keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ääh

Nyt tekisi mieli vähän avautua, mutta en nyt tiedä pitäisikö, kun ei se asiaa miksikään muuta. Enkä oikeastaan edes aloittanut blogin pitämistä valittaakseni, ja sitäpaitsi jälkeenpäin lukiessa tulee paljon idyllisemmät muistot kun jättää avautumatta. :D

Mutta jos nyt silti. En oikein kenellkään muullekaan voi avautua, paitsi miehelle, se on onneksi samaa mieltä. Tai ainakin fiksusti on olevinaan samaa mieltä. :D

Jos nyt aloitan ratsastuksesta. Pyysin siis pomoa pitämään tuntia viime viikolla. Pomo kyllä opettaa minua säännöllisesti töissä, mutta ne hevoset hän toki tuntee minua paremmin, joten en mitenkään ole hänen oppejaan kyseenalaistanut ja aina ne hevoset ovat myös pomon ohjeilla toimineet. Tässä vähän liittyen seuraavaan valituksenaiheeseen, eli yleiseen hevosenkäsittelyyn työpaikallani, mutta joka tapauksessa töissä kaikilla hevosilla on selkä enemmän tai vähemmän kipeä ja jumissa, ja niiden kanssa oleellisin työ on saada hevonen vähän rentoutumaan niin, että se kykenee kulkemaan oikein päin, takaosan työskentelystäkin voi haaveilla mutta yleensä hevoset ovat niin jäykkiä, että se jää haaveeksi. Consens taas on iso ja nuori, eikä sillä ole mitään jumeja tai kremppoja, mutta se on vähän etupainoinen ja sillä on vähän ongelmia hallita kroppaansa ainakaan heti samantien ja täydellisesti. Joka tapauksessa se on työpaikan hevosten ihan täydellinen vastakohta.

Töissä hevoset ratsastetaan niin, että ne ensin herätetään (pomo tekee sen aika... tehokkaasti, minä vähän hitaammin) liikkumaan eteenpäin, istutaan koko ajan alas että astuisivat paremmin alleen, ja väännetään ja käännetään niin kauan, että ne jossain vaiheessa kukevat myös kuolaimella. Consensin taas mies yleensä antaa enimmäkseen kulkea aika matalana, koska hän pääasiassa hyppää ja hypätessä pää nousee itsestäänkin, minä taas yritän PITKÄN alkuverryttelyn jälkeen ratsastaa takaosaa paremmin alle niin, että etuosakin kevenisi ja pää kyllä nousee silloin, mutta se pään asento ei ole minulle kaikkein oleellisin juttu niin kauan, kun hevonen on kuitenkin kevyt kädelle. Consens ei siis paina ohjalle silloinkaan kun se rullaa kaulansa, joten annan sen kulkea alkuverryttelyn niin matalana kuin se haluaa, ja ratsastan paljon kevyttä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa, niin se vertyy ja piristyy.

Pomon opetuksessa ei ollut mitään alkuverryttelyä, vaan piti saman tien alkaa kiskoa päätä ylös (ja SILLOIN se kyllä osaa painaa kuolaimelle),  ja potkia hevosta eteenpäin (koska se ei kulje kovin lennokkaasti ja reippaasti, jos aloitetaan harjoitusravissa ja kiskotaan päätä ylös). No arvatenkin koko ratsastuksesta ei tullut mitään, ja herra hevonenkin veti jossain vaiheessa herneen nenuliin, eikä tainnut taipua koko tunnin aikana kertaakaan milliäkään kropastaan. En uskaltanut sanoa mitään, koska pomo ei kauheasti vastalauseita siedä, ja toisaalta ajattelin alkuun että saattaahaan se näinkin toimia, kun en ole kokeillut. No ei toiminut.

Ei sillä, pomolla on ratsastuskokemusta noin 30 vuotta enemmän kuin minulla ja lisäksi teoriatietoa pikkuisen enemmän, joten en hänen taitojaan halua mitenkään kyseenalaistaa. Hänen ratsastamanaan kaikki hevoset kyllä myös kulkevat ainakin lopuksi todella hienosti, välillä se vain näyttää niin kovin työläältä, itse kun en ole pitänyt ratsastusta varsinaisena voimalajina. Ja olen kyllä oppinut täällä vuoden aikana istunnalla ratsastamisesta noin kymmenen kertaa enemmän kuin edellisten reilun 20 vuoden aikana estetalleilla, eli kyllä tästä itsellenikin on ratsastuksellisesti ollut hyötyä. Olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä minullakin on jo sen verran kokemusta, että voin tehdä joitain asioita niin kuin parhaaksi näen, enkä uskoa sokeasti ja kyseenalaistamatta ihan jokaista ohjetta jos itsestä tuntuu, että ne eivät toimi.

