keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ääh

Nyt tekisi mieli vähän avautua, mutta en nyt tiedä pitäisikö, kun ei se asiaa miksikään muuta. Enkä oikeastaan edes aloittanut blogin pitämistä valittaakseni, ja sitäpaitsi jälkeenpäin lukiessa tulee paljon idyllisemmät muistot kun jättää avautumatta. :D

Mutta jos nyt silti. En oikein kenellkään muullekaan voi avautua, paitsi miehelle, se on onneksi samaa mieltä. Tai ainakin fiksusti on olevinaan samaa mieltä. :D

Jos nyt aloitan ratsastuksesta. Pyysin siis pomoa pitämään tuntia viime viikolla. Pomo kyllä opettaa minua säännöllisesti töissä, mutta ne hevoset hän toki tuntee minua paremmin, joten en mitenkään ole hänen oppejaan kyseenalaistanut ja aina ne hevoset ovat myös pomon ohjeilla toimineet. Tässä vähän liittyen seuraavaan valituksenaiheeseen, eli yleiseen hevosenkäsittelyyn työpaikallani, mutta joka tapauksessa töissä kaikilla hevosilla on selkä enemmän tai vähemmän kipeä ja jumissa, ja niiden kanssa oleellisin työ on saada hevonen vähän rentoutumaan niin, että se kykenee kulkemaan oikein päin, takaosan työskentelystäkin voi haaveilla mutta yleensä hevoset ovat niin jäykkiä, että se jää haaveeksi. Consens taas on iso ja nuori, eikä sillä ole mitään jumeja tai kremppoja, mutta se on vähän etupainoinen ja sillä on vähän ongelmia hallita kroppaansa ainakaan heti samantien ja täydellisesti. Joka tapauksessa se on työpaikan hevosten ihan täydellinen vastakohta.

Töissä hevoset ratsastetaan niin, että ne ensin herätetään (pomo tekee sen aika... tehokkaasti, minä vähän hitaammin) liikkumaan eteenpäin, istutaan koko ajan alas että astuisivat paremmin alleen, ja väännetään ja käännetään niin kauan, että ne jossain vaiheessa kukevat myös kuolaimella. Consensin taas mies yleensä antaa enimmäkseen kulkea aika matalana, koska hän pääasiassa hyppää ja hypätessä pää nousee itsestäänkin, minä taas yritän PITKÄN alkuverryttelyn jälkeen ratsastaa takaosaa paremmin alle niin, että etuosakin kevenisi ja pää kyllä nousee silloin, mutta se pään asento ei ole minulle kaikkein oleellisin juttu niin kauan, kun hevonen on kuitenkin kevyt kädelle. Consens ei siis paina ohjalle silloinkaan kun se rullaa kaulansa, joten annan sen kulkea alkuverryttelyn niin matalana kuin se haluaa, ja ratsastan paljon kevyttä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa, niin se vertyy ja piristyy.

Pomon opetuksessa ei ollut mitään alkuverryttelyä, vaan piti saman tien alkaa kiskoa päätä ylös (ja SILLOIN se kyllä osaa painaa kuolaimelle),  ja potkia hevosta eteenpäin (koska se ei kulje kovin lennokkaasti ja reippaasti, jos aloitetaan harjoitusravissa ja kiskotaan päätä ylös). No arvatenkin koko ratsastuksesta ei tullut mitään, ja herra hevonenkin veti jossain vaiheessa herneen nenuliin, eikä tainnut taipua koko tunnin aikana kertaakaan milliäkään kropastaan. En uskaltanut sanoa mitään, koska pomo ei kauheasti vastalauseita siedä, ja toisaalta ajattelin alkuun että saattaahaan se näinkin toimia, kun en ole kokeillut. No ei toiminut.

Ei sillä, pomolla on ratsastuskokemusta noin 30 vuotta enemmän kuin minulla ja lisäksi teoriatietoa pikkuisen enemmän, joten en hänen taitojaan halua mitenkään kyseenalaistaa. Hänen ratsastamanaan kaikki hevoset kyllä myös kulkevat ainakin lopuksi todella hienosti, välillä se vain näyttää niin kovin työläältä, itse kun en ole pitänyt ratsastusta varsinaisena voimalajina. Ja olen kyllä oppinut täällä vuoden aikana istunnalla ratsastamisesta noin kymmenen kertaa enemmän kuin edellisten reilun 20 vuoden aikana estetalleilla, eli kyllä tästä itsellenikin on ratsastuksellisesti ollut hyötyä. Olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä minullakin on jo sen verran kokemusta, että voin tehdä joitain asioita niin kuin parhaaksi näen, enkä uskoa sokeasti ja kyseenalaistamatta ihan jokaista ohjetta jos itsestä tuntuu, että ne eivät toimi.

Töissä taas hevoset ovat kulkeneet ihan kivasti viime aikoina, pomokin on ollut tyytyväinen ja niiden hevosten kanssa teen kyllä juuri niin kuin käsketään enkä harrasta mitään omia kokeiluja. Ne toimivat enimmäkseen todella hyvin kun ottaa huomioon, että osa on jo varsin iäkkäitä ja kaikki ovat todella jumissa.

Mistä päästäänkin siihen varsinaiseen ärsytykseen, mistä olen meinannut avautua koko blogin olemassaoloajan, mutta tänään oli sen verran huono päivä että nyt on pakko. Eli se hevosenpito... Pomo ja miehensä ovat saaneet oppinsa siinä 60-luvun alussa, ja kaikki asiathan tehdään sitten yhä justiinsa niin, koska tähänkin asti ne ovat toimineet. Ensinnäkin, ne hevoset EIVÄT liiku. Siis käytännössä ollenkaan. Ht-netissä usein luen miten "ne ratsut" seisovat 23 tuntia vuorokaudesta karsinassa loimiin pakattuna, itse taas en oikeassa elämässä ole sellaiseen koskaan ennen törmännyt. Täällä Keski-Euroopassa nyt ihan tilankäytöllisistä syistä ei yleensä ole joka tallilla kymmeniä tarhoja, mutta joka paikassa missä itse olen ollut, ovat hevoset kuitenkin olleet ulkona. Ei ehkä 12 tuntia eikä joka ikinen päivä, mutta eivät ne ole karsinassa seisseet. Nykyisessä työpaikassani on kolme postimerkkitarhaa, mutta yhteensä vain noin kuusi hevosista on sellaisia, joita ylipäätään pidetään koskaan niissä tarhoissa, loput kun voivat vaikka villiintyä siellä... Ja tarhat ovat käytössä vain kesällä, koska talvella maa on jäässä eikä hevonen voi liikkua jäisellä maalla :D minkä lisäksi ne voisivat syödä lunta, ja siitä saa ähkyn... Kesällä ne ovat käytössä vain pari tuntia aamulla, koska sitten tulee paarmat, ja luonnollisesti siis vain sellaisina päivinä kun ei sada.

Niille jotka sinne tarhaan pääsevät, se onkin sitten päivän liikunta. Siis kävely sinne hiukan keskimääräistä karsinaa suurempaan tarhaan ja kahden tunnin seisominen siellä. Muita liikuntamuotoja ovat sitten ratsastus/juoksutus (jokaista hevosta ratsastetaan/juoksutetaan keskimäärin kolme kertaa viikossa, toki jos on kisoja niin joku saattaa mennä melkein joka päivä) tai irtojuoksutus maneesissa (mikä on kyllä mielestäni periaatteessa ihan hyvä mahdollisuus, mutta 15 minuutin pukittelu maneesissa tarkoittaa sitten siis koko päivän liikuntaa). Omistajien kiireistä riippuen aika moni hevonen seisoo 1-2 päivää viikosta ihan kokonaan vain karsinassa (ja nämä eivät ole mitään jättikarsinoita, paikka on joku historiallinen kaupungin herttuan navetta alunperin, viitisensataa vuotta vanha ja tilat sen mukaiset), seuraavana päivänä se (suurin osa hevosista on 17-20 -vuotiaita...) kiskaistaan ulos ja ratsastetaan tuolla aiemmin kuvaamallani tavalla. Joten joo, ne hevoset ovat enimmäkseen vähän jäykkiä, ja jos ne ovat niin jäykkiä että eivät pääse liikkumaan ollenkaan, niin sitten ne kyyditään paikalliselle ihmeparantajalle, joka painelee akupisteitä, antaa diagnoosin ja sen jälkeen hevosen liikuttamista voi jatkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Ja omistajat ovat riemuissaan kun saavat selityksen hevosen jäykkyyteen (ne diagnoosit ovat yleensä varsin vaikuttavia, lantion sijoiltaanmenosta hermojen puristumiseen ja vääntyneisiin nikamiin). Lähes kaikilla hevosilla on myös jonkinlaisia ruuansulatusvaivoja, joita sitten hoidetaan luottoeläinlääkärin myymillä käsittämättömän kalliilla litkuilla ja jauheilla. Eläinlääkäri ei ole koskaan edes vihjaissut, että 23-24 tunnin paikallaan seisominen/makaaminen (monet hevoset nukkuvat pitkin pituuttaan lähes koko päivän ruoka-aikoja lukuunottamatta) voisi mitenkään liittyä niihin vatsavaivoihin.

No tämä nyt vielä menettelee. Niitä kun on "aina" pidetty niin... ja ihme kyllä hevoset vaikuttavat sinänsä ihan tyytyväisiltä, ei niillä ole ikäviä tallitapoja tai muuta, kai ne ovat niin tottuneet. Mutta sitten se suhtautuminen kaikkiin vaivoihin on sellaista, että itse en hevosenomistajana kyllä siihen suostuisi. Mainttakoon taas, että pomolla on aika voimakas auktoriteetti, eikä hänen sanomisiaan kyseenalaisteta, minkä lisäksi suurin osa hevostenomistajista ei ole kovin osaavia hevosihmisiä vaikka hyvin ratsastaisivatkin, joten he uskovat ihan kiltisti kaiken mitä sanotaan. Hevosillahan on ymmärrettävästi jatkuvasti jotain pikku vaivoja, joihin pomo kyllä yleensä kutsuu ihan mielellään eläinlääkärin, omistajathan sen maksavat. Eläinlääkäri kyllä yleensä myös löytää jonkun vian, mutta sitten mitään ei muuteta, korkeintaan hevoselle syötetään jotain lääkettä/ihmerehua niin kauan kun muistetaan. Mitään taukoa treenaamisessa ei ole koskaan (ei sillä että tämä treeni nyt niin rankkaa olisi, mutta jos hevonen on selvästi kipeä, ei se kasaan vetäminen ja puristaminen yleensä tilannetta paranna). Jos hevonen ontuu, niin ratsastaminen auttaa siihen, ja jos ei auta, niin viedään em. ihmeparantajalle, hevosella on kuitenkin vain joku hermo jumissa. Ontumista hoidetaan myös lämpöpinteleillä, jotka ovat siis hevosen jaloissa aina (periaatteessa niitä kai on tarkoitus pitää vain yöllä, mutta koska pomo tai miehensä ei jaksa/muista laittaa niitä illalla, niin minun pitää laittaa ne aamulla, jolloin hevonen on ilman niitä pinteleitä vain kun sillä ratsasetaan). Tarhaamisen tai irtojuoksutuksen ajaksi pinteleitä ei oteta pois, "turhaa työtä josta meille ei makseta". Mainittakoon, että esim. eilen meillä oli +36 astetta varjossa, joten jalat varmaan pysyivät lämpiminä niissä pinteleissä... Sitten kun pintelit hankaavat jalan auki, ostetaan jotain uutta ihmerasvaa tai parhaassa tapauksessa pakotetaan hevosen omistaja ostamaan törkeän kalliit tallisuojat.

Ylipäätään kaikkiin vaivoihin auttaa ratsastus. Yhdellä hevosella on vatsavaivojen lisäksi uutena vaivana joku keuhkotauti, niin että sillä valuu sieraimista vihreää vettä. Tämä on siis myös tutkittu ja hevonen saa siihen lääkettäkin, en nyt muista vaivan nimeä, mutta ratsastaminen on vain hyväksi... Etenkin, kun ratsastaja ei ole hirveän taitava, niin että hevosella on AINA suupielet auki ja kyljissä reiät. Siis reiät. Myönnetään, että itsekin olen saanut joskus laiskemman hevosen ihoon hiertymän kannuksilla kun en uskaltanut käyttää niitä tarpeeksi reilusti, mutta tällä on siis ihan avonaiset reiät, eikä kyseessä ole edes laiska hevonen, mutta ratsastajan jalka heiluu niin, että kannus hankaa kylkeä koko ajan. Tänään näiden lisäksi huomasin, että hevosen säkä oli hiertynyt kokonaan auki, pomoa ei tosin kiinnostanut katsoa koska se on omistajan asia, ja omistajan mielestä se nyt ei ollut kovin vakavaa. Hän laittoi siihen rasvaa, ja tämä hevonenhan on muuten menossa kilpailuihin viikonloppuna. Kukaan ei näe mitään syytä miksi hevonen ei voisi kilpailla, sitä paitsi se ei edes onnu... Saman perheen toinen hevonen on ontunut koko ajan mitä olen sitä tuntenut, asiaa ei ole koskaan tutkittu koska se johtuu kuulemma joko siitä että se potkii karsinanseiniä ruoka-aikaan, tai takajalassa olevasta vanhasta onnettomuusarvesta. Ratsastaminen tekee hyvää... Ja tosiaan, kyllä se sitten verryttyään yleensä liikkuukin suht puhtaasti, kyseessä kuitenkin on vielä vähän nuorempi hevonen ja omistajilla ei ole pikkurahasta puutetta joten en ihan käsitä miksi jalkaa ei voisi tutkia. Tai no käsitän, siksi että pomon mielestä ei tarvitse (=todennäköisesti sieltä löytyisi jotain mikä vaatisi taukoa, jolloin omistajien ei tarvitsisi maksaa hevosen ratsastamisesta, opetuksesta ja kilpailuissa auttamisesta...), joten omistaja uskoo. Tänään mieheni oli pitämässä estetuntia ja hevonen ei ollut lakannut ontumasta vielä 20 minuutin jälkeenkään, jolloin mies oli sanonut että hän ei hyppyytä ontuvaa hevosta, vaikka pomon mies (pomo ei ollut paikalla) oli sitä mieltä, että hyppääminen auttaisi. Mies ei ollut suostunut, ja ko. ratsastaja onneksi yhtä kiltisti tottelee kaikkia muitakin, ja vei hevosen pois vastustelematta. Pomon mies taas oli suuttunut ja voin vain kuvitella mitä huomenna on luvassa kun pomo kuulee, etenkin kun ko. ratsastaja vielä on hänen lempilapsensa. Hevonenhan menee siis joka tapauksessa myös kisoihin viikonloppuna, ja jos se ei menesty, voin melkein arvata että syy on miehen, joka ei suostunut pitämään estetuntia...

