maanantai 23. toukokuuta 2011

Klassinen ratsastus

En normaalisti kannata mitään muodikkaita tyylisuuntauksia tai ideologioita etenkään eläinten kohdalla, vaikka se nykyään taitaakin olla tapana. Pari vuotta sitten kuitenkin tajusin, että olen tietämättäni ollut aina, tai ainakin niin kauan kun olen ratsastuksen perusasiat ymmärtänyt, klassisen ratsastuksen kannattaja. Klassinen ratsastus taitaa Suomessa olla yhä joissain piireissä vähän muotitermi jota käytetään ymmärtämättä välttämättä mitä sillä tarkoitetaan (tai jotkut termin käyttäjät ehkä tarkoittavat sillä eri asiaa kuin mitä perinteisesti on tarkoitettu), mutta täällä Keski-Euroopassa kaikki ratsastus on ainakin teoriassa aina pohjautunut klassisseen ratsastukseen, vaikka moni (enemmistö) jossain vaiheessa ajautuukin siitä aika kauas. Ainakin täällä Saksassa kaikki ratsastuksenopetus, joitain harvoja toisinajattelijoita ehkä lukuunottamatta, perustuu samoihin selkeisiin periaatteisiin, jotka voi lukea Saksan Ratsastajainliiton Richtlinien-oppaista.

Ratsuhevonen koulutetaan Ausbildungsskalan (jonka itse olen mm. kandidaatintutkielmassani suomentanut koulutusasteikoksi, vakiintunutta suomennosta ei ole, koska Suomessa käsite ei ole käytössä sellaisena kuin täällä) mukaan. Ausbildungsskalan osat ovat tahti, rentous, kuolaintuntuma, lennokkuus, suoristaminen ja kokoaminen. Ausbildungsskala on saanut etenkin viime vuosina myös kritiikkiä, mutta se on kuitenkin yhä saksalaisen ratsuhevoskoulutuksen virallinen perusta, ainakin teoriassa. Klassisen ratsastuksen periaatteilla kaikki nämä Ausbildungsskalan osat vaikuttavat toisiinsa, ja jos yksi osa puuttuu, eivät muutkaan voi onnistua. Vaikka kyse on aivan perusasioista, tietää jokainen vähän pidemmälle ehtinyt ratsastaja, että nämä asiat eivät kuitenkaan ole koulutetullakaan hevosella mitään itsestäänselvyyksiä (jolloin voisi ajatella, että hevosta ei ole koulutettu oikein, tai sitten se on mahdollisesti kipeä).

Itse olen sillä tavalla "kunnianhimoton" ratsastaja, että minulla riittää vuodesta toiseen tarpeeksi haastetta jo siinä, että saan kaikki ratsastamani hevoset liikkumaan tyytyväisinä Ausbildungsskalan mukaan. Siihen taas menee joissain tapauksissa niin paljon aikaa, että minkäänlaisia "temppuja" ei missään vaiheessa ehdikään alkaa harjoittelemaan. Minulla on tavoitteena se, että hevonen tekee yhteistyötä ratsastajan kanssa luottavaisena ja tyytyväisenä, että siihen ei satu, ja että kaikki Ausbildungsskalan osat onnistuvat.

Vaikka en ole itse juuri kilpaillut (koska en ole kovin usein kokenut olevani jonkun hevosen kanssa siinä pisteessä), olen toki työn kautta seurannut kansainvälisen kilparatsastuksen maailmaa täällä varsin läheltä yli kymmenen vuotta. Pääasiassa esteratsastusta mutta jonkin verran myös kouluratsastusta. Aikaisemmat työpaikkani ovat olleet ammattimaisia kilpatalleja, joilla hevoset ovat urheiluvälineitä. Se ei vielä tarkoita että hevosia kohdeltaisiin huonosti: en itsekään kiinny yksittäisiin hevosiin kovin vahvasti, ja vaikka pidän toisista enemmän kuin toisista, ansaitsevat ne mielestäni kaikki samanlaisen, reilun kohtelun. Pelkästään se, että hevosen rahallinen arvo on satoja tuhansia ja että se kilpailee maailman huipulla, ei välttämättä tarkoita että sitä kohdeltaisiin vain voitto- tai myyntirahat mielessä. En siis vastusta kilparatsastusta enkä myöskään ole sitä mieltä, että harrastehevosilla (edes niillä kokopäivätarhatuilla) olisi välttämättä paremmat olot. Mielestäni hevosta saa kyllä käyttää urheiluvälineenä, kunhan sen kohtelu on reilua ja johdonmukaista ja hevosen fyysinen ja henkinen terveys on rahaa tärkeämpää. Kilpaurheilussa näin ei aina ole, toisaalta harrastehevosten kohdalla tietotaito on joskus niin vähäistä, että hevoset kärsivät siitä hyväätarkoittavastakin hoidosta.