Töissä taas hevoset ovat kulkeneet ihan kivasti viime aikoina, pomokin on ollut tyytyväinen ja niiden hevosten kanssa teen kyllä juuri niin kuin käsketään enkä harrasta mitään omia kokeiluja. Ne toimivat enimmäkseen todella hyvin kun ottaa huomioon, että osa on jo varsin iäkkäitä ja kaikki ovat todella jumissa.

Mistä päästäänkin siihen varsinaiseen ärsytykseen, mistä olen meinannut avautua koko blogin olemassaoloajan, mutta tänään oli sen verran huono päivä että nyt on pakko. Eli se hevosenpito... Pomo ja miehensä ovat saaneet oppinsa siinä 60-luvun alussa, ja kaikki asiathan tehdään sitten yhä justiinsa niin, koska tähänkin asti ne ovat toimineet. Ensinnäkin, ne hevoset EIVÄT liiku. Siis käytännössä ollenkaan. Ht-netissä usein luen miten "ne ratsut" seisovat 23 tuntia vuorokaudesta karsinassa loimiin pakattuna, itse taas en oikeassa elämässä ole sellaiseen koskaan ennen törmännyt. Täällä Keski-Euroopassa nyt ihan tilankäytöllisistä syistä ei yleensä ole joka tallilla kymmeniä tarhoja, mutta joka paikassa missä itse olen ollut, ovat hevoset kuitenkin olleet ulkona. Ei ehkä 12 tuntia eikä joka ikinen päivä, mutta eivät ne ole karsinassa seisseet. Nykyisessä työpaikassani on kolme postimerkkitarhaa, mutta yhteensä vain noin kuusi hevosista on sellaisia, joita ylipäätään pidetään koskaan niissä tarhoissa, loput kun voivat vaikka villiintyä siellä... Ja tarhat ovat käytössä vain kesällä, koska talvella maa on jäässä eikä hevonen voi liikkua jäisellä maalla :D minkä lisäksi ne voisivat syödä lunta, ja siitä saa ähkyn... Kesällä ne ovat käytössä vain pari tuntia aamulla, koska sitten tulee paarmat, ja luonnollisesti siis vain sellaisina päivinä kun ei sada.

Niille jotka sinne tarhaan pääsevät, se onkin sitten päivän liikunta. Siis kävely sinne hiukan keskimääräistä karsinaa suurempaan tarhaan ja kahden tunnin seisominen siellä. Muita liikuntamuotoja ovat sitten ratsastus/juoksutus (jokaista hevosta ratsastetaan/juoksutetaan keskimäärin kolme kertaa viikossa, toki jos on kisoja niin joku saattaa mennä melkein joka päivä) tai irtojuoksutus maneesissa (mikä on kyllä mielestäni periaatteessa ihan hyvä mahdollisuus, mutta 15 minuutin pukittelu maneesissa tarkoittaa sitten siis koko päivän liikuntaa). Omistajien kiireistä riippuen aika moni hevonen seisoo 1-2 päivää viikosta ihan kokonaan vain karsinassa (ja nämä eivät ole mitään jättikarsinoita, paikka on joku historiallinen kaupungin herttuan navetta alunperin, viitisensataa vuotta vanha ja tilat sen mukaiset), seuraavana päivänä se (suurin osa hevosista on 17-20 -vuotiaita...) kiskaistaan ulos ja ratsastetaan tuolla aiemmin kuvaamallani tavalla. Joten joo, ne hevoset ovat enimmäkseen vähän jäykkiä, ja jos ne ovat niin jäykkiä että eivät pääse liikkumaan ollenkaan, niin sitten ne kyyditään paikalliselle ihmeparantajalle, joka painelee akupisteitä, antaa diagnoosin ja sen jälkeen hevosen liikuttamista voi jatkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Ja omistajat ovat riemuissaan kun saavat selityksen hevosen jäykkyyteen (ne diagnoosit ovat yleensä varsin vaikuttavia, lantion sijoiltaanmenosta hermojen puristumiseen ja vääntyneisiin nikamiin). Lähes kaikilla hevosilla on myös jonkinlaisia ruuansulatusvaivoja, joita sitten hoidetaan luottoeläinlääkärin myymillä käsittämättömän kalliilla litkuilla ja jauheilla. Eläinlääkäri ei ole koskaan edes vihjaissut, että 23-24 tunnin paikallaan seisominen/makaaminen (monet hevoset nukkuvat pitkin pituuttaan lähes koko päivän ruoka-aikoja lukuunottamatta) voisi mitenkään liittyä niihin vatsavaivoihin.