Tässä vain pikku tiivistelmä. :D On siis ehkä ymmärrettävää, miksi yrittäjyys on mielestäni ihan houkutteleva vaihtoehto. Olen tätä alaa sen verran nähnyt eri paikoissa, että tiedän kyllä ettei meilläkään aika ja jaksaminen riitä tehdä kaikkea niin kuin vaaleanpunaisissa kuvitelmissa hevosia pitäisin, mutta joka tapauksessa tullaan toimimaan hiukan eri tavalla kuin täällä. Mies onneksi ajattelee hevosten ulkoilun tarpeesta, liikunnan määrästä yms. hyvin samalla lailla kuin minä, ja hänen työpaikallaan hevoset liikkuvatkin paljon ja myös niiden vaivat hoidetaan, ja koitetaan myös vaikuttaa niiden vaivojen aiheuttajaan. Tästä riittäisi kyllä juttua lisääkin, mutta ehkäpä tämä riittää kuitenkin tällä kertaa...? :D

torstai 23. kesäkuuta 2011

Niin joo, olenhan minä itsekin vähän ratsastanut. Mieleen on jäänyt lähinnä sunnuntai, jolloin Consens meni ensimmäistä kertaa oikeasti todella huonosti. En toki ollut itsekään ihan parhaimmillani, umpijäässä kisojen katsomisesta ja nälkäkin oli, ja Consens ei ollut tehnyt neljään päivään mitään muuta kuin ollut kävelytyskoneessa. Mutta oikeastaan se oli toisaalta myös ihan positiivinen kokemus, koska tähän asti Consens on mennyt aina joko todella hyvin tai ainakin yrittänyt mennä hyvin, aina on ollut lopuksi tunne että se menee paremmin kuin alussa. Välillä on tuntunut että on ihan sama mitä siellä selässä sählään, kun se mennä lompsuttelee aina kuuliaisesti ja siististi. Mutta siis ilmeisesti teen kuitenkin yleensä enemmän oikein kuin väärin, koska se kuitenkin OSAA mennä huonosti ja olla vähän inhottavakin.

Ongelmat johtuivat tosin onneksi lähinnä tauosta ja itsestäni, mies ratsasti maanantaina ja sanoi että se meni ihan hyvin, ja eilen ratsastin itse ja Consens oli taas oma yritteliäs ja leppoisa itsensä. Lievän mielenhäiriön hetkellä pyysin pomoa huomenna (tai no, tänään, kun kello näköjään taas lähentelee yhtä...) pitämään minulle tuntia... Sitten saa ainakin kuulla missä oikeasti mennään.

Tulevaisuuden osalta on nyt sovittu, että aloitetaan työt miehen vanhempien luona 1.11.(2011, toivotaan että tämä on onnenluku :D) lapsille on etsitty päivähoitopaikka ja molempien työnantajat tietävät, asunto pitää vielä irtisanoa. Lokakuussa siellä on vielä joku orivalinta mihin tarvitsevat niitä meille tarkoitettuja karsinoita, joten ei voitaisi kuitenkaan lokakuussa vielä mitään kunnolla tehdä. Saa sitten nähdä mitä siitä tulee... Itselläni on nyt vähän hevoskuume (kun noiden hevosten kanssa ei muuten saa olla tekemisissä...), haaveilen ihan omasta harrastehevosesta. Sellaisesta jota ei tarvitsis koulia paremmaksi siksi että sen saisi myytyä, tai jonka pitäisi olla jotain erityisen hienoa, vaan ihan vain jostain jolla olisi kiva ratsastella ilman suorituspaineita. Toki Consenskin on kiva harrastehevonen, mutta sen päätehtävä on (nyt, kun sen myyminen on melko epätodennäköistä) kuitenkin olla miehen estehevonen, ja jos se menee kisoissa huonosti (no ihan varsinaisen huonosti se ei tosin ole vielä koskaan mennyt, mutta silti) mietin johtuuko se jostain, mitä minä olen tehnyt. :D

maanantai 20. kesäkuuta 2011

in love...

Olen myyty.


Se on Upea. Mahtava. Täydellinen. Uskomaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä. :D

Totilas (niin tai siis ratsastajansa oikeastaan, mutta ketä se kiinnostaa...) voitti eilen myös kür-mestaruuden prosentein 85,65%. Kyseessähän oli parin ensimmäinen kür, musiikin oli varta vasten Totilakselle tehnyt teknomies Paul van Dyk. Tykkäsin musiikista, se oli sellaista miellyttävää (ei teknoa! :D), ei vienyt huomiota itse ohjelmasta mutta tuki sitä sopivasti. Tykkäsin kai itse ohjelmastakin, en tosin oikein siihen keskittynyt kun olin niin hevosen lumoissa. Se on uskomaton, sanoinkohan sen jo...? Tv:ssä ero muihin ei ole niin selvä, oikeasti näytti kuin se olisi syntynyt suorittamaan kouluratsastuksen GP-liikkeitä. Kaikki sujui niin letkeästi, ilman mitään jännittymisiä, jäykistelyjä, kuolaimeen puremista, veltostumista. Voisi kuvitella että tällaisia ei GP-radoilla näkyisi muutenkaan, mutta nyt kun vertasi muita Totilakseen, huomasi selvästi miten jonkun toinen kylki jumitti kulmassa, toinen veti kuolainta vastaan, kolmas hyytyi kesken liikeen. Eihän nämä ole sellaisia selvästi näkyviä asioita kuten normihevosilla eivätkä vaikuta niinkään kokonaisuuteen, mutta ne kuitenkin huomaa kun tarkkaan katsoo. Totilas suoritti jokaisen liikeen yhtä rennon luontevasti kuin normaalit hevoset syövät laitumella ruohoa.


