Kyllä, ainakin meillä tällä hetkellä yksi ladollinen. Eli ollaan edistytty niin pitkälle, että sisäänratsastettavat hevoset on saatu siirrettyä tähän pihapiiriin. Huomenna yritetään lassota ne tuolta (eivät ne nyt ihan ladossa ole, vaan sellaisessa pihatontapaisessa mutta tällä hetkellä ilman uloskäyntiä) ja saada karsinoihin, tallin pesu ja maalausurakka on nimittäin nyt valmis. Nämä hepathan eivät siis ole olleet karsinassa sen jälkeen, kun ovat varsomiskarsinasta lähteneet. Näitä on yhdeksän kolmivuotiasta ruunaa, jotka on ruunattu lokakuussa oritestien karsintojen jälkeen, ne ovat viettäneet koko elämänsä laitumella ja olleet ihmisten kanssa tekemisissä sen verran että niitä on ruokittu ja madotettu, kaviot on vuoltu ja ne on ruunattu.
Selitettäköön näin taustatiedoksi, että ne hevoset joilla tehdään tai on aikomus tehdä lähitulevaisuudessa jotain, asuvat siis tässä tilalla. Sen lisäksi on iso oripihatto ihan erillisenä parin kilometrin päässä, siellä nämäkin ovat olleet niin kauan, että päätettiin että niiden kohtalo on elää ruunana. Loppukesän ja syksyn ne ovat olleet isoilla laitumilla tässä lähellä, ei kuitenkaan tallin yhteydessä. Ja tämä koko systeemi sijaitsee siis keskellä asutusaluetta.
Eilen ajoimme ensin ko. "ladossa" olleet 2-vuotiaat tammat talvilaitumelle. Niitä ei voi varsinaisesti taluttaa koska ne eivät osaa kulkea talutettuna, toki niille voi laittaa riimun ja pitää narusta kiinni, mutta hevonen ei luultavasti tule sinne minne halutaan. Joten ne päästettiin laumana ensin pihasta pois (tämä oli vielä helppo homma koska pihan voi aidata), siitä pihakadun yli ja pätkä pääkatua pitkin (tällä kertaa katkaistiin kyllä liikenne, ja kumma kyllä kukaan ei tunkenut väkisin meidän narujen alta, autoilijoilla kun ei täällä tunnu kauheasti järki päätä pakottavan) laitumelle. Tämä sujui oikein hyvin. Seuraavaksi piti päästää lauma vuotiaita toiselle laitumelle että saatiin tämä ratsutettava lauma lähemmäs tallia, nämä laitumet ovat onneksi vähän syrjemmässä ja piti vain ajaa varsat yhden pihatien yli. Nämä ratsutettavat tuotiin sitten sen tien yli pellonreunaa pitkin meidän tallin laitumelle, tässä ei ollut kovin vilkasliikenteisiä teitä mutta matka oli aika pitkä mikä aiheutti hiukan jännitysmomentteja, etenkin kun siinä pitää mennä sillan yli ja johtajahevonen oli hiukan sitä mieltä, että se ei välttämättä ole hyvä juttu... No loppujen lopuksi eilen illalla lauma oli tallin takana laitumella ja tänään houkuteltiin ne ruualla tuonne latoon, mistä ne pitäisi sitten jollain keinolla pyydystää ja viedä yksitellen talliin. Se saattaa ollakin haastavin osuus, vaikka matkaa ei montaa askelta olekaan.
Meillä on nyt pari päivää ollut jo melkein "rutiinit", kun on jo muutama vakihevonen: miehellä on ratsastettavana 4-vuotias kouluhevonen joka ahdistuu pääasiassa satuloinnista, sen lisäksi on nyt kolme sisäänratsastettavaa: Stalypso-tamma joka alkoi nostella jalkaansa (se oli tänään jo paljon parempi), Consensin paniikkiveli (i. Chacco-Blue) ja sen kaverina laitumella ollut musta kouluhevonen, joka on menossa myyntitallille parin viikon päästä kunhan on käyty selässä pari kertaa.
Minä juoksutin tänään Consensin veljen, se on edistynyt jo siinä määrin että ei enää tärise harjattaessa... Ei se muutenkaan enää pelkää ihan suoraan meitä ainakaan paljoa, mutta jokaista vähänkin äkkinäisempää liikettä kyllä. Juoksuttaessa se meni kuitenkin oikein hienosti kuin vanha tekijä, suurempi haaste oli saada kamat päälle ja hevonen juoksutusmaneesiin. Pelokkuus johtuu ilmeisesti pääasiassa siitä, että se on orilaumassa ollut kaikkein alimmaisena muiden tallottavana, joten laitettiin se eilen sitten ulos yhdessä minun pikkupoikani kanssa, joka ei ole mikään päällepäsmäsmäri eikä ilkeä, ja se sujuikin oikein mainiosti. :) Pikkupoika kyllä vähän pureskeli Chacco-Blueta ja etujalkoja heiluteltiin mutta kaikki näytti olevan pelkkää leikkiä ja sisälle haettaessa molemmat (Chacco-Blueta ei sitä ennen saanut kiinni edes karsinassa, saati sitten laitumella) tulivat aidalle vieretysten ja korvat hörössä.
Muutenkin olen tässä kovasti kiintynyt pikkuheppaani, vaikka en sen kanssa mitään erityistä olekaan tehnyt. Tässä on ollut nyt näitä nuoria joista ei koskaan tiedä mihin ilmansuuntaan ne räjähtävät jos niihin koskee väärällä hetkellä ja joiden kanssa pitää aina olla silmät selässäkin, tai sitten omata suurempaa hevoskuiskailun taitoa että saisi niille edes riimun päähän. Oma pikkupoika tuntuu niihin verrattuna jotenkin niin turvalliselta ja tasapainoiselta, vaikka en sitäkään kovin hyvin tunne niin jotenkin luotan siihen paljon enemmän. Kyllä sekin voi vähän riekkua talutettaessa mutta se vain leikkii ja asettuu kun sille ärähtää, jos se taas säikähtää niin se säpsähtää ja sanoo prööt mutta ei joudu silmittömän pakokauhun valtaan vaan tulee siitä huolimatta minun perässäni. Ylipäätään se suhtautuu mielestäni ihmisiin hienosti, kunnioittaa tarpeeksi mutta ei pelkää ketään, seuraa perässä mutta väistää eikä kävele syliin tai näyki. Ja koska nyt vain olen tällainen vähän pelokas täti-ihminen enkä rautainen SuperAmmattilainen niin nämä asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin upea ulkomuoto, mykistävät liikkeet ja suku tai hillitön hinta. Sitä nyt on täällä aika monen vähän hankala ymmärtää ja saan lähinnä sellaisia myötätuntoisia kommentteja tyyliin "kyllä se voi vielä kasvaa ihan normaalin kokoiseksi" tai "kyllä tuntemattomistakin suvuista on tullut pari ihan hienoa hevosta", mutta täytyy sanoa että itse en ole kyllä katunut kauppaa kertaakaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti