksikään kun en tiedä onko tulossa. Argh. Lisäksi hänen hevosensa kuuluu niihin jotka kastavat heinät vesiautomaatissa syödessään, ja tällaisten hevosten heinät laitan aina tarkalleen vastakkaiseen päätyyn karsinaa, koska näitä yksityisten karsinoita ei putsata (ne tyhjennetään traktorilla muutaman kuukauden välein) ja muuten ne lainehtivat, tuolloin oli vielä pakkasta ja koko käytävä jäätyy jos yksi tekee karsinastaan kylpylää. No eikös tämä tyttö käynyt erikseen siirtämässä heinät siihen vesikupin alle, kun on niin söpöä kun heppa kastelee ne heinänsä... Argh x 2.

No onneksi meillä on muuten vain mukavia yksityisiä, niin hevosia kuin ihmisiäkin. Tässä se andalusialainen johon olen kerrassaan ihastunut:



Kuva ei ole kovin laadukas, koska aina jos yritin salaakin hivuttaa kameraa putkien välistä, oli turpa kamerassa kiinni ennen kuin ehdin painaa laukaisinta.

Tämä ei ole varsinaisesti yksityishevonen vaan miehen koulutettavia, 4-vuotias scolarilainen tamma. Piti laittaa kuva koska se oli mielestäni suht onnistunut:



Tässä taas on ehkä tallin "hienoin" hevonen joka on kilpaillut menestyksellä vaikeita koululuokkia ja on myös alunperin hyväksytty jalostukseen, sittemmin tosin ruunattu. Se on meillä "lomalla" aina silloin tällöin, omistajansa on harrasteratsastaja ja ratsastelee tällä satunnaisesti, normaalisti hevonen on eräällä kouluratsastajalla ratsutettavana ja kilpailutettavana.