Ja siis tekihän se virheitäkin. GP Specialissa muistaakseni oli aika näyttävä virhe laukanvaihdoissa, ja kaikissa ohjelmissa oli jotain pientä. Eikä sen liikkeet ole mitenkään henkeäsalpaavat muihin tämän tason hevosiin verrattuna. Mutta se rentous, liikkumisen helppous ja itsevarmuus. Se ei taida pelätä mitään, mutta ei silti ole mikään röyhistelijä.

Nykyään näkee niin valitettavan harvoin edes huipulla ratsastusta joka on oikeasti ihan mielettömän kaunista katseltavaa, mutta tämä oli sitä kyllä, aivan käsittämättömän upeaa. Ja siis pisteet toki myös ratsastajalle, taitava nuori mies joka ratsastaa kauniisti ja siististi. Totilaksen kanssa hän ei varmasti kunniaa tule saamaan, koska kaikkien muistissa on vielä hevosen täydellisyyttä hipovat suoritukset Edward Galin kanssa, mutta mahtava mahdollisuus kehittyä, ja mielestäni sitä kehitystä on tapahtunut jo näiden parin kuukauden aikana, ratsastus oli paljon pehmeämpää ja eleettömämpää kuin aikaisemmin.


Sää ei oikein suosinut, vaan koko viikonlopun satoi, satoi, satoi ja tuuli, ja eilen oli aivan jäätävän kylmä. Olin jäätyä hengiltä ja mietin jo muutamaan kertaan että annan periksi ja katson kürit tv:stä kotisohvalla takkatulen äärellä... Mutta onneksi pidin pintani, ja ei voi kuin sanoa että kyllä kannatti.

Kakkossijalle tuli ilahduttavasti Christoph Koschel suomalaiskasvatti Donnperignonin kanssa. :) Heidän suorituksensa oli myös tyylikäs, pomoni joka on GP-tason koulutuomari oli sitä mieltä, että Donnperignon on jopa teknisesti taitavampi kuin Totilas, ja etenkin lisätty laukka on selvästi parempaa. Totilaksen hänkin tosin olisi silti laittanut ykköseksi, suorituksen harmonisuuden ja letkeyden vuoksi. Mutta kyllä se Donnperignon on tavallisista kuolevaisista hevosista ihan hieno, siltä vain puuttuu "se jokin" jota en osaa selittää, se mikä tekee Totilaksen liikkumisesta niin upeaa. Voima ja rentous yhdessä läpi koko suorituksen, sellaista en ole koskaan ennen nähnyt. Kolmas oli Isabell Werth uudehkolla hevosellaan, ihan tyylikäs suoritus mutta Isabell Werthin ratsastusta en ole koskaan pitänyt kauniina eikä hevonenkaan oikein säväyttänyt. Teknisesti toki tarkkaa ja taitavaa. Enemmän pidin nuoresta Helen Langenhanenbergistä Damon Hill-orinsa kanssa, he olivat hyvin sopusuhtanen pari ja hevonen on ryhdikäs ja iloisesti liikkuva.

Koko Totilaksen kür on ainakin vielä nähtävissä täällä, lopun haastattelussa minäkin vilahdan taka-alalla. :D

Niin ja joo, kisattiinhan siellä tosiaan esteratsastuksessakin... Se meni itseltä tällä kertaa ihan täysin ohi, lähinnä huonon sään vuoksi. Mutta miehissä voiton vei Ludger Beerbaum. Marcus Ehningin jäädessä harmillisesti kakkoseksi. Marcus Ehning on yksi niistä harvoista ratsastajista, joiden ratsastusta on aina todellinen ilo katsoa, todella tyylikästä ja harmonista menoa, ja liian usein siitä palkitaan juuri kakkossijalla. Kolmas oli Janne-Friederike Meyer, jota toki fanitan siksi, että hän valmentautui entisellä työpaikallani, on todella mukava ja ihana ihminen ja tekee kovasti töitä menestyksensä eteen. Janne myös voitti naisten mestaruuden (miehissä ja naisissa kilpaillaan erikseen, mutta miesten taso on kovempi ja miesten mestaruusluokka on yleensä ollut pakollinen karsintakilpailu kulloisenkin vuoden arvokilpailuihin, siksi ne naiset jotka tähtäävät arvokilpailuihin, joutuvat osallistumaan miesten kilpailuun. Miehet taas eivät saa osallistua naisten mestaruusluokkaan).

Loput eilisen kouluratsastuksen kuvani ovat täällä, taso ei ole kovin ihmeellinen koska sormeni olivat aivan umpijäässä ja tarkentaminen oli täysin onnenkauppaa.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Voittohan sieltä tuli Totilakselle Wiesbadenin GP Specialissa maailman huippujen joukossa, vaikka Hevosurheilun hömppätoimittaja viime viikolla arvelikin että menestys johtui vain huonosta vastuksesta. No se on toki vain hänen häpeänsä, ja ehkä vähän myös kyseisen lehden, jonka ratsastusjutut nyt eivät ole koskaan niin asiantuntemusta säteilleet. Wiesbadenissa myös prosentit olivat paremmat kuin Münchenissä, joten suunta on oikea. Ylipäätään se, että olettaa uuden ratsukon jatkavat suoraan siitä eteenpäin, mihin hevonen on edellisen ratsastajan kanssa jäänyt, osoittaa vain, että omaa ratsastuskokemusta ei ole juuri kertynyt.

Asiasta toiseen, mies oli sitä mieltä, että Consens kyllä selviäisi lyhyestä traikkukyydistä. Muisteli että haki sen aikoinaan myös leikkauksen jälkeen klinikalta trailerilla. Siinä tapauksessa olisi toiveita päästä pomon oppiin sen kanssa, tosin mies aikoi kai ilmoittaa lähiaikoina meidän tulevasta muutosta ja voi olla, että pomo ei enää sen jälkeen suostu minua opettamaan... No saa nähdä. Hän saattaa kyllä meidän lähdöstä vähän hermostua ja kyllähän se hänen elämäänsä vaikeuttaa, mutta ei voi mitään. Miehen pomo ei varmaan niin järkyty, hän on kuitenkin alusta asti asennoitunut siihen että mies lähtee jossain vaiheessa vanhempiensa luo, koska täällä aloittaessamme miehen oli vielä tarkoitus mennä jatkamaan vanhempien tilaa.

Miehen vanhempien luona olisi minullakin mahdollisuus saada valmennusta, kun tilalla on parikin kouluratsastajaa. Toinen on opettanut jo miehen alun perin ratsastamaan. Hän ei itse enää juuri ratsasta ja toivoo kovasti että me tulisimme tilalle, ja lupasi jo satulansakin minulle :D Miehen isä taas lupasi meille pari karsinapaikkaa ilmaiseksi heidän hevostensa kouluttamisesta niin, että voisimme itse pitää paria siitostammaa, ja minä tietenkin vähän haaveilen että toinen niistä voisi olla ihan aito suomenhevonen... Ja lapsillekin olisi jo poni valmiina, miehen kummisedällä on poni joka on hänen omille lapsilleen liian pieni.