Kuitenkin klassisen ratsastuksen perusteet ja Ausbildungsskala eivät aina kilparatsastuksessa toteudu. Kun kyse on ammattilaisista, on harmillista että kyse ei ole tiedon tai taitojen puutteesta, vaan välinpitämättömyydestä. Kilparatsastajat ovat myös esikuvia, ja esim. apuohjien käyttöä perustellaan usein sillä "kun ne GP-ratsastajatkin". Voimakeinojen käyttö ja hevosen sortaminen ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää GP-ratsastajan kuin kenenkään muunkaan tekemänä.

Tähän loppuun vähän kuvamateriaalia selventämään, mitä tällä vuodatuksella ajan takaa. Kyse ei tosin ole vain tästä yhdestä ilmiöstä, joka tällä videolla esiintyy, ja ennen kaikkea sitä ei nähdä pääasiassa kilpakentillä missä näitä kuvia otetaan, vaan paljon paljon enemmän niilla kotitalleilla, niin GP-ratsastajien kuin kovin monenlaisten muidenkin ratsastajien luona.

3 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Tuo kaikki on liiankin totta.
Eniten minua on aina ihmetyttänyt se, että miksi? Kuka on keksinyt, että tuolla saadaan mitään hyvää aikaan?
Se on vastoin koko hevosen fysiikkaa ja sen huomaa miten epämiellyttävää se hevoselle on.
Kuka haluaa tehdä omalle hevoselleen tai muidenkaan hevosille mitään tuon kaltaistakaan..
Käsittämätöntä.

Pauliina kirjoitti...

Niin, sehän onkin se monipiippuisempi juttu. Esim. tuolla äärimmäisellä rullauksella (videolla oleva poninjuoksutuskuva on EM-kilpailuista) saadaan näyttävyyttä liikkeeseen, sehän on usein huipputasolla hyvinkin ratkaiseva asia kun kärkisijoituksista taistellaan. Kenen "vika" sitten on että sitä käytetään, se onkin vähän vaikeampi kysymys. Eihän menestystä pitäisi saavuttaa keinoilla jotka vahingoittavat hevosta, mutta se liioiteltu etujalkojen liike (mikä taas johtuu mm. suhteessa heikosta takaosan työskentelystä...) on yleensä plussaa, vaikka se monessa tapauksessa tarkalleen ottaen olisi virheellistä liikkumista. Se klassisen oikeaoppisesti liikkuva hevonen ei vain ole ratsastuksesta ymmärtämättömän ihmisen silmissä kovin näyttävä. Ja täytyy myöntää että kyllä minäkin ihailen esim. Totilasta, vaikka se esittää myös noita showliikkeitä, mutta se on siitä huolimatta myös hienosti pohjakoulutettu sekä ominaisuuksiltaan mahtava hevonen.

Samoin esteratsastuksessa huippuhevosille on lähes pakko "opettaa" varovaisuutta, kun radat ovat niin suuria ja teknisesti vaativia että muuten ei pysy kärjessä.

Huipulla voi sitten vielä miettiä haluaako niitä apukeinoja käyttää, ja jos tarpeeksi hyvä hevonen ja tarpeeksi hyvä ratsastaja kohtaavat, voi ilmankin menestyä. Sitä huippua muutamaa (tai muutama kymmenentä) pykälää alempana vain käytetään sitten niitä samoja keinoja, vaikka ei oikein edes ymmärretä miksi.

Unknown kirjoitti...

Huh huh.. kauheaa katseltavaa tuo video. Uskomatonta on myös se, että Anky van Grunsven ja Sjef Janssen ovat kehittäneet tästä kokonaisen treenaussysteemin.. kaikista kummallisinta onkin että FEI joka laatii nämä kilpailusäännöt (ymmärtääkseni?) kielsi rollkurin mutta low,deep and down on sallittu S:
rollkuria käyttämällä todella kovia kisatuloksia on saatu kuitenkin kuten Ankykin todistaa. Se onko kisatulokset sitten kaikki keinot pyhittävä asiaa onkin aivan eri juttu. Kaikkea sitä ihmiset sitten keksivätkään...