No tämä nyt vielä menettelee. Niitä kun on "aina" pidetty niin... ja ihme kyllä hevoset vaikuttavat sinänsä ihan tyytyväisiltä, ei niillä ole ikäviä tallitapoja tai muuta, kai ne ovat niin tottuneet. Mutta sitten se suhtautuminen kaikkiin vaivoihin on sellaista, että itse en hevosenomistajana kyllä siihen suostuisi. Mainttakoon taas, että pomolla on aika voimakas auktoriteetti, eikä hänen sanomisiaan kyseenalaisteta, minkä lisäksi suurin osa hevostenomistajista ei ole kovin osaavia hevosihmisiä vaikka hyvin ratsastaisivatkin, joten he uskovat ihan kiltisti kaiken mitä sanotaan. Hevosillahan on ymmärrettävästi jatkuvasti jotain pikku vaivoja, joihin pomo kyllä yleensä kutsuu ihan mielellään eläinlääkärin, omistajathan sen maksavat. Eläinlääkäri kyllä yleensä myös löytää jonkun vian, mutta sitten mitään ei muuteta, korkeintaan hevoselle syötetään jotain lääkettä/ihmerehua niin kauan kun muistetaan. Mitään taukoa treenaamisessa ei ole koskaan (ei sillä että tämä treeni nyt niin rankkaa olisi, mutta jos hevonen on selvästi kipeä, ei se kasaan vetäminen ja puristaminen yleensä tilannetta paranna). Jos hevonen ontuu, niin ratsastaminen auttaa siihen, ja jos ei auta, niin viedään em. ihmeparantajalle, hevosella on kuitenkin vain joku hermo jumissa. Ontumista hoidetaan myös lämpöpinteleillä, jotka ovat siis hevosen jaloissa aina (periaatteessa niitä kai on tarkoitus pitää vain yöllä, mutta koska pomo tai miehensä ei jaksa/muista laittaa niitä illalla, niin minun pitää laittaa ne aamulla, jolloin hevonen on ilman niitä pinteleitä vain kun sillä ratsasetaan). Tarhaamisen tai irtojuoksutuksen ajaksi pinteleitä ei oteta pois, "turhaa työtä josta meille ei makseta". Mainittakoon, että esim. eilen meillä oli +36 astetta varjossa, joten jalat varmaan pysyivät lämpiminä niissä pinteleissä... Sitten kun pintelit hankaavat jalan auki, ostetaan jotain uutta ihmerasvaa tai parhaassa tapauksessa pakotetaan hevosen omistaja ostamaan törkeän kalliit tallisuojat.

Ylipäätään kaikkiin vaivoihin auttaa ratsastus. Yhdellä hevosella on vatsavaivojen lisäksi uutena vaivana joku keuhkotauti, niin että sillä valuu sieraimista vihreää vettä. Tämä on siis myös tutkittu ja hevonen saa siihen lääkettäkin, en nyt muista vaivan nimeä, mutta ratsastaminen on vain hyväksi... Etenkin, kun ratsastaja ei ole hirveän taitava, niin että hevosella on AINA suupielet auki ja kyljissä reiät. Siis reiät. Myönnetään, että itsekin olen saanut joskus laiskemman hevosen ihoon hiertymän kannuksilla kun en uskaltanut käyttää niitä tarpeeksi reilusti, mutta tällä on siis ihan avonaiset reiät, eikä kyseessä ole edes laiska hevonen, mutta ratsastajan jalka heiluu niin, että kannus hankaa kylkeä koko ajan. Tänään näiden lisäksi huomasin, että hevosen säkä oli hiertynyt kokonaan auki, pomoa ei tosin kiinnostanut katsoa koska se on omistajan asia, ja omistajan mielestä se nyt ei ollut kovin vakavaa. Hän laittoi siihen rasvaa, ja tämä hevonenhan on muuten menossa kilpailuihin viikonloppuna. Kukaan ei näe mitään syytä miksi hevonen ei voisi kilpailla, sitä paitsi se ei edes onnu... Saman perheen toinen hevonen on ontunut koko ajan mitä olen sitä tuntenut, asiaa ei ole koskaan tutkittu koska se johtuu kuulemma joko siitä että se potkii karsinanseiniä ruoka-aikaan, tai takajalassa olevasta vanhasta onnettomuusarvesta. Ratsastaminen tekee hyvää... Ja tosiaan, kyllä se sitten verryttyään yleensä liikkuukin suht puhtaasti, kyseessä kuitenkin on vielä vähän nuorempi hevonen ja omistajilla ei ole pikkurahasta puutetta joten en ihan käsitä miksi jalkaa ei voisi tutkia. Tai no käsitän, siksi että pomon mielestä ei tarvitse (=todennäköisesti sieltä löytyisi jotain mikä vaatisi taukoa, jolloin omistajien ei tarvitsisi maksaa hevosen ratsastamisesta, opetuksesta ja kilpailuissa auttamisesta...), joten omistaja uskoo. Tänään mieheni oli pitämässä estetuntia ja hevonen ei ollut lakannut ontumasta vielä 20 minuutin jälkeenkään, jolloin mies oli sanonut että hän ei hyppyytä ontuvaa hevosta, vaikka pomon mies (pomo ei ollut paikalla) oli sitä mieltä, että hyppääminen auttaisi. Mies ei ollut suostunut, ja ko. ratsastaja onneksi yhtä kiltisti tottelee kaikkia muitakin, ja vei hevosen pois vastustelematta. Pomon mies taas oli suuttunut ja voin vain kuvitella mitä huomenna on luvassa kun pomo kuulee, etenkin kun ko. ratsastaja vielä on hänen lempilapsensa. Hevonenhan menee siis joka tapauksessa myös kisoihin viikonloppuna, ja jos se ei menesty, voin melkein arvata että syy on miehen, joka ei suostunut pitämään estetuntia...