Eli joo, alan nähdä tässä muutossa jo aika paljon hyviäkin puolia. :D

Tänään ratsastin Consensin, sillähän on nyt vähän kisataukoa joten miehen ei nyt ole pakko itse sillä ratsastaa joka päivä. Meni ihan kivasti, eli oikeastaan samalla lailla kuin aina, Consensin kanssa elämä on aika tasaista. Se mennä lompsuttelee aina kiltisti niin kuin pyydetään eikä koskaan mene mitenkään erityisen huonosti, paitsi ehkä hirmuhelteillä jos sitä on ratsastettu monta päivää peräkkäin, silloin alkaa eteenpäinpyrkimys olla aika heikkoa. Minusta kyllä tuntuu että se on alkanut noin yleisestikin kulkea paremmin, mikä nyt ei tarkoita että se olisi varsinaisesti edistynyt, vaan minä alan ehkä oppia kuinka sitä kannattaisi ratsastaa. Mutta jälleen, tämä perustuu ihan rehelliseen perstuntumaan, kun ei ole ketään joka sitä ratsastusta katsoisi saati kommentoisi.

Tässä pari inkognito-kuvaa, otin pari pätkää videolle ja kuvat ovat siis siitä videosta, siksi tällaisia:




Ja pari ihan oikeaakin kuvaa, kun ei tätä herraa tule niin kauhean usein kuvattua (ja näin yksin ollessa se on myös aika hankalaa, koska hän on hyvin tuttavallinen ja suurin osa kuvista on lähikuvia turpakarvoista...)


maanantai 13. kesäkuuta 2011

Varsoja, varsoja varsoja

Sain sitten pallutella paljonpaljon ihania varsoja eilen miehen vanhempien luona. Voi kyllähän ne vain ovat niiiin ihania. Etenkin, kun ainoa velvoite oli ottaa niistä valokuvia ja vähän rapsutella, se ihanuus toki on suhteellista siinä vaiheessa, kun yrittää opettaa niille että talutettaessa kävellään mieluummin neljällä kuin kahdella jalalla, ja kavioita nostettaessa olisi suotavaa nostaa yksi jalka kerrallaan...

Tulevaisuudensuunnitelmia tuli selviteltyä sen verran, että ilmeisesti olemme tosiaan sitten menossa miehen vanhempien luo, käytännön asioita oli jopa ihan mietitty eikä "katsotaan sitten miten se sujuu", niin kuin yleensä on ollut tapana. Olen itsekin kai sinne menemisen kannalla, koska jossain vaiheessa meidän on joka tapauksessa etsittvä muita hommia, joskin tarkoitus oli että se olisi edessä vasta muutaman vuoden päästä, mutta toisaalta parempi olisi tietenkin järjestää tällaiset suuremmat muutokset ennen kuin lapset ovat koulussa. Itse työt siellä vaikuttaisivat ainakin näin teoriassa ihan mukavalta hommalta, lähinnä epäilyttää se perhe-elämä ja enemmänkin se, miten mies itse tulee toimeen etenkin isänsä kanssa, jos näkee tätä päivittäin, vaikka varsinaista yhteistyötä hänen perheensä kanssa ei tähän diiliin kuulukaan. Asuminen oli sitten se suurin mutta, minä aion olla sen verran hankala miniä että EN suostu asumaan miehen vanhempien ja veljen kanssa samassa huushollissa, mutta ilmeisesti talon toisen päädyn toimistosta saisi tehtyä ihan erillisen asunnon. Sukupolvenvaihdoksen koittaessa miehen veli saa joka tapauksessa koko päärakennuksen, ja mies saisi tontin jolle voisi sitten rakennuttaa oman talon. Tällainen suunnitelma olisi ihan ok, vaikka se toimistoasunto olisikin pieni niin sillä ei ole minulle niin merkitystä, kunhan on joku paikka mihin muut ihmiset eivät lompsi sisälle kyselemättä.

Itse olen aina ollut aika kotiseuturakas ja kun nyt reilun kuuden vuoden asumisen jälkeen alan juuri pikkuhiljaa hiukan kotiutua tänne :D harmittaa toki lähteä pois, mutta eipä siitä ole mitään tietoa voitaisiinko muutenkaan jäädä tänne sitten, kun miehen työnantaja lopettaa. Mies aikoo nyt lähitulevaisuudessa kuitenkin hienovaraisesti kertoa pomolleen suunnitelmasta.

Mutta jos nyt niitä kuvia! Laitan tähän vain muutaman, kun sain eilen illalla laitettua vain suosikkiotokset koneelle. Muisti on täynnä, pitäisi ostaa ulkoinen kovalevy ettei tarvitsisi aina poistaa jotain ennen kuin saa jotain tilalle, kuvia tulee nyt kuitenkin jonkin verran otettua...





Consensin emä

Miehen ensimmäinen kisaponi Condor, 32 vuotta







Minä ja miehen suosikkivarsa

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kisapäivä

Olipa mukavaa olla piiitkästä aikaa ihan oikeasti kisahoitajana. :) Mukavuutta toki paransi se, että kaverin kisat sujuivat vieläpä ihan mallikkaasti. Pomoni oli myös samoissa kisoissa koululuokkien tuomarina, muuten ei kauheasti tuttuja näkynytkään koska paikka oli vähän kauempana, ei ihan näitä meidän kotikulmien kisailuja joissa on joka viikonloppu samat ihmiset.Niin joo, paitsi yhteen aika yllättävään tuttavuuteen törmäsin, nimittäin Klaus Beineen joka valmentaa Hevosopistolla säännöllisesti ja jonka valmennusta olin kerran tulkkaamassa ennen kuin hommaan löydettiin vakituinen tulkki. En edes tiennyt että hän asuu näillä seuduilla.

Parin viikon päästä on meidän lasten vuoro osallistua elämänsä toisiin kisoihin (ensimmäiset oli puomiluokka Suomessa oman seuran kisoissa), äitiä vain vähän hirvittää ettei poni villiinny siellä isolla areenalla, kyseiset kilpailut kun järjestetään Balvessa, samalla kentällä missä ensi viikonloppuna on Saksan mestaruuskilpailut. Täytyy vähän väsyttää ponia ensin, se on kyllä kokenut konkari mutta ei ole ollut vieraissa paikoissa muutamaan vuoteen ja pukitteli aika iloisesti jo kun ratsastin sillä kotitallin kentällä ensimmäisen kerran maneesikauden jälkeen... :D Treenikin on jäänyt viime aikoina vähemmälle (siis lasten osalta, ponia on kyllä treenattu ahkerasti), mutta mennään nyt maanantaina kuitenkin ratsastamaan kun on pyhä, enkä siis ole töissä (kun en kerran ole töissä niin täytyyhän siellä sitten päästä ainakin käymään...).

Laitetaas nyt pitkästä aikaa pari kuvaakin:

Reipas kisakoira Ben


Kaverin pappaheppa Cadiz, joka on oma suosikkiratsuni työpaikan hevosista
Huomenna lähdenkin sitten aamusta ajelemaan anoppilaan, saa nähdä saanko lapsia mukaan enää vai haluavatko jatkaa maalaiselämää.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Sinkkuelämä alkaa olla lopuillaan, sunnuntaina menen hakemaan miehet kotiin. Maanantai onkin pyhä, joten minulla on töistä vapaata (muuten ensimmäinen työpaikkani, jossa pyhät ovat vapaita :D).

Consensin kanssa tuntuu, että jonkinlaista edistymistä tapahtuu. Siis nimenomaan tuntuu, koska en tosiaan tiedä miltä meno näyttää. Jossain vaiheessa olisi pakko päästä jonkinlaiseen opetukseen, ainakin jos Consens nyt tosiaan on meillä vähän pidempään, niin kuin nyt vähän vaikuttaisi. Ongelmanahan on, että se ei ilmeisesti matkusta trailerissa (se kyllä menee traileriin, mutta siellä oleminen on vähän hankalampaa. Kuulemma, en ole ollut todistamassa), ja pomoani en oikein saa Consensin tallille opettamaan, koska he eivät paikan omistajan kanssa tule oikein juttuun... (näitä tyypillisiä hevosihmisten juttuja taas). Siellä taas ei oikein ole ketään joka katsoisi, miehen pomon käsitys hevosen oikeasta liikkumisesta on ehkä vähän erilainen kuin minun, ja mies nyt ei uskaltaisi ainakaan mitään negatiivista sanoa vaikka pyytäisinkin, mikä toisaalta on ehkä ihan fiksua. :D No pitää nyt katsoa, jos nyt vain omaksi ilokseni ratsastelen niin kyllähän se riittää että tuntuu menevän kivasti, mutta jos joskus sitä kisaamista haluaisi miettiä niin sitten pitäisi ehkä vähän tietää mihin kiinnittää huomiota. No oli miten oli, tuntuu että se on viime aikoina ollut vähän vähemmän etupainoinen. Olen ratsastanut nyt tämän viikon joka päivä, toissapäivänä piti vähän neuvotella oikeasta suunnasta kun kentällä tuuli, esteet olivat vaihtaneet paikkaa (Ei kannata odottaa, että estehevosen hermot kestäisivät esteitä, jotka ovat eri paikassa kuin edellisenä päivänä...) ja naapurin mullikat menivät pukkilaukkaa kentän vieressä, mutta pieni taistelu kannatti koska eilen menikin sitten oikein hyvin, ja tänään myös. Viikonlopun herra saakin viettää laitumella laiskistuen.

Huomenna olin oikeastaan ajatellut nukkua aamulla pitkään, ensimmäistä kertaa sitten esikoisen syntymän, mutta keksin onneksi hyödyllisempää tekemistä... Lupauduin kaverin kisahoitajaksi. En ole ollutkaan kisoissa ilman lapsia, noh, kertaakaan sinä aikana kun lapsia on ollut, joten ehkä tämä on ihan virkistävä kokemus. Saa nähdä, riippuu vähän siitä kuinka niissä kisoissa sujuu.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Täällä sitä ollaan nyt ihan yksin. Sinkkuelämää! Mies ja lapset ovat miehen vanhempien luona ja viihtyvät kuulemma oikein mainiosti. Lapset ovat olleet seuraamassa niin tammojen siementämistä kuin varsojen polttomerkitsemistäkin...

Minä olen ollut aamupäivät töissä ja käynyt iltapäivällä ratsastamassa Consensilla. Kaikella ylijäävällä ajalla voisin vaikka opiskella, muutama kurssi kun pitäisi vielä yliopistoon suorittaa, mutta... jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Consens on mennyt ihan kivasti, sillähän oli muutama päivä peräkkäin vapaata ja se taisi vähän virkistää mieltä. Samoin kyllä sään viileneminenkin, viime viikolla oli kuitenkin reippaasti yli +30 astetta ja eilisillasta asti on ollut nyt suorastaan viileää, reilu +20 astetta. Tosin ei Consensia helteet niin hirveästi tunnu häiritsevän ja itsekin kyllä vain pidän lämmöstä, mutta töissä vanhemmat hevoset vähän hyytyvät kuumuudessa.

Viikonloppuna menen varmaankin hakemaan muun perheen kotiin, jos vain sää suosii niin aion todellakin käydä palluttelemassa (ja valokuvaamassa) iiiiiihastuttavia pikkuvarsoja, tuitui.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Totilaksen perjantainen startti meni vielä paremmin kuin ensimmäinen, ja prosentitkin alkoivat lähennellä niitä mitä kyseisen nimen yhteydessä on totuttu näkemään... Toki meno oli vähän epätasaisempaa kuin Galin kanssa, mutta tällä parilla ei todellakaan ole ollut tuota harjoitteluaikaa vielä ihan yhtä paljon, ja pitää muistaa että Edward Galilla on ratsastus- ja kilpailukokemustakin ylipäätään parikymmentä vuotta enemmän kuin Rathin pojalla.

Mutta miellyttävää katseltavaa tuo oli, ainoa mikä harmitti oli jälleen kerran Hevosurheilun asiantuntematon ja ilkeämielinen kirjoitus. Harmittaa, että vaikka lehti osaa valita ratsastusjuttujen aiheet hyvin, niin ne pilataan sitten sillä, että toimittaja ei ymmärrä ratsastuksesta yhtään mitään. Mitähän siellä sanottaisiin, jos ravijuttujen asiantuntemus olisi samaa tasoa...?

Parin viikon päästähän tässä meidän naapurikylässä olisi Saksan mestaruuskilpailut, missä nähdään Totilas kür-ohjelmassa. Haluaisin toisaalta kyllä mennä katsomaan, mutta veikkaampa että paikan päällä saattaa olla sellainen ryysis, ettei hermot kestä... Siellä on jo "tavallisten" Saksan mestaruuksien aikaan ollut sellainen tungos, etten yleensä ole jaksanut finaalipäivänä enää mennä, kun telkusta näkee paremmin. Menen kyllä muina päivinä katsomaan ainakin ne luokat joissa entinen työkaverini ja miehen pomo ovat, jospa siinä näkisi itse Totilaksenkin vilahdukselta... Ne varsinaiset urheilulliset kohokohdat taidan kuitenkin katsoa taas TV:stä.