Tässä vain pikku tiivistelmä. :D On siis ehkä ymmärrettävää, miksi yrittäjyys on mielestäni ihan houkutteleva vaihtoehto. Olen tätä alaa sen verran nähnyt eri paikoissa, että tiedän kyllä ettei meilläkään aika ja jaksaminen riitä tehdä kaikkea niin kuin vaaleanpunaisissa kuvitelmissa hevosia pitäisin, mutta joka tapauksessa tullaan toimimaan hiukan eri tavalla kuin täällä. Mies onneksi ajattelee hevosten ulkoilun tarpeesta, liikunnan määrästä yms. hyvin samalla lailla kuin minä, ja hänen työpaikallaan hevoset liikkuvatkin paljon ja myös niiden vaivat hoidetaan, ja koitetaan myös vaikuttaa niiden vaivojen aiheuttajaan. Tästä riittäisi kyllä juttua lisääkin, mutta ehkäpä tämä riittää kuitenkin tällä kertaa...? :D

3 kommenttia:

Jossu kirjoitti...

Harvemmin kommentoin toisten blogissa, mutta nyt on pakko avata suuni. =) Sitä näkee monesti mitä uskomattomimpia asioita tehtävän hevosille vain sen tähden että ei jakseta ottaa selvää tai kiinnosta olla perillä asioista. Jos sinusta tuntuu jokin tyyli pahalta. Älä tee sitä!
Minä meinasin luovuttaa oman tuntemukseni kanssa 10 vuotta sitten, koska kaikki muut sanoivat toisin. Sitten kävinkin katsomassa Klaus Balkenholin klinikan ja tiesin että voin luottaa omaan tuntumaani. Pitää vain uskoa.

Harmillista muualla työskentelemisessä on se että joissain asioissa on pakko kääntää katse pois ja antaa mennä, vaikka pahaa tekisi. Omalla pihalla omilla säännöillä.

Stemppiä tulevaisuuteen!

Suvi kirjoitti...

Kamalintahan tuossa kai on juuri se, kun itse on niin kädetön ja joutuu vierestä seuraamaan. Kammottava tilanne jos mietin omalle kohdalle, ei oikein mene yksiin minun ja sinun pomosi näkemykset..

Mun on nyt pakko kysyä vähän henkilökohtasempaa asiaa, eikä ole siis pakko vastata. :)
Mutta miten päädyit Saksaan asumaan, asuitko siellä jo ennen parisuhdetta? Jos et, niin oliko sinulle heti päivänselvää se, että jäisit Saksaan asumaan?

Jenni kirjoitti...

Surullista että hevosia tosiaan vielä pidetään "niin kuin niitä on aina pidetty". :(

Uskon, vaikken asiasta mitään tiedäkkään, että sielläkin olisi kysyntää hevosystävällisemmälle tallille/valmennukselle.

Vaikka mä en kilparatsastajiin verrattuna ratsastuksesta mitään tiedäkkään, väittäisin että mun hevosilla on ihanteellinen elämä pihatossa metsän laidassa. :D