Mies ei kisannut perjantaina, kävi lääkärissä ja sai diagnoosiksi hermotulehduksen ja hoidoksi piikkejä, jotka kai auttoivat ihan hyvin. Jos olisi mennyt aikaisemmin olisi voinut ratsastaa perjantainakin, mutta eipä tuolla nyt ole niin väliä, kisat ei ihan heti kesken lopu. Olin kuitenkin eilen ja tänään (tai no, nyt on kyllä kai jo sunnuntai, eli eilen ja toissapäivänä) lasten kanssa katsomassa kaverin ratsastusta ja muutenkin vähän tuttuja tapaamassa, oli kivaa ja sää suosi. :) Miehen pomo kisaa huomenna ja mieskin menee aamulla vielä häntä auttamaan, mutta me ei kyllä huomenna enää jakseta mennä, sunnuntaisin siellä(kin) on aina ollut niin täyttä. Joo, en tykkää tungoksesta... Mennään varmaan lasten kanssa ponilla ratsastamaan jos vain ehditään, viimeksi vanhempi meni jo liinassa ja se sujui oikein mallikkaasti. Ja sitten on toki pakollinen ohjelmanumero, Hampurin derbyn kotikatsomo. Tänään Global Champions Tourin osakilpailuvoitto menikin ihan erinomaiseen osoitteeseen, Rolf-Göran Bengtssonille. :)

Mies ja lapset menevät ensi viikoksi miehen vanhempien luo, joten minulla on Consens ihan vapaassa käytössä. Tosin se saa ottaa nyt vähän kevyemmin kun on ollut viime aikoina niin kovin tahmea, nyt sillä oli perjantai kokonaan vapaata ja tänään tallityöntekijä kävi sen kanssa maastossa pitkän kävelylenkin. Huomenna on varmaan taas vapaa ja maanantaina ratsastan ihan normaalisti, ellei ole hirveän kuuma. Sillä on nyt nelisen viikkoa kisataukoa joten lepäilköön nyt muutenkin vähän, eipä tässä ole kiirettä mihinkään. Miehen työkaveri tykkää Consensista kovasti ja käy sen kanssa oikein mielellään maastossa, mikä on kyllä ihan erinomainen juttu, mies ei oikein ehdi maastoilla ja tunnustettakoon, että minä inhoan maastoilua... :D Kahdessa edellisessä "entisen elämän" työpaikassani kaikki kilpahevoset maastoiltiin aamupäivän ratsastuksen jälkeen iltapäivällä erikseen, ja voinee arvata, kenelle se kunnia lankesi...Toisessa paikassa oli sentään kivat maastot, joskin höntit hevoset, mutta toisessa ei edes ollut mitään "maastoa" vaan siellä pikkukylän teitä pitkin piti köpötellä. Mutta siis, olen maastoillut tarpeeksi varmaan loppuiäkseni.

Jos vielä hiukan itse hevosasian vierestä, kun en viitsi tätä pelkästään tuohon toiseen blogiinkaan laittaa. Olen äärimmäisen epämusikaalinen itse, mutta innokas musiikin kuuntelija, joten jaan nyt tätä intohimoa hieman blogin lukijoidenkin kanssa. Tässä viimeisin suosikkini:



Andreas Bourani: Nur in meinem Kopf

Ich kann in drei Sekunden die Welt erobern
Den Himmel stürmen und in mir wohnen.
In zwei Sekunden Frieden stiften, Liebe machen, den Feind vergiften.
In 'ner Sekunde Schlösser bauen

Zwei Tage einzieh'n und alles kaputt hau'n.
Alles Geld der Welt verbrenn'
und heut' die Zukunft kenn'.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen.
Alles nur in meinem Kopf
Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Wir sind für zwei Sekungen Ewigkeit unsichtbar

Ich stopp die Zeit
Kann in Sekunden Fliegen lernen
Und weiß wie's sein kann, nie zu sterben.
Die Welt durch deine Augen seh'n.
Augen zu und durch Waende geh'n.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen.
Alles nur in meinem Kopf
Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Du bist wie ich, ich bin wie du

Wir alle sind aus Fantasie
Wir sind aus Staub und Fantasie
Wir sind aus Staub und Fantasie

Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Und das ist alles nur in meinem Kopf.
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen.
Alles nur in meinem Kopf
Und das ist alles nur in meinem Kopf.

Alles nur in meinem Kopf

In meinem Kopf
Ich wär' gern länger dort geblieben,
doch die Gedanken kommen und fliegen

torstai 2. kesäkuuta 2011

Totilas

Hienostihan se Totilas suihki menemään uudenkin ratsastajan kanssa. Meillä oli oikein kisakatsomo pystyssä, tv:stä tuli lisäksi samaan aikaan Hampurin derbyä. Itse olisin kyllä melkein odottanut vähän enemmän virheitä uuden ratsastajan kanssa, vaikka en Matthias Rathin ratsastustaitoja epäilekään, Gal kuitenkin ratsasti Totilasta vuosikaudet. Mutta ilmeisesti on vain niin hyvin koulutettu ja hyvähermoinen hevonen. Hienolta näytti kyllä, ja kyllähän tuo voittikin aika ylivoimaisesti luokkansa. Huomenna olisi vielä toinen koitos, jos jotakuta kiinnostaa niin kisojahan voi seurata livenä täältä.

kuva dressage-news.com


Itse käväisin tänään aamulla töissä, oli ihan leppoisaa koska pomo oli poissa ja tallin riitapukaritkin sattuivat onneksi eri aikoihin paikalle. Ratsastin ponilla, joka innostui ulkokentällä niin, että esitti kunnon pukkiloikkasarjan :D Olisi ollut noloa kertoa pomolle jos olisin pudonnut lastenponin selästä, onneksi poni on kuin nojatuoli joten ei sieltä ihan äkkiä irtoa.

Consensilla en ratsastanut kovin paljoa koska se oli tänäänkin aika vetelä, oli tosin ollut koko aamupäivän laitumella. Huomenna sillä onkin vapaata koska mies ei ole ihan kisakunnossa, ja saa varmaan lomailla viikonloppunakin.

Huomenna mies menee varmaan töihin vaikka ei ratsastaa voikaan, saa sitten toimia yleisenä besserwisserinä. Sympatiat ovat täysin hänen työtovereidensa puolella :D Me mennään varmaan lasten kanssa kisoja katsomaan, kun yksi minun töissä ratsastamistani hevosista hyppää, ja kaveri kutsui meidät sinne jäätelölle.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Toissapäivänä harrastin extremeurheilua kun ratsastin MANEESISSA, kun ulkona oli +33 astetta varjossa :D Kenttä oli niin kuiva ettei sinne voinut mennä, pinnasta tulee liukas jos on liian kuiva koska päällimmäinen hiekka on hirveän hienoa, lisäksi se sitten tietysti pölisee ihan älyttömästi. Selvittiin kuitenkin hengissä. Ai niin, ja jäykkistamma todellakin myytiin, toivottavasti ovat tyytyväisiä puolin ja toisin.

Tänään mies sitten teloi itsensä, oli hypännyt ihan kotona rataa, mutta "vähän isompaa" (tarkoittaa noin 150 senttiä), ja kun kyseinen hevonen on itse aika pieni, oli okserilla laskeutumisessa tärsky ollut sitten kai liikaa miehen muutenkin vaivaiselle selälle. Kävi jopa lääkärissä, eli oli ilmeisesti tosiaankin kipeä :D Jotain sieltä oli vinksahtanut, en ole niin tuohon selän anatomiaan perehtynyt että olisin ihan ymmärtänyt, mutta ei onneksi kuitenkaan välilevy, tai ainakaan tällä tietoa. Kävi sitten vielä jollain rusentajalla käsiteltävänä ja on nyt särkylääkepöllyssä suht hyvinvoiva. Perjantain kisojen suhteen näyttää kuitenkin vähän heikolta, mutta en nyt vielä sano ettei onnistuisi. Yksi kaveri teki pari viikkoa sitten täysvoltin esteellä hevosen kanssa ja oli niin kipeä, ettei oikeasti päässyt kävelemään, mutta ratsasti silti kisoissa seuraavana päivänä... Onko se sitten kuinka fiksua on toki eri asia.

Miehen terveydentilasta johtuen ratsastin sitten Consensin tänäänkin, normaalisti mies olisi hypännyt tänään ja mennyt perjantaina kisoihin. Nyt päästiin pitkästä aikaa kentälle, kun eilen vihdoin satoi ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ratsuhan intoutui tästä niin, että en tosiaankaan meinannut päästä kyytiin. Meinasi kyllä hermo mennä, ei ole näinkään päässyt vielä kovin montaa kertaa käymään, tiedä sitten onko sitä iän myötä tullut hitaammaksi. Consensilla on tosiaan sellainen rasittava tapa että se ei seiso paikallaan, ikinämissäänkoskaan. Harjatessa se tepsuttelee puolelta toiselle tai edestakaisin, ratsastaessa pysäytys saattaa onnistua sitten kun se on jo vähän rentoutunut, kunhan ei kovin pitkäkestoisia pysähdyksiä yritä. Selkään noustessa se on aina lähtenyt liikkeelle, mutta kuitenkin vasta siinä vaiheessa että olen roikkunut jo enemmän satulan puolella ja ehtinyt mukaan.

Melko pitkällisen jahkaamisen jälkeen onnituin sitten kuitenkin loikkaamaan vauhdissa kyytiin, mikä oli myös sikäli hieman noloa, että kentällä sattui kerrankin olemaan toinenkin ratsastaja, yleensä olen aina yksin. Tämä selkäännousun "alkuverryttely" ottikin sitten ilmeisesti sen verran voimille, että ratsastaessa eteenpäinpyrkimyksessä oli lievästi sanottuna toivomisen varaa. Kyllä se etenkin loppua kohti kuitenkin suht hyvin meni, vaikka aika tahmeaa oli liikkuminen silloinkin. Tosin Consens on aina ollut maneesissa reippaampi ja nyt en ole ratsastanut kentällä niin pitkään aikaan, että ehkä se on ennenkin ollut siellä yhtä tahmea.

Reippaudesta puheenollen, jouduin viime viikolla ostamaan uudet kannukset, kun vanhat muoviset hajosivat. Ja kyllä vähän kirpaisi maksaa melkein 40 euroa kannuksista. :O En ole ajatellutkaan että ne noissa hinnoissa liikkuvat, tosin en tiedä olenko koskaan sellaisia edes kaupasta ostanut. Paitsi nuo muoviset, ne maksoivat jotain 8 euroa, mutta sitä aikaisemmat taisivat olla jonkun vanhat. Netistä tilaamalla tosin samat kannukset olisivat olleet melkein kympin halvemmat, mutta siihen olisi tullut postikulut ja ennalta määrämättömän pitkä odotteluaika, joten kävin sitten tukemassa paikallista yrittäjää. On kyllä aivan ihana liike, onneksi ei sattunut olemaan rahaa kuin se 40 euroa...

Mistä tulikin mieleeni, että oikeastaan ainakin melkein tarvitsisin uudet ratsastushousut... Koska siis oikeastaanhan minulla ei ole kuin yhdet. No ok, kahdet, mutta en oikein pidä niistä toisista. Tai siis kolmet, mutta ne kolmannet ovat jodhpurhousut, ja tykkään enemmän käyttää minichapseja. Ja siis onhan minulla sitten ainakin kuudet muut ratsastushousut, mutta ne ovat kangas-/polvipaikkaisia ja pomo haluaa että käytetään kokopaikkaisia. :D

Ratsastushousujen suhteen olen yrittänyt olla vähän joustava ja kokeilla erilaisia, mutta aina on vain käynyt niin (kuten nytkin), että ne perus-Pikeur Luganat ovat ainoat joita käytän. Ne vain ovat jotenkin juuri täydelliset, ainakin minulle. Ainoa miinus on se, että ne on kai tarkoitettu jonkinlaiselle ampiaisvyötärölle, ja meikäläisen tasapaksun ruumiinrakenteen takia vyötärönauha meinaa olla liian tiukka jos housut ovat sopivaa kokoa. Ilokseni huomasin, että Luganasta on nyt tullut hiukan matalavyötäröisempi malli, pitäisi käydä jossain kokeilemassa olisiko siinä vyötärö sopivampi. Jos ei, niin sitten pitänee vain ostaa se tavis-Lugana, kun kokemuksesta olen ehkä tähän mennessä kuitenkin jo oppinut, ettei minun kannata muuhun rahojani laittaa.

Equitanasta ostin keväällä Pikeurin uutuusmallin, Lucindan.
mutta en oikein pidä näistäkään, en oikein tiedä itsekään miksi :D Kai se olisi vain uskottava, ettei kannata muita hankkia kuin niitä hyviksi todettuja.

Huomenna olisi sitten pyhä, mutta menen kuitenkin pikaisesti töihin. Päiväkoti on kiinni perjantainkin ja olisin muuten kaksi päivää pois, joten menen sitten huomenna ja olen perjantain kotona. Pomo tosin olisi antanut sen perjantain vapaaksikin, mutta en jaksa kökkiä neljää päivää kotonakaan. Huomenna ei ole tosin juuri hommiakaan koska suurin osa hevosista on kilpailuissa ja lopuista huolehtivat omistajat itse pyhän takia, mutta kyllä siinä muutamaksi tunniksi puuhaa riittää silti. Pomo itse on muualla kisoissa tuomarina, joten sikälikin on varsin leppoisa aamupäivä luvassa. Ainakin teoriassa, sitä voi toki hiukan hankaloittaa se, että aiemmin mainitut riitapukarit jäykkistamman entinen omistaja sekä tämä toinen jonka kanssa eivät ole puheväleissä, ovat molemmat lähdössä kisoihin ja joutuvat siis olemaan samaan aikaan tallila (onneksi heidän hevosensa ovat eri tallirakennuksissa)... Minäkin ajattelin mennä niitä kisoja katsomaan ainakin sitten viikonloppuna, mutta saa nyt nähdä jos mies on kokonaan kotona tuleeko kuitenkaan lähdettyä. Ovat kyllä yhdet suosikkikisojani joissa olen käynyt hoitajan ominaisuudessa jo silloin "entisessä elämässäkin".